Vahinkoraskaus - sekavat mietteet

[vierailija]

Järkytyksekseni tein viikko sitten positiivisen raskaustestin kärsittyäni voimakkaista raskausoireista, pahoinvoinnista ja rintojen kipuilusta. Sen jälkeen olo on ollut hyvin sekava, pääasiassa tunnen pakokauhua ja haluaisin vain palata entiseen. Olen käynyt jo neuvolassa ja raskaus on noin viikolla 6.

Lapsen isän kanssa emme seurustele, mutta meillä on pitkä suhdehistoria ja tapailemme tiiviisti. Hän suhtautui asiaan vielä aika leppoisasti eikä ottanut vahvaa kantaa suuntaan tai toiseen. Tiedän kuitenkin, että tulisin olemaan vauvan kanssa kaksin. Parhaimmillaan isä olisi paljon arjessa mukana ja heräisi isyyteen loppuvaiheessa/synnytyksen jälkeen. Pahimmillaan jättäisi meidät kokonaan. Ikää minulla on jo lähes 30, eli tiedostan hyvin, että aika lapsen saamiseen olisi paras ja voi myös olla viimeinen mahdollisuuteni.

Vauvakuumetta minulla on ollut vaihtelevasti viimeiset pari vuotta. Välillä toive omasta vauvasta on ollut niin suuri että itkettää, välillä taas tuntuu etten halua välttämättä lapsia ollenkaan. Biologinen kello siis tikittää. Ironisesti viimeiseen pariin kuukauteen ei ole vauvakuumesta ollut tietoakaan. Hormonit(ko)?

Tässä siis painiskelen keskeyttämisen ja lapsen pitämisen välillä. Jos pidän lapsen, niin koko elämä menee uusiksi. Asunto, työ, suhde mieheen joka on lapsen isä. Tukiverkostoja on asuinpaikkakunnallani vähän, joten yksin jääminen pelottaa. Tuntuu jo nyt, että olen aivan yksin. Toisaalta sitten, katuisinko aborttia? Jos en enää saakkaan lasta?

 

[vierailija]

En osaa sanoa hittojakaan tuohon, mutta haluan mainita että säästin itse pitkän pennin kilpailuttamalla ja keskittämällä kaikki vakuutukset.

 

[vierailija]

Sinuna pitäisin lapsen, kyllä te kaksistaankin pärjäätte ja neuvolasta saa myös kotiapua.

 

[vierailija]

Abortti jää varmasti lopun elämäksi kummittelemaan mieleesi. Se myös lisää riskiä saada keskemeno seuraavassa raskaudessa

 

[vierailija]

Noilla ajatuksilla, pidä lapsi. Et tule katumaan sitä, rakkaus on suurin kaikista.

 

[vierailija]

Pitäisin lapsen, pärjäätte myös kahdestaan. Olet kuitenkin vauvasta haaveillut niin nyt sitten olisi tilaisuus.
Vaikka raskaus olisi toivottukin niin moni kokee tuollaisia tuntemuksia, ne kuuluvat äidiksi kasvamiseen. Onhan kyseessä kumminkin aina iso muutos.

 

[vierailija]

Onnea raskaudesta.
Pitäisin lapsen. Vaikka meidän muksu toivottu, mieli myllersi ja olo oli vauvakuumeisena sama, haluanko kuitenkaan lasta.
Ja yksi ylläri muksu hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, en ole katunut.

Ja kuten itsekin sanoit, voi olla viimeinen mahdollisuutesi.

 

[vierailija]

Tee abortti.
Miehestä ei todennäköisesti ole kuin elatusmaksujen maksajaksi.
Ellei hän ehdottomasti halua lasta, pilaat hänen elämänsä seuraavaksi 18 vuodeksi.
Tai sovi miehen kanssa että isä jää tuntemettomaksi, niin yhteiskunta maksaa elarit ja mies voi ilman katkeruutta ehkä tutustuakin lapseen paremmin. Ellei juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa

 

[aloituspostaaja]

Jos lapsen pidän, niin toivoisin mieheltä henkistä tukea, en niinkään taloudellista. Sen jo tiedän ettei hänellä ole vara maksaa elareita. Noh, ei auta kuin yrittää keskustella miehen kanssa hänen mielipiteestään. 6 viikkoa (todellisuudessa päätös tehtävä varmaan kuukauden sisään) on kyllä lyhyt aika :/ Kummallekin.

Eipä sitä tiedä jos vielä keskenmeno tulee. Kovia kuukautismaisia alavatsakipuja on, jotka toki ilmeisesti voi kuulua asiaankin.

 

[vierailija]

Jos lapsen pidän, niin toivoisin mieheltä henkistä tukea, en niinkään taloudellista. Sen jo tiedän ettei hänellä ole vara maksaa elareita. Noh, ei auta kuin yrittää keskustella miehen kanssa hänen mielipiteestään. 6 viikkoa (todellisuudessa päätös tehtävä varmaan kuukauden sisään) on kyllä lyhyt aika :/ Kummallekin.

Eipä sitä tiedä jos vielä keskenmeno tulee. Kovia kuukautismaisia alavatsakipuja on, jotka toki ilmeisesti voi kuulua asiaankin.

Jos miehelläsi ei ole varaa elatusmaksuihin, kela maksaa ne.
On monia yh äitejä ja niillä myös menee hyvin.
Kannattaa vain pitää lapsi, tukea saa neuvolasta ja sosiaalitoimistosta.

 

[vierailija]

No niinpä naisenikin aikoinaan sanoi. et joudu koskaan taloudellisesti vastaamaan syntyvän lapsen elatuksesta.
Menipä ehkä viikko erosta kun alkoi tulla kirjeitä tulla neuvottelemaan lapsen elatusasioista sossuun.
No vituttihan se kuin pientä eläintä, enkä nähnyt lastani sen jälkeen useaan vuoteen. En vain pystynyt siihen, sillä naiseni petturuus oli mielestäni niin suurta.
Älä sekoita miestä ollenkaan koko hommaan. Kerro isäksi tuntematon ja jos mies on yhtä kehittymätön, tunnevammainen ja vittumainen kuin minä olen, hänelle voi muodostua parempi suhde lapseen kuin katkeruus menetyistä rahoista ei kaiherra mieltä, varsinkin kun siihen on syynä puolison suoranainen tyhmyys ja itsepäisyys.
Älä valehtele ainakaan itsellesi, etteivätkö paremmat elarit sinulle kelpaisi jos äijä joskus tienaisi parempaa liksaa kuin sinä

 

[m1es]

No niinpä naisenikin aikoinaan sanoi. et joudu koskaan taloudellisesti vastaamaan syntyvän lapsen elatuksesta.
Menipä ehkä viikko erosta kun alkoi tulla kirjeitä tulla neuvottelemaan lapsen elatusasioista sossuun.
No vituttihan se kuin pientä eläintä, enkä nähnyt lastani sen jälkeen useaan vuoteen. En vain pystynyt siihen, sillä naiseni petturuus oli mielestäni niin suurta.
Älä sekoita miestä ollenkaan koko hommaan. Kerro isäksi tuntematon ja jos mies on yhtä kehittymätön, tunnevammainen ja vittumainen kuin minä olen, hänelle voi muodostua parempi suhde lapseen kuin katkeruus menetyistä rahoista ei kaiherra mieltä, varsinkin kun siihen on syynä puolison suoranainen tyhmyys ja itsepäisyys.
Älä valehtele ainakaan itsellesi, etteivätkö paremmat elarit sinulle kelpaisi jos äijä joskus tienaisi parempaa liksaa kuin sinä

Olet "mies", jolle en naisena antaisi edes kaksinkertaisella kumilla