Uhmaikäisen megaraivarit- mikä on oikea tapa toimia?

["a p"]

Ajatellaan että on uhmaikäinen, erittäin temperamenttinen ja voimakastahtoinen sellainen, jota vanhempi kieltää kun tämä on tehnyt jotain ei-toivottua/ehdottoman kiellettyä. Kiellon jälkeen lapsi saa raivarit, alkaa kirkua kovaa ja korkealta vanhempaansa ärsyttääkseen, ja heitellä tavaroita/lyömään vanhempaansa.

Mikä on tällaisessa tapauksessa järkevin tapa toimia?

Kerrotaan vielä että lapsi ei ole ylivilkas tms., ja ko. käytöstä on ilmennyt vain muutaman kerran vasta.

 

["vieras"]

Kysy Analilta. Se on pro.

 

[Sompio]

Mä otan omani ainakin tiukasti syliin kunnes rauhoittuu. Tai jos haluaa yksin omaan huoneeseensa niin annan mennä ja kurkin ovesta että mitä tekee. Lyömisestä joutuu pyytämään anteeksi.

 

[Kotilohikäärme]

Mä annan kiljua ensin lattialla ja sitten kun on vähän rauhottunut niin otan syliin ja jutellaan. Toisinaan otan suoraan syliin. Riippuu asiasta ja tilanteesta.

Missään nimessä ei pidä itse suuttua tai hermostua.

 

["vieras"]

Minä en huomioi, se riittää tosi usein. Huomioin hyvän käytöksen ja ohjaan sillä tavoin lasta hankkimaan huomion "hyvillä" keinoilla. Silti nuo testaa, vääntää ja yrittää. Jos raivoaminen ei ole vaaraksi tai haitaksi, en huomaa sitä. Kassajonossa en kuulekaan, enkä huomaa, vaikka kakara roikkuu mun takissa. Sitten kun taktiikka vaihtuu (näin käy...), huomaan ja huomioin.

 

[meillä]

No meillä megaraivarit hoidetaan yksin omassa huoneessa. Sitten saa tulla itse ulos kun paimmat höyryt on päästetty.

 

[Jellonainen]

Eri lapsiin tepsivät eri konstit. Minä en ole ikinä saanut kiinnipitämisellä tuloksia aikaan, temperamenttiseen keskimmäiseen tehoaa jäähy hyvin. Hän selvästi kaipaa että saa rauhoittua yksin. Sitten kun hän taas kuulee ja tajuaa jotain, sylitellään ja keskustellaan siitä mitä tapahtui.

 

["vieras"]

Kysyin tätä toisessa ketjussa ja sain vastaukseksi että ei ole yhtä ainoaa oikeaa ja järkevää tapaa toimia koska lapset ja heitä kasvattavat vanhemmat ovat auttamatta erilaisia yksilöitä ja se tapa mikä tehoaa omaan lapseen ei välttämättä toisen lapseen tehoakaan.

 

["vieras"]

Eri lapsiin tepsivät eri konstit. Minä en ole ikinä saanut kiinnipitämisellä tuloksia aikaan, temperamenttiseen keskimmäiseen tehoaa jäähy hyvin. Hän selvästi kaipaa että saa rauhoittua yksin. Sitten kun hän taas kuulee ja tajuaa jotain, sylitellään ja keskustellaan siitä mitä tapahtui.

Meilläkin on tuliset lapset ja pakolla sylissäpito pidentää raivoa. Rauhoittuminen virikkeettömässä tilassa, mutta lähellä muita auttaa pian. Lapsi rentoutuu ja rauhoittuu raivottuaan aikansa ja on kykeneväinen puhumaan tapahtuneesta.

 

["vieras"]

Meillä se menee yleensä omaan huoneeseensa hetkeksi parkumaan.

 

["Vieras"]

Meillä toimii yleensä se, että annan huutaa huutonsa, loppuu aika nopeasti kun ei saa huomiota. Sitten keskustellaan.
Jos oikeasti satuttaa itseään/ muita otan tiukasti syliin rauhoittumaan.
Joskus jos huuto ei ota loppuakseen ja menee yleiseksi kitinäksi, saa mennä omaan huoneeseensa huutamaan, ja tulla pois sitten kun on saanu tarpeekseen, on muuten hauska kun kysyy että " joko tuli valmista?" niin yleensä vastaa " ei, kiukuttelee vielä" ja sitten huutaa malliksi hetken. Meillä parhaiten toimii se että jättää hetkeksi yksin, suuttuu yleensä enempi jos yrittää syliin ottaa tai jutella yms.

 

[+]

Lapsi ei saa satuttaa ketään eikä rikkoa/heitellä tavaroita kiukkuisena. Se pitää estää joko kiinni pitämällä tai sellaiseen paikkaan missä ei voi satuttaa/rikkoa mitään. Aivan yksin ei saisi jättää kiukun kanssa, vaan auttaa selviämään siitä.

Lapsen kiukkua voi sanoittaa, xxx on kiukkuinen kun ei saanut haluamaansa tavaraa jne. Voi jättää myös rauhoittumaan itsekseen kunhan aikuinen on kuitenkin lähellä. Kun lapsi on vähän rauhoittunut jutellaan, sylitellään jne.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="vieras";25333497]Meilläkin on tuliset lapset ja pakolla sylissäpito pidentää raivoa. Rauhoittuminen virikkeettömässä tilassa, mutta lähellä muita auttaa pian. Lapsi rentoutuu ja rauhoittuu raivottuaan aikansa ja on kykeneväinen puhumaan tapahtuneesta.[/QUOTE]

Aivan, tuo on tärkeää että lapsi ei koe että häntä hylättäisiin, eli on tärkeää että hän on lähellä vaikka onkin yksin. Meillä jäähypaikka on ollut aina kylppäri, tässäkin asunnossa sinne on käynti keittiöstä. Kun ovi on auki, lapsi ei ole mitenkään eristetty jäähypaikkaansa.

 

[Rva Luna]

Meidän keskimmäinen on todella paha kiljukalle. Huutaa niin et korviin sattuu. Annan huutaa, mutta teen selväksi että syliin pääsee kun huuto hiljenee. Joskus menee niin överiksi, et pakko laittaa kädet korviin. Nyt alkaa helpottaa kun alkaa sanoja löytyä. On jotenkin sellanen, et tulee huutaa naaman eteen. Vähän niin kuin kattoo et kelpaako hän kaikkine tunteineen.

Kun on rauhottunu niin nimetään tunne. Ja olen myös hänen kohdalla käyttänyt esikoisen kuvia apuna.