Keskustelin juuri yksi päivä miehen kanssa tuosta samasta aiheesta. Minä olen kaupungissa kasvanut ja vaikka metsät tuli mullekin lapsuudessa tutuiksi, olen niistä sen lapsuusaikani jälkeen vieraantunut tyystin. Mustikoita tekisi mieli, mutta käärmeet ja karhut pelottaa. Mies lupautui mörönsyötiksi, koska täällä missä nyt asutaan, ei ole ainoatakaan mulle tuttua metsää. Muistutti kuitenkin, että normaalisti käärme pyrkii menemään karkuun ja käy kimppuun vasta, kun ei enää pääse/tuntee olonsa uhatuksi/kantaa poikasia. (Mutta eikös juuri kevät ole kyynpoikasten aikaa, nythän ollaan kuitenkin jo loppukesässä?)