Uusperheen raha-asiat, taas..

["huoh"]

Ap päivittää.. Tein mielestäni erittäin reilun ehdotuksen ja ehdotin yhteisen taloustilin avaamista, johon laittaisimme rahoja tulojen suhteessa. Lisäksi maksaisin oman lapseni vaate- ja muut hankinnat omista rahoistani. Paras kompromissi johon mies pystyy on se, että tuolle tilille rahaa sijoitetaan 50/50 ja sitten kun olen äitiyslomalla, hieman kompensoidaan minun hyväkseni, ehkä jopa 40/60. Minun mielestäni tällä hetkellä reilu jako olisi jotain luokkaa 30/70 eli näkemyksiämme tuskin saadaan kohtaamaan mitenkään. Ei tässä ole mitään järkeä.

Siis voi vittu sanon minä. Siis miestäsi! (anteeksi)

Silloin kun sinä olet äitiyslomalla, on miehesi syytä huomioida, että HÄN ON SIITTÄNYT LAPSEN, jonka vuoksi SINÄ "JOUDUT" olemaan äitiyslomalla. Ja koska MIEHESI ON SIITTÄNYT LAPSEN JONKA VUOKSI SINUN TULOTASOSI LASKEE, niin silloin viimeistään, siis äityslomalla ja hoitovapaalla rahat ovat yhteisiä. Jos sinä saat äitiyslomalla 1000 euroa netto ja miehesi puolestaan 3000 euroa, niin silloin tasan tarkkaan rahat jaetaan tasan, KOSKA EIHÄN SE ÄITIYSLOMALLA OLE MITENKÄÄN SUN VIKA, ETTÄ SUN TULOTASO LASKEE. Äitiysloman aikana vähintäänkin avaatte yhteisen tilin, jonne laitetaan rahaa siten, että molemmille jää saman verran käyttörahaa kuukaudessa omiin menoihin esim. 500 e (esim. vaatteet, hygienia, harrasteet jne). Ja loput menee yht tilille, sulta tässä tapauksessa esim. 500 euroa ja mieheltä esim. 2500 euroa.

Ja jos mies ei järjestelyyn suostu, ilmoitat yksimieliseti, että aiot puolessa välissä äitiyslomaa palata töihin ja mies saa olla loput 4-5 kk vanhempainvapaalla (ja elää sillä rahalla ja silti osallustua samalla tapaa perheen elätykseen kuin sinäkin olet tähän saakka osallistunut).

Ja joo, ehtottomasti yhteinen tili, jonne molemmat laittaa esimerkiksi 70% tuloistaan. Tällainen käytäntö on aika monessa tietämässäni perheessä.

Totta on kyllä sekin, että miehesi ei tarvi osallistua millään lailla lapsesi elättämiseen, ei edes päivähoidon maksamiseen. Niiden lelujen kans vois tehdä kompromissiin sen jälkeen, kun yhteinen on syntynyt ja perustella, että tämä ostetaan siksi, että myös "pikku Jussi" voi tätä sitten muutaman vuoden päästä käyttää.

 

[Millenia]

Tää on ihan huippupalsta. Tasa-arvoinen suhde on tällä palstalla sitä, että nainen sanoo: kulut 70/30 tai muuten lähden kävelemään!

Ymmärrän, että tällä palstalla pyörii aika paljon elätettäviä typyjä, jotka ovat tottuneet siihen että raha tulee joko mieheltä tai yhteiskunnalta. Tietyissä oloissa (esim. vanhempainvapaan jälkeinen lapsen kotihoito) on toki välttämätöntä, että töissä käyvä puoliso elättää kotona olevaa. Mutta kovin omituista, että 2000-luvun naiset pitävät lähtökohtana, että heidän käydessään töissä mies edelleen elättää heitä.

Tasa-arvoa on myös se, että asioista sovitaan yhdessä. Jostakin syystä aloittajan mies ei kauheasti arvosta sitä, että aloittaja sanelee hänelle, kuinka rahat jaetaan, varsinkin kun kyseessä on varsin tuore suhde. Epämiellyttävästi ottaa korvaan myös tuo, kuinka aloittaja puhuu jatkuvasti tulevasta lapsesta tyyliin "lapseni", ei "lapsemme". Olisikohan aloittaja valmis elättämään miestään, jos tämä jäisi hoitovapaalle... Enpä usko.

Myytävänä lukutaito.

 

[Suffragetti]

Puhun lapseNI, koska minulla ON YKSI LAPSI, miehellä ei toistaiseksi yhtään. Pystyn erinomaisesti itse elättämään lapseNI ja myös tulevan yhteisen lapseMME yksinkin (myös äitiyslomalla/hoitovapaalla), mutta minusta on käsittämätöntä ettei mieheni suostu edes kompensoimaan sitä kulujen lisäystä, joita koituu HÄNEN TULOISTAAN samassa taloudessa. 50 euroa päivähoitomaksussa voi olla joillekin vähän, mutta minun taloudessani se kyllä tuntuu.

Erinomaisesti elätät kyllä itsesi ja lapset, mutta 50 euroa hoitomaksuissa katkaisee kamelin selän. Oikeasti suosittelen teille erillään asumista. Toistan kysymykseni: elättäisitkö miehesi, jos hän olisi hoitovapaalla?

 

["jojo"]

Ne hyväpalkkaiset herrat on sitten hyviä ja tyytyvät asumaan vuokrakaksiossa ja ajamaan vanhalla peltiromulla, jos on pakko elinkustannukset pistää puoliksi. On ihan järjetöntä olettaa, että matalapalkkainen tai vanhempainvapaalla oleva nainen kykenisi maksamaan puolet isosta omakotitalosta ja upouudesta Volvosta.

Tässä tuli hiton hyvä pointti. Palstalla on montakin kertaa nähty näitä rahanjakokeskusteluja, joissa esim. kh-tuella kituuttavan naisen oletetaan maksavan puolet kaikista kuluista ja usein kyse on siitä, että mies ei ole valmis tinkimään elintasosta tuumaakaan eikä myöskään suhteuttamaan kuluja tulojen mukaan, vaan pitäisi saada pitää sekä talo, Volvo ja hulppeat käteisvarat.

 

[todellista?]

Erinomaisesti elätät kyllä itsesi ja lapset, mutta 50 euroa hoitomaksuissa katkaisee kamelin selän. Oikeasti suosittelen teille erillään asumista. Toistan kysymykseni: elättäisitkö miehesi, jos hän olisi hoitovapaalla?

No kyllä elättäisin, todellakin elättäisin. "Erinomaisesti" siten, että tekisin kulutusvalinnat (silloin ja sitä ennen) tulevaan tilanteeseen varautuen.

 

[Millenia]

Erinomaisesti elätät kyllä itsesi ja lapset, mutta 50 euroa hoitomaksuissa katkaisee kamelin selän. Oikeasti suosittelen teille erillään asumista. Toistan kysymykseni: elättäisitkö miehesi, jos hän olisi hoitovapaalla?

Jos olisit lukenut viestejä etkä vain valittaisi, tietäisit vastauksen tuohonkin. Mutta kun halu on kova päästä mollaamaan, niin mitäpä sitä turhaan.

 

[Suffragetti]

Ja nyt kun kiviä alkaa lennellä, jatkan vielä. Olenko minä jokin kummajainen, kun ei mieleenikään tulisi miettiä, että "ai mies pisti mut paksuksi, sen on maksettava puolet mun äitiysvaatteista ja vitamiineista". Juuri tuollainen on sitä pihistelyä, josta miehiä tavataan tällä palstalla syyttää.

Jos raha on tärkeää, kannattaa hankkiutua ammattiin, jossa sitä saa, ei etsiä itseään rikkaampaa miestä ja aloittaa rahasta riitelyä.

 

["jojo"]

Ja nyt kun kiviä alkaa lennellä, jatkan vielä. Olenko minä jokin kummajainen, kun ei mieleenikään tulisi miettiä, että "ai mies pisti mut paksuksi, sen on maksettava puolet mun äitiysvaatteista ja vitamiineista". Juuri tuollainen on sitä pihistelyä, josta miehiä tavataan tällä palstalla syyttää.

Jos raha on tärkeää, kannattaa hankkiutua ammattiin, jossa sitä saa, ei etsiä itseään rikkaampaa miestä ja aloittaa rahasta riitelyä.

Jos ylpeytesi estää tasoiksi elämisen tai tulojen mukaan suhteuttamisen (voin olla väärässäkin, en lukenut jokaista vietiäsi) se ei tarkoittane sitä, että kaikkien muidenkin olisi tyydyttävä tulojen epäsuhtaan, ja jopa siihen että toinen osapuoli joutuu ottamaan lainaa selvitäkseen kuluista (näitäkin on palstalla nähty)

Se, että ihmisillä on näkemyksensä asioista, kotoa tai omassa aikuiselämässä opitut, eivät tee ketään sinällään ahneiksi. Ap:ta esimerkiksi tuskin voi syyttää pihistelystä, omista menoistaan tinkii minkä ehtii, kuten niistä kengistää.

Mutta on sinulla pointtikin olemassa, kärjistät vaan hieman ärhäkästi

 

[Millenia]

Ja nyt kun kiviä alkaa lennellä, jatkan vielä. Olenko minä jokin kummajainen, kun ei mieleenikään tulisi miettiä, että "ai mies pisti mut paksuksi, sen on maksettava puolet mun äitiysvaatteista ja vitamiineista". Juuri tuollainen on sitä pihistelyä, josta miehiä tavataan tällä palstalla syyttää.

Jos raha on tärkeää, kannattaa hankkiutua ammattiin, jossa sitä saa, ei etsiä itseään rikkaampaa miestä ja aloittaa rahasta riitelyä.

Joo-o, ap puhuu yleisestä suhtautumisesta ja sinä puhut konkreettisista summista ja esineistä. Ap sanoo, että kun se mies voisi edes maksaa sen, mitä ap menetti muutettuaan miehen kanssa yhteen, niin sitten ollaankin laskemassa vitamiinipillereiden hintaa. Niin se vaan menee, että kun elää suht tiukilla lapsen kanssa, niin ne pienetkin rahanmenetykset ja uudet menot täytyy laskea. Ap:lla ei tosiaan ole välttämättä varaa niihin vitamiinipillereihin.

Sinä oletat heti, että ap on lyöttäytynyt yhteen "rikkaamman" miehen kanssa jotenkin tarkoituksella. Tosiasiassa tässä ja suurimmassa osassa muistakin tapauksia yhteen on muutettu ihan rakkaudesta. Rahasta riitely on astunut sitten kuvioihin, kun naisen rahat ei enää riitä elämiseen. Tämä voi johtua tukien menettämisestä tai siitä, että mies elää leveämpää elämää, ja naisen varallisuus ei riitä maksaman tästä puolta. Silloin kun ne rahat loppuu, niillä on väliä. Ja helvetti jos se miinuksilla elävä nainen ja lapsi on niitä ahneita paskoja, kun puoliso ei voi kustantaa toisille edes perus elintasoa, niin taitaa olla se naisliike loppujen lopuksi aika kaukana sinun ajatuksistasi.

 

[todellista?]

Ja nyt kun kiviä alkaa lennellä, jatkan vielä. Olenko minä jokin kummajainen, kun ei mieleenikään tulisi miettiä, että "ai mies pisti mut paksuksi, sen on maksettava puolet mun äitiysvaatteista ja vitamiineista". Juuri tuollainen on sitä pihistelyä, josta miehiä tavataan tällä palstalla syyttää.

Jos raha on tärkeää, kannattaa hankkiutua ammattiin, jossa sitä saa, ei etsiä itseään rikkaampaa miestä ja aloittaa rahasta riitelyä.

En olisi uskonut, että tuolle tasolle asioiden erittelyssä tarvitsee mennä. Luulisi olevan jokaiselle aikuiselle ihmiselle ilmiselvää, että raskaudesta ja synnytyksestä koituu naiselle sellaisia kuluja, joita muuten ei tulisi. Niiden olemassaolo olisi vähintäänkin hyvä tiedostaa, vaikkei niitä erikseen taloudessa huomioitaisikaan rahallisesti.

Ja mitä ammattiin tulee, sekin asia on jo minun kohdaltani ketjussa käsitelty, olen miestäni reilusti koulutetumpi ja on erittäin perusteltua olettaa, että tulevaisuudessa (koulutustani vastaavassa työssä) tienaan enemmän kuin hän (tai vähintäänkin saman verran).

 

[Suffragetti]

[QUOTE="jojo";22649439]Jos ylpeytesi estää tasoiksi elämisen tai tulojen mukaan suhteuttamisen (voin olla väärässäkin, en lukenut jokaista vietiäsi) se ei tarkoittane sitä, että kaikkien muidenkin olisi tyydyttävä tulojen epäsuhtaan, ja jopa siihen että toinen osapuoli joutuu ottamaan lainaa selvitäkseen kuluista (näitäkin on palstalla nähty)

Se, että ihmisillä on näkemyksensä asioista, kotoa tai omassa aikuiselämässä opitut, eivät tee ketään sinällään ahneiksi. Ap:ta esimerkiksi tuskin voi syyttää pihistelystä, omista menoistaan tinkii minkä ehtii, kuten niistä kengistää.

Mutta on sinulla pointtikin olemassa, kärjistät vaan hieman ärhäkästi[/QUOTE]

Ylpeyteni ei estä tasoiksi elämistä. Olen valinnut sellaisen ammatin, jolla pystyn takaamaan itselleni kohtuullisen elintason. Lisäksi olen valinnut sellaisen miehen, jonka palkka on suunnilleen samansuuruinen kuin omani, samoin kulutustottumuksemme ovat melko lailla samanlaiset. Mikäli mieheni olisi pienempipalkkainen kuin minä, rahoittaisin mielelläni yhteisiä matkoja ja muita ylellisyyksiä. Samoin pidän luonnollisena, että miehen ollessa hoitovapaalla minä hoidan valtaosan perheen juoksevista kuluista. Mutta se on kumppanuutta, ei prosenttilaskua tai vaatimuksia. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa; suurpiirteisyys raha-asioissa palkitaan suurpiirteisyydellä. Missään nimessä en voisi elää parisuhteessa, jossa jompikumpi osapuoli ottaisi lainaa elämiseensä.

Näistä lähtökohdista on helppoa tulla siihen tärkeimpään lopputulokseen: rahaa tärkeämpää on lapsen kanssa kotona vietetty aika. Molemmilla on yhtä suuri oikeus siihen, ja kun kumpikin hoitaa lasta kotona suunnilleen yhtä paljon, kummankaan ei tarvitse tuntea taloudellista riippuvuutta toisesta.

Mitä noihin talvikenkiin tulee, ei minullakaan ole niitä kuin yhdet. Niin kauan kuin ne ovat ehjät ja lämpimät, en toisia hanki. Eteisessä on muutenkin riittävästi kenkiä

Kiitos ymmärryksestä, jota en rehellisesti sanoen odottanut

 

[Suffragetti]

Joo-o, ap puhuu yleisestä suhtautumisesta ja sinä puhut konkreettisista summista ja esineistä. Ap sanoo, että kun se mies voisi edes maksaa sen, mitä ap menetti muutettuaan miehen kanssa yhteen, niin sitten ollaankin laskemassa vitamiinipillereiden hintaa. Niin se vaan menee, että kun elää suht tiukilla lapsen kanssa, niin ne pienetkin rahanmenetykset ja uudet menot täytyy laskea. Ap:lla ei tosiaan ole välttämättä varaa niihin vitamiinipillereihin.

Sinä oletat heti, että ap on lyöttäytynyt yhteen "rikkaamman" miehen kanssa jotenkin tarkoituksella. Tosiasiassa tässä ja suurimmassa osassa muistakin tapauksia yhteen on muutettu ihan rakkaudesta. Rahasta riitely on astunut sitten kuvioihin, kun naisen rahat ei enää riitä elämiseen. Tämä voi johtua tukien menettämisestä tai siitä, että mies elää leveämpää elämää, ja naisen varallisuus ei riitä maksaman tästä puolta. Silloin kun ne rahat loppuu, niillä on väliä. Ja helvetti jos se miinuksilla elävä nainen ja lapsi on niitä ahneita paskoja, kun puoliso ei voi kustantaa toisille edes perus elintasoa, niin taitaa olla se naisliike loppujen lopuksi aika kaukana sinun ajatuksistasi.

Älä nyt pinnaasi polta. Mikä siinä on, että näitä tarinoita ovat palstat täynnä; aina juuri nainen on se tuilla eläjä, rahat loppuvat aina juuri naiselta, eikä varaa ole edes niihin vitamiinipillereihin. Elarit ja lapsilisät valuvat ruoan ostoon, ja samaan aikaan ahne mies lyhentää asuntolainaa - miksi?

Tytöt pärjäävät poikia paremmin koulussa, ja pääsisivät helposti hyväpalkkaisille aloille - halutessaan. Vanhempainvapaasta noin sata päivää on korvamerkitty äidille, loput on nimensä mukaisesti "vanhempainvapaata". Hoitovapaan voi pitää kumpi vain puoliso. Jos sinua sapettaa miesten ahneus, minua sapettaa miksi naiset sössivät asiansa kerta toisensa jälkeen, vaikka käteen on jaettu alun perin ihan hyvät kortit.

Olen tutustunut naisten arkeen eri puolilla maailma . Siksi tuntuu pahalta nähdä, kuinka maailman tasa-arvoisimmat naiset hukkaavat mahdollisuutensa.

 

[Millenia]

Mutta se on kumppanuutta, ei prosenttilaskua tai vaatimuksia. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa; suurpiirteisyys raha-asioissa palkitaan suurpiirteisyydellä.

Mutta eihän ap:n tapauksessa ole näin käynyt. Ap:han juuri on ollut suurpiirteinen raha-asioissa, on olettanut että kun yhdessä ollaan niin toinen auttaa. Mutta sitten sitä apua ei ole tullutkaan. Ja kun huomaa, että rahat ei riitä elämiseen täytyy alkaa pyytämään sitä apua. Ja kun sitä ei vieläkään tule, niin pitää alkaa lyömään niitä laskelmia pöytään, että hei jätkä kuule, tajuatko. Itse olisin kyllä varmaankin lähtenyt ilman laskemiakin, mutta ei mielestäni ap:ta voi syyttää nipottamisesta raha-asioissa, hän vain yrittää pelastaa vielä suhteensa. Ainoa tapa siihen on yrittää sada mies jotenkin tajuamaan asia, ja osallistumaan menoihin. Koska yksinkertaisesti ap:n pienentyneet tulot eivät enää riitä turvaamaan tarpeellista elintasoa ap:lle ja hänen lapselleen.

Siinä mielessähän kyllä tuossa tarkkuudessa mennään jo metsään, että mitkään laskelmat ei tule muuttamaan sitä asiaa, että mies tulee todennäköisesti kohtelemaan noita lapsia epätasa-arvoisesti. Mutta minusta se on ihan ymmärrettävää, että kaikissa suhteissa niiden raha-asioiden kanssa vääntäminen voi lopulta johtaa siihen vitamiinipurkin hintaan tai mihin tahansa tyhmältä vaikuttavaan pieneen asiaan, eikä se tarkoita että köyhyydessä elävä osapuoli olisi jotenkin ahne ihminen.

 

["minä"]

Kylläpä joidenkin ihmisten ajatusmaailma eroaa minun ajatusmaailmasta todella paljon...

Minun mielestäni avioutuminen (avoutuminen) henkilön kanssa jolla on lapsia on perheen perustamista. Perheeseen kuuluu töllöin alusta asti parisuhde ja mukana tulevat lapset. Moraalisesti tai taloudellisesti ei voi mielestäni enää puhua/ käyttäytyä "sinun, minun ja/tai meidän lapsista" eri tasolla. Mies/nainen, joka tälläisen perheen haluaa perustaa tavallaan myös "adoptoi" uuden puolisonsa lapset.

AP:lle voimia. Surullista, että tilanne on mennyt teillä tuollaiseksi. Raha lienee tosiaankin teidän asiassa se mistä mistä näkyvästi riidellään, vaikka riitelyn todelliset syyt ovat paljon syvemmällä. Miehesi ei ilmeisesti todellisuudessa haluaisi, että sinun lapsesi kuuluisi hänen perheeseensä. Rahat asioista sopiminen ei tätä tosiasiaa mitenkään muuttaisi.

 

[Millenia]

Älä nyt pinnaasi polta. Mikä siinä on, että näitä tarinoita ovat palstat täynnä; aina juuri nainen on se tuilla eläjä, rahat loppuvat aina juuri naiselta, eikä varaa ole edes niihin vitamiinipillereihin. Elarit ja lapsilisät valuvat ruoan ostoon, ja samaan aikaan ahne mies lyhentää asuntolainaa - miksi?

Tytöt pärjäävät poikia paremmin koulussa, ja pääsisivät helposti hyväpalkkaisille aloille - halutessaan. Vanhempainvapaasta noin sata päivää on korvamerkitty äidille, loput on nimensä mukaisesti "vanhempainvapaata". Hoitovapaan voi pitää kumpi vain puoliso. Jos sinua sapettaa miesten ahneus, minua sapettaa miksi naiset sössivät asiansa kerta toisensa jälkeen, vaikka käteen on jaettu alun perin ihan hyvät kortit.

Olen tutustunut naisten arkeen eri puolilla maailma . Siksi tuntuu pahalta nähdä, kuinka maailman tasa-arvoisimmat naiset hukkaavat mahdollisuutensa.

Kyllä minuakin raivostuttaa naisten lammasmaisuus tässä asiassa. Otetaan suurinpiirtein se ensimmäinen vastaantuleva mies ja alistutaan kotiorjaksi. Uskotaan vielä, että mies on jotenkin hyvä ja ihana jos se ei hakkaa ja sen talossa saa asua. Usein vaan tuo tarina käännetäänkin itsekkäästä miehestä ahneeseen naiseen, niinkuin oikeasti vielä kovinkin moni juoksisi miehen palkkapussin perässä.

Se, että nainen on useammin kotiäiti kuin mies on koti-isä on muutakin kuin tasa-arvokysymys. Imetyksen lisäksi naisen on usein henkisestikin vaikeampi jättää pieni vauva toiselle "hoitoon". Naisilla on usein myös se alhaisempi palkka, jolloin on taloudellisesti järkevämpää hänen jäädä kotiin. Ja ei naista voi syyttää, jos hän aluaa alalle, jossa ei tonneja tahkota. Vaikka naisilla on mahdollisuus opiskella insinööreiksi ja putkimiehiksi, ei se ole vapautta jos jokaisen täytyisi niin tehdä.

Suurimmaksi osaksi se sössiminen on vain väärän miehen valitsemista. Ja sekin on niin inhimillistä. Ihminen ei aina näytä heti oikeita karvojaan, jotkut tutustuvat nuorina, joidenkin suhteessa ei ole järjen häivääkään vaan pelkkää intohimon paloa. Sitten saattaa jo olla niitä lapsia eikä haluta ihan heti erota. Mutta sanomattakin on selvää, että kenenkään ei tulisi elää epätasa-arvoisessa ihmissuhteessa. Usein "jätä se sika" on ihan hyvä neuvo.

 

[Suffragetti]

Mutta eihän ap:n tapauksessa ole näin käynyt. Ap:han juuri on ollut suurpiirteinen raha-asioissa, on olettanut että kun yhdessä ollaan niin toinen auttaa. Mutta sitten sitä apua ei ole tullutkaan. Ja kun huomaa, että rahat ei riitä elämiseen täytyy alkaa pyytämään sitä apua. Ja kun sitä ei vieläkään tule, niin pitää alkaa lyömään niitä laskelmia pöytään, että hei jätkä kuule, tajuatko. Itse olisin kyllä varmaankin lähtenyt ilman laskemiakin, mutta ei mielestäni ap:ta voi syyttää nipottamisesta raha-asioissa, hän vain yrittää pelastaa vielä suhteensa. Ainoa tapa siihen on yrittää sada mies jotenkin tajuamaan asia, ja osallistumaan menoihin. Koska yksinkertaisesti ap:n pienentyneet tulot eivät enää riitä turvaamaan tarpeellista elintasoa ap:lle ja hänen lapselleen.

Siinä mielessähän kyllä tuossa tarkkuudessa mennään jo metsään, että mitkään laskelmat ei tule muuttamaan sitä asiaa, että mies tulee todennäköisesti kohtelemaan noita lapsia epätasa-arvoisesti. Mutta minusta se on ihan ymmärrettävää, että kaikissa suhteissa niiden raha-asioiden kanssa vääntäminen voi lopulta johtaa siihen vitamiinipurkin hintaan tai mihin tahansa tyhmältä vaikuttavaan pieneen asiaan, eikä se tarkoita että köyhyydessä elävä osapuoli olisi jotenkin ahne ihminen.

Viestejä voi lukea monin tavoin. Minun mielestäni ap ei ole suoranaisesti kuulostanut suurpiirteiseltä raha-asioissa, ja käsittääkseni hän itse ei siihen toisen auttamiseen on konkreettisesti päässyt. Mutta ymmärrän, että kun raha on tiukalla, asiat kärjistyvät ja oikeasti 50 euroa tarhamaksua voi tuntua suurelta. Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos asiat esitetään miehelle tyyliin "kun mä menetin tämän tuen sun takia, niin sun pitää maksaa MUN lapsen tarhamaksu", ollaan ehkä lähtökohtaisesti väärällä raiteella. Aina on keskustelussa kaksi osapuolta, jotka kuulevat mitä haluavat.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että perheen sisäisen tasa-arvon toteutuminen voi olla hyvin vaikeaa.

 

["hmm"]

No voin sanoa, että ei minulla ainakaan ole mitään halua tai tarvetta elättää tosien lapsia. Ehkä sitten kun uusioperhe-elämää on jatkunut näiden lasten kanssa joku kymmenen vuotta, niin ne alkavat tuntua sen verran läheisiltä, että niiden menoja makselisi, mutta ei kyllä varmaan ihan heti.

 

[Suffragetti]

En olisi uskonut, että tuolle tasolle asioiden erittelyssä tarvitsee mennä. Luulisi olevan jokaiselle aikuiselle ihmiselle ilmiselvää, että raskaudesta ja synnytyksestä koituu naiselle sellaisia kuluja, joita muuten ei tulisi. Niiden olemassaolo olisi vähintäänkin hyvä tiedostaa, vaikkei niitä erikseen taloudessa huomioitaisikaan rahallisesti.

Ja mitä ammattiin tulee, sekin asia on jo minun kohdaltani ketjussa käsitelty, olen miestäni reilusti koulutetumpi ja on erittäin perusteltua olettaa, että tulevaisuudessa (koulutustani vastaavassa työssä) tienaan enemmän kuin hän (tai vähintäänkin saman verran).

Raskaudesta ja synnytyksestä tulee kuluja, mutta niin tulee muistakin elämänvaiheista. Minusta ainakin tuntuu, että vitamiinit ja äitiysvaatteet ovat olleet omalla kohdallani edullisempia kuin työlounaat ja jakkupuvut. Tietysti raskaana töissä ollessaan joutuu maksamaan molempia...

Hyvä, että muistutit koulutuksestasi. Hatunnosto sinulle siitä, toivottavasti pääset pian koulutustasi vastaaviin töihin.

 

[Suffragetti]

Kyllä minuakin raivostuttaa naisten lammasmaisuus tässä asiassa. Otetaan suurinpiirtein se ensimmäinen vastaantuleva mies ja alistutaan kotiorjaksi. Uskotaan vielä, että mies on jotenkin hyvä ja ihana jos se ei hakkaa ja sen talossa saa asua. Usein vaan tuo tarina käännetäänkin itsekkäästä miehestä ahneeseen naiseen, niinkuin oikeasti vielä kovinkin moni juoksisi miehen palkkapussin perässä.

Se, että nainen on useammin kotiäiti kuin mies on koti-isä on muutakin kuin tasa-arvokysymys. Imetyksen lisäksi naisen on usein henkisestikin vaikeampi jättää pieni vauva toiselle "hoitoon". Naisilla on usein myös se alhaisempi palkka, jolloin on taloudellisesti järkevämpää hänen jäädä kotiin. Ja ei naista voi syyttää, jos hän aluaa alalle, jossa ei tonneja tahkota. Vaikka naisilla on mahdollisuus opiskella insinööreiksi ja putkimiehiksi, ei se ole vapautta jos jokaisen täytyisi niin tehdä.

Suurimmaksi osaksi se sössiminen on vain väärän miehen valitsemista. Ja sekin on niin inhimillistä. Ihminen ei aina näytä heti oikeita karvojaan, jotkut tutustuvat nuorina, joidenkin suhteessa ei ole järjen häivääkään vaan pelkkää intohimon paloa. Sitten saattaa jo olla niitä lapsia eikä haluta ihan heti erota. Mutta sanomattakin on selvää, että kenenkään ei tulisi elää epätasa-arvoisessa ihmissuhteessa. Usein "jätä se sika" on ihan hyvä neuvo.

Amen.

 

[Läheltä seurannut]

Ap:lle toivoisin voimia, ja että tajuaisi tilanteensa ulkopuolisen silmin. Itse olin juuri loppukesästä muuttamassa kaveriani, joka vihdoin tajusi ettei hänen suhteesta tule mitään, juuri raha-asioiden takia. Kaverini oli tiheään sairastelevan lapsen kanssa kotona äitiysloman jälkeen vielä puoli vuotta ennen töihin paluuta, ja siinä 6kk ajassa ehti kerätä ison velan (oma miehensä LAINASI hänelle rahaa), kun ei omilla tuloillaan pystynyt osallistumaan 50% asuntokuluihin ja muihin menoihin kuten ennen.

 

["Sirkkeli"]

Tollaisia "miehiä" ilmeisesti riittää..
Olen kans kattellut läheltä siskoni perheen elämää. Eukko maksaa kaikesta puolet myös äitiyslomalla, ja rahat ei riitä. Äijä säästelee samalla omalle säästötililleen, että saa sitten ostettua hienoja puhelimia, pelikonsoleita yms. Kyllä on kusta äijän päässä, eikä ole ainakaan vähentynyt lastensa tulon myötä...

 

[todellistako?]

Viestejä voi lukea monin tavoin. Minun mielestäni ap ei ole suoranaisesti kuulostanut suurpiirteiseltä raha-asioissa, ja käsittääkseni hän itse ei siihen toisen auttamiseen on konkreettisesti päässyt. Mutta ymmärrän, että kun raha on tiukalla, asiat kärjistyvät ja oikeasti 50 euroa tarhamaksua voi tuntua suurelta. Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos asiat esitetään miehelle tyyliin "kun mä menetin tämän tuen sun takia, niin sun pitää maksaa MUN lapsen tarhamaksu", ollaan ehkä lähtökohtaisesti väärällä raiteella. Aina on keskustelussa kaksi osapuolta, jotka kuulevat mitä haluavat.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että perheen sisäisen tasa-arvon toteutuminen voi olla hyvin vaikeaa.

En ole mielestäni esittänyt asioita tuohon tyyliin miehelleni enkä tässä ketjussa. Olen ollut raha-asioissa pitkään itsenäinen eikä aiemmissa suhteissani (=muutama pitkä avoliitto) ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia talouden kulujen tasapuolisessa jakamisessa. Tässä ketjussa monet ovat ymmärtäneet minun sanomani hyvin, jotkut taas (sinä mukaan lukien) ovat halunneet tietoisesti kärjistää ja yleistää asioita. Olen elänyt vaatimattoman lapsuuden ja rikastuminen (toisten kustannuksella elämisestä puhumattakaan) ei todellakaan ole ykkösasia "onnellisen elämän perusteet" -listallani. Toisaalta, olen myös päättänyt sen, että en halua (kuten vanhempani tekivät) käyttää kohtuutonta määrää ajastani ja energiastani jokapäiväiseen taloudelliseen selviytymiseen tai raha-asioista keskustelemiseen varsinkaan silloin, kun siihen ei suoranaista tarvetta ole. Enkä halua elää "perheessä", jonka jäsenet tavalla tai toisella "pelaavat omaan pussiinsa" ja perheenjäsenten kohtelu on eriarvoista.

Kiitos kaikille kommenteista ja tuesta! Oman lasteni parasta ajatellen olen nyt vakaasti sitä mieltä, että ero on ainoa järkevä ratkaisu niin valitettavaa kuin se onkin.

 

[yuiopå]

[QUOTE="Sirkkeli";22649864]Tollaisia "miehiä" ilmeisesti riittää..
Olen kans kattellut läheltä siskoni perheen elämää. Eukko maksaa kaikesta puolet myös äitiyslomalla, ja rahat ei riitä. Äijä säästelee samalla omalle säästötililleen, että saa sitten ostettua hienoja puhelimia, pelikonsoleita yms. Kyllä on kusta äijän päässä, eikä ole ainakaan vähentynyt lastensa tulon myötä...[/QUOTE]

Läheltä seurannut - nikki sekä tämä kirjoitus kertovat varmaan lyhyesti mistä on kysymys.
Se on sitä jos se näyttää siltä.
Ap.lle toivottelen jaksamisia, ja hyviä valintoja sekä mielenrauhaa.

 

["hankey"]

. ...Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos asiat esitetään miehelle tyyliin "kun mä menetin tämän tuen sun takia, niin sun pitää maksaa MUN lapsen tarhamaksu", ollaan ehkä lähtökohtaisesti väärällä raiteella..

Kuinkas tuo asia pitäisi selittää? Asiasta on varmaan ollut puhetta jo silloin kun yhteen muutettiin.

 

[ei kokemusta uusperheestä]

mulla ei uusperheestä kokemusta, mutt mielestäni toimivin systeemi on tää omani (hehe tottakai), että kaikki on ollu yhteistä siitä asti kuin naimisiin mentiin. Kuitenkin, jos äidin tai isän kanssa ryhtyy suhteeseen, niin lapset kuuluu pakettiin. Se vaikuttaa asunnon hankintaan ja rahojen käyttöön, olivat ne minun tai hänen tai meidän. Ei mun mielestä reilua laskea, kuka mitäkin kellekin maksaa