N
"Nassikka"
Vieras
Mä ihmettelen monien (ei kaikkien) uskovaisten suht. tuomitsevaa asennetta? Nämä tuomitsevimmat ovat yleensä nuoria siinä 18-40v.
He usein sanovat ääneen esim. sen kuka ei ole uskossa ja kuka on? Siis tyyliin "joo Pirjohan on uskossa ja Pirjon veli Seppo, mutta Pirjon mies Matti ei ole uskossa".
Mistä himputista ihminen voi sanoa kuka on uskossa?! Mä en tiedä miksi tuo asia särähtää niin kovaa korvaan aina, että nousee niskavillat pystyyn.
Minä en ainakaan voi sanoa sitä onko naapurini uskossa vai ei. Vaikka hän olisi eilen vielä ollut kaatelemassa hautakiviä risti väärinpäin, niin onhan hän voinut tulla uskoon vaikkapa 2minuuttia sitten.
Mä elän aika maailmallisesti. Olen avoliitossa, enkä vieläpä edes lapseni isän kanssa. Käyn baareissa joskus ja silloin tällöin suusta lipsahtaa ties mitä sanoja. Olen todella paha materialisti ja palvon liikaa mammonaa, annan vääriä todistuksia lähimmäisistäni, en aina kunnioita vanhempiani, olen jopa tehnyt jonkinlaisen "aviorikoksen", vaikka ei siis naimisissa ollakaan.
Silti Jumala on mulle aina KAIKKEIN ylin. Mä en ole koskaan epäillyt yhtään, etteikö raamattu olisi totta. Mä uskon Jeesukseen ja rukoilen joka ilta. Mä tiedän tasan tarkkaan, että Jeesus rakastaa mua ja auttaa mua. Mä en stressaa esim. työasioita liikaa, vaan jätän ne Taivaan Isän huoleksi.
Mä en pelkää liikaa, koska tiedän, että Jeesus on mun kanssa. Mä luotan, että asiat menee, niinkuin Isä on tarkoittanut ja vaikka ne asiat joskus tekisi kipeääkin, niin ne menee silti parhain päin.
Monet uskovaiset ystäväni tietyllä tapaa dissaavat mua ihan täysin. Mähän en ole uskossa.. Niin kuka sen uskon määrittelee? Onko siis olemassa joku lista, johon pitää vetää raksit tiettyyn määrään ruutuja, jotta voi sanoa olevansa uskovainen?
Jos menen esim. nuorten iltaan (meillä siis nuorten illoissa käy kaikkia 12-40 ikävuoden väliltä), niin heti joku tulee " Aiii kato Liisa moi.. OOKSÄKI RUVENNU KÄYMÄÄN SEURAKUNNASSA?!"
Enkö mä nyt vaan voisi mennä rauhassa sinne ja olla kuten muutkin? Miksi siitä pitää tehdä numero?
Esim. soluissakin tulee aina kauheesti ohjeita ja muuta, miten minä ei-uskovainen voisin tehdä sitä ja tätä.
Miten minä voisin rakentaa Jumala-suhdettani?
Parantamisen varaa olisi mulla ja PALJON.
Miutta mistä ne muut mun ja Jumalan suhteesta mitään tietää?
He usein sanovat ääneen esim. sen kuka ei ole uskossa ja kuka on? Siis tyyliin "joo Pirjohan on uskossa ja Pirjon veli Seppo, mutta Pirjon mies Matti ei ole uskossa".
Mistä himputista ihminen voi sanoa kuka on uskossa?! Mä en tiedä miksi tuo asia särähtää niin kovaa korvaan aina, että nousee niskavillat pystyyn.
Minä en ainakaan voi sanoa sitä onko naapurini uskossa vai ei. Vaikka hän olisi eilen vielä ollut kaatelemassa hautakiviä risti väärinpäin, niin onhan hän voinut tulla uskoon vaikkapa 2minuuttia sitten.
Mä elän aika maailmallisesti. Olen avoliitossa, enkä vieläpä edes lapseni isän kanssa. Käyn baareissa joskus ja silloin tällöin suusta lipsahtaa ties mitä sanoja. Olen todella paha materialisti ja palvon liikaa mammonaa, annan vääriä todistuksia lähimmäisistäni, en aina kunnioita vanhempiani, olen jopa tehnyt jonkinlaisen "aviorikoksen", vaikka ei siis naimisissa ollakaan.
Silti Jumala on mulle aina KAIKKEIN ylin. Mä en ole koskaan epäillyt yhtään, etteikö raamattu olisi totta. Mä uskon Jeesukseen ja rukoilen joka ilta. Mä tiedän tasan tarkkaan, että Jeesus rakastaa mua ja auttaa mua. Mä en stressaa esim. työasioita liikaa, vaan jätän ne Taivaan Isän huoleksi.
Mä en pelkää liikaa, koska tiedän, että Jeesus on mun kanssa. Mä luotan, että asiat menee, niinkuin Isä on tarkoittanut ja vaikka ne asiat joskus tekisi kipeääkin, niin ne menee silti parhain päin.
Monet uskovaiset ystäväni tietyllä tapaa dissaavat mua ihan täysin. Mähän en ole uskossa.. Niin kuka sen uskon määrittelee? Onko siis olemassa joku lista, johon pitää vetää raksit tiettyyn määrään ruutuja, jotta voi sanoa olevansa uskovainen?
Jos menen esim. nuorten iltaan (meillä siis nuorten illoissa käy kaikkia 12-40 ikävuoden väliltä), niin heti joku tulee " Aiii kato Liisa moi.. OOKSÄKI RUVENNU KÄYMÄÄN SEURAKUNNASSA?!"
Enkö mä nyt vaan voisi mennä rauhassa sinne ja olla kuten muutkin? Miksi siitä pitää tehdä numero?
Esim. soluissakin tulee aina kauheesti ohjeita ja muuta, miten minä ei-uskovainen voisin tehdä sitä ja tätä.
Miten minä voisin rakentaa Jumala-suhdettani?
Parantamisen varaa olisi mulla ja PALJON.
Miutta mistä ne muut mun ja Jumalan suhteesta mitään tietää?