S
Sandre
Vieras
Ap pohti tuossa sitäkin vaihtoehtoa, että lakkaa vain pohtimasta näitä asioita. Sekin on yksi vaihtoehto.
Mieheni inhosi isäänsä vuosia, oli vieraantunut isästään erotilanteessa ja sai säännööllisesti "ärsytyskohtauksia" kun lapsuuden mitätöinnit ja laiminlyönnit nousivat pintaan. Muutamia pitkiä puheluitakin hän isälleen soitti ja myös äidilleen, mutta sitten hän keksi oman ratkaisun:
Hän tiivisti mielestäni fiksusti sanoessaan, että elämä on mielenkiintoista ja ihanaa ja hänellä on vihdoin aikuisen vapaus ja varallisuus tedä mitä juuri hän itse haluaa. Hän liittyi urheiluseuraan ja löysi omat juttunsa, jotka perhe-elämän ohella täyttävät päivät. Hän sanoi jopa, että "isäni ei rakastanut minua mutta onko sillä mitään väliä nyt kun minulla on elämä ja voin tehdä vaikka mitä mielenkiintoista!"
On totta, että rakastava koti antaa paremmat eväät elämään, mutta kun mies nyt kuitenkin on hengissä ja tietää mistä jutuista hän nauttii, niin mikäpä häntä pitelisi!
Entä se isäsuhde? Mieheni ratkaisi asian niin, että hän käy isänsä ja äitinsäkin luona silloin kun tuntuu hyvältä lähteä " ilmaisten ruokien äärelle". Jollain tasolla hänen vanhempansa kuitenkin haluavat häntä ja meitä nähdä, joten otamme nyt ne parhaat palat heistä irti. Lapsillemme seuraa, lahjoja ja yleistä ajanvietettä. Enempää emme odota. Mies ei aio omaishoitajaksi myöhemmin, mutta joitakin vinkkejään antaa vanhemmilleen ja elää omalla esimerkillään ehkä antaen isälleen ajattelemisen aihetta.
Mieheni inhosi isäänsä vuosia, oli vieraantunut isästään erotilanteessa ja sai säännööllisesti "ärsytyskohtauksia" kun lapsuuden mitätöinnit ja laiminlyönnit nousivat pintaan. Muutamia pitkiä puheluitakin hän isälleen soitti ja myös äidilleen, mutta sitten hän keksi oman ratkaisun:
Hän tiivisti mielestäni fiksusti sanoessaan, että elämä on mielenkiintoista ja ihanaa ja hänellä on vihdoin aikuisen vapaus ja varallisuus tedä mitä juuri hän itse haluaa. Hän liittyi urheiluseuraan ja löysi omat juttunsa, jotka perhe-elämän ohella täyttävät päivät. Hän sanoi jopa, että "isäni ei rakastanut minua mutta onko sillä mitään väliä nyt kun minulla on elämä ja voin tehdä vaikka mitä mielenkiintoista!"
On totta, että rakastava koti antaa paremmat eväät elämään, mutta kun mies nyt kuitenkin on hengissä ja tietää mistä jutuista hän nauttii, niin mikäpä häntä pitelisi!
Entä se isäsuhde? Mieheni ratkaisi asian niin, että hän käy isänsä ja äitinsäkin luona silloin kun tuntuu hyvältä lähteä " ilmaisten ruokien äärelle". Jollain tasolla hänen vanhempansa kuitenkin haluavat häntä ja meitä nähdä, joten otamme nyt ne parhaat palat heistä irti. Lapsillemme seuraa, lahjoja ja yleistä ajanvietettä. Enempää emme odota. Mies ei aio omaishoitajaksi myöhemmin, mutta joitakin vinkkejään antaa vanhemmilleen ja elää omalla esimerkillään ehkä antaen isälleen ajattelemisen aihetta.