Uskallanko jättää vauvan ilta-/yöhoitoon ISÄLLEEN, kun vauva on kovasti minun perääni..??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äitien äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äitien äiti

Vieras
Eroahdistustako tämä on sitten, kun vauva (10kk) roikkuu jatkuvasti minun housunlahkeessa ja konttaa perässä... Ja isä ei kelpaa. Eilenkin illalla menin itse suihkuun ja sanoin miehelle, että kokeilisi nukuttaa vauvan. Mutta koko ajan kuului hirveä huuto suihkuun asti, kun vauva ei rauhoittunut isänsä kanssa. Hirveää kuunneltavaa, mutta ajattelin, että onhan sentään OMAN ISÄNSÄ kanssa ja ei periaatteessa mitään hätää ja yritin käydä rauhallisesti suihkussa... Siis YRITIN. Vaikka huuto sai minut peseytymään aika nopeasti ja kiiruhtamaan vauvan luo. Ja heti, kun minä otin vauvan syliin, huuto loppui kuin seinään. Ja pian nukahti.

En ole kertaakaan käynyt vauvan syntymän jälkeen missään yksin ja nyt kesällä olisi tiedossa ainakin kaverin polttarit. Ja muutenkin tekisi mieli käydä jossain tuulettumassa. Mutta tohdinko jättää vauvaa isänsä kanssa, kun se on sitten yhtä huutoa vaan..??
 
Isä on lapsen toinen vanhempi, ei se ole mitään "hoitoon jättämistä". =) Ihan rohkeasti lähdet vaan juhlimaan, tilanne voi sitäpaitsi muuttuakin vielä, vaikka toisinpäinkin, tulee se isävaihe, jolloin kukaan muu ei "kelpaa" =)
 
sitä suuremmalla syyllä jättäisin isälleen jos on liikaa äidin perään.
sitä paitsi meillä menee ainakin niin, että kun olen kotona, on aivan minun perään
ja sitten kun lähden, niin jo unohtuu äiti ja leikitkin maistuu paljon paremmin kun mies on hoitajana.sillon kun minä olen kotona lapsi tahtoo roikkua vain jalassa, mutta miehessä ei ole niin paljon kiinni.
 
Eroahdistustahan se on... Voi siinä niinkin käydä, että lapsi ei tyydy isäänsä vaan itkee koko ajan. Kokeilkaa ensin lyhyemmällä ajalla, miten isän kanssa oleminen sujuu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Eroahdistustahan se on... Voi siinä niinkin käydä, että lapsi ei tyydy isäänsä vaan itkee koko ajan. Kokeilkaa ensin lyhyemmällä ajalla, miten isän kanssa oleminen sujuu?

No silleen just on kokeiltu, että jos suihkun ajan pärjäisi mies lapsen kanssa... Ja kyse on siis pääasiassa nukuttamisesta yöunille. Päivisin toki mies pärjää lapsen kanssa hyvin. Mutta ei siis onnistu se nukuttaminen ja aina on minun mentävä apuun, kun tuntuu, ettei viitsi huudattaa pientä.. :(
 
voi tiedän tunteen. ihan samanlaista oli meillä kuopuksen kanssa, vaikka isänsä oli ihan 100% mukana lapsenhoidossa. eroahdistus kun alkoi siinä 6kk ikäisenä ei enää isä kelvannutkaan edes vaippaa vaihtamaan.
mies siitä joskus sanoikin että vähän harmittaa kun tyttö alkaa heti huutamaan kun syliin ottaa. :/
ja tuo vaihe kesti meillä melkein 1,5v asti. tosin vuoden vanhana alkoi isäkin kelpaamaan johonkin. :xmas:

kokeilkaa vaikka ihan lyhyttä aikaa, kaupassakäyntiä esim. ja jätä vaikka yöpaitasi vauvalle. :)

mies sai sillä vauvan nukutettua kun vauvalla oli sängyssä mun likainen teepaita vieressä. kummasti tyttö rauhoittui ja otti paidan kainaloon. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äitien äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Eroahdistustahan se on... Voi siinä niinkin käydä, että lapsi ei tyydy isäänsä vaan itkee koko ajan. Kokeilkaa ensin lyhyemmällä ajalla, miten isän kanssa oleminen sujuu?

No silleen just on kokeiltu, että jos suihkun ajan pärjäisi mies lapsen kanssa... Ja kyse on siis pääasiassa nukuttamisesta yöunille. Päivisin toki mies pärjää lapsen kanssa hyvin. Mutta ei siis onnistu se nukuttaminen ja aina on minun mentävä apuun, kun tuntuu, ettei viitsi huudattaa pientä.. :(

Nukahtaisikohan hän vaunuihin paremmin isän työntäessä niitä?
 
Oli mulla vaikeeta kanssa ekan kerran jättää pikkunen isille ja musta tuntuu että mä olin se jolla oli vaikeeta. Epäröin kanssa nukuttamista, mutta kyllä se isi keksi keinot sitten kun ei ollutkaan ketään ketä huutaa apuun. Ilta oli mennyt tosi hyvin, paitsi mulla, koska mä syyllistin itseäni siitä että vaihdoin vapaalle. Ilta loppu siihen että lähdin itkien kotiin ja pidin itseäni huonona äitinä. Seuraavan kerran oliki jo paljon helpompaa. Älä siis ota tätä tyyliä ;)
Mua oikeesti ärsyttää kun mies sanoo kavereilleen että on lapsenvahtina kun mä olen iltasin koulussa!!! Mikä hiton lapsenvahti. Kyllä isinkin pitää osata olla kahdestaan lapsensa kanssa, ihan normaalisti niinkuin äitikin.
Lapsi pitää saada vaan tottumaan siihen että isikin hoitaa sen nukkumaanmenon. Kyllä se ajan mittaan paranee, vaikka eka joutuu varmaan kuuntelemaan sitä huutoa ja koittaa jaksaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Mä en käsitä tuota, etteikö voisi ISÄLLEEN jättää? Ei se ole HOITOON jättämistä. Vaan yksi perheenjäsen poistuu kotoaan. En tajua. Isä on kyllä tasavertainen äidin kanssa.

Kyllä sen sitten käsittää, kun itse kokee vauvan eroahdistuksen, joka voi joillain vauvoilla olla hyvinkin voimakasta...
 
haloo, ehkä olisi jo korkea aika jättää lapsi isän kanssa kahdestaan!!! noinhan siinä käy jos äiti ei ikinä jätä lastaan kenenkään muun kanssa vaan on koko ajan lapsen kanssa. meidän tyttö jäi ensimmäistä kertaa isän kanssa 10 päivän ikäisenä neljäksi tunniksi ja siitä eteenpäin ovat useita kertoja viikossa kahdestaan, jopa viikonloppuja ovat olleet kahdestaan. tyttö nyt siis 8kk. ikinä ei ole ollut mitään ongelmia jäädä isän kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Mä en käsitä tuota, etteikö voisi ISÄLLEEN jättää? Ei se ole HOITOON jättämistä. Vaan yksi perheenjäsen poistuu kotoaan. En tajua. Isä on kyllä tasavertainen äidin kanssa.

no kyllä se vaan on vaikeaa, jos vauvalla on paha eroahdistus. ja se eroahdistus on äidistä, ei isästä. ei kukaan tahdo väen vängällä tuottaa vauvalleen ahdistusta ja itkua ja ikävää.

kun se vaan on niin, että lähes aina isä on töissä 8-9h päivässä ja äiti kotona, äiti on imettänyt ja kantanut vauvaa kohdussaan, ei isä. tottakai vauva on enemmän kiintynyt aluksi äitiinsä. kiintymys isään kyllä tulee, mutta vähän viiveellä.
 
Vähän kakspiippunen juttu ja alotetaan siittä, et laps jää siis kotiin isän kans, isän hoiviin. Ettei vaan jyystetä pilkkua. Mutta siis, meillä noi molemmat on ollu ihan hirveän eroahdistuksen kourussa. Että tiedän mitä se on, en uskaltaisi lähteä jos pienempi aika ei isän kanssa suju ilman jumalatonta huutoa. Se menee kumminkin ajan kanssa ohi.
 
No joo, mutta ei lapsi ole niin sokerista etteikö sitä voisi totuttaa isän kanssa olemaan! Isähän on toinen vanhempi, samaa perhettä! Eikä se lapsi opikaan olemaan isän hoteissa jos äitin pitää liihotella apuun joka sekuntti kun lapsi itkee! :o Siinä saattaa isälläkin loppua usko ja motivaatio siihen lapsen hoitamiseen... Kannattaa antaa mahdollisuus isällekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No joo, mutta ei lapsi ole niin sokerista etteikö sitä voisi totuttaa isän kanssa olemaan! Isähän on toinen vanhempi, samaa perhettä! Eikä se lapsi opikaan olemaan isän hoteissa jos äitin pitää liihotella apuun joka sekuntti kun lapsi itkee! :o Siinä saattaa isälläkin loppua usko ja motivaatio siihen lapsen hoitamiseen... Kannattaa antaa mahdollisuus isällekin.

kyllä kuule oppii, vaikka ei väkisin vierestään eroahdistuksen aikana revi isälle!
eroahdistus on vaan kausi, minkä jälkeen myös isä kelpaa, ja tulee yhtä tärkeäksi kun äiti.

ja kyllä myös isän pitää ymmärtää, ettei kyse ole mistään syrjimisestä, ja olla kärsivällinen.

kyllä tuo meidänkin kuopus nyt 2 vuotiaana on ihan isin tyttö, vaikka eroahdistus oli todella paha, eikä se isä sillon kelvannut mihinkään.

aika aikansa kutakin.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No joo, mutta ei lapsi ole niin sokerista etteikö sitä voisi totuttaa isän kanssa olemaan! Isähän on toinen vanhempi, samaa perhettä! Eikä se lapsi opikaan olemaan isän hoteissa jos äitin pitää liihotella apuun joka sekuntti kun lapsi itkee! :o Siinä saattaa isälläkin loppua usko ja motivaatio siihen lapsen hoitamiseen... Kannattaa antaa mahdollisuus isällekin.

Eihän ap sanonu ettei isä saa koskaan lasta hoitaa. Tai muuten osallistua. Eikä sitä lasta varmaan totuteta isään muutaman kuukauden aikana jolloin tää ahdistusaika on. Isään hän jo tottunu aikoja sitten, ahdistus vaan sotkee pienen omat kuviot. Kun vauva ymmärtää olevansa hän itse, eikä olekkaan osa äitiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuhmuranSandra:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No joo, mutta ei lapsi ole niin sokerista etteikö sitä voisi totuttaa isän kanssa olemaan! Isähän on toinen vanhempi, samaa perhettä! Eikä se lapsi opikaan olemaan isän hoteissa jos äitin pitää liihotella apuun joka sekuntti kun lapsi itkee! :o Siinä saattaa isälläkin loppua usko ja motivaatio siihen lapsen hoitamiseen... Kannattaa antaa mahdollisuus isällekin.

Eihän ap sanonu ettei isä saa koskaan lasta hoitaa. Tai muuten osallistua. Eikä sitä lasta varmaan totuteta isään muutaman kuukauden aikana jolloin tää ahdistusaika on. Isään hän jo tottunu aikoja sitten, ahdistus vaan sotkee pienen omat kuviot. Kun vauva ymmärtää olevansa hän itse, eikä olekkaan osa äitiä.

Aivan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö isä saisi olla osa lapsen elämää ja hänen kanssaan toimia. Kun lukee hiukan vaikka lapsen kehityspsykologiaa, se asia selviää jo sieltä... Eroahdistus on normaalia, vauvan kehitykseen kuuluvaa.
 
Menet vain juhlimaan, pääseehän sieltä kotiin jos lapsi parkuu pää punaisena eikä mikään auta =) Ymmärrän kyllä tuon ahdistuksen, meillä kuopus oli samanlainen. Muistanpa kerran kun kävin joulun aikaan kirkossa joululauluja laulamassa, oli pois reilun tunnin ja koko sen ajan kuopus oli parkunut eteisen tuulikaapissa :( Ei ollut isän syli auttanut. Nyttemmin kyllä ihan isin tyttö hänkin.
 
Mun mielestä tuo eroahdistuskausi kesti ainakin meillä niin vähän aikaa, toista kuukautta, että sen aikaa maltoin hyvin mennä menoni vauvan mukaan - eli pääsääntöisesti olin vauvan kanssa.

Vauva voi todellakin huutaa äitiään useita tunteja tässä vaiheessa. En ymmärrä miksi joku meno olisi niin tärkeä, että väkisten pitäisi saada pieni ihminen tyytymään johonkin muuhun kuin äitiin. Ei isä sen huonompi ole kuitenkaan.

Me tehtiin niin, että kun vauva odotteli isän kanssa kylvyn jälkeen että äiti kävisi iltapesunsa tekemässä, kuljin hammasharja suussa edes takaisin veskiin ja makkariin. Vein vaippoja sängyn viereen ja tein kaikkea muutakin asiaa vauvan lähettyville. Aina kun katosin näkyvistä, pidin huolta että hyrisin jotain laulua tai annoin muuten ääneni kuulua. Toimi hyvin. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mun mielestä:
Mun mielestä tuo eroahdistuskausi kesti ainakin meillä niin vähän aikaa, toista kuukautta, että sen aikaa maltoin hyvin mennä menoni vauvan mukaan - eli pääsääntöisesti olin vauvan kanssa.

Vauva voi todellakin huutaa äitiään useita tunteja tässä vaiheessa. En ymmärrä miksi joku meno olisi niin tärkeä, että väkisten pitäisi saada pieni ihminen tyytymään johonkin muuhun kuin äitiin. Ei isä sen huonompi ole kuitenkaan.

Samaa mieltä. On ihan normaalia että vauva on jossain vaiheessa ensisijaisen hoitajansa perään (ja aika usein äitihän sitä vauvaa päivisin hoitaa, yölläkin jos vauva vielä heräilee ja äiti imettää ). Ja kun eroahdistuskausi on päällä, en lähtisi opettamaan vauvaa hyväksymään isän nukuttajakseen, vaan antaisin vauvalle sen mitä hän haluaa ja tarvutsee, eli äidin. Alle vuoden ikäisen tarpeisiin pitäisi mielestäni vastata niin pian kuin mahdollista, nuo roikkumiskaudet menevät kuitenkin aika nopeasti ohi.

Tilanne saattaa olla kesällä, kun niitä polttareitakin tulee, jo aivan toinen! Itse en lähtisi vauvaa huudattamaan kun vauva selvästi tarvitsee äitiä.
 
meillä oli eilen 7kk jässikän kans tuo tilanne et isänsä kans huus nii et talo raikas, sit menin minä ku ehin ja otin syliin, laskin sänkyyn, taputin pari kertaa takapuolee ja joha kuorsas. Mies säikähti ku melkei hänen peräänsä tulin et joko se muka nukku.
Totesin vaan et olit hyvä väsyttäjä. Olis se varmaan kohta huutoonsa nukahtanu mut en raaskinu huudattaa ku tiesin et mä saan sen nukkumaan nopsaan.

Täytyy lähteä ite evakkoon et mies saa laitettua vauvan nukkumaan. Pitäähän lapsen olla myös isänsä kanssa!

Joten, lähde vaan, jos tilaisuus kerta on!
 

Yhteistyössä