H
huono äiti
Vieras
Meillä pidettiin pitkään ja hartaasti reilu kuukausi sitten unikoulua. Lapsi itki monena yönä todella paljon, ei koskaan kuitenkaan yksin vaan isä oli koko ajan lapsen luona. Sitten alkoi yöt menemään hyvin.
Nyt on pari yötä mennyt niin, että lapsi (yli 1v) itkee äitiä sängyssä. Nyt lapsi on itkenyt jo tunnin. Isä on siellä taas ollut lapsen kanssa koko ajan. Lapsi itkee selkeästi tissin perään, mutta minua on kielletty imettämästä. Olen siis raskaana ja takana on nyt muutama keskenmeno (lääkärin mukaan voi johtua imetyksestä, koska kohtuni supistelee edelleen melko voimakkaasti imetyksen yhteydessä) Yöimetyksen lopetin muutenkin jo silloin unikoulun alettua syyskuun alussa.
Miksi sitten kirjoittelen tänne.. on niin todella, todella paska fiilis. Niin paska ,että kadun jo tätä raskautta, jonka takia meillä on tälläiset järjestelyt. Eli en pysty vastaamaan tuon 1-vuotiaan tarpeisiin vaan olen julma ja annan hänen vain itkeä. (raskaana olevan itsesääliä tähän sekoitettuna, niin eipä itkulta voi itsekään mitenkään välttyä)
Tekisi niin kovasti mieli mennä ottamaan lapsi tuolta syliin, mutta silläkin on taas kohtalokkaat seuraukset, että annan ensin huutaa isän sylissä ja sitten vasta menisin.
Kaipaan vain veraistukea, jos täältä tähän vaikeaan hetkeen sellaista löytyisi.
Huoh.
Nyt on pari yötä mennyt niin, että lapsi (yli 1v) itkee äitiä sängyssä. Nyt lapsi on itkenyt jo tunnin. Isä on siellä taas ollut lapsen kanssa koko ajan. Lapsi itkee selkeästi tissin perään, mutta minua on kielletty imettämästä. Olen siis raskaana ja takana on nyt muutama keskenmeno (lääkärin mukaan voi johtua imetyksestä, koska kohtuni supistelee edelleen melko voimakkaasti imetyksen yhteydessä) Yöimetyksen lopetin muutenkin jo silloin unikoulun alettua syyskuun alussa.
Miksi sitten kirjoittelen tänne.. on niin todella, todella paska fiilis. Niin paska ,että kadun jo tätä raskautta, jonka takia meillä on tälläiset järjestelyt. Eli en pysty vastaamaan tuon 1-vuotiaan tarpeisiin vaan olen julma ja annan hänen vain itkeä. (raskaana olevan itsesääliä tähän sekoitettuna, niin eipä itkulta voi itsekään mitenkään välttyä)
Tekisi niin kovasti mieli mennä ottamaan lapsi tuolta syliin, mutta silläkin on taas kohtalokkaat seuraukset, että annan ensin huutaa isän sylissä ja sitten vasta menisin.
Kaipaan vain veraistukea, jos täältä tähän vaikeaan hetkeen sellaista löytyisi.