Vahinkovauva tulossa enkä saa sanotuksi miehelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja X
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Äitiliini:
Alkuperäinen kirjoittaja frog2:
Alkuperäinen kirjoittaja Äitiliini:
mutta miksi pillereitä on pitänyt syödä vaikka tiesit olevasi raskaana? ei kai ne lapselle hyvääkään tee..?!

Eihän ap syönyt pillereitä sen jälkeen kun sai raskaudestaan tietää. Vain sitä ennen.

ai sori niinpä lukikin, anteeks ap, luin hätäisesti..:(

Juu, minäkin sain alkuu väärän käsityksen, mutta onneksi luin uudestaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti Narniasta:
Mistä aloit epäillä?

Nyt vasta huomasin kysymyksen. Aloin epäillä kun rinnat ovat kasvaneet hieman. Ja tosiaan pienenpieniä potkuja tuntuu.
Mitään muita oireita ei ole! Kuukautiset tulivat jopa ajallaan.
 
Kun kerrot miehellesi niin muista olla itse myös vähän negatiivisellä mielellä, Pieni itkukin sopisi siihen. Niin jos mies ymmärtäisi, että on sinullekin kova paikka. Jos olet ihan innoissasi. Epäilee pian, että olet salaa jättänyt pillereitä ottamatta.
Kaikista paras olisi ollut, että olisit heti ekojen oireiden jälkeen ihmetellyt niitä ääneen miehellesi. Olisit heti kertonut, että haet testin. Voisi paremmin sulattaa asian...
 
Minä en syönyt pillereitä vaan käytössä oli kortsut, mutta mies kyllä kävi välillä sisällä ilman sitä kortsuakin. Eli tiedostettu riski sinänsä otettu meillä.

Ja niin rakas rakas lapsi sen tuloksena. :D
 
kun tavattiin ukon kanssa, hää oli sitä mieltä että ei ikinä koskaan halua omaa lasta. Eikä siitä sitten puhuttukkaan. Ei se minullakaan ollut päälimmäisenä mielessä kun esikko oli 3v ja keskimmäinen 6kk.
Reilun 2 vuoden päästä rupesin miettimään että mikähän minuu vaivaa. Tupakka etoo, ruoka ei maistu ja miksi minul on olo ja tunne että on salamatkustaja kyydissä.
Tein testin just sinä aamuna kuin menkkojen ois pitäny alkaa, ja vahvan pöussan näytti.
Ai niin! Just edeltävänä vkoloppuna ukko oli pienessä maistissa ja kysäisi että oonko mie raskaana kun valittelin oireitani!
No kun sen testin sitten näytin ukolle, kysyi mitä se meinaa. No minulle tulee vauva.
Ukko ei sanonu mitään. Lähti vaan. Illalla tuli ja sanoi ettei hää ainakaan sitä tunnusta ja ei rupee isäksi. Ja taas totesin että se tulee minulle, sinä voit mennä vaikka hornanperseeseen.
Ei kuitenkaan lähteny, mutta ei meillä ollu mitään yhteistäkään. Ei puhuttu eikä ees riidelty. Ei mitään.
Olin neuvolassa käyny, ukkoa ei kiinostanu, hoiti kyllä isommat lapseni. Niiden kanssa viihtyi oikein hyvin!!
Koitti ultra-aika. Olin yksin lähdössä, äitini hoiti isommat lapset. Ukko tuli ja tiuskas muutamien voimasanojen kera että lähtee mukaan.
Ultrassa katsoi rv10 ikäistä "vauvaa" ja ITKI! Itki ilosta ja onnesta! Yht äkkiä siinä ultrassa hää päättikin että se vauva on ja tulee MEILLE!
Meillä petti kumi.
Nyt haluaa toisenkin vauvan! Minä en.

Esikoinen sai alkunsa Meliane-pillereistä huolimatta. Olin silloin rv11
 
Meillä oli tilanne:
kolme lasta 2,5-v välein joista keskimmäinen keva lapsi. Lapset oli siinä, arki oli niin rankkaa.
Tulin kuitenkin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja pelkäsin kertoa miehelle. Kerroin kuitenkin ja miehen kommentti oli et tietty abortti. Pähkäilin sitä itsekkin (oma terveys oli vaarassa ja pelko saada taas sairas lapsi)
Kun menimme ultraan tarkistamaan kuinka pitkällä oli niin selvisi että oli pidemmällä mitä olin kuvitellut, mutta aborttiin en pystynyt kun näin pienen.

Raskausaika oli aika kamalaa miehen naljailun puolelta aina pienetkin riidat meni tähän raskauteen.
Jos tulisi sairas lapsi niin saisin itse hoitaa lapsen, kuulemma.
Lapsi syntyi, terve tyttö 5-v tuli ikä eroa seuraavaan, esikoinen oli 10-v.
Tyttö sulatti miehen sydämen heti, he ovat olleet erottamaton pari. Vauvana tyttö makasi isänsä rinnan päällä, se oli hellyttävää.
Mies katui kauheasti sanojaan, katuu vieläkin (tyttö nyt 5-v), vauva aikana sanoi että jos tämäkin sairas, ei haittaa hän hoitaa kyllä tytön.
Tyttö onkin oikein lellitty isänsä puolelta, on kietonut pikkurillin ympärille iskän =)
Mies kokee varmasti olevansa jotain velkaa tälle lapselle kun oli niin vastahakoinen odotusaikana ja minulle myös. Monesti itku silmässä kiittää että kestin häntä ja katuu että pystyikin loukkaamaan niin kovasti. Hän sanoo vaan että hänestä tuntui ettei kestäisi enää yhtään huonoa onnea
 
noin, en halua syyllistää tai mitenkään muutenkaan mollata ap:ta, mutta jos olet 4 lapsen äiti niin luulisi sinun tajunneen jo aikaisemmin jotain raskausoireita ja sitä kautta miettimään onko kaikki ok...kunnes vasta nyt ja abortti on mahdollista viikolle 23 asti terveydellisistä syistä, jos sitten sitä haluaa...mutta puhukaa nyt ekaksi miehesi kanssa asiat selvilsi ja päättäkää yhdessä mitä haluatte onhan hän kuitenkin isä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuota:
noin, en halua syyllistää tai mitenkään muutenkaan mollata ap:ta, mutta jos olet 4 lapsen äiti niin luulisi sinun tajunneen jo aikaisemmin jotain raskausoireita ja sitä kautta miettimään onko kaikki ok...kunnes vasta nyt ja abortti on mahdollista viikolle 23 asti terveydellisistä syistä, jos sitten sitä haluaa...mutta puhukaa nyt ekaksi miehesi kanssa asiat selvilsi ja päättäkää yhdessä mitä haluatte onhan hän kuitenkin isä...

Ei kaikilla ole raskausoireita lainkaan.
 
No niin,nyt on uutinen kerrottu. Kerroin koko jutun etten uskaltanut sanoa mitään..
Mies sanoi voi vittu,oli hetken hiljaa ja meni tupakalle. Sitten puhuimme enemmän asiasta eikä tuo nyt niin mahdottomalta vaikuttanut. Oli huolissaan raha-asioista ja miten mahdumme tähän taloon (mutta ei puhunut keskeytyksestä).
Mies piti minua hölmönä kun en ollut uskaltanut kertoa,ja sanoi että luuli minulla olevan suhde tai jotain kun olin niin hädissäni..

Nyt ei enää tunnu niin pahalta kun sain sanotuksi,ehkä tämä ei ollutkaan niin paha asia kun kuvittelin. Nyt pitää vain tottua ajatukseen ja ottaa vastaan sukulaisten paskapuheet.
 
Pakkohan sun on se kertoa, ja yhteinen vahinkonne. Toivottavasti pystytte sopeutumaan ajatukseen, miten yhdessä selviätte tulokkaasta.

Voihan se olla, että vaikka mies olisi noin sanonut, niin tosipaikan tullen hän on sitä mieltä, että kyllä me tästä yhdessä selvitään.
 
Onnea kovasti sitten tulokkaasta!minä ihan tippa linssissä luin teidän tarinoita noista,ihania :heart:
semmosta oisin kysyny että te jotka ootte pillereistä huolimatta tulleet,niin onko tullu menkat ihan normisti?ja missä vaiheessa ootte plussanneet?
 

Yhteistyössä