Uusperheen raha-asiat, taas..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja todellista?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="huoh";22649346]Siis voi vittu sanon minä. Siis miestäsi! (anteeksi)

Silloin kun sinä olet äitiyslomalla, on miehesi syytä huomioida, että HÄN ON SIITTÄNYT LAPSEN, jonka vuoksi SINÄ "JOUDUT" olemaan äitiyslomalla. Ja koska MIEHESI ON SIITTÄNYT LAPSEN JONKA VUOKSI SINUN TULOTASOSI LASKEE, niin silloin viimeistään, siis äityslomalla ja hoitovapaalla rahat ovat yhteisiä. Jos sinä saat äitiyslomalla 1000 euroa netto ja miehesi puolestaan 3000 euroa, niin silloin tasan tarkkaan rahat jaetaan tasan, KOSKA EIHÄN SE ÄITIYSLOMALLA OLE MITENKÄÄN SUN VIKA, ETTÄ SUN TULOTASO LASKEE. Äitiysloman aikana vähintäänkin avaatte yhteisen tilin, jonne laitetaan rahaa siten, että molemmille jää saman verran käyttörahaa kuukaudessa omiin menoihin esim. 500 e (esim. vaatteet, hygienia, harrasteet jne). Ja loput menee yht tilille, sulta tässä tapauksessa esim. 500 euroa ja mieheltä esim. 2500 euroa.

Ja jos mies ei järjestelyyn suostu, ilmoitat yksimieliseti, että aiot puolessa välissä äitiyslomaa palata töihin ja mies saa olla loput 4-5 kk vanhempainvapaalla (ja elää sillä rahalla ja silti osallustua samalla tapaa perheen elätykseen kuin sinäkin olet tähän saakka osallistunut).

Ja joo, ehtottomasti yhteinen tili, jonne molemmat laittaa esimerkiksi 70% tuloistaan. Tällainen käytäntö on aika monessa tietämässäni perheessä.

Totta on kyllä sekin, että miehesi ei tarvi osallistua millään lailla lapsesi elättämiseen, ei edes päivähoidon maksamiseen. Niiden lelujen kans vois tehdä kompromissiin sen jälkeen, kun yhteinen on syntynyt ja perustella, että tämä ostetaan siksi, että myös "pikku Jussi" voi tätä sitten muutaman vuoden päästä käyttää.[/QUOTE]
Tämän selkeämmin en olisi itse osannut asiaa ilmaista. Käsittämätöntä, millä logiikalla joku todella voi luulla, että naisen pitäisi pärjätä kotihoidontuella.

Voimia ap:lle!
 
[QUOTE="huoh";22649346]Siis voi vittu sanon minä. Siis miestäsi! (anteeksi)

Silloin kun sinä olet äitiyslomalla, on miehesi syytä huomioida, että HÄN ON SIITTÄNYT LAPSEN, jonka vuoksi SINÄ "JOUDUT" olemaan äitiyslomalla. Ja koska MIEHESI ON SIITTÄNYT LAPSEN JONKA VUOKSI SINUN TULOTASOSI LASKEE, niin silloin viimeistään, siis äityslomalla ja hoitovapaalla rahat ovat yhteisiä. Jos sinä saat äitiyslomalla 1000 euroa netto ja miehesi puolestaan 3000 euroa, niin silloin tasan tarkkaan rahat jaetaan tasan, KOSKA EIHÄN SE ÄITIYSLOMALLA OLE MITENKÄÄN SUN VIKA, ETTÄ SUN TULOTASO LASKEE. Äitiysloman aikana vähintäänkin avaatte yhteisen tilin, jonne laitetaan rahaa siten, että molemmille jää saman verran käyttörahaa kuukaudessa omiin menoihin esim. 500 e (esim. vaatteet, hygienia, harrasteet jne). Ja loput menee yht tilille, sulta tässä tapauksessa esim. 500 euroa ja mieheltä esim. 2500 euroa.

Ja jos mies ei järjestelyyn suostu, ilmoitat yksimieliseti, että aiot puolessa välissä äitiyslomaa palata töihin ja mies saa olla loput 4-5 kk vanhempainvapaalla (ja elää sillä rahalla ja silti osallustua samalla tapaa perheen elätykseen kuin sinäkin olet tähän saakka osallistunut).

Ja joo, ehtottomasti yhteinen tili, jonne molemmat laittaa esimerkiksi 70% tuloistaan. Tällainen käytäntö on aika monessa tietämässäni perheessä.

Totta on kyllä sekin, että miehesi ei tarvi osallistua millään lailla lapsesi elättämiseen, ei edes päivähoidon maksamiseen. Niiden lelujen kans vois tehdä kompromissiin sen jälkeen, kun yhteinen on syntynyt ja perustella, että tämä ostetaan siksi, että myös "pikku Jussi" voi tätä sitten muutaman vuoden päästä käyttää.[/QUOTE]
Tämän selkeämmin en olisi itse osannut asiaa ilmaista. Käsittämätöntä, millä logiikalla joku todella voi luulla, että naisen pitäisi pärjätä äitiyspäivärahalla/ kotihoidontuella.

Voimia ap:lle!
 
[QUOTE="huoh";22649346]
Ja joo, ehtottomasti yhteinen tili, jonne molemmat laittaa esimerkiksi 70% tuloistaan. Tällainen käytäntö on aika monessa tietämässäni perheessä.

Totta on kyllä sekin, että miehesi ei tarvi osallistua millään lailla lapsesi elättämiseen, ei edes päivähoidon maksamiseen. Niiden lelujen kans vois tehdä kompromissiin sen jälkeen, kun yhteinen on syntynyt ja perustella, että tämä ostetaan siksi, että myös "pikku Jussi" voi tätä sitten muutaman vuoden päästä käyttää.[/QUOTE]

Mies ei missään nimessä suostu tuohon xx % tuloistaan. Edelleenkään en edes tiedä hänen todellista tulotasoaan enkä jaksa enää asiasta vääntää. Kompromissi lelujen ynnä muiden suhteen olisi minulle todellakin ok, mutta sitä minun on vaikea hyväksyä ettei olemassaolevia, muutama vuosi sitten uutena hankkimiani vauvatarvikkeita (esim. yhdistelmät + matkarattaat, sänky) huomioida millään tavalla minun edukseni vaan tulevan vauvan hankinnat tulisi jakaa 50/50.

Olen niin väsynyt koko asian käsittelyyn enkä aio jatkaa sitä oma-aloitteisesti enää yhtään enempää. Minun rajani tuli vastaan tämän viikonlopun aikana.
 
Nostan ja päivitän tätä vielä. Mitään muutosta mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut, mies luulee asioiden ratkeavan itsestään eikä millään ymmärrä, miksi tämä on minulle niin hankala asia. Hänen mielestään on parempi elää saman katon alla "lasten takia" vaikkei meillä ole minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta parina. Minulla ei ole siihen varaa. :(
 
Uusperheissä elävät, voisitteko vielä kertoa, miten jaatte perheen raha-asiat? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa vain toisella on lapsi/lapsia.

Minulle itsestäänselvä toimintapa olisi, että aikuiset maksavat asumis- ja elämiskulut puoliksi (tai tulojen suhteessa, jos toisen tulot selvästi pienemmät) ja lisäksi jotenkin oletan, että myös perheen "uudella aikuisella" olisi kiinnostusta osallistua myös lapsen kuluihin (itselläni ainakin olisi, jos tilanne olisi niin päin) vaikkei tämä biologisesti hänen olekaan.

Meillä mies etä-isä joten mies maksaa elarit josta sit taas lapsen äiti hoitaa lapsen kuluja. Toki sitte isä maksaa pojan harrastuksia ym, mutta niihin mulla ei ole osaa eikä arpaa. Ei ole mun tehtävä hoitaa. Toki jos käydään kaupassa ja mä maksan niin en mä alan jätkän muroista rahaa takas perimään.

Toki jos mies olis yh eikä mitään tukea tulis ex-naiselta niin tilanne olisi varmasti toinen myöhemmässä vaiheessa. Ja esim ajokorttiin ym tulen varmasti itsekin osallistumaan, ellei siihen mennessä (8vuoden päästä) ole mulla ja miehellä jostain syystä yhteistä tiliä.!
 
Meillä mies etä-isä joten mies maksaa elarit josta sit taas lapsen äiti hoitaa lapsen kuluja. Toki sitte isä maksaa pojan harrastuksia ym, mutta niihin mulla ei ole osaa eikä arpaa. Ei ole mun tehtävä hoitaa. Toki jos käydään kaupassa ja mä maksan niin en mä alan jätkän muroista rahaa takas perimään.

Toki jos mies olis yh eikä mitään tukea tulis ex-naiselta niin tilanne olisi varmasti toinen myöhemmässä vaiheessa. Ja esim ajokorttiin ym tulen varmasti itsekin osallistumaan, ellei siihen mennessä (8vuoden päästä) ole mulla ja miehellä jostain syystä yhteistä tiliä.!

Ovatko tulonne samalla tasolla?
 
Kyllä lasten elatus kuuluu äidille ja isälle - ei heidän uusille puolisoilleen. Eli jos lapsen hoitomaksu tms. nousee, vanhemmat maksavat hoitomaksun elatuskykynsä mukaan.
Jos ap:n lapselle on oma huone asunnossa, mielestäni silloin myös asumiskulu jaetaan niin, että lapsen huoltaja maksaa 2/3 ja lapseton aikuinen 1/3. Minulle oli ainakin kunnia-asia, kun itselläni oli tuo tilanne ja minun lapsi asui meillä. Ja sainhan minä elatusmaksua lapsen isältä myös tuota asumiskulua varten.
Lahjat ym. ovat niin pieniä asioita, etten parisuhdettani sen takia pilaisi. Lapsellista sanoisin...
 
[QUOTE="tui";22710838]Kyllä lasten elatus kuuluu äidille ja isälle - ei heidän uusille puolisoilleen. Eli jos lapsen hoitomaksu tms. nousee, vanhemmat maksavat hoitomaksun elatuskykynsä mukaan.
Jos ap:n lapselle on oma huone asunnossa, mielestäni silloin myös asumiskulu jaetaan niin, että lapsen huoltaja maksaa 2/3 ja lapseton aikuinen 1/3. Minulle oli ainakin kunnia-asia, kun itselläni oli tuo tilanne ja minun lapsi asui meillä. Ja sainhan minä elatusmaksua lapsen isältä myös tuota asumiskulua varten.
Lahjat ym. ovat niin pieniä asioita, etten parisuhdettani sen takia pilaisi. Lapsellista sanoisin...[/QUOTE]

Lapsellista? Ei kai nyt sentään. Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että minun tulisi mennä vaatimaan lapseni isältä korotusta elatusmaksuihin siksi, että lapsen kulut ovat nousseet minun uudesta avoliitostani johtuen?
 
Voi taivas, mikä ajatusmaailma!!!

Itse elän (ainakin nyt) ihan ydinperhe-elämää, mutta omat vanhempani erosivat aikoinaan eikä uusioperheiden muodostuttua ollut tällaisia ongelmia. Äitini otti isäni uuden vaimon pojan mukaan Teneriffanlomallekin. Äitini mies osti yhtä lailla herkkuja/pikku hemmotteluja veljelleni kuin isäni vaimon pojalle (siis periaatteessa totaalisen vieras lapsi).

Onko raha hyvänmielen vai vallankäytön väline? Onko tärkeämpää olla oikeassa kuin onnellinen? Ja voiko parisuhteessa olla onnellinen, mikäli toinen ei ole? Kun ei se raha tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee monesti onnettomaksi...
 
Nostan ja päivitän tätä vielä. Mitään muutosta mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut, mies luulee asioiden ratkeavan itsestään eikä millään ymmärrä, miksi tämä on minulle niin hankala asia. Hänen mielestään on parempi elää saman katon alla "lasten takia" vaikkei meillä ole minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta parina. Minulla ei ole siihen varaa. :(

Totta kai mies haluaa pitää sinut vuokran osamaksajana!
 
[QUOTE="tui";22710838]Kyllä lasten elatus kuuluu äidille ja isälle - ei heidän uusille puolisoilleen. Eli jos lapsen hoitomaksu tms. nousee, vanhemmat maksavat hoitomaksun elatuskykynsä mukaan.
Jos ap:n lapselle on oma huone asunnossa, mielestäni silloin myös asumiskulu jaetaan niin, että lapsen huoltaja maksaa 2/3 ja lapseton aikuinen 1/3. Minulle oli ainakin kunnia-asia, kun itselläni oli tuo tilanne ja minun lapsi asui meillä. Ja sainhan minä elatusmaksua lapsen isältä myös tuota asumiskulua varten.
Lahjat ym. ovat niin pieniä asioita, etten parisuhdettani sen takia pilaisi. Lapsellista sanoisin...[/QUOTE]

Eli vielä rautalangasta väännettynä.. lapseni hoitomaksu nousee uuden puolisoni tulojen vuoksi ja minun tulisi mennä vaatimaan tämän vuoksi lisää elatusmaksua lapseni isältä? Saattaisipa jättää maksamatta.
 
[QUOTE="vieras";22710918]Totta kai mies haluaa pitää sinut vuokran osamaksajana![/QUOTE]

Juu, niin tietysti. Lisäksi säästää siten myös kätevästi syntyvän yhteisen lapsemme hankinnoissa, kun lähes kaikki on täällä jo valmiina (minun hankkimanani).
 
Eli vielä rautalangasta väännettynä.. lapseni hoitomaksu nousee uuden puolisoni tulojen vuoksi ja minun tulisi mennä vaatimaan tämän vuoksi lisää elatusmaksua lapseni isältä? Saattaisipa jättää maksamatta.

Tai sitten voisit ihan itseksesi maksaa sen viisikymppiä kuussa. Paitsi että pirskatti, unohdinpa että sun talous kaatuu siihen...

Yleensä yhteen muutettaessa syntyy jonkinmoisia synergiaetuja. Tarvitaan vain yksi sanomalehti, vain yksi tv-lupa, sähkölasku pienenee suhteessa asukasmäärään, yhtiövastike (tai omakotitalon jäte- ym. kulut) maksetaan vain yhteen kertaan. Kun kaikkea talouteen tarvittavaa rompetta on kaksittain, ylimääräisen voi myydä kirpputorilla...

Eipä silti, en minäkään suosittele liittonne jatkamista.
 
Itse olen ollut "lapsi edellisestä liitosta", ja kärsinyt kyllä siitä, että menoja on eritelty kovasti :/ Jos vanhemman ja tämän uuden puolison lapsi sai joululahjaksi esim. 200mk arvoisen jutun, laskettiin että minulle ostetaan siitä vain puolella, koska olen perheen lapsi vain puoliksi. Että miten ikinä hoidattekaan, hoitakaa niin ettei perheen lapset koe keskenään epätasa-arvoisuutta ja joudu kuuntelemaan riitoja siitä, kuka lapsen kustannukset maksaa!
 
Mun mielestäni tässä ei ole mitään epäselvää. Jos mies ei suostu osallistumaan teidän yhteisen lapsen kustannuksiin tulojen suhteessa (eli molemmat teistä laittavat sovitun prosenttimäärän tuloistaan yhteisen lapsen ja teidän yhteisen perheen elättämiseen ja yhteisiin kustannuksiin), niin silloin hän voi osallistua lastenvalvojan kanssa neuvotellulla summalla, joka on riippuvainen hänen tuloistaa.

Eihän tuollaisessa senttien laskemisessa ole mitään järkeä. Perhe on yhteisyritys!
 
No moi :) Mietinkin tässä yks päivä että mitäpä sulle ja tälle tilanteelle kuuluu :)
Olen oikeastaan samaa mieltä, ei tätä ehkä enempää kannata palstalla jauhaa - kaikki kun ei vaan tajua vaikka minkälaisesta rautalangasta vääntelisi. Ja joillekin on äärimmäisen vaikeaa asettua toisen tilanteeseen; kivempaa vaan jauhaa "kunnia-asioista" ja "elätettävistä ahneista naisista". Plöh. Voisi ääni muuttua kellossa jos joutuisi tallustelemaan sun kengissä hetken.. vaan ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu! :)
Ei muuta kuin asuntoa etsimään ja uuteen, parempaan, elämään. Etä-isänä joutuu sitten tuo mieskin osallistumaan elatusmaksuilla tulevan yhteisen lapsenne elättämiseen.. ja siinä vaiheessa muuten löytyy ne tulotiedotkin, viime kädessä selvitellään sitten tuomioistuimessa. Ja vouti perii jos muuten ei onnistu :) Että kyllä se siitä.
Toivotan voimia ja kaikesta huolimatta hyvää joulua ja parempaa vuotta 2011!
 
[QUOTE="Hohhoijaa";22711006]Tai sitten voisit ihan itseksesi maksaa sen viisikymppiä kuussa. Paitsi että pirskatti, unohdinpa että sun talous kaatuu siihen...

Yleensä yhteen muutettaessa syntyy jonkinmoisia synergiaetuja. Tarvitaan vain yksi sanomalehti, vain yksi tv-lupa, sähkölasku pienenee suhteessa asukasmäärään, yhtiövastike (tai omakotitalon jäte- ym. kulut) maksetaan vain yhteen kertaan. Kun kaikkea talouteen tarvittavaa rompetta on kaksittain, ylimääräisen voi myydä kirpputorilla...

Eipä silti, en minäkään suosittele liittonne jatkamista.[/QUOTE]

Juu, synenergiaetuja, niinhän sitä luulisi. Sanomalehteä meille ei enää tule (lopetin sen, koska mies ei osallistunut sen maksuun). Hänen tähän talouteen sinkkuboxistaan tuoma "rompe" koostuu yhdestä lakanasta, kahdesta pyyhkeestä, kahdesta lautasesta ja parista kahvikupista. Lähes kaikki kotitaloustarvikkeet (imurista ja sähkövatkaimesta kahvikuppeihin, lakanoihin, pyyhkeisiin ja niin edelleen) on minun.

Sehän tässä juuri onkin homman ydin! Se, että yhteisestä taloudesta luulisi olevan jotain kustannusetua kaikille perheenjäsenille. Nythän tässä on käynyt ihan toisin.
 
Juu, synenergiaetuja, niinhän sitä luulisi. Sanomalehteä meille ei enää tule (lopetin sen, koska mies ei osallistunut sen maksuun). Hänen tähän talouteen sinkkuboxistaan tuoma "rompe" koostuu yhdestä lakanasta, kahdesta pyyhkeestä, kahdesta lautasesta ja parista kahvikupista. Lähes kaikki kotitaloustarvikkeet (imurista ja sähkövatkaimesta kahvikuppeihin, lakanoihin, pyyhkeisiin ja niin edelleen) on minun.

Sehän tässä juuri onkin homman ydin! Se, että yhteisestä taloudesta luulisi olevan jotain kustannusetua kaikille perheenjäsenille. Nythän tässä on käynyt ihan toisin.

Oikeasti, ihan kamalaa. Teillä on "minun ja sinun rahat", "minun ja sinun tavarat", mies ei kerro sulle palkkaansa ja sinä lopetat sanomalehden tilauksen, kun mies ei maksa osuuttaan. Telkkariakaan teillä varmaan ei ole, koska ette ole päässeet yksimielisyyteen maksupolitiikasta. Jos kommunikaatio on jo nyt tuota luokkaa, siitä kärsivät lapset nyt ja tulevaisuudessa.
 
[QUOTE="Hohhoijaa";22711170]Oikeasti, ihan kamalaa. Teillä on "minun ja sinun rahat", "minun ja sinun tavarat", mies ei kerro sulle palkkaansa ja sinä lopetat sanomalehden tilauksen, kun mies ei maksa osuuttaan. Telkkariakaan teillä varmaan ei ole, koska ette ole päässeet yksimielisyyteen maksupolitiikasta. Jos kommunikaatio on jo nyt tuota luokkaa, siitä kärsivät lapset nyt ja tulevaisuudessa.[/QUOTE]

Noh.. :) Lopetin sanomalehden, koska minulla ei tässä tilanteessa ollut/ole varaa enää sellaisiin ylimääräisiin kuluihin. Pidin itsestäänselvänä, että sekin kuuluu niihin "talouden menoihin", joista huolehditaan yhteisesti.

Olet oikeassa, kommunikaatio on valitettavasti tällä tasolla ja se ei ole kenenkään etu. Samanlaisia ongelmia käsittelin ensimmäisessä avoliitossani, joka alkoi yli 10 vuotta sitten molempien osapuolten ollessa alle 20-vuotiaita opiskelijoita. En todellakaan uskonut, että 30+ ihmisen kanssa pitää taantua tälle tasolle. Tosin hänellehän tämä ON se ensimmäinen avoliitto, joten siltä kantilta jotenkin ymmärrettävää. Tai ehkä ei sittenkään.
 
Onpas tosi hankala tilanne. Täytyy sanoa että mä olisin jo saanut tarpeekseni. :( Epäreilua on miehesi ajatusmaailma.

Sinähän olet ne vauvatarvikkeet aikanaan hankkinut. Jos nyt myyt ne, niin rahathan ovat sinun. Ja sitten kun hankitte uudet, niin mies maksaa puolet. Kysypä sopisiko hänelle tällainen järjestely? En ihan vakavissani ehdota, eihän tuossa olisi mitään järkeä, mutta jos saisi miehen näkemään ajatustapansa järjettömyyden.

Jollain tavalla teidän on saatava sovittua nämä asiat, tai ongelmat vain kasvavat jatkossa.
 
Onko ap koskaan miettinyt, että voisi olla omassakin asenteessa jotain vikaa, jos jo toisessa suhteessa samat rahaan liittyvät ongelmat?
Ja noista edellisen lapsen tavaroista, vatkaimista ym. irtaimesta sen verran, että niillä on tasan käyttöarvo eli kirppishinta. En ainakaan itse laske muuta arvoa minun pakastimelleni tai miehen kipporvare-kupeille.
 

Yhteistyössä