Hyvä, että olet päässyt asiassa eteenpäin. Kleopatra puhui asiaa, joku häpy on pettäjän käytöksessäkin oltava. Sivusin aiemmin omaa kokemustani ja meillä mies kyllä hoiti asiat paljon hienovaraisemmin ja vaimosi häikäilemättömyys tuntuu melko vieraalta.
En ymmärrä ollenkaan näitä ihmisiä, jotka itkevät kännykkäsalaisuuden perään. Kun vahvoja epäilyjä kolmannen pyörän olemassaolosta, on mielestäni oikeus ratsata toisen kännykkä (hienovaraisesti). Harva pettäjä kai oma-aloitteisesti tunnustaa, ja petetty elää aikamoisessa epäluulojen paineissa. Kun on joku todistuskappale, päästään asiaan kiinni ja sitä purkamaan. Uskoisin, että vyyhdin purkautuminen usein helpottavaa molemmille osapuolille, vaikka totuus sattuukin.
Uskottomuudella ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään ikäviä seurauksia. Se on tavallaan tienhaaran paikka, mihin suuntaan jatketaan. Meillä kumpikaan ei koskaan ollut lakannut rakastamasta, joten päätös jatkaa oli aika selvä. Suhde oli vaan rutinoitunut arjen askareissa ja lasten harrastuksissa. Asian tullessa ilmi tein oman kosto- ja seikkailuretken miesten pariin ja sain kaivattua itsetunnon vahvistusta viehättävänä seksuaalisesti vetävänä naisena.
Opetus meille olikin, ettei saa pitää toista itsestäänselvyytenä. Kahdenkeskistä aikaa tarvitaan, pelkkä perheen yhdessäolo ei riitä. Olin kyllästynyt avioseksiimme, vaikka mieheni rakastelutaidossa ei mitään vikaa olekaan ja siitä taas seurasi pihtaaminen. Nyt se puoli kukoistaa.
Siis Mies, vaikka elämä nyt tuntuu potkivan, voi kohta taas paistaa aurinko! Ja muistakaa pitää lapset ulkona välienne selvittelyistä.
))
)