Ura vai perhe? Jutta Urpilainen uusimmassa Annassa: ”Olen lykännyt lapsihaaveita työni takia.”

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja admin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lapseton ei ole välttämättä uraihminen.
Jutta saa tehdä miten tahtoo, hyvin ehtii vielä biologisen lapsen hommata. Järkyttävää on se että naisen yhä pitää miettiä lapsen ja uran yhteensovittamista, mieheltä ei sitä edes kysytä...
 
Lapseton ei ole välttämättä uraihminen.
Jutta saa tehdä miten tahtoo, hyvin ehtii vielä biologisen lapsen hommata. Järkyttävää on se että naisen yhä pitää miettiä lapsen ja uran yhteensovittamista, mieheltä ei sitä edes kysytä...

Uskaltaisin sanoa, että ei ole uraihmistä (sukupuolesta viis), joka voi täysipainoisesti keskittyä uraan ja perheeseen yhtä aikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Mulla on sekä että :) Lapset sain kun olin 30-vuotias. Sitä ennen olin ehtinyt opiskella ja luoda uraa. Äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen palasin töihin, entistä parempiin hommiin ja olen päässyt eteenpäin töissä sen jälkeenkin.
 
Karu tosi asia on, että Urpilaisella on vain muutama vuosi mahdollista aikaa saada lapsia. Politiikka sen sijaan voi tehdä niin pitkälle kuin sielu sietää...
Lisäksi politiikkona ja ministerinä Urpilainen on täysin korvattavissa, äitinä hän ei olisi.
 
Jotenkin närästää toi Urpolaisen whinetys, koska kuitenkin faktisesti antanut ns. parhaat vuotensa politiikalle ja nyt sitten sitaatin mukaisesti 'lykännyt' seuraavaksi eduskuntavaalien alla luemme 'Jutan Rankoista lapsettomuushoidoista' - Ei siinä ettenkö toivoisi toisille perhettä, koska kuitenkin uskon että perhe demarit tarjoavat paremmat puitteet kuin moni muu ruokakunta, mutta yhtä kaikki. Valinta on tehty joten turha siitä sen enempää on kyynelehtiä ja vuodattaa verisiä kyyneleitä pulleille poskipäille...
 
Jutasta huomaa todella hyvin sen. ettei hänellä ole lapsia. Lapset kasvattavat ihmistä valtavan paljon. Lapsettomana elävät ovat usein kapeakatseisempia yhteiskunnallisissa asioissa.
Turha pillastua, en tarkoita arvostella lapsettomia. Tiedän ihan omasta kokemuksesta.
 
Lapseton ei ole välttämättä uraihminen.
Jutta saa tehdä miten tahtoo, hyvin ehtii vielä biologisen lapsen hommata. Järkyttävää on se että naisen yhä pitää miettiä lapsen ja uran yhteensovittamista, mieheltä ei sitä edes kysytä...

Nainen on siinä vielä paremmassa asemassa, mutta kyllä onneksi nykyään miehetkin saavat valita yhä etenevässä määrin.
 
[QUOTE="femin";29842137]No toivottavasti Jutta ei ikinä lisäännykään...[/QUOTE]

Mä taas olen sitä mieltä että Jutasta tulis loistava äiti!:)
 
En tiedä mitä Ura tarkoittaa, omalla kohdallani olen siirtynyt sujuvasti tehtävästä a - tehtävään b vuosien varrella, ja kaipa sitä jonkun sortin managerina hääräilen tällä hetkellä. Se toki että mitä manager-tarkoittaa tänä päivänä, itsenäistä työtä tekevää ja omasta työstää tulosvastuullista duunaria. En tiedä onko se ura, toisinaan vie pirusti aikaa, mutta toisinaan on sitten helpompaa, eipähän ole työajanseurantaa joten löysemmässä välissä päätän kuinka paljon kulutan hanuriani konttorilla, paljon kotona ja etäpäivistäni päätän itse, pääasia että hommat tulevat tehtyä. Ajattelen niin että jos lapset kipeänä, niin itse kotona kipeän lapsen kanssa ja duunit vasurilla sivussa...
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Valintojahan joaisen on tehtävä ja jos pystyy niistä itse ottamaan vastuun niin asia on ok. Lapsettomuus ei aina ole valinta, toisinaan päätöksen lykääminen perheestä tarkoittaa myös luopumista omista lapsista. Mahdollista perheen ja uran yhdistäminenkin tuntuu olevan ainakin mikäli joistakin asioista on mahdollista joustaa.
 
Ura on pakollinen naiselle jos vanhemmat sattuu olemaan alkkiksia mielenterveysongelmaisia eivätkä jätä lapsilleen muuta kuin psyykkiset ongelmat perintönä. Siinä joutuu nainen ensin hoitamaan itsensä kuntoon, sitten opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan, ja kun saa uran niin pakko tehdä töitä että saisi perusasiat kuten asunnon kuntoon.

Lapsiltahan se ehdottomasti on pois. Minäkin suunnittelen jo olevani paljon töissä, kun lapset pieniä. Ajattelin aina että yhdessäolo lasten kanssa on tärkeää. Omat vanhemmat oli aina kotona mutta tarjosivatko sen paremman elämän, no ei. Olen siis mieluummin paljon työelämässä ja jätän lapsilleni enemmän mammonaa sekä turvaa tulevaisuudessa, ilman sitä elämä on todella hankalaa.

Ja ei, miehen varaan ei kannata todellakaan jättää elatusta, on sen verran eroja nähnyt kun nainen ei ole hoitanut omaa uraansa... Jää siinä erossa lapset hoidettavaksi ja luu käteen.
 
Urpilaiselle kävi niin kuin monelle uranaiselle ennen häntä. Puolueen puheenjohtajuus ja iso ministerinsalkku tulivat kohdalle juuri silloin, kun olisi pitänyt tehdä päätöksiä perheenlisäyksen suhteen. Hän valitsi näin. Ja veikkaan, että aika moni poliitikko olisi valinnut samoin. Onhan tuo yhdenlainen kerran elämässä -tilaisuus.

Voi olla, että Urpilainen saa vielä kaiken. Ainakin hänellä on varaa hedelmöityshoitoihin, jos lapsen saamisessa tulee vaikeuksia.

Mitä taas tulee perheen ja uran yhdistämiseen, näyttää tuo onnistuvan usealtakin ministeriltä. Jopa nykyiseltä pääministeriltä. Taannoinen pääministeri muistaakseni toimi avioeronsa jälkeen lähivanhempana.
 
Kyllä 40+ alkaa olla jo viimeiset hetket ensisynnyttäksi, lapsi kuitenkin mitä todennäköisimmin jäisi ainoaksi lapseksi ja se olisi kyllä ankeaa. Kyllähän moni politiikassa mukana oleva nainen tekee lapsia ja pystyy myös keskittymään heihin. Valintakysymys. Kaikista ei ole siihen.
 
[QUOTE="vieraana";29842485]Kyllä 40+ alkaa olla jo viimeiset hetket ensisynnyttäksi, lapsi kuitenkin mitä todennäköisimmin jäisi ainoaksi lapseksi ja se olisi kyllä ankeaa. Kyllähän moni politiikassa mukana oleva nainen tekee lapsia ja pystyy myös keskittymään heihin. Valintakysymys. Kaikista ei ole siihen.[/QUOTE]

Ankeaa että lapsia on vain yksi? Miksi? Kenelle?
 

Yhteistyössä