Vaativa vauva

[Surullinen Äippä]

Kun kirjoitan tätä, itken. Minulla on varmaan ns. vaikea vauva ja on pakko purkaa tunteita jonnekin. Olenkohan hoitanut vauvaa väärin vai mikä on mennyt vikaan? Välillä on vaikeaa löytää motivaatiota hoitaa häntä. Vauva on nyt neljä kuukautta vanha.

Kaikki on yhtä taistelua. Vauva tappelee syömistä, nukkumista ja kaikkea vastaan. Hän on alinomaa kiukkuisen ja tyytymättömän oloinen ja minä olen yrittänyt kaikkeni. (vauvahieronnat, vyöhyketerapiat, sylittely)

Vauvalla oli ensin koliikki. Sen jälkeen taisi olla pari helpompaa viikkoa. Nyt on alkanut taas itkuvaihe. Missään ei ole hyvä olla, ei sylissä, ei lattialla, ei sitterissä.

Olisi ihanaa kuulla jostain, että ajan myötä helpottaa. Neuvolan mukaan vauva on perusterve, jopa oikein hyvin kehittyvä.

Tuntuu, että miehelleni vauva ei itkeskele ollenkaan yhtä paljon. Teenkö minä siis jotakin perusteellisesti väärin?

Olen tuloksetta yrittänyt luoda jonkinmoista rytmiä vauvan elämään, heikoin tuloksin. Ainoa mistä pidetään kiinni, on nukkumaanmenoaika. Vauva heräilee yössä pari, kolme kertaa.

Aloitimme kiinteät, joka auttoi vähäksi aikaa, mutta itkuisuus palasi.

En imetä, imetys tyrehtyi jo kolmeen viikkoon. En haluaisi millään kuulla tästä asiasta moralisointia, asia on itsellenikin vaikea ja aiheuttaa yhä syyllisyyttä.

Vauvalla tuntuu olevan kaikenkaikkiaan hurja temperamentti. Itse olen rauhallinen pasifisti ja välillä väsyn kun vauva on niin vaatelias. Olisi ihanaa kuulla vertaistarinoita tai edes se, että joskus tämä helpottaa...

 

[Voimanlähettäjä]

Saatko itse levättyä ja kerättyä voimia tarpeeksi? Vauvat vaistoavat väsyneen hoitajan ja hermostuvat eivätkä välttämättä uskalla nukahtaa, tämä on alkukantainen reaktio.

Mulla vauva oli hermostunut kunnes sain itse katkaistua väsymyskierteeni ja nukuttua parit kunnon yöt.Aloin olla yliväsynyt etten kyennyt enää nukkumaan vaikka siihen annettiin mahdollisuus.

Toiseksi, onko vauvallasi kuuma? Viime kesänä oli kans hirveet helteet, vilvoittelin pientä vauvaa jopa keskellä päivää käsienpesualtaassa. Hiki kuivaa ja uutta hikeä pukkaa vanhan päälle--kutittaa...

Ne on monet pienet asiat joista kertyy iso ärtymys pienelle vauvale....

Voimia!!

 

[Surullinen Äippä]

Mieheni auttaa todella paljon ja heräilee jopa enemmän öisin vauvaa nukuttamaan. Itselleni yöherääminen on täyttä tuskaa, koska saan huonosti nukuttua päivisin.

Olen varmaankin liian herkkä ihminen kaikella tavalla. Otan vauvan itkun jotenkin itseeni ja minusta tuntuu että minun pitäisi osata paremmin auttaa vauvaa. Ehkäpä vauva vaistoaa hermostuneisuuteni kun hän itkee.

Pelottaa myös, etten pian erota milloin vauvalla on todella jokin vialla kun hän itkee niin paljon. Voi olla, että vauvallani on edelleen vatsavaivoja. Onko kenelläkään kokemusta, voiko koliikki vaivata vanhempaakin vauvaa vatsavaivoin?

 

[meillä myös]

Et ole tehnyt mitään väärin! Tarinasi kuulostaa niin tutulta, meillä myös vaativainen tyttö. Temperamenttiä ja itsepäisyyttä löytyy myös. Rytmiä oli meilläkin vaikea löytää ja sekin löytyi tytön omilla ehdoilla eli kauan piti seurata ja kokeilla mikä tuntuisi milloinkin neitille sopivan. Itse olin välillä niin väsynyt ja toivoton kun ei missään tosiaan ollut hyvä.
Kyllä se helpottaa. Meillä nyt 11kk ja rutiinilla päivät mennään. Kamalan kiukkukohtauksen saa jos ei saa tahtoaan lävitse mutta nekin pitää vaan kestää ja järjestelmällisesti näyttää, että aina ei saa mitä haluaa ja että me vanhemmat olemme ne jotka määräävät. Nytkin tätä kirjoittaessa sai kiukkupuuskan kun ei saanut läppiksen näppäimiin koskea.
Yksikseen lattialle ei viihdy kuin n. 5 minuuttia ja omasta ajasta on saanut kyllä luopua kokonaan kun ei ole levähdystaukoja. Päiväunille kun menee, menen itse myös kun vie tosiaan kaikki energiat tuo Tasmanian tuholainen.
Meillä vielä puree kun suuttuu! Kova on opettaminen, että sen lopettaisi mutta vielä ainakaan ei ole onnistunut.
Hän tietää mitä ei tarkoittaa, mutta ei siitä välitä. Nyt kun osaa kontata ja melkein kävellä revitään meillä verhot, sähköjohdot, cd-levyt ja kaikki mahdollinen mitä ei ole saatu "pultattua" kiinni alas kerran päivässä. Ja itkun ja kitinän kanssa mennään joka päivä.
Mutta tähänkin tottuu ja meno on kyllä selvästi helpottumaan päin. Kovasti olen koettanut hänelle virikkeitä keksiä, että saa energiaansa purettua.
Paljon voimia ja kestämistä sinulle! Kyllä se taatusti helpottaa. Koeta antaa vauvaa vaikka mummolaan tai vs. hoitoon välillä jos se on mahdollista tai anna miehen hoitaa enemmän iltaisin, että saat itse latautumisaikaa. Tosiaan, et ole mitään väärin tehnyt - sen ajatuksen voit unohtaa kokonaan!

 

[maria]

en tiedä noista koliikeista sun muista. oletko koittanut hauskuuttaa vauvaa,pieni nauru tekee äidille tosi hyvää. meillä vauva tykkäsi tuon ikäisenä tosi paljon sylissä vaaputtamisesta vauhdikkaasti puolelta toiselle ja hyppyyttämisestä. ja eihän vauva ole nälkäinen? itse olin alkuun hanakka antamaan enempää ruokaa mitä neuvolassa olivat neuvoneet, mutta kun rohkeasti aloin antamaan 4-kuiselle 2purkkia sosetta päivässä, vauvasta tuli tyytyväisempi. kuumuus on todellakin myös asia mikä saattaa kiukuttaa vauvaa. pahimpina hellepäivinä vauva on meillä koko päivän ilman vaatteita. vaunuilemassa puen t-paidan ja shortsit tai pelkän bodyn.
tsemppiä, on kuitenkin vaikea neuvoa,kun ikinä ei tiedä mikä toisen vauvalla on vikana,kaikkihan ovat erilaisia. ja muistathan antaa vettä, meidän vauvalla on usein pelkästään jano kun muuten mennään korvikkeella.

 

[jaana]

Itsellä ei ole ollut tuollaista kiukkupussia mutta kaverilla oli meidän vauvan kanssa samanikäinen tyttö joten sitä kautta olen nähnyt miten vauvat on niin erilaisia... En osaa antaa mitään vinkkejä mutta heillä vauva muuttui n puolen vuoden iässä ihanaksi aurinkoiseksi palleroksi ihan itsestään joten toivottavasti teillä käy samoin Et varmasti ole tehnyt mitään väärin.

Itsellä muuten vauva oli jossain vaiheessa paljon kiukkuisempi minun kanssa ja rauhottui kun isä tuli leikittämään. On varmaan ihan keittiöpsykologiaa mutta tulkitsin sen niin että vauva tottui niin olemaan minun kanssa päivät että "uskalsi" rähjätä koko ajan ja isä oli hieman oudompi. En tiedä voiko lapset käyttäyty noin mutta se tuntui kyllä siltä

 

[Voimanlähetys]

Unohdin mainita, että voihan olla tulossa jo hampaitakin! Meidän vauvalle tuli 4kk ekat piikit!

 

[Lotta]

Mulla alkaa raskauden ja synnytyksen jälkeen hormonit tasaantua vasta nyt kun synnytyksestä vuosi jo.

Naurattaa jo näin jälkeenpäin miten herkkä ja itkuinen sitä oli, ensimmäistä vauvaani hoitelin hampat irvessä...vauva vissiin vaistosi mun kireyteni ja oli myös ärtynyt.

Kyllä se aikansa vie ennenkuin ison mullistuksen jälkeen tasoittuu.Itse imetin sen 2 kk ja muista miten rääyin sitä etten imettänyt enempää...tuntui että maailma kaatui siihen.

Silloin ei kyllä naurattanut...

 

[Mama13]

Vaikeatahan se vinkkien antaminen on kun tosiaan tapaukset ovat niin erilaisia. Mutta mieleeni tuli itseäni poikani kanssa auttanut kirja "Opi kuuntelemaan vauvaasi", kirjoittanut Tracy Hogg. Kirjassa on paljon sellaista mitä en tosiaan voi suositella kenellekään (mm. vauvan itsenäistäminen heti alussa...), mutta osio jossa esitellään muistaakseni 4 erilaista "vauvatyyppiä" oli todella hyvä, samoin osio jossa havainnollisesti kerrottiin vauvan hienovaraisista merkeistä kun hänellä on nälkä, väsy, liikaa virikkeitä, seuran tarve jne. Itse pidin kirjan ohjeiden pohjalta muutaman päivän päiväkirjaa kaikista nukkumisista, syömisistä ja vauvan reaktioista eli suoraan sanottuna linnoittauduin kotiin ja keskityin, pyrin laittamaan pojan heti nukkumaan kun ensimmäiset väsymyksen merkit tulivat jne. Elämä on helpottunut huomattavasti tuon jälkeen kun aloin oppia pojan oia merkkejä enkä itse yrittänyt "luoda" rytmiä. Oma poikamme oli mielestäni myös tosi vaativa, tuntui että kaikki ärsytti häntä ainakin aluksi. Osittain siihen varmaan auttoi aika, osittain se että opin itse tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. Tietty joustavuus on valttia nimenomaan tuon "kuuntelun" kautta. Kaikki vauvat eivät nuku päiväunia samaan kellonlyömään, mutta silti heiltä on löydettävissä selvät väsymyksen merkit. Kun näistä ottaa heti kiinni, nukahtaminenkin on yleensä aika nopeata, ainakin sitten kun oikeaan aikaan tapahtuvasta nukuttamisesta tulee tuttu rutiini.

Toinen kirja jota voin erittäin lämpimästi suositella on Liisa Keltikangas-Järvisen "Temperamentti". Temperamenttiinhan kuuluu tietyt piirteet, esim. biologisten tarpeiden säännöllisyys, uusiin asioihin suhtautuminen, unentarve jne. Eli on väärin kun sanotaan että ns. "räiskyvällä" ihmisellä on temperamenttia. Kaikilla on temperamentti joka on yhdistelmä kirjassa esiteltyjä muistaakseni 8 ominaisuutta, reagointitapaa. Vauvasi saattaa olla temperamentiltaan sellainen, ensinnäkin reagoi kaikkiin erityisesti uusiin asioihin herkästi, ja tämä reagointi voi olla ns. äänekäs. Meillä on myös näin Lue tämä kirja, takaan että helpottaa jo omaa asennoitumistasi!!! Tsemppiä

Tuli varmaan sekavaa tekstiä mutta kun liippasi niin läheltä oman poikamme alkutaipaleita, tai siis myös omaa taipalettani hänen kanssaan. Peiliin katsominen tosiaan auttoi ja voisinpa sanoa että meillä menee tosi hyvin tällä hetkellä!

 

[Mama13]

Kopsasin netistä vielä nopeasti otteita liittyen temperamenttikirjaan niin tiedät mistä on kysymys:

"Temperamenttipiirteitä ovat esimerkiksi aktiivisuus, ennen kaikkea motorinen aktiivisuus, sosiaalisuus, jolla tarkoitetaan kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan, taipumus mielipahaan ja ärtyvyyteen, joustavuus uusissa tilanteissa, sopeutumisen vaikeus tai helppous, keskittymiskyky tai enemmänkin tapa keskittyä asioihin, rytmisyys, jolla tarkoitetaan unirytmiä ja fysiologisten toimintojen rytmiä, tapaa puhua, syödä ja liikkua.

Lapsi ei synny psyykkisenä tyhjiönä, vaan äidin ja lapsen välillä on alusta lähtien vuorovaikutus, niin että lapsi ei vain reagoi äitiin, vaan ensi hetkestä lähtee liikkeelle todellinen vuorovaikutus, jossa yhtä hyvin äiti reagoi lapsen temperamenttiin. Lapsen temperamentista seuraa se, miten hyväksi ja onnistuneeksi äiti itsensä äidin roolissaan tuntee. Jos lapsi on iloinen ja tyytyväinen, nukkuu pitkiä öitä, rauhoittuu heti syötön jälkeen odottelemaan unta, on luonnollista, että äiti tuntee itsensä paremmaksi kuin sellainen äiti, joka joutuu käsittelemään lasta jolla on niin sanottu vaativa temperamentti, joka on levoton, ärtyinen, ei siedä aikataulumuutoksia, ja vaatii koko ajan huomiota.

Esimerkiksi stressinsietokyky on ihmisillä hyvin erilainen. Se on synnynnäistä, sillä temperamentti määrittelee, mikä on ihmiselle stressi. Joillekin voi yksitoikkoisuus olla stressaavaa, toiselle uudet yllättävät tilanteet. Stressinsietokyky kehittyy ihmiselle kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Mikäli ihminen on helposti stressaantuva temperamentiltaan, tähän voidaan puuttua lapsena kasvatuksen keinoin. Voi jopa käydä niin, että ne jotka ovat synnynnäisesti huonosti stressiä sietäviä, oikeanlaisella kasvatuksella kehittyvätkin sitä parhaiten sietäviksi.

Mikään temperamentti ei ole hyvä tai huono, vaan kulttuuri määrää, minkälaisia merkityksiä eri temperamenttipiirteille annetaan. Esimerkiksi erään tutkimuksen perusteella havaittiin, että rohkeista ja aktiivisista lapsista kehittyi Yhdysvalloissa vahva itsetunto, kun taas Kiinassa heistä tuli häiriköitä. Kiinassa ujoille kehittyi hyvä itsetunto, ja Yhdysvalloissa ujot syrjäytyivät. On tärkeää pohtia, minkälainen on kasvatusmalli meillä Suomessa. Nyt meillä näyttää olevan kritiikittömästi hyväksytty amerikkalaisen kulttuurin malli."

 

[jolly]

pidä tarkkaa päiväkirjaa syömisistä ja nukkumisista. ja laita pieni kommentti nukkumisesta tyyliin: oli yliväsynyt / uni ei meinannut tulla millään / nukahti hyvin. tarkkaile valveillaoloaikaa ja yritä huomata yhdenmukaisuus, esim aamupalan jälkeen kauanko jaksaa oleskella, kiinnostua leluista ja seurustella. kätinän alkaminen oli ainakin meillä heti väsymisen ja nukkumaan laiton merkki. Tuossa iässä meillä aamun valveillaoloa kesti 1,5 - 2h ja päiväunta jopa 3h, kesken unen saattoi herätä itkemään, annoin tissiä ja unet jatkuivat.

Minä opin pitämään tätä päiväkirjasysteemiä jo ihan pienestä alkaen ja olen sen aina ottanut uudelleen käyttöön kun on tuntunut että pari päivää on ollut yhtä kitinää ja mikään ei vauvalle ole hyvä. Vauvan rytmi nimittäin saattaa muuttua hyvinkin vauhdikkaasti.

kuten mama13 hyvin sanoo, rytmiä ei kannata itse luoda vaan yrittää löytää se vauvan rytmi ja toimia sen mukaan. tsemppiä

 

[jolly]

niin ja samat neuvot myös syömisestä, eli etsi näillä kokeiluilla ja ylös kirjoitetuilla kommenteilla se lapsen kannalta paras syömisaika, onko se ennen unia vai unien jälkeen vai ehkä siinä puolivälissä...

 

[eerika]

Kuullostaa niin tutulta. Mua oikeesti auttaa se, kun ajattelen, että tämä lapsi on parasta mitä koskaan olen voinut saada ja mä valvon ja teen ihan mitä vaan, kunhan hän vaan on terve. Lakkasin "valittamasta" siinä kohtaa, kun kuulin kaverin vauvan sairastavan syöpää. Olen vaan niin onnellinen (ja ihan sairaan väsynyt...)

 

[minä]

Harva enää kouluikäisenä on tuollainen, että kyllä se ohi menee!

 

[KAti]

Meillä oli samanlaista ja syyksi paljastui lehmänmaitoallergia. Saatiin oikea korvike ja tuntui kun vauva olisi vaihdettu

 

[nälkä?]

Mun tuli kans mieleen, että olisiko hänellä nälkä? Kannattais varmaan kokeilla lisätä kiinteiden määrää ja katsoa mitä tapahtuu.

 

[Milla]

Hei! Kaikki sympatiani sinulle! meidän poika oli ihan samanlainen. Ei nukkunut, söi kyllä mutta kitisi jatkuvaan. Heräili kymmenisen kertaa yöllä ja nukkumaan meno oli yhtä helvettiä. Olin ihan puhki ja minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Epäilin omaa äitiyttäni ja olin ihan varma että teen jotain tosi väärin.

Meillä alkoi helpottaa ainakin päivä kiukkuisuus noin viiden kuukauden iässä. Nukkumaan on ollut aina tosi huono, nyt vasta 10 kk on nukkunut niin että on herännyt parina yönä vain kerran. Päivisin on kuin auringonpaiste. En osaa sinulle nyt neuvoja antaa, luota vain omiin kykyihisija ja siihen että kyllä se jossain välin alkaa helpottaa. Hermoja raastavaa ja masentavaa se tuossa vaiheessa on kun tuntuu ettei mikään ole hyvä. Voimia!

 

[R]

Mä kommentoin tuota temperamenttiasiaa. Eli ihan älyttömön mielenkiintoinen oli tuo lainaus siitä kirjasta! Tuo kirja tarvis lukea kyllä!

Meillä myös on aika vaativa neiti. Hän on nimenomaan äärimmäisen temperamenttinen tapaus, ei sinänsä tyytymätön tms., mutta pitkästyvä, kovaääninen ja tekee kaiken aina "täysillä". Itse olen tosin samanlainen, joten sinänsä mun on ollut helppo samastua tytön temperamenttiseen olemukseen alusa asti. Mutta kyllä tuon kanssa saa juonia, että kaikki sujuu.

 

[Suruisa Äippä]

Ymmärrän, että valitan varmaan liikaa, mutta joskus vain uuvun vauvaan. Kokeilin tänään lisätä kiinteitä jo aamupäivästä, mutta sanottavaa vaikutusta ei ainakaan vielä ole. Mikähän olisi mahdollisimman vatsaystävällinen sose? Porkkana aiheutti mielestäni enemmän itkua.

Aloitin päiväkirjan pidon. Yritän oppia paremmin vauvan rytmin. Voi olla ettei vauva nuku tarpeeksi. Hän nukkuu vain puolen tunnin pätkiä, parin tunnin yhtäjaksoiset inet ovat todellinen harvinaisuus.

Toki olen kiitollinen vauvastani ja erityisen onnellinen siitä, että hän on fyysisesti terve. Välillä vain tuntuu, että olen kauhean huono äiti kun lapsi on niin kroonisen tyytymätön.

Tänään kävin kaupoilla vauvan kanssa. Vauva itki ja kätisi, ihmiset katsoivat kummissaan. Tuntuu pahalta linnoittautua neljän seinän sisälle, mutta ulkosalla kerään vain paheksuvia katseita.

Kumma juttu, että sylissäkään ei vauvalla ole hyvä olla. Ainoa poikkeus on, jos kanniskelen lasta ympäriinsä. Sitä en jaksa, sillä hän on hyvin painava. Kantoliinasta hän hermostuu aivan täysin.

Joskus minun on pakko antaa lapsen itkeä. Minunkin on pakko välillä syödä ja käydä vessassa. Pelkään, että lapselle ei tule perusturvallisuutta, mutta minä en millään enää pysty vastata jokaiseen itkuun.

Onneksi välillä on tyytyväisikin hetkiä. Niitä on vain vähemmän kuin itkuisia.

 

[Mama13]

Älä huolestu jos vauvasi unet ovat lyhyitä, kaikki eivät nuku monen tunnin pätkiä. Kunhan sitten nukkuu useampaan otteeseen päivällä. Vauvan unisykli on n. 30-45 minuuttia, jonka jälkeen tulee kevyemmän unen vaiheeseen, ja jotkut tässä kohtaa heräävät, toiset jatkavat uniaan. Meidän poika nukkuu järjestäen 45 min tai 1,5 t, eli 1-2 sykliä. Tuohon kehteen sykliin pääsemiseksi on heti pojan havahtuessa käytävä laittamassa tuttia, työntämässä vaunua tms. Kokeile tätä jos et vielä ole näin tehnyt. Itse käännän vauvan aina myös takaisin kylkiasentoon ja pidän kättä lonkalla ja ehkä tuttia toisella kädellä suussa kunnes nukahtaa. Kosketus ja paikallaan pitäminen ainakin meidän poikaa rauhoittaa kun tuo liikkuminen ja pyöriskely on tässä iässä muuten niin uutta ja mukavaa. On se aikamoinen tekniikkalaji tuo nukuttaminen... Mutta kyllä sinäkin ne omaan vauvaasi tehoavat kikat opit! Niin, kun itse opin nukuttamaan poikaa oikeaan aikaan (kun poika itse väsynyt), meillä nukuttiin 4-5 lyhyet unet päivässä. Nyt 5 kk korvilla unia on pääsääntöisesti kolmet, joista 1-2 noita "pidempiä" 1,5 t, kiitos aika usein välinukutusten!

Uuden ihmisen rytmien ja tarpeiden opettelu ei ole helppoa, mutta takaan että se palkitseva päivä vielä tulee kun tajuat yhtäkkiä ymmärtäväsi vauvasi tarpeet ja osaat niihin vielä paremmin vastata! Kyllä se yhteinen sävel sieltä löytyy!

 

[Jen]

Tiedän monia vauvoja, jotka rauhoittuvat vasta noin puolen vuoden iässä. Peli ei siis ole todellakaan vielä mitenkään menetetty, eikä ole merkkinä välttämättä voimakkaasta temperamentista isompana.

Jos vauvasi rauhoittuu vain sylissä kävellessä, niin vaikuttaisi siltä, että hänellä on hyvä olla silloin. MOnella pienellä on vatsavaivoja, joten vatsaystävällisintä on juuri sylissä kanniskelu. Käytännön elämän kannalta ymmärrän täysin, että aina ei voi sylitellä. Silloin pitää vain yrittää tyydyttää vauvan läheisyystarvetta mahdollisimman paljon ja yrittää itse hyväksyä se, että okei, mä käyn nyt vessassa, vaikka muksu huutaakin.

Käsittele myös vauvaa rauhallisin, rennoin ottein. Hermostunut hipellys ei tuo vauvalle rauhallista oloa. Mainitsit, että miehen seurassa vauva ei ole niin hermostunut, joten voi olla, että tämän ekan vauvan kanssa sinulla menee vielä vähän opetellessa. Yritä vaan opetella rentoutumaan ja olemaan rauhallinen. kaikki menee kyllä hyvin.

Kaikki vauvat eivät ole samanlaisia. Sulle on sattunut tuollainen vaativampi pakkaus, mutta usko mua, iloakin tulee vielä olemaan yllin kyllin. Olet jo selvinnyt neljä kuukautta ja päivä kerrallaan helpottaa. Muista pyytää apua hoitamiseen, jotta jaksat.

Syömisestä sen verran, että aika monellakin vauvalla saattaa olla pientä ruoansulatusvaivaa johtuen kehittymättömästä ruoansulatuskanavasta. Kroonisen itkun taustalla voi olla joku ruoka-ainesopimattomuus. Voit kokeilla vaihtaa vastikemerkkiä viikoksi. Jos sillä ei ole vaikutusta, käytä taas vanhaa tuttua merkkiä viikon. Onko eroa?

Joillakin myös D-vitamiineissa on eroa. Niissäkin voi kokeilla viikko+viikko kahta eri merkkiä.

Pidin itse esikoiselleni unikoulun, kun hän täytti 6 kk. Sain neuvolasta ohjeet. Sen jälkeen oma elämäni alkoi helpottua, kun 6-10 yöheräämisen sijasta päästiin 2 yössä yhteinäisiin 10 tunnin yöuniin!!!

 

[Suruisa Äippä]

Jen, kuinka pidit unikoulun vauvallesi? Enää ei ole kuin pari kuukautta siihen kun vauvani on puolivuotias. Vielä hän heräilee sen pari, kolme kertaa yössä, mutta olisi ihanaa jos hänkin oppisi parin kuukauden päästä nukkumaan kunnon yöunet.

Voi olla, että vauva aistii hermostuneisuuteni silloin kun hän itkee. Tämä on välillä myös vähän semmoinen oravanpyörä. Vauva itkee paljon, minä väsyn enkä jaksa olla aina mukava ja viihdyttää. Vauva reagoi selvästi väsymykseeni. En vain jaksa olla yhtä hymyä oleva, kaikesta kiitollinen superäiti.

Olisi ihanaa jos isovanhemmat asuisivat lähellä. He asuvat kaukana ja ovat työssäkäyviä ihmisiä. Kaupungin puolesta pyysin lapsenhoitoapua, mutta se on maksullista. Aika yksin nykyihminen vauvan kanssa on. Onneksi on mies, joka haluaa auttaa paljon.

Pitää kokeilla vastikemerkin vaihtoa...Tähän mennessä on käytössä ollut Nan. Olisiko jollain antaa vinkkiä vatsaystävällisemmästä maidosta?

Rakastan vauvaani yli kaiken, mutta raskaampaa tämä äitiys on ollut mitä koskaan kuvittelin.

 

[millam]

meillä oli myös vaativa vauva ja koliikki sen lisäksi. koliikki alkoi helpottamaan pikkuhiljaa, puolen vuoden jälkeen. vasta 1v jälkeen alkoi oikeasti helpottamaan. vauva itki tosi paljon, ei viitsitty kauheasti liikkua missään, ei oltais kyllä jaksettukaan. vauva huusi päivisin ja joskus öisinkin, kantaminenkaan ei auttanut. se oli hirvittävää aikaa, suorastaan kaameaa. lisäksi vauvaa piti viihdyttää ihan tolkuttomasti jotta olisi ollut edes vähän aikaa hiljaa.nyt kun taapero on pian 1.5v, hän on aivan ihana ja rauhallinen lapsi. ei jälkekään vauva-ajoista. tempperamenttikin on tasaantunut.
nan on vatsaystävällisempi kuin tutteli.
voimia teille!

 

[Minä]

Kokeile ihmeessä Tutteli Omneo jauhetta! Siinä on maidonproteiini pilkottu pieniin osiin, joten aiheuttaa vähemmän oireita.

Meilläkin pidettiin itkuja koliikkina, mutta nyt todettu lehmänmaitoallergia ja käytämme tarvittaessa apteekista saatavaa gefilus peptidi tuttelia. Se taitaa olla ainoa noista jauheista, joka säilyy vuorokauden valmistettuna jääkaapissa. Sitä saa ilman reseptiäkin ja hinta on noin 25 euroa paketti (3litraa maitoa) eli kallista on, jos ei ole lausuntoa allergiasta. Imetän myös, joten oltava maidottomalla itsekin.

Voimia vaativien vauvojen kanssa! Meilläkin poika 6kk alkaa hiljalleen hieman viihtyä päivisin, mutta yöllä herätään edelleen useasti. Elämä vauvan kanssa on todellakin raskaampaa mitä osasin odottaa.

 

[*]

Ruokapuolen minäkin ensin tarkastaisin eli ettei ole allergiaa. En lukenut kaikkia kirjoituksia, mutta mainitsiko joku apteekin masuvaivoihin tarkoitetut tipat? Niistä on jollekin ollut apua, mutta meillä ei ole niitä ollut, joten en tiedä enempää.

Uneen liittyen toteaisin, että meillä ei vauvalle ole luotu rytmiä. Hän nukkuu silloin, kun häntä nukuttaa. Noin 22.30 hän alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä (lattialla pää menee alustaa vasten, sitterissä sivulle, kädet nukkumisasentoon, joskus vetää harsoa silmille, saattaa kitistä, ehkä haukottelee ja säpsähtää, jos menee luo). Vien hänet vasta sitten nukkumaan. Sama juttu päivällä eli katson, koska vauva on väsynyt ja sitten vasta nukkumaan. Vauva nukkuu 7,5 - 8 tunnin yöunet heräämättä. Olen joidenkin tuttujen kanssa huomannut, että he yrittävät päivällä väkisin nukuttaa vauvaa, joka on ihan pirteä minun mielestäni. Toki äiti tuntee lapsensa parhaiten mutta kuitenkin. Jotkut taas pitävät ehdotonta nukkumaanmenoaikaa ja nukuttavat lastaan väkisin. Minua sitten pidetään huonona, kun meillä lasta ei nukuteta eikä laiteta nukkumaan ennen kuin häntä väsyttää.