Mun kummipoika 5-v on tullut 2 kk ikäisenä Afrikasta suomeen, mun ystävän lapseksi. Poika on niiiin suomalainen, kuin olla ja taitaa! Äiti ja isä ovat suomalaiset, hän puhuu suomea, on suomen kansalainen, hänellä ei ole mitään kontaktia synnyinmaahansa, ainoastaan valokuvat hakumatkalta. Älytöntä väittää, ettei adoptoitu lapsi muka olisi suomalainen, tää on just sitä järjenköyhyyttä. Yksinkertaisen ihmisen puhetta, joka suoraan sanottuna loukkaa minua pahasti. Kummipojan äidille en tästä voi edes puhua, tiedän, että hän todella pahottaisi mielensä.
Ne, jotka puhuvat, että on ihonväristä kiinni, kuinka kieroon "sekapareja" katsotaan, ovat myös yksinkertaisia ihmisiä. Hyväksyttekö tummaihoisen miehen valkoiselle naiselle, jos mies on lapsen adoptoitu ja supisuomalainen? Kun näette "sekaparin", mistä voitte tietää taustat? Ette tunne ihmistä ollenkaan ja heti olette leimaamassa hulluksi naisenhakkaajaulkomaalaiseksi. Ei kaikki ulkomaalaiset ole sellaisia. Kuten ei kaikki suomalaiset miehet ole ihannemiehiä, vaan osa todellakin on juoppoja vaimonhakkaajia. Siis ihan suomalaiset.
Toivoisin sellaista sydämen sivistystä kaikille, joilla on ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Matkustelkaa, käykää katselemassa maailmaa vähän muualtakin käsin, kuin sieltä Suomen perämetsän peräkammarista. Se oikeasti avartaa!
