Uskomatonta typeryyttä syyttää työttömyydestä työtöntä itseään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "leppis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";21902784]Nyt kyllä kovasti aliarvioit 18-vuotiaiden älyä, vai ovatko ne tosiaan noin hölmöjä?[/QUOTE]

Onko se mielestäsi hölmöyttä että 18-vuotias ei osaa arvioida tämän alati muuttuvan maailman tulevaisuuden näkymiä tarpeeksi tarkasti tietääkseen, millainan talous- ja työllisyystilanne eri aloilla tulevaisuudessa vallitsee? Eihän tämä aina onnistu alan asiantuntijoiltakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21902693:
Maisteria ei oteta töihin mihin tahansa "hanttihommiin". Ei aina kyse ole siitä, ettei hakija hae oman alan ulkopuolelta - harva työnantaja haluaa palkata vaikkapa toimistoapulaiseksi yhteiskuntatieteilijää. Jos oman alan töitä ei löydy, niin harjoittelun kautta voi päästä kiinni unelmatyöhön.

Niinpä, minäkin työttömänä ollessani maisterina olisin voinut hakea jokaista toimistosihteerin paikkaa täälläpäin enkä siltikään olisi päässyt edes haastatteluun (liian koulutettu, liian kokenut). Kaupallisella alalla nuo harjoittelutkin on vähän niin ja näin, niitä työnantajat eivät arvosta ollenkaan. Toki esim. yhteiskuntatieteellisellä alalla ne on enemmän kuin normi, UM taitaa pyörittää harjoittelijoilla isoa osaa toimintaansa.

Nämä keskustelut menevät täällä aina samalla tavalla. Jos ura- ja koulutustavoitteet eivät koskaan ole olleet korkealla, ei voi ymmärtää, että joku haluaa koulutusta vastaavaa työtä. Ei siinä ole kyse siitä, että esim. siivoojan työt eivät kelpaisi, vaan siitä, että en olisi alun perinkään mennyt yliopistoon, jos olisin halunnut esim. siivoojaksi tai vaikkapa toimistoapulaiseksi.
 
[QUOTE="nih";21902814]Ja kyllä, olen myös muuttanut töiden perässä pitkin kotimaata ja ulkomaita myöten. Sen se on vaatinut, että olen voinut olla työelämässä. [/QUOTE]

Olen samaa mieltä siitä että työttömyys on monien kohdalla ns. oma valinta, jollei muu kuin oman alan homma kelpaa.

Mutta muuttaminen ei todellakaan ole kaikille se ratkaisu. Entä jos perheessä on kaksi aikuista joista toisella on kotipaikkakunnalla töitä? Pitäisikö muuttaa muualle jotta työtön työllistyy, vaikka siellä ei sitten olisi töitä sille nyt töissä olleelle? Vai pitäisikö hajottaa perhe jotta työllistyy? Tai muuttaa minne vain mistä molemmille löytyisi edes jotain ja jättää kaikki tukiverkot taakseen?
Ratkaisua tulisi ajatella koko perheen kannalta, asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.
 
[QUOTE="nih";21902814]Yksilon vastuuuuuu!!! Ei ole yhteiskunnan vika ja valtion velvollisuus aina paikata kaikkia epäkohtia, myös yksilöllä on vastuu!
Valmistuinko itse luovalle alalle, sellaiselle jota rakastaisin ja tekisin tanssien aamusta iltaan? En, koska juuri toive-allani ei ollut töitä eikä ole edelleenkään. Niinpä hankin maisterintutkinnon alalta, joka luo mahdollisuuksia toimia erilaisilla aloilla ja tehtävissä. Hyvin monenlaista olenkin tehnyt, nyt kansainvälisissä johtotehtävissä. Ei puhettakaan, että olisin voinut olla yhtä soittoa työelämässä ilman, että olin valmis kokeilemaan eri aloja ja erilaisia tehtäviä. Eikä puhettakaan, että olisin päässyt etenemään johtotehtäviin, jos olisin aina vain odottanut saavani juuri "oman alan hommia". Ja kyllä, olen myös muuttanut töiden perässä pitkin kotimaata ja ulkomaita myöten. Sen se on vaatinut, että olen voinut olla työelämässä.

Toiset ovat valmiita tekemään kaikkensa työllisyytensä eteen, toiset eivät. Toiset eivät liikahda kotipaikkakunniltaan, kouluttutuvat ns. toivealoille miettimättä sitä, voiko siellä edes työllistyä. Ja monet eivät ole valmiita kokeilemaan töitä eri aloilla ja kehittämään itseään poikkeavia reittejä vaan odottavat, että heidän on voitava tehdä juuri sitä, mitä koulutus vastaa. Toiset menee töiden perässä, lisäkouluttautuvat, tarttuvat mahdollisuuten kuin mahdollisuuteen ja raivaavat reittiä työelämässä odottamatta, että työn pitää olla juuri tietynlaista ja juuri koulutusta vastaavaa. Kuulostaako tämä sitten teistä siltä, että näitä tyyppejä, jotka eivät ole valmiita tekemään työllisyytensä eteen mitään, pitää vielä ymmärtää ja heitä varten valtion pelisäännöissä joustaa?

Me suomalaiset osataan olla sitten kiittämättömiä ja odottaa, että valtio korjaa puolestamme kaiken. Olen asunut lukuisissa maissa, missä ihmiset tekevät 12 tuntisia työpäiviä, jotta voivat kustantaa kodin, ruoat, lapsille koulutuksen, perheelle tarvittavat vakuutukset. Näissä maissa perheet elävät todellisten paineiden alla, sillä heitä varten ei ole valtion järjestelmissä mitään kunnollisia tukiverkkoja. Jos menetät työsi, voi koko perheesi elämä keikahtaa tavalla, josta meillä pumpulissa kasvaneilla suomalaisilla ei ole mitään ymmärrystä. Meillä vaan naristaa, jos joutuu olemaan karenssissa jonkin aikaa. Sorry to say, mutta kyllä yksilölläkin on vastuu eikä valtion kuulu mielestäni paapoa meitä loputtomiin.[/QUOTE]

Pullamössöille luettavaa ja mietittävää!
 
[QUOTE="vieras";21902836]Niinpä, minäkin työttömänä ollessani maisterina olisin voinut hakea jokaista toimistosihteerin paikkaa täälläpäin enkä siltikään olisi päässyt edes haastatteluun (liian koulutettu, liian kokenut). Kaupallisella alalla nuo harjoittelutkin on vähän niin ja näin, niitä työnantajat eivät arvosta ollenkaan. Toki esim. yhteiskuntatieteellisellä alalla ne on enemmän kuin normi, UM taitaa pyörittää harjoittelijoilla isoa osaa toimintaansa.

Nämä keskustelut menevät täällä aina samalla tavalla. Jos ura- ja koulutustavoitteet eivät koskaan ole olleet korkealla, ei voi ymmärtää, että joku haluaa koulutusta vastaavaa työtä. Ei siinä ole kyse siitä, että esim. siivoojan työt eivät kelpaisi, vaan siitä, että en olisi alun perinkään mennyt yliopistoon, jos olisin halunnut esim. siivoojaksi tai vaikkapa toimistoapulaiseksi.[/QUOTE]

Tätä se teettää kun akateemiseen työhön kelpaamattomat ihmiset väkisin koulutetaan akateemisiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;21902855:
Olen samaa mieltä siitä että työttömyys on monien kohdalla ns. oma valinta, jollei muu kuin oman alan homma kelpaa.

Mutta muuttaminen ei todellakaan ole kaikille se ratkaisu. Entä jos perheessä on kaksi aikuista joista toisella on kotipaikkakunnalla töitä? Pitäisikö muuttaa muualle jotta työtön työllistyy, vaikka siellä ei sitten olisi töitä sille nyt töissä olleelle? Vai pitäisikö hajottaa perhe jotta työllistyy? Tai muuttaa minne vain mistä molemmille löytyisi edes jotain ja jättää kaikki tukiverkot taakseen?
Ratkaisua tulisi ajatella koko perheen kannalta, asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.

Tällä palstalla tuntuu olevan vaatimuksena, että työpaikka on oltava kävelymatkan (alle 5kilsaa) päässä. Ajatuskin siitä, että työn tekemistä varten pitäisi hankkia liikkumisväline on mahdatonta tai että työmatkaan saa kulua enemmän kuin 15 minuuttia...

Sekin varmaan vaikeuttaa hieman työn hankkimista.
 
[QUOTE="vieras";21902836]Niinpä, minäkin työttömänä ollessani maisterina olisin voinut hakea jokaista toimistosihteerin paikkaa täälläpäin enkä siltikään olisi päässyt edes haastatteluun (liian koulutettu, liian kokenut). Kaupallisella alalla nuo harjoittelutkin on vähän niin ja näin, niitä työnantajat eivät arvosta ollenkaan. Toki esim. yhteiskuntatieteellisellä alalla ne on enemmän kuin normi, UM taitaa pyörittää harjoittelijoilla isoa osaa toimintaansa.

Nämä keskustelut menevät täällä aina samalla tavalla. Jos ura- ja koulutustavoitteet eivät koskaan ole olleet korkealla, ei voi ymmärtää, että joku haluaa koulutusta vastaavaa työtä. Ei siinä ole kyse siitä, että esim. siivoojan työt eivät kelpaisi, vaan siitä, että en olisi alun perinkään mennyt yliopistoon, jos olisin halunnut esim. siivoojaksi tai vaikkapa toimistoapulaiseksi.[/QUOTE]

Kyllä minulla on uratavoitteet korkealla ja itseni kehittäminen on minulle tärkeää. Määritän itseäni paljolti työn(kin) kautta, ja minulle on tärkeää saada tehdä työtä, jossa saan haastaa itseäni ja käyttää osaamistani.

Siltikään en ymmärrä sitä valintaa, että istutaan kotona odottamassa sitä koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Päivääkään en ole ollut työttömänä ja olen päässyt etenemään uralla vaikka olenkin työskennellyt pihatyöntekijänä ja puhelinmyyjänä.

On kylläkin totta, että töitä hakiessa voi korkeasti koulutetulla tulla vastaan se ongelma, että häntä pidetään ylikoulutettuna moniin työtehtäviin. Olen saanut sitä seurata läheltä mieheni työnhakua seuratessani. Mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, eikä hakemusta kirjoittaessa tarvitse korostaa sitä korkeaa koulutustaan.

Ja edelleenkin, muutakin voi tehdä kuin niitä hanttihommia. Vaikka kouluttautua lisää mieluummin kuin olla kotona tyhjänpanttina.
 
Tällä palstalla tuntuu olevan vaatimuksena, että työpaikka on oltava kävelymatkan (alle 5kilsaa) päässä. Ajatuskin siitä, että työn tekemistä varten pitäisi hankkia liikkumisväline on mahdatonta tai että työmatkaan saa kulua enemmän kuin 15 minuuttia...

Sekin varmaan vaikeuttaa hieman työn hankkimista.

En minäkään tätä ajatusmaailmaa ymmärrä.

Mutta en myöskään oleta kaikilla olevan valmiuksia muuttaa toiselle puolelle Suomea tai maailmaa työn perässä.
 
[QUOTE="vieras";21902885]Tätä se teettää kun akateemiseen työhön kelpaamattomat ihmiset väkisin koulutetaan akateemisiksi.[/QUOTE]

Ensin meinasin olla vastaamatta, mutta sitten en voinut vastustaa kiusausta. Nyt pitää ihan oikeasti nauraa. Milläköhän kriteereillä arvioit kenenkään kelpoisuutta koulutusta vastaaviin töihin? Ja kyllä, sinnikkään hakemisen jälkeen työllistyin ihan koulutusta vastaaviin tehtäviin. Mutta jos siinä välissä olisin tehnyt "ihan mitä tahansa", olisin voinut heittää hyvästit koulutukselleni ja aikaisemmalle työkokemukselleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;21902914:
Kyllä minulla on uratavoitteet korkealla ja itseni kehittäminen on minulle tärkeää. Määritän itseäni paljolti työn(kin) kautta, ja minulle on tärkeää saada tehdä työtä, jossa saan haastaa itseäni ja käyttää osaamistani.

Siltikään en ymmärrä sitä valintaa, että istutaan kotona odottamassa sitä koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Päivääkään en ole ollut työttömänä ja olen päässyt etenemään uralla vaikka olenkin työskennellyt pihatyöntekijänä ja puhelinmyyjänä.

On kylläkin totta, että töitä hakiessa voi korkeasti koulutetulla tulla vastaan se ongelma, että häntä pidetään ylikoulutettuna moniin työtehtäviin. Olen saanut sitä seurata läheltä mieheni työnhakua seuratessani. Mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, eikä hakemusta kirjoittaessa tarvitse korostaa sitä korkeaa koulutustaan.

Ja edelleenkin, muutakin voi tehdä kuin niitä hanttihommia. Vaikka kouluttautua lisää mieluummin kuin olla kotona tyhjänpanttina.

Vastaan nyt tähän vielä. En todellakaan istunut kotona odottamassa sitä koulutusta vastaavaa työtä, vaan hain aktiivisesti avoimia paikkoja, lähetin avoimia hakemuksia jne. noin 120 kilometrin säteellä kotipaikkakunnasta. Ei ketään tulla kotoota hakemaan töihin, varsinkaan taantuman aikana eli passiivisuutta työnhaussa en ymmärrä. Hain tosiaan myös niitä toimistosihteerin paikkoja, koulutusta korostamatta, mutta aina se koulutus ja aikaisempi kokemus asiaan vaikutti. Joka tapauksessa, omalla kohdalla sinnikkyys onneksi kannatti.
 
[QUOTE="vieras";21903011]Vastaan nyt tähän vielä. En todellakaan istunut kotona odottamassa sitä koulutusta vastaavaa työtä, vaan hain aktiivisesti avoimia paikkoja, lähetin avoimia hakemuksia jne. noin 120 kilometrin säteellä kotipaikkakunnasta. Ei ketään tulla kotoota hakemaan töihin, varsinkaan taantuman aikana eli passiivisuutta työnhaussa en ymmärrä. Hain tosiaan myös niitä toimistosihteerin paikkoja, koulutusta korostamatta, mutta aina se koulutus ja aikaisempi kokemus asiaan vaikutti. Joka tapauksessa, omalla kohdalla sinnikkyys onneksi kannatti.[/QUOTE]

Ihan kuin minun näppikseltäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;21902928:
En minäkään tätä ajatusmaailmaa ymmärrä.

Mutta en myöskään oleta kaikilla olevan valmiuksia muuttaa toiselle puolelle Suomea tai maailmaa työn perässä.

Nitä valmiuksia löytyy heti kun vastikkeettoman rahan jakaminen lopetetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21903018:
Akateemisia koulutetaan liikaa, se on totta. Mutta sitä et voi arvioida, kuka sinne soveltuu ja kuka ei.

Kriteerit kun lasketaan tarpeeksi alas niin me kaikki olemme akateemisen koulutuksen omaavia ihmisiä, jotka eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä.
 
vieras joka huomauttelit että pakotan muut elättämään mua
sulle kysymys osaatko keskustella ASIOISTA ei henkilöistä ja jotta kateutesi helpottaisi mulla on kyllä ihan vaki virka enkä ole työtön nyt mutta tämä keskustelu on TYÖTTÖMYYDESTÄ ei TYÖTTÖMISTÄ
ei ole henkilöiden mollaamisesta tai syyllistämisestä kysymys. Sitähän apn otsikko koski "pitääkö työttömiä syyllistää tilanteestaan ja jos niin kenen pitää"syyllistyä"...Tässä on ASIA ja tästä puhuttakoon:O
 
[QUOTE="vieras";21903035]Kriteerit kun lasketaan tarpeeksi alas niin me kaikki olemme akateemisen koulutuksen omaavia ihmisiä, jotka eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä.[/QUOTE]
No siksipä aloituspaikkoja pitää vähentää. Silloin sinne pääsee vain "parhaat".
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä;21903046:
vieras joka huomauttelit että pakotan muut elättämään mua
sulle kysymys osaatko keskustella ASIOISTA ei henkilöistä ja jotta kateutesi helpottaisi mulla on kyllä ihan vaki virka enkä ole työtön nyt mutta tämä keskustelu on TYÖTTÖMYYDESTÄ ei TYÖTTÖMISTÄ
ei ole henkilöiden mollaamisesta tai syyllistämisestä kysymys. Sitähän apn otsikko koski "pitääkö työttömiä syyllistää tilanteestaan ja jos niin kenen pitää"syyllistyä"...Tässä on ASIA ja tästä puhuttakoon:O

Työttömien pitää syyllistyä työttömyydestänsä. Eihän se ole kenenkään muun vika, vai pitääkö tässäkin etsiä syyllinen muualta ettei työttömien tarttis katsoa peiliin?
 
[QUOTE="vieras";21903069]Työttömien pitää syyllistyä työttömyydestänsä. Eihän se ole kenenkään muun vika, vai pitääkö tässäkin etsiä syyllinen muualta ettei työttömien tarttis katsoa peiliin?[/QUOTE]
Tarvitseeko työttömän tuntea syyllisyyttä, jos aktiivisesti hakee töitä ja tekee kaikkensa työllistyäkseen?
 
Olen nuori kahden lapsen äiti. Ikänäni en ole vielä tehnyt töitä. Toisaalta työttömänä olen ollut vain himpun reilu puoli vuotta. Sen jälkeen äityislomalla ja kotiäitinä.

Nyt pitäisi alkaa löytää tekemistä, töitä, opiskelua, jotakin mistä jotain maksattaisiinkin. Olen hakenut siivoojan hommia, eipä ole mitään kuulunut. Hain myös työvoimapoliittiseen koulutukseen ja todella toivon että sinne pääsen, olisi unelma-ammatti ja luultavasti jopa töitäkin.

Mutta sen verran sanon, että töiden takia en muuta kauas. Työmatkaan olen valmis käyttämään tunnin per suunta, en enempää ihan sen takia että lasten päivät eivät veny liian pitkiksi eivätkä he joudu elämään elämäänsä näkemättä äitiä. Toisaalta taas jos muuttaisimme täältä pois niin tukiverkot menisivät siinä samalla. Ystävät jäisivät tänne, ei olisi ketään kenelle puhua (paitsi mies tietty).. En pysty tutustumaan ihmisiin nopeasti niin että voisin heille kertoa elämästäni kaiken. Elämä ilman ystäviä olisi kamalaa. Eika enää ei tarvitsisi edes haaveilla että pääsisimme miehen kanssa kahdestaan johonkin, ennen kuin lapset olisivat tarpeeksi isoja ollakseen keskenään kotona. Joten en todellakaan muuta mihinkään.
 
Olen nuori kahden lapsen äiti. Ikänäni en ole vielä tehnyt töitä. Toisaalta työttömänä olen ollut vain himpun reilu puoli vuotta. Sen jälkeen äityislomalla ja kotiäitinä.

Nyt pitäisi alkaa löytää tekemistä, töitä, opiskelua, jotakin mistä jotain maksattaisiinkin. Olen hakenut siivoojan hommia, eipä ole mitään kuulunut. Hain myös työvoimapoliittiseen koulutukseen ja todella toivon että sinne pääsen, olisi unelma-ammatti ja luultavasti jopa töitäkin.

Mutta sen verran sanon, että töiden takia en muuta kauas. Työmatkaan olen valmis käyttämään tunnin per suunta, en enempää ihan sen takia että lasten päivät eivät veny liian pitkiksi eivätkä he joudu elämään elämäänsä näkemättä äitiä. Toisaalta taas jos muuttaisimme täältä pois niin tukiverkot menisivät siinä samalla. Ystävät jäisivät tänne, ei olisi ketään kenelle puhua (paitsi mies tietty).. En pysty tutustumaan ihmisiin nopeasti niin että voisin heille kertoa elämästäni kaiken. Elämä ilman ystäviä olisi kamalaa. Eika enää ei tarvitsisi edes haaveilla että pääsisimme miehen kanssa kahdestaan johonkin, ennen kuin lapset olisivat tarpeeksi isoja ollakseen keskenään kotona. Joten en todellakaan muuta mihinkään.

juuri tässä on sitä mistä kirjoitin että jokaisella pitäisi olla oikeus perheelämään, asuinpaikan valintaan jne ettei työ sanele kaikkia elämisen reunaehtoja. Kansalaiset sallivat yhteiskunnan muodostua sellaiseksi kun se on. Sallimmeko me työn arvostuksen nousta niin korkeaksi että se ajaa kaiken muun edelle? Silloin kaikki ne jotka eivät muuta työn perässä mihin maapallon kolkaan tahansa ja uhraa työnteon onnistumiselle pehe- ja läheis- suhteitaan ovat niitä "syyllistettäviä" omasta syystään työttömiä.... (en oikeesti ajattele näin tää on vaan kärjistetty kuvaus)
Tätä tarkoitan kun puhun arvojen tärkeys järjestyksestä
 
Olen nuori kahden lapsen äiti. Ikänäni en ole vielä tehnyt töitä. Toisaalta työttömänä olen ollut vain himpun reilu puoli vuotta. Sen jälkeen äityislomalla ja kotiäitinä.

Nyt pitäisi alkaa löytää tekemistä, töitä, opiskelua, jotakin mistä jotain maksattaisiinkin. Olen hakenut siivoojan hommia, eipä ole mitään kuulunut. Hain myös työvoimapoliittiseen koulutukseen ja todella toivon että sinne pääsen, olisi unelma-ammatti ja luultavasti jopa töitäkin.

Mutta sen verran sanon, että töiden takia en muuta kauas. Työmatkaan olen valmis käyttämään tunnin per suunta, en enempää ihan sen takia että lasten päivät eivät veny liian pitkiksi eivätkä he joudu elämään elämäänsä näkemättä äitiä. Toisaalta taas jos muuttaisimme täältä pois niin tukiverkot menisivät siinä samalla. Ystävät jäisivät tänne, ei olisi ketään kenelle puhua (paitsi mies tietty).. En pysty tutustumaan ihmisiin nopeasti niin että voisin heille kertoa elämästäni kaiken. Elämä ilman ystäviä olisi kamalaa. Eika enää ei tarvitsisi edes haaveilla että pääsisimme miehen kanssa kahdestaan johonkin, ennen kuin lapset olisivat tarpeeksi isoja ollakseen keskenään kotona. Joten en todellakaan muuta mihinkään.

Huh, olisi mulla aika suppee elämä jos takertuisin kotikulmille sen takia, että ei ole tukiverkkoja ja pelkäisin elää ilman niitä. Monet elämykset asua ulkomailla ja eri paikoissa kotimaata olis jääny väliin. Meillä on 2 lasta eikä meillä ole koskaan ollut tukiverkkoja lähellä. Mutta kummasti sitä oppii elämään niinkin ja järjestelemään elämäänsä. Muutoinkin, vaikka asuisimmekin entisellä kotipaikkakunnallamme, en nojautuisi tukiverkkoihin liikaa. Me hoidamme perhe-elämämme kaikkein mieluiten ihan itse. Toki aina lähippiirille pitää olla aikaa, mutta emme koskaan heitä avuksi halausi, vaan ihan seuraksi yhteisten hetkien viettoon.

Joka tapauksessa, jos ei ole valmis muuttamaan työn perässä ja kokee sen vuoksi työttömyyttä, kannattaa vähän miettiä. Vain siinä tapauksessa muuttoa ei ole mielestäni järkevää miettiä, jos toinen puoliso joutuisi tällöin työttömäksi. Me ollaan muutettu monta kertaa siksi, että molemmilla olisi töitä. Eli sitten ollaan menty paikkoihin, joissa molempien työllistyminen on mahdollista.
 

Yhteistyössä