Uskallanko jättää vauvan ilta-/yöhoitoon ISÄLLEEN, kun vauva on kovasti minun perääni..??

[weballergy]

Äidin ja vauvan symbioosi, johon toki osana tuo odotus, synnytys ja imetys myös kuuluvat.

Ja tämän vuoksi isät ei voi olla täysin samanvertaisia pienen vauvan elämässä äidin kanssa...?
Kyllä sitä suhdetta luodaan vielä pitkään sen synnytyksen jälkeen.
Eri asia on, moniko äiti isälle sen mahdollisuuden antaa.

 

[Kippuravarvas]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

Siis miten antaa tilaa?

 

[SaSaSi]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

tasa-arvoa vauvan kustannuksella. ei se vauva huvikseen äitiä huuda isän sylissä. vauva on ahdistunut ja peloissaan. ja se kausi ei tule kaikille, mutta se ei ole kiinni vanhempien erinomaisesta kasvatuksesta vaan lapsesta.
ja karhunpalveluksen kyllä vauvalleen tekee jos päättää eroahdistuksen hoitaa huudattamalla.

 

[Aaban]

Ja minä heitin ajatuksen siitä ilmaan, että miksi vauvalle tulee eroahdistus ylipäätään?
Koska äiti on ollut koko ajan läsnä syntymästä asti, ja isä vaan sivustaseuraaja.

Minä uskon, että vauva ei kärsi eroahdistuksista, jos isä ja äiti ovat vauvasta asti hoitaneet yhdessä lastaan. Tasapuolisesti.

Valitettavasti toisen vanhemman on yleensä hankittava perheelle elanto. Ja vauva saattaa saada ensimmäiset 6kk ruokansa äidin rinnasta. Täydellinen tasa-arvo on silloin aika utopistinen ajatus.

näin juuri. miksi ihmeessä te äidit väkipakolla pyritte siihen tasa-arvoon vauvan kustannuksella?

ketä se palvelee, että eroahdistusta (huomatkaa sana ahdistus, vauva on ahdistunut) "hoidetaan" huudattamalla?

hienosti jätitte huomioimatta tuon "asettukaa vauvan asemaan" viestini.

ainoa miten isä ja äiti voivat täysin tasavertaisesti hoitaa pientä vauvaa, on niin että molemmat ovat kotona.

Ja osa jättää näköjään sen seikan myös kokonaan huomioimatta, että eroahdistus voi tulla siitä huolimatta vaikka isä kuinka aktiivisesti olisi osallistunutkin vauvan hoitoon. Ehkä heillä ei ole kokemusta eroahdistuksesta tai ylipäätänsä kovin paljon vauvoista?

 

[Emiilia]

En lukenut koko ketjua läpi. Totesin tässä heti että taidan olla aika surkee äiti, kun meillä ei kummallakaan ole ollut eroahdistusta tai sitten mä en oo sitä huomannu.

Mutta itse ajattelen että kyllä mies lapsen kanss pärjää ja on pärjättävä!!! Ei se lapsi yksin äidin ole.

 

[huoh]

Ja minä heitin ajatuksen siitä ilmaan, että miksi vauvalle tulee eroahdistus ylipäätään?
Koska äiti on ollut koko ajan läsnä syntymästä asti, ja isä vaan sivustaseuraaja.

Minä uskon, että vauva ei kärsi eroahdistuksista, jos isä ja äiti ovat vauvasta asti hoitaneet yhdessä lastaan. Tasapuolisesti.

Valitettavasti toisen vanhemman on yleensä hankittava perheelle elanto. Ja vauva saattaa saada ensimmäiset 6kk ruokansa äidin rinnasta. Täydellinen tasa-arvo on silloin aika utopistinen ajatus.

näin juuri. miksi ihmeessä te äidit väkipakolla pyritte siihen tasa-arvoon vauvan kustannuksella?

ketä se palvelee, että eroahdistusta (huomatkaa sana ahdistus, vauva on ahdistunut) "hoidetaan" huudattamalla?

hienosti jätitte huomioimatta tuon "asettukaa vauvan asemaan" viestini.

ainoa miten isä ja äiti voivat täysin tasavertaisesti hoitaa pientä vauvaa, on niin että molemmat ovat kotona.

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

 

[Mahoton mirri]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

Siis miten antaa tilaa?

Sillä tavalla et annetaan isän vaihtaa se vaippa vaikka lapsi itkeekin. Oppia olemaan isänkin kanssa, antaa isän jäädä sen vauvan kanssa kotiin, edes sen kauppareissun ajaksi. Tai edes siksi aikaa kun äiti käy suihkussa. Eikä ajatella, että kun on eroahdistus niin silloin äiti ei voi minuuttiakaan olla pois. Sellainen ei palvele ketään, ei edes vauvaa pidemmällä tähtäimellä. Jos isän ei anneta osallistua mihinkään silloin kun lapsella on eroahdistus niin sehän on sama kuin nakkaa isän pihalle muutamaksi kuukaudeksi kun vain äiti kelpaa ja tekee.

 

[weballergy]

näin juuri. miksi ihmeessä te äidit väkipakolla pyritte siihen tasa-arvoon vauvan kustannuksella?

ketä se palvelee, että eroahdistusta (huomatkaa sana ahdistus, vauva on ahdistunut) "hoidetaan" huudattamalla?

hienosti jätitte huomioimatta tuon "asettukaa vauvan asemaan" viestini.

ainoa miten isä ja äiti voivat täysin tasavertaisesti hoitaa pientä vauvaa, on niin että molemmat ovat kotona.

Vauvan kustannuksella? Kärsiikö sun mielestä vauva siitä, jos häntä hoitaa isäkin eikä pelkästään äiti?
Jos oletetaan, että isä käy päivisin töissä esim.6-14, jää siinä aika monta tuntia hoitaa vauvaa ihan tasavertaisesti äidin kanssa.

Ja edelleen, mun mielestä koko eroahdistusta ei edes tule, jos isällekin annetaan mahdollisuus olla vauvan kanssa, ja häneen luotetaan hoitajana.

 

[SaSaSi]

Ja osa jättää näköjään sen seikan myös kokonaan huomioimatta, että eroahdistus voi tulla siitä huolimatta vaikka isä kuinka aktiivisesti olisi osallistunutkin vauvan hoitoon. Ehkä heillä ei ole kokemusta eroahdistuksesta tai ylipäätänsä kovin paljon vauvoista?

ei ilmeisesti ole, muuten ei tuollaisia tekstejä olisi.
:saint:

tottakai vauvan eroahdistus johtuu siitä että isä ei tee mitään ikinä vauvan kanssa ja äiti ilkimys omii koko vauvan. :saint: :xmas:

 

[Jellonainen]

Ja eroahdistuksen jälkeen tulee muksulle omaa tahtoa. Ja silloinkinko äiti vaihtaa vaipat ja syöttää ja tekee kaiken?

Lapsen iän mukaan mennään. Isomman lapsen kanssa tilanne on eri. Siinä oman tahdon kokeilemisessakin on eri lähtökohta psyykkisesti kuin eroahdistuksessa.

 

[Aaban]

Äidin ja vauvan symbioosi, johon toki osana tuo odotus, synnytys ja imetys myös kuuluvat.

Ja tämän vuoksi isät ei voi olla täysin samanvertaisia pienen vauvan elämässä äidin kanssa...?
Kyllä sitä suhdetta luodaan vielä pitkään sen synnytyksen jälkeen.
Eri asia on, moniko äiti isälle sen mahdollisuuden antaa.

Nimenomaan, suhdetta luodaan pitkään. Siksi sekä isän että äidin kannattaa hyväksyä se tosiasia, että isän vuoro tulee sitten myöhemmin, kun äidin ja vauvan symbioosi on purkautunut. Kuten tuolla aiemminkin sanoin.

 

[Työäiti]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

Siis miten antaa tilaa?

Isälle isompi rooli pienen vauvan elämässä. Enemmän kylvetystä, vaipanvaihtua, nukuttamista, leikkimistä, puhumista, laulamista tai syöttämistä.

Se tissittely onnistuu kyllä, vaikka isällä olisi iso rooli lapsen kanssa. Ei se äiti unohdu, vaikka isä hoitaisi ison osan noista. Pienen vauvan elämästä isän työpäivä on vain pieni osa....

 

[Työäiti]

Ja eroahdistuksen jälkeen tulee muksulle omaa tahtoa. Ja silloinkinko äiti vaihtaa vaipat ja syöttää ja tekee kaiken?

Lapsen iän mukaan mennään. Isomman lapsen kanssa tilanne on eri. Siinä oman tahdon kokeilemisessakin on eri lähtökohta psyykkisesti kuin eroahdistuksessa.

Meillä taho tuli jo 10kk iässä....

 

[Mahoton mirri]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

tasa-arvoa vauvan kustannuksella. ei se vauva huvikseen äitiä huuda isän sylissä. vauva on ahdistunut ja peloissaan. ja se kausi ei tule kaikille, mutta se ei ole kiinni vanhempien erinomaisesta kasvatuksesta vaan lapsesta.
ja karhunpalveluksen kyllä vauvalleen tekee jos päättää eroahdistuksen hoitaa huudattamalla.

Mä tuolla aiemmin laitoin et inhoan koko tasa-arvo sanaa tässä asiassa missä sitä ei pitäisi edes olla.

 

[SaSaSi]

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

taidat olla oikeassa.

 

[Aaban]

näin juuri. miksi ihmeessä te äidit väkipakolla pyritte siihen tasa-arvoon vauvan kustannuksella?

ketä se palvelee, että eroahdistusta (huomatkaa sana ahdistus, vauva on ahdistunut) "hoidetaan" huudattamalla?

hienosti jätitte huomioimatta tuon "asettukaa vauvan asemaan" viestini.

ainoa miten isä ja äiti voivat täysin tasavertaisesti hoitaa pientä vauvaa, on niin että molemmat ovat kotona.

Vauvan kustannuksella? Kärsiikö sun mielestä vauva siitä, jos häntä hoitaa isäkin eikä pelkästään äiti?
Jos oletetaan, että isä käy päivisin töissä esim.6-14, jää siinä aika monta tuntia hoitaa vauvaa ihan tasavertaisesti äidin kanssa.

Ja edelleen, mun mielestä koko eroahdistusta ei edes tule, jos isällekin annetaan mahdollisuus olla vauvan kanssa, ja häneen luotetaan hoitajana.

Kärsii siinä tapauksessa, jos vauvalla on voimakas eroahdistuskausi menossa ja hän isän hoidossa koko ajan itkee, mutta silti pitää vaan hoitaa... Tuskin siitä nauttii kumpikaan... Ei isä eikä vauva.

 

[mie]

Kannattaiskohan tutustua alan kirjallisuuteen, jos eroahdistus kehityskautena on kovin vieras. Tai jos se on miehelle vieras, niin kyllä kai teidän miehetkin osaavat lukea? Yhtä pöljää olisi väittää, ettei meidän lapsilla oo uhmaikää tai murrosikää on se, kuinka täällä osa yrittää kuitata eroahdistuksen vanhempien hoitovirheenä.

 

[Aaban]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

Siis miten antaa tilaa?

Isälle isompi rooli pienen vauvan elämässä. Enemmän kylvetystä, vaipanvaihtua, nukuttamista, leikkimistä, puhumista, laulamista tai syöttämistä.

Se tissittely onnistuu kyllä, vaikka isällä olisi iso rooli lapsen kanssa. Ei se äiti unohdu, vaikka isä hoitaisi ison osan noista. Pienen vauvan elämästä isän työpäivä on vain pieni osa....

Eikö oikeasti mahdu ajatteluun, että eroahdistus voi tulla vaikka isä olisi juuri noin tehnytkin?

 

[Jellonainen]

Sillä tavalla et annetaan isän vaihtaa se vaippa vaikka lapsi itkeekin. Oppia olemaan isänkin kanssa, antaa isän jäädä sen vauvan kanssa kotiin, edes sen kauppareissun ajaksi. Tai edes siksi aikaa kun äiti käy suihkussa. Eikä ajatella, että kun on eroahdistus niin silloin äiti ei voi minuuttiakaan olla pois. Sellainen ei palvele ketään, ei edes vauvaa pidemmällä tähtäimellä. Jos isän ei anneta osallistua mihinkään silloin kun lapsella on eroahdistus niin sehän on sama kuin nakkaa isän pihalle muutamaksi kuukaudeksi kun vain äiti kelpaa ja tekee.

Tässä meillä on kyllä aivan erilainen ajatusmaailma. Sitä paitsi yleensä eroahdistus ei ole niin paha että vauvan pitäisi olla fyysisessä kontaktissa äitiin 24h/vrk, vaan isä voi kyllä hoitaa vauvaa itkettämättä kunhan äiti on lähettyvillä jos vauva alkaa häntä kaivata.

 

[weballergy]

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

taidat olla oikeassa.

Kolkuttavan omantunnon?
Äiti siis ei saa lähteä vauvan luota pois? Tai käydä tuulettumassa?

Jospa se on niin päin, että osalla täällä roikkuvista mammoista on niin suuri ylemmyyden tarve, että pitää nostaa itsensä jalustalle sen vauvan kustannuksella. Ja lytätä samalla toinen kasvattaja, joka on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin äitikin.

 

[Kippuravarvas]

Mun mielestä tuo on vain syy sille miksi äitien täytyy antaa isälle tilaa enemmän koska isät eivät tuota voi tehdä. Eikä päinvastoin.

Siis miten antaa tilaa?

Isälle isompi rooli pienen vauvan elämässä. Enemmän kylvetystä, vaipanvaihtua, nukuttamista, leikkimistä, puhumista, laulamista tai syöttämistä.

Se tissittely onnistuu kyllä, vaikka isällä olisi iso rooli lapsen kanssa. Ei se äiti unohdu, vaikka isä hoitaisi ison osan noista. Pienen vauvan elämästä isän työpäivä on vain pieni osa....

Ja kuitenkin toisilla lapsilla tulee valtava eroahdistus...kuten sasasi tuossa on kertonut...

 

[Aaban]

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

taidat olla oikeassa.

Kolkuttavan omantunnon?
Äiti siis ei saa lähteä vauvan luota pois? Tai käydä tuulettumassa?

Jospa se on niin päin, että osalla täällä roikkuvista mammoista on niin suuri ylemmyyden tarve, että pitää nostaa itsensä jalustalle sen vauvan kustannuksella. Ja lytätä samalla toinen kasvattaja, joka on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin äitikin.

Tarvit varmaan muutamien isien kommentin asiaan, joilla on eroahdistuksesta kärsivän vauvan hoidosta kokemusta. Että onko heitä lytätty kasvattajina...?

 

[weballergy]

Äidin ja vauvan symbioosi, johon toki osana tuo odotus, synnytys ja imetys myös kuuluvat.

Ja tämän vuoksi isät ei voi olla täysin samanvertaisia pienen vauvan elämässä äidin kanssa...?
Kyllä sitä suhdetta luodaan vielä pitkään sen synnytyksen jälkeen.
Eri asia on, moniko äiti isälle sen mahdollisuuden antaa.

Nimenomaan, suhdetta luodaan pitkään. Siksi sekä isän että äidin kannattaa hyväksyä se tosiasia, että isän vuoro tulee sitten myöhemmin, kun äidin ja vauvan symbioosi on purkautunut. Kuten tuolla aiemminkin sanoin.

Että isä saa alkaa luoda suhdetta vauvaan vasta milloin? Vuoden ikäisenä? Vai myöhemmin? Kyllä se on hänen lapsensa samanlailla vastasyntyneenä kuin isompanakin.
Ja tuo on musta jo törkeää, että isä suljetaan ulkopuolelle vauvan syntymän jälkeen. Että isä on vaan sellainen tukihenkilö, joka auttaa, mutta hänelle ei anneta vastuuta.

 

[Mahoton mirri]

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

taidat olla oikeassa.

Kolkuttavan omantunnon?
Äiti siis ei saa lähteä vauvan luota pois? Tai käydä tuulettumassa?

Jospa se on niin päin, että osalla täällä roikkuvista mammoista on niin suuri ylemmyyden tarve, että pitää nostaa itsensä jalustalle sen vauvan kustannuksella. Ja lytätä samalla toinen kasvattaja, joka on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin äitikin.

Kyllä, näin se taitaa olla. Unohdetaan mistä se lapsi on saanut alkunsa. Luulenpa, että jos tulisikin eroahdistus isästä niin sitä ei täällä muutaman mammat suvaitsiskaan.

 

[weballergy]

Kannattaa vain hyväksyä sekin fakta, että osalla täälläkin roikkuvista mammoista ei ole kykyä eikä tarvetta asettua vauvansa asemaan. Ei, he hokevat vain mielessä mantraa, jolla hiljentävät kolkuttavan omatuntonsa: "äidin pitää saada mennä, äidilläkin pitää olla oma elämä, äitikin saa käydä tuulettumassa koska vain haluaa, että äiti jaksaa taas sitä arkea vauvan kanssa... äidin on saatava mennä..."

taidat olla oikeassa.

Kolkuttavan omantunnon?
Äiti siis ei saa lähteä vauvan luota pois? Tai käydä tuulettumassa?

Jospa se on niin päin, että osalla täällä roikkuvista mammoista on niin suuri ylemmyyden tarve, että pitää nostaa itsensä jalustalle sen vauvan kustannuksella. Ja lytätä samalla toinen kasvattaja, joka on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin äitikin.

Tarvit varmaan muutamien isien kommentin asiaan, joilla on kokemusta eroahdistuksesta kärsivän vauvan hoidosta kokemusta. Että onko heitä lytätty kasvattajina...?

Ois todellakin kiva kuulla heiltä, että ovatko he saaneet olla vauvan hoidossa mukana alusta asti. Vai ovatko he tunteneet itsensä ulkopuolisiksi, niinkuin valitettavan moni isä itsensä tuntee.