tulin kotiin 2vuotiaan poikani kanssa,mies oli nukkumassa työpäivän jäljiltä.
syötiin pojan kanssa,mut poika ei jaksanut syödä pyytämäänsä leipää. siirryttiin olkkariin ja mä sanoin pojalle,että käyt sit vaikka välillä haukkaamassa siitä leivästäs. niinhän se teki.
mies heräs ja meni keittiöön ja poika meni haukkaan leipää ja oli tulos takas olkkariin kun mies tarttu sitä puserosta kiinni ja karjas et ruoka syödään pöydän ääressä! mä hermostuin ja sanoin et sil on lupa tehdä noin,äläkä IKINÄ tartu enää vaatteista kiinni!!!!!!!!!!! mies hermostu siitä ja karjas et pidä turpas kiinni ja paiskas oven kii.
päätin sit pitää turpani kiinni ja menin keittiöön tekemään voileivän,niin mies kyseli muina miehinä miten päivä menny. en vastannu mihinkään mitään ja sillä meni hermo. poika tuli just keittiöön kun mies läppäs mua päähän ja huusi kun syötävä et mitä sä vitun lapsellinen ämmä touhuat et koita nyt saatanan kusipää puhua tms. mä sanoin pojalle,et ei hätää ja passitin sen olkkariin leikkiin ja aloin itkeen. en voinu sille mitää,itku vaan tuli. mies siihen: just ja nyt alkaa toi saatanan poraaminen,aina sama kuvio!
mies on iahan ja rakas ja plaaplaa,mut toi oli kyl liikaa.... *itkee*