Vaihdetaan eroahdistus koira terveeseen yksilöön..

["vieras"]

Tänään jouduin haikein mielin toteamaan kun kotiin tultiin, ettei tästä tule mitään. Koiralla on niin voimakas eroahdistus ettei se tästä muuksi muutu, pakko vaan myöntää. Todella todella surullinen ja paska fiilis nyt, mut parempi näin.
Jos löytyy koti jossa todella osataan tai pystytään (mitä suuresti epäilen) tekemään niin voisin koiran vielä uuteen kotiin antaa - eli kotiin jossa joku aina kotona..

Itku!!!!! :'(

Just ostettiin uusi rekikin jolla piti alkaa koiran kanssa mennä ja se jää nyt käyttämättä. Ja sitä lasten ja omaa itkua kun koira lähtee viimeisen kerran..

 

["hanna"]

Minkälainen koira ja mssä päin? Meillä on hakusessa koira, mutta emme haluaisi pentua kun tuo meidän lapsiki on aika pentu vielä. Meillä tulee olemaan aina joku (minä pääasiassa) kotona aina, sillä teen töitä kotoa käsin, ja mieheni harrastaa myös etätöitä aika usein.

 

[....]

Toivottavasti ette ole oikeasti hankkimassa heti perään uutta koiraa? Otsikko on vähän turhan provosoiva mielestäni. Ei ne ongelmat katoa vaikka koiraa vaihdatte, koulutuksesta ja kasvatuksestahan tuo on kaikki kiinni.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hanna";25078231]Minkälainen koira ja mssä päin? Meillä on hakusessa koira, mutta emme haluaisi pentua kun tuo meidän lapsiki on aika pentu vielä. Meillä tulee olemaan aina joku (minä pääasiassa) kotona aina, sillä teen töitä kotoa käsin, ja mieheni harrastaa myös etätöitä aika usein. [/QUOTE]

Sekarotuinen iso koira, saa pahaa tuhoa aikaan. Viimeisin tekonen oli kun oli repinyt jostain syystä metallihäkin paskaksi. :/
Ei osaa siis yhtään olla yksin, ei yhtään. Stressaantuu todella kovasti jo siitä kun edes huomaa meidän olevan lähdössä.
Koiralla on siis voimakas eroahdistus, ei mikään pikku juttu.

 

[isoäiti mölykylästä]

onko koira ollut teillä pennusta, jos on, niin on kasvatus jäänyt tekemättä. ja ei se koiraa vaihtamalla ainakaan parane

 

[juuå]

Itseänne saatte syyttää, valitettavasti. Eriahdistus on yleensä aiheutettu ongelma. Hyvin harvalla koiralla on hermoissa niin pahasti vikaa että alkaa oireilemaan ilman syytä.

 

["hanna"]

[QUOTE="aloittaja";25078299]Sekarotuinen iso koira, saa pahaa tuhoa aikaan. Viimeisin tekonen oli kun oli repinyt jostain syystä metallihäkin paskaksi. :/
Ei osaa siis yhtään olla yksin, ei yhtään. Stressaantuu todella kovasti jo siitä kun edes huomaa meidän olevan lähdössä.
Koiralla on siis voimakas eroahdistus, ei mikään pikku juttu.[/QUOTE]

Ymmärrän. Pystyykö koira olemaan ollenkaan yksin? Siis tyyliin edes roskien viemisen tai kauppareissun ajan? Tai edes pienen hetken aluksi, jotta voisitte siitä eteenpäin alkaa opettamaan sille vähitellen pidempää aikaa yksinoloon? Oletteko miettineet ongelmakoirakouluttajaa? Onko koira uros vai narttu?

 

["vieras"]

Toivottavasti ette ole oikeasti hankkimassa heti perään uutta koiraa? Otsikko on vähän turhan provosoiva mielestäni. Ei ne ongelmat katoa vaikka koiraa vaihdatte, koulutuksesta ja kasvatuksestahan tuo on kaikki kiinni.

Et taida ihan oikeasti tietää koirista mitään.
Jos koiran päässä on vikaa niin siellä on vikaa.
Koira joka kärsii todella voimakkaasta eroahdistuksesta ei pääse siitä koskaan eroon, niin se vaan on. Lievemmät versiot on hoidettavissa. Tiedätkö millainen koira on jolla voimakas eroahdistus? Epäilen, vastauksesi vuoksi.

Kerrtoko sitten tässä minulle ja ap:lle mikä olivi sovinnainen aika odottaa että saa ottaa uuden terveen yksilön? Onko sille joku tietty aika? Itse olen sitä mieltä että mitä pikemmin sen parempi kaikille. Koiran menettäminen on iso juttu.
Ei ikinä koiraa ottaessa voi tietää onko siinä vikaa vai onko se terve.

Tsemppiä ap:lle, tiedän millaista on luopua koirasta joka kärsii samasta sairaudesta.

 

[Wandii]

onko koira ollut teillä pennusta, jos on, niin on kasvatus jäänyt tekemättä. ja ei se koiraa vaihtamalla ainakaan parane

Enpä komppaa nyt. Eroahdistus on semmoinen juttu, joka on herkkänä tietyissä koirissa. Varmaan ihminen voi saada semmoisen aikaiseksi, mutta pääosin ei ole kysymys mistään huonosta koulutuksesta. Eroahdistuskoira voi olla liian aikaisin emostaan vieroitettu tai muuten trauman saanut yksilö, ja kyllä ilman mitään ihmisen vaikutusta syntynyt tila. Ero omasta laumasta vaan ei ole laumaeläimelle koskaan mikään luonnollinen tila, niin eroahdistus ei ole mitenkään epäluonnollista!

 

["aloittaja"]

onko koira ollut teillä pennusta, jos on, niin on kasvatus jäänyt tekemättä. ja ei se koiraa vaihtamalla ainakaan parane

Ei vaan koira on kodinvaihtaja. Edellinen omistaja ei sanallakaan maininnut tästä.
Ja nyt kun olen alkanut asiaa miettiä niin olisihan minulla pitänyt jo koiraa tavatessa alkaa hälytyskellot soida koska oli todella arka ja alistuva ja hiljainen.. vaikea selittää kuitenkin todella outo 4kk ikäiseksi pennuksi.

 

[Wandii]

Itseänne saatte syyttää, valitettavasti. Eriahdistus on yleensä aiheutettu ongelma. Hyvin harvalla koiralla on hermoissa niin pahasti vikaa että alkaa oireilemaan ilman syytä.

Ja tämä on ihan täyttä puppua!!! Mitään et tiedä, jos näin väität.

 

["aloittaja"]

Enpä komppaa nyt. Eroahdistus on semmoinen juttu, joka on herkkänä tietyissä koirissa. Varmaan ihminen voi saada semmoisen aikaiseksi, mutta pääosin ei ole kysymys mistään huonosta koulutuksesta. Eroahdistuskoira voi olla liian aikaisin emostaan vieroitettu tai muuten trauman saanut yksilö, ja kyllä ilman mitään ihmisen vaikutusta syntynyt tila. Ero omasta laumasta vaan ei ole laumaeläimelle koskaan mikään luonnollinen tila, niin eroahdistus ei ole mitenkään epäluonnollista!

Koira on muuten ihan valio yksilö. Todella totteleivainen, oppii nopeaan kaikki uudet jutut (paitsi sitä yksinoloa ei puolessa vuodessakaan), rakastaa lapsia jne.
Siis koulutuksessa ei ole ollut mitään vikaa, sanokoon kuka mitä sanoo. Ei vaan taida sellaiset tietää mitä oikea paha eroahdistus on.

 

[Wandii]

Huoh! Voi olla, että lopetus on paras ratkaisu, jos uutta kotia ei maalta löydy.

Kuulostaa tosissaan siltä, että koira ois vieroitettu liian aikaisin emostaan. Usein siitä on seurauksena vakavat emotionaaliset häiriöt: just arkuus, eroahdistus jne. Varsinkin sekarotuisia pentuna kun ei pidetä minään, niin voidaan luovuttaa ihan liian pieninä ja ihmiset hullut säälistä niitä ottavat. Olen nähnyt aiemminkin monta tämmöistä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hanna";25078380]Ymmärrän. Pystyykö koira olemaan ollenkaan yksin? Siis tyyliin edes roskien viemisen tai kauppareissun ajan? Tai edes pienen hetken aluksi, jotta voisitte siitä eteenpäin alkaa opettamaan sille vähitellen pidempää aikaa yksinoloon? Oletteko miettineet ongelmakoirakouluttajaa? Onko koira uros vai narttu?[/QUOTE]

Roskien viennin ajan vain jos joku muu esim. lapset jäävät sisään siksi aikaa.
Usko pois kaiken olemme kokeilleet, mutta alan uskomaan siihen ettei tähän mikään enää auta koska koira voi oikeasti äärimmäisen pahoin jo pelkistä lähdön merkeistä. Eikä nykyään joudu olemaan yksin edes kuin 2-4h päivässä, missä kunnossa on asunto kun kaikki poissa..
Koira kärsii henkisesti todella paljon ja siitä muutenkin tullut jotenkin outo lähiaikoina varmastikin tuon stressin vuoksi..

 

["aloittaja"]

Huoh! Voi olla, että lopetus on paras ratkaisu, jos uutta kotia ei maalta löydy.

Kuulostaa tosissaan siltä, että koira ois vieroitettu liian aikaisin emostaan. Usein siitä on seurauksena vakavat emotionaaliset häiriöt: just arkuus, eroahdistus jne. Varsinkin sekarotuisia pentuna kun ei pidetä minään, niin voidaan luovuttaa ihan liian pieninä ja ihmiset hullut säälistä niitä ottavat. Olen nähnyt aiemminkin monta tämmöistä.

Voi olla.. tosiaan koiran ihan pentuaikaset taustat ei tiedossa.
Mun sydän itkee jo pelkästä ajatuksesta et pitäs lopettaa, koira on muuten niin loisto yksilö! Mutta tuo yksin olemisen osaaminen on niin olennainen juttu tätä arkea ja koirakin kärsii siitä.
Pidän itseäni nyt niin tyhmänä ettei minun hälytyskellot soineet tuolloin kun pentua menin katsomaan..

 

[maissihiiri]

[QUOTE="aloittaja";25078467]Roskien viennin ajan vain jos joku muu esim. lapset jäävät sisään siksi aikaa.
Usko pois kaiken olemme kokeilleet, mutta alan uskomaan siihen ettei tähän mikään enää auta koska koira voi oikeasti äärimmäisen pahoin jo pelkistä lähdön merkeistä. Eikä nykyään joudu olemaan yksin edes kuin 2-4h päivässä, missä kunnossa on asunto kun kaikki poissa..
Koira kärsii henkisesti todella paljon ja siitä muutenkin tullut jotenkin outo lähiaikoina varmastikin tuon stressin vuoksi..[/QUOTE]

Ootte varmaan jo kokeillut sitä feromoni-juttuakin?

Jos kaikki keinot on kokeiltu, myös koirankouluttaja, niin ehkä koira pitäis päästää pois stressaamasta... Pitkäaikainen stressi vahingoittaa muutenkin koiraa sekä fyysisesti että psyykkisesti, joskus voi vielä käydä kiinni teihin tai lapsiin tms.

 

["aloittaja"]

Ootte varmaan jo kokeillut sitä feromoni-juttuakin?

Jos kaikki keinot on kokeiltu, myös koirankouluttaja, niin ehkä koira pitäis päästää pois stressaamasta... Pitkäaikainen stressi vahingoittaa muutenkin koiraa sekä fyysisesti että psyykkisesti, joskus voi vielä käydä kiinni teihin tai lapsiin tms.

Tätä minäkin pelkään...

 

[....]

[QUOTE="vieras";25078406]Kerrtoko sitten tässä minulle ja ap:lle mikä olivi sovinnainen aika odottaa että saa ottaa uuden terveen yksilön? Onko sille joku tietty aika? Itse olen sitä mieltä että mitä pikemmin sen parempi kaikille. Koiran menettäminen on iso juttu.
Ei ikinä koiraa ottaessa voi tietää onko siinä vikaa vai onko se terve. [/QUOTE]

Joo, satun tietämään koirista jonkin verran, ja koko lapsuuden on ollut koiria nurkissa pyörimässä. Ihan pentuina tulleita, aikuisina tulleita, ongelmakoiria, rescue-koiria ja tietysti omia kasvatteja. Eikä KOSKAAN ole ollut eroahdistusta yhdelläkään.

Mitäs sitten jos seuraava koira on liian haukkuherkkä? Monttuun vaan. Ja sitä seuraavalla saattaa olla "liian rasittava" allergia? Monttuun vaan.
Tiedän kyllä että näitä ihmisiä on, ihan lähituttavapiirissä joiden mielestä on niiin kiva hankkia se (yleensä halpa) pentu, ja sitten sen kasvaessa liian vaativaksi ja rasittavaksi, niin pistetään vaihtoon ja hankitaan uusi.

ps. minkä ikäinen koira nyt on muuten kyseessä?

 

[Wandii]

Tuttavalla oli arka suomenajokoira. Viisviikkoisena oli hakenut sen. Sille oli eristetty talosta oma huone, jossa se repi tapetteja seinistä, ja karmeja ovista ja huusi kuin syötävä, kun jäi yksin. Myös äärimmäisen arka ja epäluuloinen. Joutuivat lopettamaan ja sanoin kyllä silloin muutaman sanan siitä, mihin aikaan koiranpennun voi emostaan vieroittaa ts. minkä ikäisen pennun saa ostaa/ottaa kasvattajalta.

Se on niin tosi surullista.

 

[Wandii]

Joo, satun tietämään koirista jonkin verran, ja koko lapsuuden on ollut koiria nurkissa pyörimässä. Ihan pentuina tulleita, aikuisina tulleita, ongelmakoiria, rescue-koiria ja tietysti omia kasvatteja. Eikä KOSKAAN ole ollut eroahdistusta yhdelläkään.

Mitäs sitten jos seuraava koira on liian haukkuherkkä? Monttuun vaan. Ja sitä seuraavalla saattaa olla "liian rasittava" allergia? Monttuun vaan.
Tiedän kyllä että näitä ihmisiä on, ihan lähituttavapiirissä joiden mielestä on niiin kiva hankkia se (yleensä halpa) pentu, ja sitten sen kasvaessa liian vaativaksi ja rasittavaksi, niin pistetään vaihtoon ja hankitaan uusi.

ps. minkä ikäinen koira nyt on muuten kyseessä?

Siksi et ymmärräkkään eroahdistusta yhtään. Ei ole minullakaan ollut ainuttakaan eroahdistuskoiraa, mutta taustani ja pitkän koulutuskokemuksen vuoksi tiedän paljon ongelmakoiria. Eroahdistus ei ole pikkujuttu tai omistajan käytöksellä tai koulutuksella aiheutettu juttu. Siis ERITTÄIN paljon eri asia kuin se, että koira vain ei ole tottunut olemaan yksin. Sehän on koulutettavissa kyllä.

EDIT: Joskus/osin eroahdistus on hoidettavissa ja helpotettavissa lääkkeillä, erilaisilla konsteilla, mutta ihan aina ei. Sitten on oltava semmoiset olosuhteet, että koiraa voi pitää siitä huolimatta tai sen joutuu lopettamaan. Se, että koiran lykkäisi vaan kiertoradalle, on vielä julmempaa kuin lopetus.

 

[.....]

Eroahdistus ei ole pikkujuttu tai omistajan käytöksellä tai koulutuksella aiheutettu juttu. Siis ERITTÄIN paljon eri asia kuin se, että koira vain ei ole tottunut olemaan yksin. Sehän on koulutettavissa kyllä.

Edelleenkään ap ei ole tainnut kertoa mitä kaikkea he ovat asialle tehneet?
Kyllä minun piti rescue-koiraa opettaa olemaan yksin kun kerrostalossa asuin. Helpointa ois toki pistää koira häkkiin ja sitruunapanta kaulaan, mutta tein sen pidemmän kaavan kautta. Eli ensin 10 min yksin, sitten 20 min, sitte 30 jne. Ja tämä tepsi. Mutta mitä ap:n koiralle ollaan tehty? Ollanko käyty koirankouluttajalla? Käytetty DAPia? Ja tosiaan kauan on ongelmia yritetty korjata, vuosi? Minkä ikäinen koira on edes kyseessä?

Tiedän että niitä hermoheikkoja koiria on olemassa, mutta nykyään eroahdistus koirilla ovat samalla tavalla "muoti-ilmiö" kuin lapsilla ADHD ja aikuisilla masennus ja kilpirauhasongelmat. Joka toisella on se, vaikka mitään kunnon diagnoosia ei olla tehty.

 

[Wandii]

Edelleenkään ap ei ole tainnut kertoa mitä kaikkea he ovat asialle tehneet?
Kyllä minun piti rescue-koiraa opettaa olemaan yksin kun kerrostalossa asuin. Helpointa ois toki pistää koira häkkiin ja sitruunapanta kaulaan, mutta tein sen pidemmän kaavan kautta. Eli ensin 10 min yksin, sitten 20 min, sitte 30 jne. Ja tämä tepsi. Mutta mitä ap:n koiralle ollaan tehty? Ollanko käyty koirankouluttajalla? Käytetty DAPia? Ja tosiaan kauan on ongelmia yritetty korjata, vuosi? Minkä ikäinen koira on edes kyseessä?

Tiedän että niitä hermoheikkoja koiria on olemassa, mutta nykyään eroahdistus koirilla ovat samalla tavalla "muoti-ilmiö" kuin lapsilla ADHD ja aikuisilla masennus ja kilpirauhasongelmat. Joka toisella on se, vaikka mitään kunnon diagnoosia ei olla tehty.

Höpön löpön. Just kerroin sulle, että oikea, vakava EROAHDISTUS (koira syö kaiken, hyperventiloi, huutaa, ulvoo, juoksee, raapii...) on aivan eri asia. Ihan sama kuin menisit epileptikolle sanomaan, että hengität vaan syvään, niin et varmaan saa kohtausta...
Eroahdistusta voidaan lieventää, mutta tuo koulutus ei tepsi, jos koiralla on oikeasti vakava eroahdistus. Se kun ei välttämättä lievene kouluttamalla lainkaan, lääkehoitoa voi yrittää, kaikille ei tepsi sekään. Ja se ei ole muotijuttu, vaan koiran hermoissa. Huoh!

Ja kyllä on kokeiltu. Tästä on ollut aiemminkin ketju, jota et näemmä lukenut.

 

[myötäeläjä]

paitsi meillä ei ihan noin paha ole ollut...oletteko yrittäneet kaikkenne..Koiran ottaessanne nimittäin olette ottaneet toivottavasti myös tällaisen yksilön jonka kanssa pitää jaksaa KAUANKIN tehdä töitä, sinikkäästi. Koulutus on todella tärkeää, ja siitä ei lipsuta yhtään. Meillä kävi kauan koirakouluttaja joka neuvoi ja itsekkin koulutti koiraa, määrätietoinen ja jämäkkä asenne vaan niin kyllä se jossain vaiheessa palkitsee. Ei se koira saata hullu olla, se vaan sekoaa siitä kun olette lähdössä/lähdette..keinoja on monia, älkää luovuttako..jos yhtään rakastatte sitä pikku tuholaista niin ette luovuta. Sama saattaa olla edessä joskus kuitenkin jonkun toisen koiran kanssa..ja silloinko taas koira kiertoon...älkää ottako suurta koiraa jos ette osaa kouluttaa, vaikka saa näköjään tuollainen pienikin koira tuhoa aikaan...Tärkeää on että koiralle jäisi hyvä kuva siitä kotiin yksin jäämisestä. Muistakaa myös kehua, jos koira aidosti jotain tekee oikein..älkääkö toruko, vaikka kuinka tekisi mieli siitä reikkumisesta ja riehumisesta kotona, vaikka olisi pöytä palasina niin koira toiseen huoneeseen ja siivoat ne, mutta koiraa ei tulisi torua koska silloin se tajuaa että ahah, tällaisella saakin huomiota emännältä joten teempä aina näin...

 

[....]

Höpön löpön. Just kerroin sulle, että oikea, vakava EROAHDISTUS (koira syö kaiken, hyperventiloi, huutaa, ulvoo, juoksee, raapii...) on aivan eri asia. Ihan sama kuin menisit epileptikolle sanomaan, että hengität vaan syvään, niin et varmaan saa kohtausta...
Eroahdistusta voidaan lieventää, mutta tuo koulutus ei tepsi, jos koiralla on oikeasti vakava eroahdistus. Se kun ei välttämättä lievene kouluttamalla lainkaan, lääkehoitoa voi yrittää, kaikille ei tepsi sekään. Ja se ei ole muotijuttu, vaan koiran hermoissa. Huoh!

Kuten sanoin, niin tiedän vallan hyvin että on niitä hermoheikkoja koiria joilla on sitä oikeaa eroahdistusta. Mutta suurin osa eroahdistustapauksista on niitä missä omistajat ovat joko tehneet ymmärtämättömyyttään jotain pahasti väärin (sitruunapannat ym pikamenetelmät), tai sitten heitä ei ole vain kiinnostanut opettaa koiraa olemaan yksin.

Ap:n koira voi kyllä olla oikeasti hermoheikko, mutta minusta on outoa ettei hän suostu kertomaan ollenkaan mitä he ovat yrittäneet tehdä. Käyneet ongelmakouluttajalla tai kokeilleet jotain rauhoittavia tai DAPia? Edes käyneet eläinlääkärin juttusilla?
Ainut joka on tässä ketjussa tullut esille on että ovat häkittäneet koiraa, ei muuta.

 

["Vieras"]

Yhdes koiraohjelmas oli todella tuskaisesta eroahdistuksesta kärsivä koira joka sai eläinlääkäriltä psyykenlääkkeitä ja ne auttoivat...ilmeisesti eläimillekin on sitten SSRI-lääkkeitä ym. Onko selvitetty?