Vaihtoehdot nollassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avuton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Avuton

Vieras
Ahdistaa oman mieheni puolesta niin paljon että on pakko kirjoittaa tänne. En odota täältä ratkaisua ongelmaan, mutta pakko on jonnekin purkautua.

Miehelläni on taustalla todella rankka lapsuus alkoholisti-isän vuoksi. On joutunut kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, rahattomuutta, häpeää ym. ym. lapsuudessaan. Tämän vuoksi hän on jatkuvasti ahdistunut ja masentunut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pohjimmiltaan hän on herkkä, älykäs ja oikeudenmukainen, mutta kamalat lapsuudenkokemukset ovat tehneet hänestä negatiivisen ja katkeran.

Vuosien varrella hän on yrittänyt hakea apua mielen epätasapainoon, ja jonkin verran on sitä saanutkin. On ollut satunnaisesti psykolgin ja psykiatrin kanssa keskustelua, ja muutaman vuoden ajan mielialalääkitys. Hänelle suositeltiin myös kognitiivista terapiaa, ja mieheni soittelikin pitkän listan terapeutteja läpi, mutta kellään ei ollut silloin vapaata aikaa, joten hän luovutti sen mahdollisuuden kokonaan. Tänä syksynä hän yritti taas saada ryhtiä elämäänsä, kävi pari kertaa psykiatrin juttusilla. Kolmannella kerralla olisi ollut vuorossa lääkityksen vaihto ja mahdollisista terapioista keskustelu, mutta epäonnekseen puolisoni oli erehtynyt tapaamispäivästä kuukauden myöhässä! Tästä lannistuneena hän ei jaksanut varata uutta aikaa, ja lopetti siltä seisomalta senhetkisen mielialalääkityksenkin. Eikä aio enää hakea itselleen apua mistään, koska se ei näköjään auta häntä elämässä eteenpäin.

Omien sanojensa mukaan hänen elämänsä on nyt finito. Henki kyllä pihisee, mutta mihinkään ei ole yhtään mitään mielenkiintoa. Hän on aikuisopiskelija, mutta aikoo lopettaa opiskelut ja ne vähäiset työt, joita on tehnyt opintojen ohessa. Hän vihaa kaikkea ja kaikkia. Minusta, aviovaimostaan, välittää jossain määrin, mutta aikoo hakea avioeroa koska häntä säälittää kohtaloni hänen kanssaan, ja toisaalta hän ei jaksa olla enää aviossakaan. Hän haluaisi vain "kadota" pois, pois, pois....

No, minua tietenkin surettaa suunnattomasti mieheni puolesta hänen ahdistuneisuus, ja kyllähän se väkisin minuunkin on tarttumassa... Olen niin epätoivoinen, koska hän on lopettanut lääkityksen (no, ehkä hän ei sittenkään hyötynyt juuri siitä valmisteesta), elämänhalu on miehelläni lopussa eikä hän aio hakeutuakaan enää hoitoon. Näen hänessä niin paljon potentiaalia, että aivan raivostuttaa kuinka ne valuu hukkaan mielenterveysongelmien vuoksi. Rakastan miestäni koko pakettina, hyvine ja huonoine puolineen, mutta hän ei enää halua/pysty ottaa rakkauttani eikä tukeani vastaan. Toki ymmärrän, että hän on niin lukossa ettei sen vuoksi siihen kykene, mutta silti se loukkaa minua valtavasti.

Aikuista miestä en voi pakottaa hoitoon enkä muuhunkaan. Onko ainut vaihtoehtoni vain seurata sivussa, kuinka rakkaan mieheni elämä luisuu alas?
 
"Onko ainut vaihtoehtoni vain seurata sivussa, kuinka rakkaan mieheni elämä luisuu alas?"

Suosittelen ensin lukemaan tyyneysruokouksen "Jumala suokoon minulle tyyneyttä viisautta hyväksyä asiat joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa mitä voin ja viisautta erottaa namä kaksi asiaa toisistaan.

Istun nyt kirjaston koneella ja tämä tietokone alkoi hidastella. Testi jumittaa ja hidastaa kirjoittamista. Kai verkkoyhteydessä on taas häiriöitä.

Olen kirjoittanut vuosien saatossa elleissä pitkät porinat mielenterveys ja alkoholiasioista.
Luin uutisen, että Espoon kaupunki on lahjoittanut joulukorttivarat mielenterveystyön hyväksi.

Ostin eilen huutokaupasta kannettavan tietokoneen. Ilta meni hauskasti Linux-käyttöjärjestelmään tutustuessa. Tuskin hommaan koneeseen laajakaistayhteyttä. Haluan pysyä
kotona internetistä erossa.

Voit soittaa milloin vain Al-Anon palvelevaan puhelimeen. Olen vuosia sitten sanonut päivystykseen, että minullekin voi soittaa. Eipä ole soitettu kuin kerran.

Hellitä ja jätä asiasta korkeimman voiman haltuun. Masentuneen ajatukset kiertävät omaa rataansa. Niihin et voi vaikuttaa.

Luin tänään Hesaria monta tuntia. Kirjamainoksissa pisti silmääni kirja, jossa kerrotaan myönteisten ajatusten voimasta. Ajatusmaailmaansa voi vaikuttaa. En vain maallikkona osaa sanoa tepsiikö kirjan ohjeet syvässä masennustilassa. Mutta jos jollakin on siipi maassa neuvon ajattelemaan elämässä hyviä asioita. Silloin vaikeidenkin asioiden keskellä saavuttaa sisäisen tyyneyden.

Älä sure tulevaa elämää. Minä elin aikoinaan ihan samanlaisissa tunnelmissa kuin sinä.
En kadu elämääni. Nuo vuodet opettivat minulle elämästä hyvin paljon.

Olipa elämänkatsomuksesi mikä tahansa niin Al-Anon ohjelma ei ole mihinkään uskonsuuntaan kallellaan. Kaikki ovat tervetulleita toipumisohjelman pariin.
 
tyyneysrukoushan se on ratkaisu niin alkoholi- kuin mielenterveysongelmiin. Että revipä siitä ja jaksa sitten kiinnostua A-tädin päivän kulusta. Kun joka ketjussahan hänen lörpötyksensä alkaa kun on ensin parilla sanalla ilmaissut käsittäneensä alkuperäisen kirjoittajan ongelman mikä on ihan perseestä verrattuna hänen iloiseen ja raikkaaseen elämänasenteeseensa.
 
Ahdistaa oman mieheni puolesta niin paljon että on pakko kirjoittaa tänne.

Onhan siinä muillekin jakaa.

Näen hänessä paljon samaa, kuin itsessäni. Minulla on AD/HD, ja elämäni pituinen kokemus aiheesta. Katso myös: Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Ihmissuhteet > Ihmissuhteet > Ongelmat lähisuhteissa. Kirjoitin sinne samalla nimimerkillä.


"todella rankka lapsuus alkoholisti-isän vuoksi."
Minullakin oli alkoholisti-isä, mutta ei henkistä tai fyysistä väkivaltaa, rahattomuutta, häpeää ym. Hän oli lämpimämpi kuin raivoraitis äitini.
Joku esi-isäni on kuulema saanut potkut Krimin sodastakin, juopottelun takia. Ja se on jo ihan huippua, kun ei kelpaa tapettavaksikaan.

Rankkuus tuli, mutta ei viinasta. Itse en ole oppinut ryyppäämään. Tissuttelen vähän, koska pieni määriä alkoholia auttaa hieman adhd-oireisiin. Tupakoin, koska nikotiini auttaa hieman adhd-oireisiin.

Niin tuttua ja niin totta joillekin adhd-ihmisille!

– jatkuvasti ahdistunut ja masentunut, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
– Pohjimmiltaan hän on herkkä, älykäs ja oikeudenmukainen, mutta kamalat lapsuudenkokemukset ovat tehneet hänestä negatiivisen ja katkeran.
– Vuosien varrella hän on yrittänyt hakea apua mielen epätasapainoon (ei siis löytänyt sopivaa)
– muutaman vuoden ajan mielialalääkitys. (väärä lääkitys, ei sovi adhd-hoitoon)
– Hänelle suositeltiin myös kognitiivista terapiaa, (minullekin, mm. Logoterapiaa)
– mieheni soittelikin pitkän listan terapeutteja läpi, mutta kellään ei ollut silloin vapaata aikaa, joten hän luovutti sen mahdollisuuden kokonaan. (kesken jää = adhd oire)
– hän yritti taas saada ryhtiä elämäänsä, kävi pari kertaa psykiatrin juttusilla. , mutta epäonnekseen puolisoni oli erehtynyt tapaamispäivästä kuukauden myöhässä! (unohdus, erehdys, pienet fibat = adhd oire)
– Tästä lannistuneena hän ei jaksanut varata uutta aikaa, (elämän rankkuus lannistaa, ennen uutta yritystä)
– lopetti siltä seisomalta senhetkisen mielialalääkityksenkin. (väärä ei auta, siitä on haittaa)
– Eikä aio enää hakea itselleen apua mistään, koska se ei näköjään auta häntä elämässä eteenpäin.
– Omien sanojensa mukaan hänen elämänsä on nyt finito. Henki kyllä pihisee, mutta mihinkään ei ole yhtään mitään mielenkiintoa. , aikoo lopettaa opiskelut ja ne vähäiset työt, Hän vihaa kaikkea ja kaikkia. Hän haluaisi vain "kadota" pois, pois, pois....

Eikä ole ihmekään kaiken jälkeen, nähty ja tarpeeksi sitä laatua.


"No, minua tietenkin surettaa suunnattomasti mieheni puolesta"
Tietenkin se toimii kumpaankin suuntaan, varsinkin kun hän on herkkä, älykäs ja oikeudenmukainen. Hän välittää niin paljon, että aikoo hakea avioeroa koska häntä säälittää kohtalosi hänen kanssaan, eikä jaksa olla enää aviossakaan. Kun elämänhalu on lopussa, ei halua hoitoonkaan.

"hän ei enää halua/pysty ottaa rakkauttani eikä tukeani vastaan."
Ei auta vaikka haluaa. Jos itse on tuhoutumassa, ei ole mitään mieltä antaa toisen tuhoutua kanssaan. Sellaiseen kylmyyteen ei pysty.

"Näen hänessä niin paljon potentiaalia, että aivan raivostuttaa kuinka ne valuu hukkaan mielenterveysongelmien vuoksi."
Tyypillisiä adhd-sivulöydöksiä, diagnoosilista pitenee mutta tärkeintä ei kukaan huomaa, ei itsekään. Lahjakkuus jää käyttämättä, eläminen on haasteena jo vähän liikaa.

"Olen niin epätoivoinen, koska hän on lopettanut lääkityksen (no, ehkä hän ei sittenkään hyötynyt juuri siitä valmisteesta)"
AD/HD – hoidossa ei ole hyötyä kuin juuri siihen suunnatusta lääkityksestä. Kummalliset haittavaikutukset saavat vain enemmän pettymään ja masentumaan.


Olen yrittänyt miettiä miten kuvaisin adhd:ta muille. Jotkut ihmettelevät miksi ylivilkkaalle lapselle pitäisi antaa lääkityksenä virkisteitä? Asia tulee ymmärrettäväksi kun tietää miten yliväsynyt lapsi riekkuu ympäriinsä. Hän taistelee väsymystään vastaan ja sitäkin adhd on.

Ehkä suunnilleen tietää miltä se fyysisesti tuntuu kun valvoo ensin yön yli ja sitten nukkuu jatkuvasti vain puolet entisistä yöunista, sekä yrittää korvata puuttuvaa unta kahvilla. Amfetamiinilla on samantyyppinen vaikutus kuin kofeiinilla, mutta ei tuota sivuoireita tai riippuvuutta.

Psyykkisiä ongelmia alkaa tulla, kun väsyneenä tekee virheitä ja saa enemmän negatiivista palautetta kaikkialta, positiivisen vähetessä. Tätä sitten jatkuu ja jakuu … eikä loppua näy. Tätä adhd on syntymästä saakka, kuolemaan asti.


Minusta ihan kaikki kirjoittamasi täsmää. Hänellä on Sinut, parasta mitä voi olla, että joku hyväksyy ja tukee, huonoja puolia. Yhteiselämä on täysin mahdollista ja hyvää kummallekin, JOS ominaisuuksien kanssa tullaan toimeen. Olen todennut että harva haluaa edes yrittää.


Ehdotukseni 0+1=2.

1. vaihtoehto: Suosittelen voimakkaasti ja kehoitan vakavasti hankkimaan tietoa, ajattelemaan ja keskustelemaan miehesi kanssa asiasta.

2. vaihtoehto: Seurata sivussa, kuinka rakkaan elämä luisuu alas.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitoksia vastauksista, varsinkin sinulle nimim. kohtalo! Kävin lukemassa kirjoituksesi myös toiselta palstalta, enkä voi muuta kuin ihailla sinnikkyyttäsi avun hakemiseen!

Noista kahdesta vaihtoehdosta, jotka esitit tuossa yläpuolella, haluaisin toki valita sen ensimmäisen. Aikaisemmin keskustelut mieheni kanssa eivät ole luonnistuneet silloin kun hän on ollut "syvällä", koska hän ei ole halunnut avautua. Nyt hän ihme kyllä silloin tällöin puhuu tunteistaan jonkin verran. Niitä vuodatuksia on välillä tosi rankkaa kuunnella, ne kun eivät ole mitään miellyttäviä asioita, mutta vielä rankempaa on tietenkin hänellä itsellään, kun joutuu niitä tuntemuksia kokemaan ja niissä elämään.

Kieltämättä välillä ottaa koville itsellänikin, varsinkin silloin kun hän tahallaan v****ilee minulle, jotta minulla palaisi päreet ja ottaisin hatkat ja hän saisi jäädä itsekseen oman onnensa nojaan. Hän näyttää nauttivan, jos sanon jotain negatiivista tai valitan hänen käytöksestään/sanomisestaan. Mitään positiivisia asioita itsestään hän ei kykene ottaa vastaan. Millään en haluaisi mennä mukaan siihen v*****iluun ja ilkeilyyn, eihän tämä homma muuten etenisi ainakaan parempaan suuntaan, mutta saapa nähdä kauanko lehmän hermoni kestävät...
 
"Millään en haluaisi mennä mukaan siihen v*****iluun ja ilkeilyyn, eihän tämä homma muuten etenisi ainakaan parempaan suuntaan, mutta saapa nähdä kauanko lehmän hermoni kestävät... "

Aika hyvin sanottu. Kuulin radiosta Sipoossa asuvan lehmätilallisen haastattelun navetasta.
Lehmillä on lehmän hermot. Olen aina pitänyt lehmistä.

Elleissä liikkuu paljon ilkeitä ihmisiä. Juttujani irvaillaan ja ymmärrän täysin miksi.
Ehkä sinäkin olet sairastunut läheisriippuvuuteen. Kun ihminen on auttajana avuton hän vetäisee esille tuon läheisriippuvuuskortin.

En välitä ilkeilystä. Live-elämässä toleranssini on täysi nolla. Mutta netissä ilkeily ei satu.
Nämähän ovat vain sanoja. Merkkejä bittijonossa.

Jos aviomieheni ei olisi aikoinaan tehnyt ratkaisuaan ja häipynyt omille teilleen niin ehkä en istuisin nyt tässä kirjoittamassa tylsiä jaarituksiani. Olisin uupunut tai ehkä vain hiipunut pois.

Suomalaiset juovat viinaa tolkuttomasti. Tämä asia ei muuksi muutu vaikka kirjoittaisin joka päivä aiheesta tiiliskiven paksuisen romaanin.

Aiheesta on tutkimuksia ja lisää tulee. Minua ei auttanut muu kuin Al-Anon ohjelma.
Hakeudu vertaistuen pariin tai soita puhelinpäivystykseen. Elleissä taidan olla ainut joka kirjoittaa tästä asiasta. 12. askel on minulle helpoin askel.
 
Kannattaisiko sinun itsesi hakeutua myös terapiaan? Käsittääkseni mielenterveysongelmaisten läheisillekin on olemassa tukiryhmiä. Jos sinä et jaksa, niin parisuhteenne on tuhoon tuomittu. En missään tapauksessa halua syyllistää sinua, mutta jos haluat jatkaa suhdetta, niin olisi äärimmäisen tärkeää, että edes sinä voit henkisesti hyvin.

Usein alkoholistiperheissä kasvaneilla ja muissakin tapauksissa, joissa lapsi ei ole saanut tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa, on se ongelma, että lapsi joutuu kohtaamaan pelkoa ilman lohdutusta. Normaalisti lapselle opetetaan, että saa tuntea erilaisia tunteita ja kaikki tunteet ovat OK. Normaalisti lapsen pitäisi saada osoittaa myös raivoa ja kiukkua ilman, että vanhemmat hiljentävät lapsen väkivalloin tai huutamalla. Yksi iso ongelma varmasti miehelläsikin on se, että hän ei osaa tunnistaa erilaisia tunteitaan. Jos hän v*ttuilee sinulle, jotta hän yrittää saada sinut lähtemään, niin hänelle voi vaikka sanoa, että turhaan siinä kiukuttelet, et sä mua saa lähtemään pois äksyilylläsi. Jos mahdollista, niin miestä voisi yrittää purkamaan ahdistustaan ulkoiluun ja liikuntaan. Ehkä onnistuisit joskus saamaan hänet mukaasi.

En tiedä, että pystyisitkö soittamaan kaupungin mielenterveystoimistoon, jotta voisit kysyä, että mitä vaihtoehtoja sinulla oikein on. Voisitko esimerkiksi varata ajan miehen puolesta mielenterveystoimistoon ja vahtia, että hän tosiaan menee sinne? Eihän hänelle ainakaan haittaa ole, jos hän käy siellä.
 
lehmän hermoni kestävät...


Kiitos kiitos!

"ihailla sinnikkyyttäsi avun hakemiseen!"
No, se oli ennemminkin ajelehtimista ja valumista. Suhteellisen kauan kyllä, kun ei apuakaan ollut.


"Noista kahdesta vaihtoehdosta, jotka esitit tuossa yläpuolella, haluaisin toki valita sen ensimmäisen."

No valitse!

1) Hanki tietoa! Rupea kuuklaamaan nyt ensin netistä. Myöhemmin muualta.

2) Ajattele, pohdi tietoja, mieti kuinka sopii mieheesi. Jos alat huomata jotain niin se innostaa.

3) Puhut miehesi kanssa sitten kun hän jaksaa. Jospa itse utelee kun huomaa sinun tekevän jotain salaperäistä.



Paineet on nyt kovat.

* ADHD:t itse kokevat toisinaan pärjäävänsä paremmin, kun eivät ole vakituisessa parisuhteessa. Parisuhde tuo huomion kohteeksi piirteitä, jotka eivät toimi kahden tai useamman ihmisen kesken. *

Nyt kun on paine päällä, tulee tunnekuohuja ja kiukunpuuskia paljon, niinkuin kenellä tahansa tulisi tuossa tilanteessa. Niiden hallitsemiseen löytyy ohjeita.

Kriisissä on. Ei ehkä pysty oikein uskomaan että joku tosiaan välittää. 'Kaikki lähtevät ennemmin tai myöhemmin'. Järjenvastaisesti voisi tuntea jonkinlaista helpotusta jos olisit samaa laatua kuin muutkin. Saisit tarpeeksesi ja kyllästyneenä lähtisit. Sitten ei tarvitsisi miettiä sitä. Tavallaan riski hänelle ponnistella jos kuitenkin lähdet.
Toisaalta ehkä vähän erikoinen tilanne, eikä tunnu tutulta tilanteelta, jos et lähdekään. Tottunut siihen pätkäelämään.
Ehkä näin, ehkäpä?



Joo ei siihen vinoiluun kannata mennä mukaan. Onko niin ettei se ole Sinulle vääränlaista (esim. tilanne-) huumoria? Voihan se olla provosointia, tai nyt tosipaikan tullen testaa, oletko heppoista tekoa. Ei nimittäin paperinukesta olisi kuin riesaa, niin ei siinä mielessä mitään menetettävääkään jos sellaiseksi osoittautuu.


Kai teillä läheisyyttä on, niinkuin kylki kyljessä tai jotain? Rauhoittuu sillä tavalla hissukseen.


LÄHTEITÄ:

ADHD-liitto ry
Sitratie 7
00420 HELSINKI
09 454 111 21
kirsi.saukkola@adhd-liitto.fi
www.adhd-liitto.fi
(tieto on aika vanha)


*Kirja:

Aikuisten ADHD ja aivojen arvoitus.
Anne Lehtokoski, Tammi

Sisältöä:

1. Mikä on ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder)?
ADHD:hen yhdistettyjä muita ongelmia
Erityyppiset ADHD:n ilmenemismuodot

2. Tarkkaavaisuus ja oppiminen

3. ADHD ja ihmissuhteet
ADHD ystävänä
ADHD seurustelukumppanina tai puolisona
ADHD esimiehenä ja työtoverina
ADHD vanhempana

4. Tarkkaavaisuushäiriön ja yli-/alivilkkauden neurologinen tausta ja lääkitys

Takakannesta:

LUOVA HENKILÖ
projektitehtävään

Sinulta löytyy seuraavia piirteitä:
• olet valmis siirtymään nopeasti tehtävästä toiseen
• annat ajatustesi lentää uusiin avaruuksiin
• työskentelet täysillä unohtaen ajan kulun
• voit venyttää päivääsi tarpeen mukaan
• tunteesi ovat voimakkaasti mukana työssä
• olet valmis muuttamaan mielipidettäsi hetkessä
• et ole sidottu pitkän tähtäimen suunnitelmiin
• olet parhaimmillasi viime hetken puserruksessa

Ihmisiä, jotka elävät tai työskentelevät ADHD:n lähipiirissä, on arviolta 1-2 miljoonaa. Useat törmäykset lähiympäristön kanssa ovat vältettävissä, jos tiedetään, mistä on kyse.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä