Vaiettu aihe? Rakastan yhtä lastani muita enemmän.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neljän mamma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Isä ei pysty neljää hoitamaan, hyvä kun saa ne edes ruokittua! Onko teidän mielestä ihan reilua että minä joudun hoitamaan kaikki nuorison oireilut eikä isän tarvii kuin maksaa pieni elatusmaksu kuukaudessa ja tavata joka toinen viikonloppu? Ottakoon osaa näihin juhliin kun on kerran lapsia halunnut aikoinaan, ne on ihan yhdessä tehty. Vastuuta myös isälle.
 
Siis aivan käsittämätöntä miten voi olla yksinkertaisia vanhempia! Se, että tyttäresi on sosiaalitapaus ja ei suostu käymään koulua on AP sinun kasvatuksesi tulos. Et voi syyttää lasta hänen käytöksestään ja murrosiästään. Sinun kuuluu olla perheessä aikuinen ja pitää huoli KAIKKIEN sinun lastesi tarpeista ja tukea heitä koulunkäynnissä ja elämässä muutenkin.

Soita lastensuojeluun ja ilmoita että sinä muutat YKSIN siihen pieneen kaksioon ja lapset jäävät isänsä kanssa isompaan asuntoon. Sinunlaistasi vanhempaa en toivoisi kenellekkään lapselle!
 
[QUOTE="neiti";25453748]Toivottavasti tosiaan Porvoosta.[/QUOTE]

Mitä toivottavaa tuossa on, että Porvoossa tapahtuisi? Onko tässä muuten mitään todempaa taustalla vai onko vain Kasplussalaisten sisäpiiriläppä, että kaikki oudoimmat jutut on Porvoosta?:O
 
[QUOTE="neljän mamma";25453905]Isä ei pysty neljää hoitamaan, hyvä kun saa ne edes ruokittua! Onko teidän mielestä ihan reilua että minä joudun hoitamaan kaikki nuorison oireilut eikä isän tarvii kuin maksaa pieni elatusmaksu kuukaudessa ja tavata joka toinen viikonloppu? Ottakoon osaa näihin juhliin kun on kerran lapsia halunnut aikoinaan, ne on ihan yhdessä tehty. Vastuuta myös isälle.[/QUOTE]

Öh, äskenhän se pääsi just viikon lomallekin yhden kanssa?
 
Minä en sossuun soittele, asiakkuus loppui joulun alla kun laiska teini palasi kouluun. Bussikortin otin pois rangaistukseksi näistä edellisistä sikailuistaan, ja voitteko kuvitella, se on polkenut polkupyörällä kaupunkiin jopa usean kerran viikossa sinne on matkaa 11 km suuntaansa. :D Ehkä raitis ilma on parantanut tämän masennusta leikkivän prinsessan, tai ainakin paransi hetkeksi.
 
Tämä lomaretki tapahtui pari vuotta sitten, ei ole tuore juttu alkuunkaan. Mutta tapahtui kuitenkin eikä muita lapsia ottaneet mukaansa. Sitä ihmettelen, että miksei se rakas isi nyt kelpaa kun pitäisi sinne muuttaa.
 
[QUOTE="neljän mamma";25453905]Isä ei pysty neljää hoitamaan, hyvä kun saa ne edes ruokittua! Onko teidän mielestä ihan reilua että minä joudun hoitamaan kaikki nuorison oireilut eikä isän tarvii kuin maksaa pieni elatusmaksu kuukaudessa ja tavata joka toinen viikonloppu? Ottakoon osaa näihin juhliin kun on kerran lapsia halunnut aikoinaan, ne on ihan yhdessä tehty. Vastuuta myös isälle.[/QUOTE]

ja olet tyttäresi lykkäämässä kuitenkin isälle joka saa ne hädin tuskin ruokittua. Arrrrgggg!!!
 
[QUOTE="neljän mamma";25453772]Voisitteko vastata jotain järkevää? En tiedä miten tilanne ratkeaisi, paitsi noista pienistä en luovu.

Ai niin, tällä vanhimmalla kuningattarella on lastensuojeluasiakkuus lievän masennuksen takia, oli jopa sairaslomalla koulusta. Käskin repiä sen paperin ja mennä kouluun kuten muutkin. Hän oli majaillut jossain kavereidensa luona koulupäivinä, sain tietää tästä ja suutuin toden teolla tuollaisesta kusettamisesta. Katsottiin sitten parhaaksi että hän meni vastaanottokotiin muutamaksi viikoksi. Tämä tapahtui syksyllä, nyt hän on tietääkseni käynyt koulua ihan ok. Mutta tässä nyt esimerkki miten helvetin hankala se tyttö osaa halutessaan olla![/QUOTE]

Aika jännä....ihan kuin meikäläisen perheen kokemuksia. Paitsi että ero lasten isästä on ollut jo aikaa sitten, samoin teinityöllä masennus, lastensuojeluasiakkuus ja tukiperhe sekä lääkitykset yms. Yksin olen hoitanut lapsemme eron jälkeen, kunnes hain apua sossulta - että pääsi tukiperheeseen- eikä mieleenikään tulisi heistä luopua kokonaan ilman taistelua. Tosin taistelua ei ole tarvinnut käydä, isä ei heitä halunnut edes eron jälkeen edes yhteishuoltajuuteen. Tyttösi tarvitsee sinua ja kaipaa, että osoitat välittäväsi. Hakekaa apua!
 
[QUOTE="neljän mamma";25453967]Tämä lomaretki tapahtui pari vuotta sitten, ei ole tuore juttu alkuunkaan. Mutta tapahtui kuitenkin eikä muita lapsia ottaneet mukaansa. Sitä ihmettelen, että miksei se rakas isi nyt kelpaa kun pitäisi sinne muuttaa.[/QUOTE]

ja tyttären voikin pilata viikossa joka tapahtui kaksi vuotta sitten. Olet kyllä todellakin hoidon tarpeessa.

Luulen, että olet mustasukkainen tyttärillesi ja huomaat heissä omia piirteitäsi sekä oman kasvatuksesi tuloksen!
 
Dont feed the Troll!!

Oikeesti, ei näin typerää juttua jaksa. Antakaa olla.

Ja ap. Keksi jotain vähän uskottavampaa seuraavalla kerralla. Vaikka että "äitini on raskaana -miehelleni" tai sitten "minulla on kiihkeä seksisuhde tyttäreni poikaystävään"
 
Minä myönnän että esikoiseni on minulle "rakkaampi", en koe sen kuitenkaan vievän kuopukselta mitään pois.. Ovat isolla ikä erolla joten ajattelen asian johtuvan siitä että esikoisen kanssa olen kulkenut pidemmän matkan.
Kenenkään en tahtoisi sanoa ettenkö rakastaisi kuopustani.

Jos täytyisi luopua toisesta "jakaa" lapset niin esikoinen menisi varmaan kuitenkin isälleen koska pystyy itse matkustamaan ja tuo 80km ei ole siinä mielessä matka ei mikään... Tuntuu että kuopus tarvii vielä enemmän minua (itsekästä joo) kuin isäänsä..
 
[QUOTE="neljän mamma";25454024]Sinä hohhoijaa, hanki kuule hoitoa jos sulla on kiihkeä seksisuhde tyttäres poikaystävään! Se olet sinä joka tarvii hoitoa![/QUOTE]

Jou.
Entäs sitten äitini joka on raskaana miehelleni?
Tai mieheni, jolla on salainen seksisuhde serkkuunsa (joka sattuu olemaan mies)?
Puhumattakaan appiukosta, joka jäi juuri kiinni lampaaseen viikonloppuna.
Meillä sattuu ja tapahtuu.
 
En tiedä onko tämä tapahtunut Porvoossa tai ei, mutta oletetaan nyt että tämä on totta.

Mä rakastan mun lapsia, mutta joskus tuntuu että tykkääminen on vaikeaa. Mä siis miellän ne eriasioiksi. Rakastaminen on ehdoitta tapahtuvaa. Esikoisessani on paljon piirteitä, jotka ärsyttää mua ja siksi tykkääminen on vaikeaa. Hän on silti mun erittäin rakas lapseni. Sen tunnen sydämessäni. Ehkä sunkin tunteet ovat tämän kaltaisia?

Teini-ikä on hankala ikä ja silloin voi olla vaikea tykätä omasta lapsestaan kun yleensä se on vain ärsyttävä vastaan hangoitteleva tapaus. Mutta teini-ikä ei kestä ikuisesti. Sun tytöistä voi aikuisena tulla todella läheisiä sulle ja yleensä kun tytöt saa lapsia, niin heidän äiti saa tiivisti olla mukana. Poikien kanssa voi käydä toisin ja siitä mun mielestä johtuu pitkälti usein vaikeat anoppi-miniäsuhteet. Sen sijaan jos tytöt nyt vaikeassa teini-iässä kokevat, että sä hylkäät heidät niin he ei välttämättä koskaan anna anteeksi. Teini-iässä hormoonit laittaa tunteet ja ajatukset sekaisin ja se on paitsi ympäristölle niin tytöille itselleen vaikeaa vaikeaa aikaa. Silloin tarvitaan aimo annos ymmärrystä näitä tyttöjen elämässä tapahtuvia tunnemyllerryksiä kohtaan.
 
[QUOTE="hohhoijaa";25454054]Jou.
Entäs sitten äitini joka on raskaana miehelleni?
Tai mieheni, jolla on salainen seksisuhde serkkuunsa (joka sattuu olemaan mies)?
Puhumattakaan appiukosta, joka jäi juuri kiinni lampaaseen viikonloppuna.
Meillä sattuu ja tapahtuu.[/QUOTE]

:laugh: Juu ja mun isä on joulupukki
 
[QUOTE="neljän mamma";25453829]Kuningattaren on kasvattanut ihan oma isänsä ja isän puolen sukulaiset. Siellä on kesällä ollut jopa viikon putkeen ja lellitty pilalle. Isänsä kanssa ovat käyneet jopa lomalla niin ettei muita lapsia otettu ollenkaan mukaan. Menköön isälleen prinsessoimaan.[/QUOTE]

Sä meinaat että viikossa ehdittiin lelliä piloille? :o
 
  • Tykkää
Reactions: Kastanja
[QUOTE="vieras";25454111]En tiedä onko tämä tapahtunut Porvoossa tai ei, mutta oletetaan nyt että tämä on totta.

Mä rakastan mun lapsia, mutta joskus tuntuu että tykkääminen on vaikeaa. Mä siis miellän ne eriasioiksi. Rakastaminen on ehdoitta tapahtuvaa. Esikoisessani on paljon piirteitä, jotka ärsyttää mua ja siksi tykkääminen on vaikeaa. Hän on silti mun erittäin rakas lapseni. Sen tunnen sydämessäni. Ehkä sunkin tunteet ovat tämän kaltaisia?

Teini-ikä on hankala ikä ja silloin voi olla vaikea tykätä omasta lapsestaan kun yleensä se on vain ärsyttävä vastaan hangoitteleva tapaus. Mutta teini-ikä ei kestä ikuisesti. Sun tytöistä voi aikuisena tulla todella läheisiä sulle ja yleensä kun tytöt saa lapsia, niin heidän äiti saa tiivisti olla mukana. Poikien kanssa voi käydä toisin ja siitä mun mielestä johtuu pitkälti usein vaikeat anoppi-miniäsuhteet. Sen sijaan jos tytöt nyt vaikeassa teini-iässä kokevat, että sä hylkäät heidät niin he ei välttämättä koskaan anna anteeksi. Teini-iässä hormoonit laittaa tunteet ja ajatukset sekaisin ja se on paitsi ympäristölle niin tytöille itselleen vaikeaa vaikeaa aikaa. Silloin tarvitaan aimo annos ymmärrystä näitä tyttöjen elämässä tapahtuvia tunnemyllerryksiä kohtaan.[/QUOTE]

Tosi hyvin ja viisaasti kirjoitettu:heart:

Samoin voisi sanoa, että jos esikoista on toivottu oikein kovasti, hän on ollut koko raskauden ja vauva-ajan erittäin rakastettu ja saanut sitä prinsessa-kohtelua lapsuutensa. Sitten teini-iässä se prinsessakohtelu ei enää onnistu kun pitää opetella itsenäisyyttä. Mitä läheisempi esim.äidin ja tyttären välinen suhde on ollut, usein sitä kovemmin tyttö joutuu irtautumaan erilaisten kriisien kautta. Mutta siinä kysytään pitkää pinnaa vanhemmilta, ja äidiltä. Mulla on vain yksi tyttö, pian 15-vuotias jolla ihan samoja ongelmia kuin ap:n tytöllä. Silti väsymyksestä huolimatta haluan pitää hyvät välit häneen ja pyrkiä tuntemaan häntä aina hyvin. Please ap, älä anna periksi.

(siis muut lapset mulla poikia)
 
Viimeksi muokattu:
Periaatteeni on se, että ihmistä on uskottava eli tämä kertomus on tosi.

Uskon vakaasti, että vanhemmalle voi joku lapsista olla toista rakkaampi. Kysehän on hyvin pitkälti kemioista ja siitä käykö luonteenpiirteet yksiin ja kuinka pärjätään ja toimiiko homma yhdessä. Mutta sitä ei saisi näyttää, että joku on toista rakkaampi tai tärkeämpi. Lapsia tulee kohdella tasaveroisesti.

Ap kaipaa apua lapsineen. Onko miettimäsi perhekuvio ainut vaihtoehto? Eikö isällä ole mahdollisuutta muuttaa samalle paikkakunnalle? Tai teidän lähemmäksi isää? Pitkällä tähtäimellä sisarusten erottaminen toisistaan ei varmastikaan ole hyvä vaihtoehto jo sisarrussuhteiden säilymisenkin kannalta ja lisäksi vanhin tytär muuttaa varmaankin muutaman vuoden päästä kotoa, kun lähtee opiskelemaan.

Mutta apua ja tukea te tosiaankin kaipaisitte ihan kasvatus-asioissa kuin arjen pyörittämiseenkin. Oletko ollut yhteydessä kotikuntasi sosiaalitoimeen. Olisiko teidän mahdollista saada esim. kodinhoitajaa tai vastaavaa apuun? Onko sinulla lähipiirissä ihmisiä, jotka voisivat auttaa jollakin tavoin jne.

Julminta lasta ajatellen on se, että jos huomaa ettei oma äiti välitä saati rakasta. Siitä kyllä saa elinikäiset arvet sieluunsa. Tältä osin sinulla on itsetutkiskelun paikka ja syytä muuttaa toimintaasi/käyttäytymistäsi/puhetapaasi isompia lapsia kohtaan.

Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Kastanja
Surullista luettavaa :( . Helpompi se niiden pienten on vaihtaa ympäristöä ennen koulun alkua kuin nuoren joka on jo aloittanut koulunsa ja luonut ystäväpiirinsä. Ja kyllä ne vanhemmat tytöt varmasti vaistoaa sen että pidät pienemmistä enemmän, usko pois. Oletko miettinyt että he saattavat oireilla juuri siksi tuolla lailla. Kuinka kaukana toisistanne asutte lasten isän kanssa? Eikö vuoroviikot onnistuisi?
 
  • Tykkää
Reactions: Kastanja

Yhteistyössä