Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, koska meillä ollut ja on aivan samanlaisia ongelmia. Ja kyllä, asia kuuluu myös minulle, koska elätän perhettä, myös mieheni lapsia puoliksi mieheni kanssa, ja ostan ihan omilla rahoillani heille vaatteita ja tavaroita.
Alkuun siis asia meni niin, että täältä meiltä, etävanhemman luota, kulkeutui pikkuhiljaa kaikki kiva ja tarpeellinen vaate ja tavara sinne äitin luo. Sitten aina pitkin viikonloppua kun lapset olivat täällä, huomattiin (siis lapset huomasivat), että jotain mitä he just tarvitsevat tai haluavat käyttää, on äitin luona, ja useimmiten sitä piti sitten lähteä hakemaan. Näin ollen äitin luona tavaroiden hakureissuilla saatettiin käydä 3-4 krt/vkl, ja vaikka matka ei pitkä olekaan, vie se silti aikaa ja bensaa ajella edestakaisin hakemaan niitä asioita, jotka oikeasti kuulusivat meidän talouteen.
Lisäksi pakkaamisessa oli omat ongelmansa, äiti jätti pakkaamisen isän luo mennessä lasten omalle vastuulle, ja kun heitä meni hakemaan, sai aina odottaa 15 min-tunnin että kaikki olivat valmiina, kun ei oltu muistutettu pakkaamisesta/autettu siinä. Ja sitä en minäkään kertakaikkiaan ymmärrä, että jos ostamme vaikkapa kalliin lelun, niin sitten se viedään täältä pois, ja taas seuraavalla kerralla täällä ei ole mitään kivaa lelua tai tekemistä lapsen mielestä. Emme mekään vaadi heidän lelujaan tänne viikonlopuksi?
Joten pikkuhiljaa päädyimme totaaliseen "kahtiajakoon" niin, että ostamme tänne vaatteet, ainakin nyt peruskäyttövaatteet, jotta aina on jotain päällepantavaa. Lisäksi meidän tai miehen puolen suvun ostamat lahjat ja muut kuuluvat automaattisesti tänne. Siinä ei ole mitään ihmeellistä minun mielestäni. Hieman toteutus edelleen kangertelee aika ajoin, mutta pääpiirteissään homma nyt toimii. Exäkin on vissiin vihdoin ymmärtänyt, että täältä ei heru ylimääräistä rahaa heidän ostoksiinsa siellä päässä, vaan kulutamme lapsiin rahaa täällä meidän päässä.
Ei herranjestas!
