Uusioperheen isot ongelmat. Epätasa-arvoinen kohtelu lapsille.

["Karju"]

Minusta tuosta paistaa esille just se, ettette ole keskustelleet asioista. Miehesi ei ole jostain syystä hyväksynyt lapsiasi, eikä osaa käsitellä heitä oikealla tavalla. Syitä voi olla monia, mut yks on se, ettei mies ole saanut tarpeeksi tukea kohdata lapsesi. Miehestä voi tuntua, että haluat pitää ohjakset itselläsi lastesi kasvatuksen suhteen.

Meilläkin on ollut kaikenlaisia ongelmia ja osa kirjoituksestasi tuntuikin tutulta. Ongelmat kun pitäisi pystyä ensisijaisesti pystyä sopimaan keskustelemalla, muuten niistä tulee vaan suurempia ongelmia. Jos sua rupeaa itkettämään, itke ja rauhoitu sen jälkeen ja jatkakaa sitten keskustelua.

 

["kolmonen"]

[QUOTE="trio";24503535]Kyllä näitä tekstejäsi lukiessa huomaa,että on se jättänyt jälkensä sinuunkin. Vaikket sitä varmaan itsellesi edes myönnä.[/QUOTE]

Keittiöpsykologit työssään. En valitettavasti voi saada lapsia, joten en osaa sanoa minkälainen äiti olisin. Nytkin olen hyvässä parisuhteessa, jossa rakkautta riittää. Riitoja on harvoin ja silloinkin jos niitä on, ne hoidetaan asiallisesti puhumalla.
Ikinä en ole missään terapiassa käynyt tai muutenkaan ollut millään tapaa mielenterveysasioiden vuoksi hoidossa. Hyvin olen aina pärjännyt, en koe kärsineeni. Äitini oli niin hajalla yksin ollessaan, että sen puolesta todella pelkäsin lapsena isäpuoleni mahdollista lähtemistä.

En osaa sanoa miten tärkeä tuo mies AP:lle on. Tässä lähinnä sitä yritän sanoa, että ei lasten vuoksi suinpäin eroonkaan syöksyisi, jota todennäköisesti katuisi.

 

["kolmen lapsen äiti"]

[QUOTE="vieras";24503526]Lapset oppivat inhoamaan isäpuolta, mutta alkavat vihaamaan äitiään, jos äiti ei puolusta. Lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta se mitä ap itse teet/jätät tekemättä näissä tilanteissa, on paljon merkityksellisempää kuin isäpuolen käytös. Toivottavasti saat tasapuolisemmat olot lapsille, mutta ainakaan nykyinen tilanne ei voi jatkua.[/QUOTE]

Peesi

 

["kolmen lapsen äiti"]

Oletko vielä linjoilla ap? Haluaisin kuulla mitä aiot tehdä asialle?

 

[Vastasin jo]

Vastasin aiemmin, mutta AP, ala puolustamaan lapsiasi, muuten tuhoat monen elämän. Miehesikään ei todennnäköisesti ole koko loppuelämää mukana kuvioissa, joten parempi edes että lapsesi haluavat sitten olla tekemisissä kanssasi, mitä he eivät ehkä halua jos nykyinen meno jatkuu.

 

[maustevoi]

mun biol.äiti antoi mun biol. isän kohdella meitä lapsia mitättöminä riesoina. Sekin pelkäsi isäämme, saati sitten me lapset. Fyysistä väkivaltaa ei ollut. Siltikin äitimme pelkäsi, eikä uskaltanut pitää puoliamme. Arvatkaa antaisinko kenenkään tehdä samaa mun lapsille? Että niiden pitäisi pelätä kotonaan..

 

[ap..]

Päivitetäämpä tänne hieman tilannetta.

Meillä on edistytty. Positiiviseen suuntaan.
Olen kiinnittänyt tähän asiaan erityistä huomiota joka ikinen päivä sitten tuon ensimmäisen kirjoitukseni.
Aina jos mies oli rähisemässä (siis ennenkuin ehti räjähtää lapsille), keskeytin hänet ja huomautin, ettei lapset ole ansainneet moisia syytöksiä ja kiukunpuuskia.
Alkuun toistin itseäni usean kerran päivässä.
Olemme puhuneet myös siitä, miten lapsia olisi hyvä komentaa. Sellain yhteisenä rintamana.
Mies on nyt ymmärtänyt tilanteemme, vaikken häntä suoraan syyttänytkään mistään. Yritin ohjastaa oikeaan suuntaan. Positiivisempaan komentamiseen ja pinnan venyttämiseen tilanteissa, joita voisikin katsoa läpi sormien. Olen kehoittanut miestä antamaan huomiota myös vanhemmille lapsilleni.
Ja postiivisesti yllättyneenä olen huomannut, että mies on ihan oikeasti ruvennut antamaan sitä positiivistakin huomiota.
-Jos lapset juttelevat innoissaan hänelle jostakin asiasta, mies keskittyy kuuntelemaan ja kehuukin lempeästi (ennen tätä ei juurikaan tapahtunut).
-Kaupassa toissapäivänä mies nosti isomman lapsen syliinsä ja jopa hassuttelikin vähän.
Toissailtana mies puhuikin positiiviseen sävyyn kauppareissustamme, kuinka esikoiseni oli halaillut häntä ja sanonut "sä oot niin ihana". Mies oli tästä erittäin hyvillään.
Siihen väliin pääsin positiiviseen sävyyn sanomaan, että "noin teidänkin välit lämpenee, kunhan sinäkin annat silloin tällöin positiivista huomiota lapsille". Mies hymyillen toisti, että niinhän se tosiaan on.

Itse olen erittäin tyytyväinen että meille ei miehen kanssa tullut tästä asiasta ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Yritin hienovaraisesti ohjailla tilannetta parempaan suuntaan, ja kerrankin voin sanoa, että olen onnistunut.

Tietenkin on vielä paljon työtä ja täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei täällä kukaan rähise lapsille syyttä suotta!
Ollaan kuitenkin menossa todella paljon parempaan suuntaan

 

["vieras"]

meilläkin oli tuollainen tilanne perheessä, tosin alunalkaenkin puolustin lapsiani aina. Ei se silti riittänyt vaan lopulta tuli ero kun mies kohteli aina vaan huonommin lapsia, varsinkin silloin jos minä en ollut paikalla.

 

[ap.]

Kuinka vanhoja lapsesi ovat?
Osasivatko jo itse kertoa että isäpuoli kohtelee huonosti vai miten sait selville?

Jos itse lähden esim. kauppaan, jätän miehen kanssa vain yhden isommista lapsista. Tällain on aina mennyt hyvin, kun ei miehen hermoja ole kiristänyt lasten keskinäinen riehuminen.
Lapsikin on aina ollut hyvällä tuulella kun kotiin olen tullut.

 

["kolmen lapsen äiti"]

AP, tosi hienoa kuulla, että teillä on tapahtunut jo noin iso muutos! Upeaa, jatkakaa samaan malliin!

 

[outu]

Olen todella iloinen puolestanne!

Muistathan kertoa kaikille lapsille,että vanhemman kiukku ei ole lapsen vika. Miestäsi voisi myös auttaa,jos lapset kertoisivat kuulumisensa sitten kun hän on saanut hetken levähtää. Itse inhoan sitä,kun miehen poika alkaa välittömästi kinuamaan huomiota minulta. Tähän ongelmaan auttaa kupillinen kahvia,sen jälkeen asiat kiinnostavat paljon enemmän