Uusi työ ja lapset!

[käpytikka]

Opiskelin uuden ammatin ja olen nyt tehnyt alan töitä 5kk.
Työajat ovat tosi vaihtelevia ja päivät usein pitkiä.
Itse viihdyn työssä paremmin kuin hyvin, olen aina pitänyt vuorotyöstä ja pitkät päivätkin sopivat, mutta...
nuo lapset...
olen yh ja lapset 7v(ekaluokkalainen) ja 5v(päiväkodissa).
Usein meillä on mun vanhemmat auttelemassa arjessa tai sitten yksi ystäväni tulee joskus aikaisina aamuina meille ja laittaa, toisen lapsen kouluun, ja toisen vie pkotiin.

Ongelmana on se että lapset ovat todella kiukkuisia mulle kun näemme niin paljon vähemmän kuin ennen tätä työtä(olin siis pitkään työttömänä).
Olen aika väsynyt toisinaan ja jos pitää aamulla nousta ite ylös 3 aikaan niin on pakko mennä nukkumaankin aikaisin. Ja on aika vaikea jaksaa iltatoimet kiukutteluineen kun kello tikittää koko ajan päässä ja laskee että kuinka monta tuntia saakaan taas nukkua.
Ja monta tuollasta päivää putkeen niin tuntuu ettei selviä tälläisestä työstä ja perheestä mitenkään.

Ottaa hurjasti aivoon kun vihdoin löytää työn josta tykkää niin sen sovittaminen perhe-elämään on lähes mahdotonta. Ja täysin mahdotonta se olisi jos en saisi apua arkeen muilta ihmisiltä. Mutta pitemmän päälle tälläinen järjestely ei tunnu mukavalta.

Osa-aikatyötä olen miettinyt, mutta kun olen niin uusi työpaikalla ja toiseksi ei kuitenkaan ole sitä vakituista paikkaakaan.
En usko et työnantaja suhtautus kovin innolla ideaan.

Hohhoijakkaa!

 

["vieras"]

No minä vaihdoin lasten takia alaa, hakeuduin sellaiselle alalle että pystyn olemaan lasten lomat kotona yms. koulun mukaan. Kannattaa jo siinä vaiheessa kun alaa miettii, katsoa hiukan tulevaisuuteenkin, ei varmasti tullut yllätyksenä lasten aikataulut tai sinun aikataulusi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29062143]No minä vaihdoin lasten takia alaa, hakeuduin sellaiselle alalle että pystyn olemaan lasten lomat kotona yms. koulun mukaan. Kannattaa jo siinä vaiheessa kun alaa miettii, katsoa hiukan tulevaisuuteenkin, ei varmasti tullut yllätyksenä lasten aikataulut tai sinun aikataulusi.[/QUOTE]

Parisuhteen päättyminen voi tulla yllätyksenä.

Vai eikö kenenkään sairaanhoitajan kannattaisi hankkia lapsia, kun on vuorotyö ja voi ehkä jäädä joskus yksinhuoltajaksi?

 

[käpytikka]

[QUOTE="vieras";29062143]No minä vaihdoin lasten takia alaa, hakeuduin sellaiselle alalle että pystyn olemaan lasten lomat kotona yms. koulun mukaan. Kannattaa jo siinä vaiheessa kun alaa miettii, katsoa hiukan tulevaisuuteenkin, ei varmasti tullut yllätyksenä lasten aikataulut tai sinun aikataulusi.[/QUOTE]


Ei tietenkään tullut täydellisenä yllärinä. Jonkun verran kuitenkin tuli, siis lähinnä se että päivät ovat pitkiä.
Mutta ala tuntui tosi mielenkiintoiselta ja ajattelin että jotenkin asiat aina lutviutuu vaan. Toisin taitaa kuitenkin olla nyt.
Ja olen opiskellut toistakin alaa ennen tätä, tosin vuorotyötä paljon siinäkin ammatissa olis ollu, mutta ei voinut vähempää kiinnostaa se ala.
Ja aikaisemmin,siis ennen lapsia, olen ollut "reissuhommissa", joistsa jouduin jäämään pois vaikka ajatuksissa olikin alunperin palata niihin hommiin jossain vaiheessa takaisin kun lapset kasvavat. Mutta ero miehestä ja hänen haluttomuus osallistua lasten elämään veivät sen mahdollisuuden. Siksi piti siis keksiä jotakin, ja tää ala on vaan mun juttu.

 

["vieras"]

Ei tietenkään tullut täydellisenä yllärinä. Jonkun verran kuitenkin tuli, siis lähinnä se että päivät ovat pitkiä.
Mutta ala tuntui tosi mielenkiintoiselta ja ajattelin että jotenkin asiat aina lutviutuu vaan. Toisin taitaa kuitenkin olla nyt.
Ja olen opiskellut toistakin alaa ennen tätä, tosin vuorotyötä paljon siinäkin ammatissa olis ollu, mutta ei voinut vähempää kiinnostaa se ala.
Ja aikaisemmin,siis ennen lapsia, olen ollut "reissuhommissa", joistsa jouduin jäämään pois vaikka ajatuksissa olikin alunperin palata niihin hommiin jossain vaiheessa takaisin kun lapset kasvavat. Mutta ero miehestä ja hänen haluttomuus osallistua lasten elämään veivät sen mahdollisuuden. Siksi piti siis keksiä jotakin, ja tää ala on vaan mun juttu.

Ilmeisesti olet sairaanhoitoalalla, eli sinun tarvitsee siksi aikaa kun lapset eivät itsenäisesti pärjää, etsiä työtä esimerkiksi terveyskeskuksen ajanvarauksesta ja muista sellaisista paikoista jossa työ on järkevinä aikoina, ellet halua vaihtaa alaa, sitten muutaman vuoden päästä vasta osastotyöhön.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29062160]Parisuhteen päättyminen voi tulla yllätyksenä.

Vai eikö kenenkään sairaanhoitajan kannattaisi hankkia lapsia, kun on vuorotyö ja voi ehkä jäädä joskus yksinhuoltajaksi?[/QUOTE]

Silloin pitää vaihtaa alaa tai etsiä sellainen työ alalta joka on lapsille siedettävissä kellonajoissa.

 

[käpytikka]

[QUOTE="vieras";29062227]Ilmeisesti olet sairaanhoitoalalla, eli sinun tarvitsee siksi aikaa kun lapset eivät itsenäisesti pärjää, etsiä työtä esimerkiksi terveyskeskuksen ajanvarauksesta ja muista sellaisista paikoista jossa työ on järkevinä aikoina, ellet halua vaihtaa alaa, sitten muutaman vuoden päästä vasta osastotyöhön.[/QUOTE]


En ole sairaanhoitoalalla.
Ja työnkuvaa ei tässä firmassa voi muuttaa muulla tavalla kuin tekemällä lyhyempää päivää.
Ja varmasti olis pitäny miettiä enemmän...mutta tässä ollaan, joten miten tästä eteenpäin. Sitähän mä mietin.

 

["vieras"]

En ole sairaanhoitoalalla.
Ja työnkuvaa ei tässä firmassa voi muuttaa muulla tavalla kuin tekemällä lyhyempää päivää.
Ja varmasti olis pitäny miettiä enemmän...mutta tässä ollaan, joten miten tästä eteenpäin. Sitähän mä mietin.

No sinä mietit kummanko pistät ensimmäiseksi elämässäsi, työsi vai lapsesi, jos vastaus on lapsesi, mietit voitko tehdä lyhennettyä työaikaa tai vaihtaa firmaa jossa on mahdollisuus tehdä vaikka päivätöitä. Yötyöt yms tulee sitten kun lapset ovat isompia.

 

["Liisi"]

Voit jäädä osittaiselle hoitovapaalle työstä, koska sinulla on ekaluokkalainen lapsi. Teet lyhyempää päivää tai viikkoa.

 

[käpytikka]

[QUOTE="vieras";29062309]No sinä mietit kummanko pistät ensimmäiseksi elämässäsi, työsi vai lapsesi, jos vastaus on lapsesi, mietit voitko tehdä lyhennettyä työaikaa tai vaihtaa firmaa jossa on mahdollisuus tehdä vaikka päivätöitä. Yötyöt yms tulee sitten kun lapset ovat isompia.[/QUOTE]


No siinäpä se kysymys onkin??
Jos elettäis maassa jossa ei oo mitään sosiaaliturvaa ym. niin ei varmaan kukaan miettis tällästä vaan painais töitä vaan.
Ja kaikkihan toimis suht hyvin jos olisin edelleen lasten isän kanssa.
On vaan tosi kurjaa joutua valitsemaan työttömyyden tai työssäkäynnin väliltä.
Koska juuri muita töitä ei ole näillä nurkilla, ei ainakaan jos ei ole ammattia.

Kai mä etsin "oikeutusta" sille et voin tehdä tätä työtä ja silti lapsista tulee ihania, mukavia ja täysjärkisiä ihmisiä!

 

[käpytikka]

[QUOTE="Liisi";29062351]Voit jäädä osittaiselle hoitovapaalle työstä, koska sinulla on ekaluokkalainen lapsi. Teet lyhyempää päivää tai viikkoa.[/QUOTE]



Ensin pitää olla vaan se 6kk työsuhteessa.
Ja työnantaja voi kieltäytyä siitä, jos se aiheuttaa vakavaa haittaa(tiedä sit et mitä toi tarkottaa).
Ja kolmanneksi, mulla ei ole sitä vakituista paikkaa, joten voi olla et työsuhde päättyis sit siihen kun määräaikainen sopimuskin päättyis.

 

["raikuli"]

Valitsisin lapset.
Kun mietit asiaa edes niin en usko että pystyt muuhun ratkaisuun.