[QUOTE="omena";30794382]en ole lasten äiti, enkä aijo heidä siltä viedä poiskaan, mutta kai mä nyt sentään saan omassa kodissani omia tavaroitani edes sen verta varjella ettei ne riko kaikkea, telkkaria, läppäriä, ipadia jotka on MUN, ei mieheni, eikä meidän vaan alunperinkin mun. Se että jos nyt olisi kyse tarhaikäsestä joka vähän sottaa syödessään niin se ei haittaa, mutta mäkö en saa sanoa vastaan jos poika heittelee kaverinsa kanssa lihapullia pitkin seiniä tai tytöt piirtelee tusseilla vessan seinään kun se on niin cool?
Minullakon ei saa olla tunteita? jos ne osaisi käyttäytyä eikä rikkoisi ihan kaikkea jonka tietää olevan ns mun omaisuutta, niin ei siinä mitään, mutta ei kenenkään muun lapset noin käyttäydy
Tottakai mua ahdistaa kun ei voi ostaa itselleen yhtään mitään kun se kummiski rikotaan. Ja lapset kyllä muistaa aina kertoa että en saa suuttua jos ne rikkoo mun läppärin (viimeksi haki sen meidän makuuhuoneesta ja heitti ikkunasta pihalle). munko pitäisi vaan silitellä niiden päätä että voi voi?
Jos kyse olisi normaalista, eli että tarhaikäinen syö "sottaavasti" tai ei ymmärrä ettei kurasilla kengillä juosta sisälle niin asia olisi ihan ok. Nää varhaisteinit kyllä osaa kertoa että mä en ole heidän äiti ja mulla ei ole mitään sanottavaa heille, mä en saa suuttua heille ja mä en päätä mitä he syö (eli jos he pyytää välipalaa ja mä kysyn että jugurttia vai leipää niin vastaus saattaa olla että sä viet meidät mäkkäriin) ja se ei mun mielestä ole ihan niinkun se on. Jos mä ostan ruokaa, ja teen ruokaa joka on terveellistä ja hyvää tavallista kotiruokaa niin ei mun mielestä niillä ole oikeutta vaatia pizzaa, hampurilaisia, sipsiä, karkkia ja limua ruuaksi.
En tiedä missä pusikossa olet kasvanut, mutta kyllä meilläpäin, kaikilla ystävilläni kellä on lapsia niin ne syö ihan normaalia ruokaa kotona vaikka olisikin uusioperhe. ja jos olen kylässä ystäväni luona ja lapset vaikka tappelee kun äiti ei näe niin kyllä mä sanon niille että älkää viitsikö tapella, ihan ystävällisesti toki.
Ennenvanhaan mulla oli ystäveni lapsia useamminkin kylässä ja kyllä mulla oli sillonkin ihan täysi oikeus kieltää niitä katolle kiipeemästä yms mitä tarkaikäiset saattoi keksiä. Jos oli jotakin erikoista niin sitten niitten äidille siitä sanoin, mutta ei kukaan niistä ruvennut kitisemään ikinä että en ole heidän äiti kyllä he saa kiivetä kerrostalon katolle tikkaita pitkin (sillon asuttiin kerrostalossa), joten miksi en vastaavaa saisi kieltää miehen lapsilta?[/QUOTE]
Miten mies suhtautu seinille piirtelyyn ja lihapullien heittelyyn?
Minä ainakin repisin tuossa vaiheessa jo pelihousuni. Jos mies ei tuollaisia juttuja kiellä teineiltä, niin vetäisin vittuuntuneena varmasti kaikki kodin seinät graffiteja täyteen ja heittäisin soosit päälle. Eläköön sitten kaikki vain paskaläjässä, jos kerran sitä tahtovat.