Onko täällä ketään, joka olisi kokenut vaihdevuodet nuorena? Tai ylipäätänsä ketään, jolla olisi kokemusta noista? Itselläni pukkaa nyt päälle keinotekoisesti ja kaipaisin juttuseuraa sellaisesta, jolla kokemusta näistä asioista. Omalla äidilläni on menossa paraikaa, mutta aika vähäisesti voin näistä hänen kanssaan jutella.
Vaihdevuodet nuorena
- Viestiketjun aloittaja KaksiKertaaPienempi
- Ensimmäinen viesti
Omakohtaista kokemusta ei ole ainakaan vielä (43v), mutta äidilläni alkoi pikkasen päälle kolmenkymmenen. Muistan kyllä ne hikoilukohtaukset ja äkäisyyden :/ Tuppaa olemaan perinnöllistä mutta onneksi vielä pysyneet poissa....
Mä en nyt kai ole tavattoman nuori kuitenkaan 45 nyt ja mulla on nyt ollu pari vuotta näitä oireiluja .Mulla on 5 vuotta sitten hoidettu rintsyöpä, stystosstaatit tekee joillekin vaihdevuosien aikaistumisen. Tiedä sitten onko mulla siitä kyse vai olisivatko muutenkin jo tulleet....valvotuttaa joskus hikipuuskia usein, kiukkuilen joskus(liikaa ja usein sanoisi mieheni). Kuukautikierto on pidentynyt ja ovulaatiota ei tapahdu. Kuukautiset on valillä hyvin runsaat ja toisinaan ei tahdo päästä millään alkuun....tiputtelee päiväkausia.Jotta tällasta kivaa..... jaksamisia sulle sisikosein :hug:
Kiitos vastauksista ja halista!
Itselläni on nyt noita hikipuuskia tullu paljon ja sen aiheuttama hirvee heikotus saa melkein pyörtymään, mielialan vaihteluitakin on ollut aika reippaasti. Mulla on nyt viimeset menkat ja sitten ei enää tule ovulaatiota ennen kuin tämä hoito ja sen aiheuttamat vaihdevuodet ovat ohitse (n. 6kk). Tää vuoto on kestäny nyt reilun viikon ja odottelen sen loppumista. Perjantaina pistetään uus piikki ja kyllähän tuo jännittää, miten paljon nämä oireet tästä vähenevät. Mie oon ite 25v. ja tuun siis kokemaan vielä uudestaan nämä vaihdevuodet sitten biologisen kellon mukaankin, ajatus ei ole mitenkään miellyttävä :/
Iltatähtien äippä: Ootko löytänyt mitään kotikonstia helpottamaan oloa?
Itselläni on nyt noita hikipuuskia tullu paljon ja sen aiheuttama hirvee heikotus saa melkein pyörtymään, mielialan vaihteluitakin on ollut aika reippaasti. Mulla on nyt viimeset menkat ja sitten ei enää tule ovulaatiota ennen kuin tämä hoito ja sen aiheuttamat vaihdevuodet ovat ohitse (n. 6kk). Tää vuoto on kestäny nyt reilun viikon ja odottelen sen loppumista. Perjantaina pistetään uus piikki ja kyllähän tuo jännittää, miten paljon nämä oireet tästä vähenevät. Mie oon ite 25v. ja tuun siis kokemaan vielä uudestaan nämä vaihdevuodet sitten biologisen kellon mukaankin, ajatus ei ole mitenkään miellyttävä :/
Iltatähtien äippä: Ootko löytänyt mitään kotikonstia helpottamaan oloa?
helokkiöljy kapselit on mulla aina auttanee pms oireisiin ja ihoon niin niitä popsiskelen.Mitää kasviestrogeeni luontaislääkkeitä tai estrogeenihoitoa en voi saada/ syödä tuon rintasyövän uusiutumis riskin vuoksi. Mutta kyllä mä kestän jos läheise kestää ja on toi mies ny jo kohta 26 vuotta mun hormoonieni armoilla eläny raukka 
ett toivomme parasta tästä eteenpäinkin.
ett toivomme parasta tästä eteenpäinkin.Heissan!
Nuo helokkiöljykapselit on kielletty multa niiden vaikutuksen takia eli kun "kehottavat" elimistöä tuottamaan hormonia. Mielialat on kuin Särkänniemen korkkiruuvissa. Miesraukka on aivan hukassa kun ei oikein tiedä mitä mulle uskaltaa sanoa ja mitä ei :ashamed: Tiedän, ettei toinen tarkoita mitään pahaa, mutta jotenkin saan asiat käännettyä nurinpäin ja tottahan vedän sitten herneet nenään, kuten esim. torstaina. Kun mies oli saanut perjantain ruuat tehtyä ja pojan kanssa meinasivat kiusata mua (kuten niillä on tapana tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti ja mie tykkään siitä ) niin hermostuin aivan älyttömästi. Painuin parvekkeelle yksin ja hyvä etten ruvennu märisemään siellä. Mies oli sitten laittanu pojan sänkyyn sillä välin, ettei mun tarvi kireiden hermojeni kanssa. Ja mitä mie tein, kiukuttelin vaan enkä voinu edes vettä viedä pojalle, kun mies alkoi syömään vaan toinen joutu hyppimään kesken syönnin vaikkei mulla ollu mitään tärkeää tekemistä sillon :headwall: |O Hetken päästä mieli oli jo aivan eri ja toki pyysin anteeksi, mutta ärsyttää aivan suunnattomasti oma käyttäytymiseni toista kohtaan. Onneksi noita kiukkukohtauksia ei tuu niin mahottomasti, alakuloa kyllä on mutta tuollasia ilkeitä ja itsekkäitä olotiloja ei niin usein, ei tosin tarvis tulla yhtään ja yritänkin muistutella itseäni, ettei tää mun oloni ole kenenkään vika!
Onneksi on ystäviä jotka jaksaa kuunnella ja joille voin puhua asioista ja tuntemuksista, yrittävät ymmärtää parhaansa mukaan mutta tietenkään eivät täysin voi kun eivät ole kokeneet tätä mitä mie. Siksi ehkä tunnen tarvetta purkaa tänne, jos joku edes ymmärtäis ja jaksais jutella :snotty:
Nuo helokkiöljykapselit on kielletty multa niiden vaikutuksen takia eli kun "kehottavat" elimistöä tuottamaan hormonia. Mielialat on kuin Särkänniemen korkkiruuvissa. Miesraukka on aivan hukassa kun ei oikein tiedä mitä mulle uskaltaa sanoa ja mitä ei :ashamed: Tiedän, ettei toinen tarkoita mitään pahaa, mutta jotenkin saan asiat käännettyä nurinpäin ja tottahan vedän sitten herneet nenään, kuten esim. torstaina. Kun mies oli saanut perjantain ruuat tehtyä ja pojan kanssa meinasivat kiusata mua (kuten niillä on tapana tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti ja mie tykkään siitä ) niin hermostuin aivan älyttömästi. Painuin parvekkeelle yksin ja hyvä etten ruvennu märisemään siellä. Mies oli sitten laittanu pojan sänkyyn sillä välin, ettei mun tarvi kireiden hermojeni kanssa. Ja mitä mie tein, kiukuttelin vaan enkä voinu edes vettä viedä pojalle, kun mies alkoi syömään vaan toinen joutu hyppimään kesken syönnin vaikkei mulla ollu mitään tärkeää tekemistä sillon :headwall: |O Hetken päästä mieli oli jo aivan eri ja toki pyysin anteeksi, mutta ärsyttää aivan suunnattomasti oma käyttäytymiseni toista kohtaan. Onneksi noita kiukkukohtauksia ei tuu niin mahottomasti, alakuloa kyllä on mutta tuollasia ilkeitä ja itsekkäitä olotiloja ei niin usein, ei tosin tarvis tulla yhtään ja yritänkin muistutella itseäni, ettei tää mun oloni ole kenenkään vika!
Onneksi on ystäviä jotka jaksaa kuunnella ja joille voin puhua asioista ja tuntemuksista, yrittävät ymmärtää parhaansa mukaan mutta tietenkään eivät täysin voi kun eivät ole kokeneet tätä mitä mie. Siksi ehkä tunnen tarvetta purkaa tänne, jos joku edes ymmärtäis ja jaksais jutella :snotty: