Toggle sidebar

Uusperheen raha-asiat, taas..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja todellista?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="tui";22711362]Onko ap koskaan miettinyt, että voisi olla omassakin asenteessa jotain vikaa, jos jo toisessa suhteessa samat rahaan liittyvät ongelmat?
Ja noista edellisen lapsen tavaroista, vatkaimista ym. irtaimesta sen verran, että niillä on tasan käyttöarvo eli kirppishinta. En ainakaan itse laske muuta arvoa minun pakastimelleni tai miehen kipporvare-kupeille.[/QUOTE]

Viittauksella yli 10 vuoden taakse tarkoitin, että nämä asiat ovat yleensä sellaisia, joita käsitellään (=jotka määritellään) ensimmäisissä suhteissa eli silloin, kun ei omaa kokemusta/näkemystä kahden aikuisen ihmisen yhteisestä taloudesta vielä ole. Eivät todellakaan olleet näin isoja ongelmia silloin, vaikka opiskelijabudjetilla rahaa oli merkittävästi vähemmän käytössä. Ja sen jälkeen olen kyllä elänyt muutamassakin pitkässä avoliitossa täysin ilman tällaisia ongelmia.
 
[QUOTE="tui";22711362]Onko ap koskaan miettinyt, että voisi olla omassakin asenteessa jotain vikaa, jos jo toisessa suhteessa samat rahaan liittyvät ongelmat?
Ja noista edellisen lapsen tavaroista, vatkaimista ym. irtaimesta sen verran, että niillä on tasan käyttöarvo eli kirppishinta. En ainakaan itse laske muuta arvoa minun pakastimelleni tai miehen kipporvare-kupeille.[/QUOTE]

Mulla tuli mieleen, että ap:n ja hänen miehensä ongelma taitaa olla siinä että heillä on liian samantapainen ajattelumaailma rahan suhteen. Yleensä samankaltaiset ihmiset tulevat toimeen parhaiten, mutta tällaisissa ääritapauksissa jommankumman (mieluummin tietysti rikkaamman...) pitäisi olla suurpiirteisempi.
 
[QUOTE="vieras";22635583]Antamisen ilo saattaa unohtua siinä kohdalla kun toisen koko palkka menee näihin kenkiin, ruokaan jne juttuihin ja toiselle jää jatkuvsti samaan aikaan useita satoja euroja kuussa säästöön. MInun mielestä on epäreilua jos en pysty omista tuloistani yhtään säästämään, koska minun maksamat menot ovat niitä yhteisiä, pakollisia menoja.[/QUOTE]

Mun kaveripiirissä oli pariskunta (toinen vakitöissä, tosi hyvällä palkalla, toinen opiskelija) ja laittoivat KAIKEN puoliksi. Mun mielestä ei mennyt ihan reilusti homma.. mutta ovatkin eronneet jo, osalti tuon raha-asian vuoksi.
 
[QUOTE="Hohhoijaa";22711397]Mulla tuli mieleen, että ap:n ja hänen miehensä ongelma taitaa olla siinä että heillä on liian samantapainen ajattelumaailma rahan suhteen. Yleensä samankaltaiset ihmiset tulevat toimeen parhaiten, mutta tällaisissa ääritapauksissa jommankumman (mieluummin tietysti rikkaamman...) pitäisi olla suurpiirteisempi.[/QUOTE]

Kyllä minä olen meistä se suurpiirteisempi, paljonkin suurpiirteisempi. :) Ei meillä edelleenkään mitään makkarapaketin hintoja jaeta syöjien kesken, ongelma on nimenomaan isommassa mittakaavassa ja periaatteellisella tasolla.
 
[QUOTE="mie";22711407]Mun kaveripiirissä oli pariskunta (toinen vakitöissä, tosi hyvällä palkalla, toinen opiskelija) ja laittoivat KAIKEN puoliksi. Mun mielestä ei mennyt ihan reilusti homma.. mutta ovatkin eronneet jo, osalti tuon raha-asian vuoksi.[/QUOTE]

Tiedän vastaavan tapauksen (ovat sittemmin hekin jo eronneet), jossa toinen osapuoli oli jatkuvasti velkaa toiselle (esim. leffassa käymisestä, vuosipäivän viettämisestä ravintolassa), koska ei mitenkään pystynyt opiskelijabudjetilla samaan elintasoon puolisonsa kanssa.
 
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näin meillä. Taloudessa siis minä, puoliso, puolison lapsi ja yhteisiä lapsia.

Asumis- ja ruokakulut sekä yhteisten lasten menot maksetaan yhdessä periaatteessa puoliksi. Tosin jos toisella ei ole rahaa, toinen tulee vastaan. Erityisesti vanhempain- ja hoitovapaajaksojen (joita olemme pitäneet molemmat) aikana enemmän tienaava on myös maksanut enemmän.

Pääsääntöisesti puoliso vastaa itse oman lapsensa menoista - maksaa viikkorahan, bussiliput ja harrastukset, ostaa vaatteet jne. Tosin jos minä olen marketissa maksamassa, maksan sitten kerralla kaiken, enkä todellakaan ala erotella jälkikäteen mitä meni kenellekin.

Puolison lapsi muutti meille vasta kouluikäisenä, mutta päivähoitomaksu olisi mielestäni kuulunut yksin puolisolleni. Erityisesti, kun tämä kuitenkin saa lapsilisän ja elatustuen lapsestaan. Käytännössä olen kyllä maksanut isojakin puolison lapseen liittyviä menoja, kun puolison rahatilanne on ollut heikko. Oma-aloitteisesti en kuitenkaan ota näitä kuluja kontolleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja todellista?:
Nostan ja päivitän tätä vielä. Mitään muutosta mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut, mies luulee asioiden ratkeavan itsestään eikä millään ymmärrä, miksi tämä on minulle niin hankala asia. Hänen mielestään on parempi elää saman katon alla "lasten takia" vaikkei meillä ole minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta parina. Minulla ei ole siihen varaa. :(
Click to expand...
Kertooko se edes rakastavansa sinua vai onko teidän suhdekin sille "järjestelykysymys" ?:(
 
[QUOTE="vieras";22714609]Kertooko se edes rakastavansa sinua vai onko teidän suhdekin sille "järjestelykysymys" ?:([/QUOTE]

Väittää etteivät hänen tunteensa ole mihinkään muuttuneet näiden ongelmien seurauksena, "välittää" edelleen minusta. Aika tunnekuolleelta vaikuttaa kaikin puolin ts. ei ainakaan ikinä puhu tunteistaan yhtään mihinkään asiaan liittyen.

Asiat on puitu jo moneen kertaan, mutta mies ei vieläkään ymmärrä, että tämä on ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja todellista?:
Väittää etteivät hänen tunteensa ole mihinkään muuttuneet näiden ongelmien seurauksena, "välittää" edelleen minusta. Aika tunnekuolleelta vaikuttaa kaikin puolin ts. ei ainakaan ikinä puhu tunteistaan yhtään mihinkään asiaan liittyen.

Asiat on puitu jo moneen kertaan, mutta mies ei vieläkään ymmärrä, että tämä on ohi.
Click to expand...

Päivitän, sillä tämä tilanne lähentelee jo koomisuutta. Nyt kun mies on suostunut maksamaan (siis SUOSTUNUT ihan omien sanojensakin mukaan) isomman osan kuluista äitiysvapaani aikana, hän kuvittelee, että kaikki on sillä korjattu ja elämä voi jatkua "ihan niin kuin ennenkin". Ei kertakaikkiaan voi käsittää, että suhteemme on ohi. Onko tuollainenkaan tosiasioiden kieltäminen nyt kovin normaalia? :O

Olisi tietysti eri asia, jos hän pyrkisi keskustelemaan suhteesta ja selvittämään asioita, pyytäisi anteeksi käytöstään (ja toki myös minä pyytäisin), mutta ei, hän ei ole kertaakaan pyrkinyt keskustelemaan meidän suhteestamme.
 
Meillä on myös yhteisiä lapsia. Kaikki rahat on yhteisiä mutta minun lapsen isommat kulut kuten ratsastusharrastus maksetaan biologisen isän kanssa puoliksi. Isäpuoli maksaa sitten esim vaatteita silloin tällöin kun muillekki lapsille ostetaan. Oli järjestely rahan suhteen mikä tahansa niin hyvä ois löytää joku sopu joka passaa kaikille. Mielestäni lapsen kulut kuuluvat pääasiassa biologisille vanhemmille mutta en kyllä itsekään joka senttiä niin tarkkaan laskis etten mitään vois hommata puoliso lapselle.
 
Meillä 2 yhteistä ja mun lapsi edellisestä liitosta. Lapsi teini-ikäinen ja näkee isäänsä pari kertaa kuussa.
Isäpuoli pitää lasta, kuin omiaankin. Kuskaa, maksaa menoja, ruokkii, vaatettaa, antaa taskurahaa.... ei erottele kenestä kolmesta lapsesta on kyse. Lapsen isä ei osallistu rahallisesti juuri ollenkaan, eikä lapsen vanhetessa paljoa muutenkaan.
Onneks on kotona iskä joka huolehtii ❤️
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa