Vaimoni orgasmi

[Rakastunut aviomies]

Olipas hyvää tekstiä, juuri noista asioista uskon itsekkin asian olevan kiinni. Nimenomaan siitä että vaimoni ei ole löytänyt itseään tai ei ainakaan hyväksynyt itseään. Se ilmenee muun muassa siinä että hän tuntee itsensä vaivautuneeksi jos katselen pitkään hänen alastonta vartaloaan. Meillä lapset on pari vuotta sitten lähteneet kotoa eli meillä on nyt hienosti aikaa toisillemme ja kuten olen vaimolle sanonut, meillä alkaa nyt uusi ihana aika elämässämme.

Olemme joskus 4 vuotta sitten jo kokeilleen sitä ettemme rakastele vaan vain hyväilemme toisiamme ja sitäkään ei sukupuolielinten alueella. Sitä kesti 3 kuukautta, mutta mitään ei tapahtunut hänen ajatuksissaan, kävimme silloin vuoden terapeutilla ko asiasta (minun aloitteestani). Ei apua. Olen ehdotellut hänelle näitä soft-porno juttuja internetistä, videolta, yms mutta ne ei kiinnosta häntä vähääkään. Samoin olen ehdotellut näitä keskustelu ja chat sivuja, mutta ei kiinnosta. Asiasta olemme aina puhuneet avoimesti tai ainakin minä olen, en osaa sanoa kuinka rehellinen ja avoin hän on ollut. Nykyään ainakin hän on minun mielestäni avoin puhumaan omista tunteistaan. Kuten tuossa jossain edellisissä kommenteissani sanoin niin meidän seksielämämme on paljon parantunut viimevuosina mutta paljon on vielä edessä ennen kuin olemme edes samalla planeetalla. Karmeinta on se että hän on menneinä vuosina sanonut minulle kolmena eri kertana että "minun puolestani voisimme olla rakastelematta koko loppu elämämme" Ei tuntunut kivalta minusta, joka rakastan häntä valtavasti ! Hän vannoo rakastavansa minua todella paljon, mutta hän vain ei halua seksiä ?? Nykyään hän sanoo tuntevansa silloin tällöin pienen halun sisällään, mutta kun se on kuulemma niin kovin pieni tunne.

Minua tämä asia rassaa joskus todella paljon koska minusta rakastaminen ja rakastelu kuuluvat yhteen, mitä enemmän toista rakastan sitä enemmän häntä haluan. En ole koskaan meidän yli 25v yhdessäoloaikana saanut tuntea itseäni halutuksi tai himoituksi ja se ottaa joskus miehisen itsetunnon päälle. Koskaan hän ei ole tehnyt mitään eroottista ja kiihoittavaa minun vuokseni esim. pukeutunut tai esiintynyt minulle. Ymmärrän sen kyllä koska hän ei halua että edes katselen hänen alastonta vartaloaan kovin pitkään.

 

[wack]

minä tunnen myös oloni aina hieman oudoksi alasti, mutta se katoaa aina kun näen että mieheni haluaa minua yhä enemmän juuri siksi että olen alasti. vaimosi on harvinaisen estoinen ihminen enkä usko sen siitä muuttuvan paitsi korkeintaan vaihdevuosien jälkeen. jos vaimosi ei rakastelusta pidä, siihen on joku syy joka ei tule muuttumaan ennen kuin hän siitä puhuu, todennäköisemmin jollekin muulle kuin sinulle, omalle rakkaalle ei ole aina niin helppo puhua häntä koskevista asioista

 

[Trez erotique]

Ensinnäkin, olet sulkasi hattuun ansainnut - ottaa varmasti lujille jos ei ole tuntenut itseään halutuksi ja silti 25 vuotta takana. Törmäät luultavasti enemmän kuin yhden kerran täällä nollaaviin kommentteihin, mutta älä alennu moisten vietäväksi. Meitä on niin moneen junaan. Toisten silmissä voit olla mopin varressa heiluva nörtti, siinä missä jonkun silmissä rehellinen, hyvä mies.

Minä luulin joskus että voin elää ilman seksiä. Jos oikein pinnistän, saan sen ajatuksen vieläkin esille. Mitä seksistä? Yksi turhimpien listalla - mutta kun sain ajatuksen kiinni siitä että MINÄ olen omasta mielestäni eroottinen, muuttu ääni kellossa.

Minä, vaimosi lailla, vaivaannuin kun mieheni katseli minua kun olen alasti. Tähänkin on tullut muutos (tosin vieläkin jos koen itseni rumana, näen itseni rumana --> joka on suoraan verrannollinen siihen että kuvittelen mieheni näkevän minut niin). Harva nainen voi lasten synnyttämisen ja imettämisen ja kasvattamisen jälkeen säilyä täysin ehjin nahoin -ja jos säilyy, kummaran. Mutta ne joilla jotain itsestä on kadonnut peilistä tuijottaviin riipurintoihin, näkyviin raskausarpiin ja selluliittiin -yksinkertaisesti täytyy löytää itsensä uudestaan.

Jos ei välitä itsestään, on turha kuvitella että voi antaa mitään itsestään.
Jotain täytyy löytää ennenkuin siitä voi iloita.

Kävitte terapiassa? Jos kävitte normaalissa parisuhdeterapiassa - ehdotan että menette seksuaaliterapeutin juttusille. Kirjallisuutta ehdottaisin myös. Lähtien lähinnä naisen näkökulmasta. Eli hänen minäkuvaansa tukevaa kirjallisuutta. Ei mitään "Opas itsensä löytämiseen" pokkaria, vaan jotain aidosti oivaltavaa.

Minä luulin etten välitä seksistä, olin väärässä. Olen vieläkin hämilläni asiasta. Voisin julistaa maailman kaikille naisille sanomaa itsensä tärkeydestä ja kuinka upealta tuntuu kun tuntee itsensä seksuaaliseksi. Eikä sillä ole väliä minkä kokoinen tai ikäinen on, ainoa millä on väliä -on millaiseksi itsensä tuntee.

Mutta muutoksen on tultava sisältä, omasta tahdosta. Ja se vie aikaa.
Näät selvästi paljon vaivaa sen eteen että nainen muuttuisi, mutta jos nainen ei halua -nostan kädet pystyyn. Väkisin ei voi muuttaa ketään.

Ilman seksiä VOI elää, se on fakta. Ilman vettä EI voi elää, se on myös fakta.
Jos lähtökohdat on joko/tai - ei pitkälle pötkitä. Jos seksi on "ihan sama" tai mielummin "ei", on seksi kulutustavaraa. Maitoa kaupan hyllyllä.

Ottamisen ja antamisen laki on muutenkin unohdettava. Sen täytyy olla yhteispeliä. Heti kun se kääntyy siihen että mies "ottaa" ja nainen "antaa", mennään jo metsätien puolelle. Ja yleensä (huom. poikkeuksiakin on) se on nainen joka pihtaa. Nainen on jalat ristissä, pihtikinttu, ei anna, kuivapilluinen... ja ties mitä "nättiä". Jo pelkästään naisen asema niin miten se käsitetään historian havinan siivillä on pelkkä reikä. Olen ollut fallosvastainen jo pelkästään väärinkohdeltujen tuntemattomien naisten vuoksi. Ollut melkein omaa miestäni vastaan koska kuvittelin kaikkien miesten olevan samanlaisia.

Kyllä. Näistä asioista voi olla välittämättä. Voi vaan olla ja elää.
Mutta niinkuin sanottu, meitä on moneen junaan.

Ja minä onnistuin murtamaan sen koodin joka varjeli minun yhteyttäni omaan itseeni. Tai olen vielä sillä tiellä.
Se voi olla vihaa, se voi olla katkeruutta miehiä kohtaan, se voi olla pientä tai suurta... mutta jos nainen erottaa itsensä omasta naiseudestaan, seksuaalsiuudestaan -ja alkaa kohdella itseään "minuna" ja jalkoväliään sukupuolen merkkinä, erillisenä osana jolla lähinnä käydään vessassa ja joskus synnytettän - löydetään itsemme taas metsätieltä.

Vaimosi on mahdllisesti "eriyttänyt" itsensä tällä tavoin...? Minä en ole mikään terapeutti, mutta voisin näin omalla kokemuksella sanoa näin. Tosin edustamme varmasti myös täysin eri ikäluokkaa, mutten koe että se tarkottaisi etten ymmärrä.

Niinkuin vaimosi täytyy ymmärtää että sinä haluat, sinun täytyy ymmärtää että hän ei halua. Se on lähtökohta. Se mihin suuntaan siitä lähdetään, on seuraava askel. Älkää luovuttako mutta älkää myöskään pakottako.

 

[Trez erotique]

Ja tekstini kanattaa lukea "suolan kera" - ei suoraviivaisesti. Kuulen jo näppäinten kolisevan lauseesta "Ollut melkein omaa miestäni vastaan koska kuvittelin kaikkien miesten olevan samanlaisia. " -lauseeseen liittyy NIIN paljon muuta kuin tuo mustavalkoisuus. Se on lähinnä karrikatiivista sanahelinää. Tarkoitan mitä sanon mutta puen sitä vaatteisiin.

 

[Xy1]

Mahtaneeko vaimo harrastaa mitään. Suosittelisin hänelle käymään näissä nykyaikaisissa jumpissa salilla.Oma vaimon on lähestyy 5kymmnentä ja innostui aikaa sitten käymään saleilla. Liikuntataustaa ei pahemmin ole nuoruusvuosilta, mutta sitten innostui, kun lapsetkin on jo isoja. Kun hän nyt on käynyt treeneissa 3 kertaa viikossa jo hyvän aikaa, niin vanha pyylevähkö kroppa kiinteytyy kaiken aikaa, lihaksissa on maitohappoja vähän väliä, niin on elämänsä kunnossa. Tämä taasen näkyy elämän asenteessa ja myös seksuaalisena haluna. Nytkin olemme saaneet lomalla nauttia seksistä lähes joka päivä. Seksiä on toki ollut pitkässä parisuhteessa aina, mutta nyt entistä enemmän hänen halustaa ja ehdoilla. Joskus nuorempana hänen halunsa meinasi hiipua, mutta sain hänet ymmärtämään, että kannattaa haluta haluta seksiä, jotta pysyy itsekin virkeämpänä, Toki gyneltä sai vähän lisäapuja lisähormoonien muodossa. Vieläkin on syönyt divinaa, niin pysyy kunnossa.

Kaikki on naisen orkuissa toki naisestakin kiinni. Jos ei haluta, niin ei siinä ole paljoa miehellä tehtävissä. Ap:n kannattaisi vähän kokeilla määrävämpää asennetta sängyssä ja pikkaisen voi käydä ns. kielletylläkin alueella. Voisi tehdä hyvää vaimolle, jos näyttäisit välillä kaapin paikkaa. Hienovaraisesti tietysti, mutta määrätietoisesti. Voipi olla ettei tulisi pyyhkeitä kumminkaan.

Onnistuin kaappaamaan pari päivää sitten hukkaamani perhosen. Eilen sain kaapattua perhosesta tiukan otteen, jolloin kiusasinkin sitä piinaavasti, hivelemällä kielellä höyhenenkevyesti klittaa. Perhonen pyristeli huisin pitkään ja voimalla, ennenkuin tokeni. Sen jälkeen soutelin pitkään ja hartaasti kuunnellen haikeita huokailuja. Ei ollut enää kiire mihinkään ja tuntui niin helvetin hyvältä.

 

[Elämä on!]

"Kaikki saa ja kaikille annetaan - mutta kaikki ei saa kaikilta", eikös se näin mene se vanha viisaus? Eli seksissä on kyse myös 2-välisestä kemiasta. Ihan vaan ajatusleikkinä (tai ties vaikka olisin kokeillutkin), jos kokeilee rakastella 100 eri kumppanin kanssa, jonkun kanssa seksi sujuu ihan jumalattoman hyvin, ja saattaa huomata, että molemmilla on jokin tietty mieltymys ellei jopa perversio, jolloin kun 2 aivan samanlaista kohtaa, siitä tulee ihan pirun kivaa. Jos on vielä muuten 2 toisistaan tykkäävää ja keskenään hyvin rakastunutta ihmistä, siinä alkaa olla parisuhteen perustamisen edellytykset aika lähellä...

Ja toisten kanssa sitten seksi ei suju, ei sitten millään. Eikä välttämättä kummassakaan vikaa, eivät vain sovi toisilleen.

Ja avioliittohan kasvattaa, eikö niin? Valitettavasti kasvu vaan ei kaikissa tapauksissa tapahdu samaan suuntaan. Toinen, aikaisemmin niin hyvä ja kiva saattaa jossain vaiheessa olla muuttunut, ja seksi ei enää sujukaan. Kaikki muu voi silti olla ihan OK, joten ei avioliitto läheskään aina siihen kaadu, ettei seksi suju. Jommalle kummalle tosin yleensä aika moinen koettelemus.

Naisia on erilaisia. Erot ovat oman käsitykseni mukaan ainakin osittain myös luontaisia, joten ei voida olettaa että kaikki naiset voisi muuttaa, houkutella tai kouluttaa pitämään seksistä. Joku nauttii siitä enemmän kuin joku toinen. Joku nainen saa orgasmin tosi helposti, joko itse itsensä, tai kumppanin kanssa. Joku nainen taas ei saa orgasmia millään, ei itse, eikä yhdenkään miehen kanssa. Näitäkin naisia siis vaan on. Ja huolimatta siitä, etteivät koe orgasmia, kokevat seksin silti ihan tyydyttävänä kaikesta huolimatta, ja haluavat sitä myös lisää.

Itse pidän eniten multi-orgasmistisista naisista, jotka - ainakin minun kanssa puuhastellessaan, saavat helposti, ja useita peräkkäin, kunnes ovat ihan hyytelönä, joskus jopa tajunnan menettämisen rajamailla, tai sitten jostain hyperventilaatiosta ehkä kyse. Tämäkin on luontaista tai sitten ei. Joku naisista saa korkeintaan kerran, ja sen jälkeen paikat niin hellinä, ettei niihin voi koskea, eikä yrittää yhtään enempää.

Naisen orgasmi on siis miehen näkövinkkelistä erittäinkin kiihottava asia. Tavallaan kun mies ensin tyydyttää naista, hän samalla - ehkä tiedostamattaan, tyydyttää myös itseään. Jolloin aikanaan leikin lopussa se oma orgasmi on rajumpi.

Xy1 kirjoittaa täyttä asiaa, ja todellakin - välilihan ylitys on hyvin monelle naiselle kielletty hyppäys tai , mutta jos sen rajan yli pääsee, ja jos nainen oppii siitä pitämään, siellä puolella taas ihan oma maailma. Eli löytyy ehkä samantapaisia kivoja pisteitä mistä Xy1 hyvin kertoi jo etupuolelta. Itse asiassa pari uutta juttua mullekin, pitääkin tänään kokeilla miten toimii...

 

[Trez E.]

Onnistuin kaappaamaan pari päivää sitten hukkaamani perhosen. Eilen sain kaapattua perhosesta tiukan otteen, jolloin kiusasinkin sitä piinaavasti, hivelemällä kielellä höyhenenkevyesti klittaa. Perhonen pyristeli huisin pitkään ja voimalla, ennenkuin tokeni. Sen jälkeen soutelin pitkään ja hartaasti kuunnellen haikeita huokailuja. Ei ollut enää kiire mihinkään ja tuntui niin helvetin hyvältä.

Xy1 -sinä tiedät mitä teet. Ja sellaisesta tulee vain yksinkertaisesti onnelliseksi. Viivyt, tiedät, tunnet.
Tai enemmänkin sinä ja vaimosi tiedätte mitä haluatte. Tärkeää. Upeaa. Yksinkertaisesti aivan upeaa.

Liikunta-osion allekirjoitan täysin. "Mens sana in corpore sano" - Terve sielu terveessä ruumiissa.
Mitä terveemmäksi itseni tunnen, sen paremmin voin, sen realistisemmin näen itseni... ja sitä rataa.
Jos nainen ei nauti itsestään, ei ainakaan omalla kokemuksella voi nauttia seksistäkään?

Oma iso O:ni on ollut kadoksissa pitkään eikä se vie seksin nälkääni minnekään. Mies tekisi maat ja taivaat vuokseni mutten osaa kertoa hänelle sitä mitä haluan. Tiedän ja toisaalta en tiedä. Mutta opiskelemme yhdessä. Toivottavasti "Rakastunut aviomies" löytää vaimonsa kanssa saman tien. Minä, naisena "hukkaan" oragasmin aika-ajoin. Hukkaan sen tunteen, sen ihanana siivilleen nousevan perhosen...

... mutta se perhonen on tarkoitettu lentämään.
Ja kun sen saa kerran siivilleen, vaikka pitkänkin ajan jälkeen, sitä janoaa lisää.
Naisen ja miehen ehkä isoin ero lienee siinä että nainen tuppaa tuomaan ulkopuolisia asioita sänkyyn. Nainen ajattelee aivan liikaa.

Mutta näin loppuyön kaneettina; seksi ja oragasmi ovat naisilla eri asia, niinkuin "Elämä on!" kirjoittaa. Nainen voi nauttia seksistä ilman orgasmia. Orgasmista ei pidä tehdä päämäärää tai pakkoa -se vie taas sinne metsätielle...

 

[Xy1]

Vaimoni ei ole koskaan osannut kertoa minulle mitä haluaa, siksi olenkin joutunut opettelemaan hänen soittamisensa perusteellisesti. Se on tarjonnut haasteita ja onnistumisen iloja. Lähtökohta tähänkin on ollut se, että hän sai jo aikojen alussa niin voimakkaita orkkuja naidessa, että jäin niistä riippuvaiseksi. Siksi minusta tulikin perhosten keräilijä.

 

[harvi nainen]

Tuli tässä mieleen yksi juttu omista kokemuksistani. Oletteko aina yhdessä ?
Minulle "oma-aika" on hyvin tärkeää, olla yksin kotona, useita päiviä, ei aina yhdessä.
Ystävien kanssa pikkumatkoja jne....
Olemme kaikki erilaisia, mulle sopii tällainen, ei ehkä kaikille.

 

[Rakastunut aviomies]

Hienoja tekstejä, kiitos niistä teille kaikille. Paljon jo tuttua ja tiedostettua asiaa mutta paljon myös hyviä uusia ajatuksia herättäviä asioita.

Trez...upeita ajatuksia, varsinkin kun tulee omasta kokemuksesta. Se oli nimenomaan seksuaaliterapeutti jolla kävimme. Olen aina yrittänyt nostaa vaimoni itsetuntoa kehumalla häntä aina sopivasti silloin tällöin esim. halaamalla ja sanomalla "mitä minun söpöläiseni" tai jos hän on laittanut itseään "oletpas taas tosi hyvän näköinen" tai taputtamalla pepulle ja sanomalla "on sulla kulta tosi nätti peppu" ym ym ym olemme myös puhuneet asiasta ihan avoimesti ja hän tietää että minun silmissäni hän on tosi kaunis ja seksikäs nainen. Häntä on monet vieraatkin miehet yrittäneet iskeä, sillä hän on ihan tosissaan viehättävä nainen muidenkin silmissä. Silti vaan se itsensä hyväksyminen ja oman seksuaalisuutensa löytäminen tuntuu hänelle olevan vaikeaa. Hän on 47v ja hänellä on jo ollut pari vuotta vaihdevuosi oireita ja hän on muuttunut paljon positiiviseen suuntaan näissä asioissa, mutta paljon tuntuu olevan vielä matkaa. Miten Trez onnistuit murtamaan sen koodin ja löysit oman eroottisuutesi ? ja mikä olisi sellaista hyvää kirjallisuutta, onko sulla esimerkkejä ?

Xy1.....sullakin on tosi hyviä juttuja, olet fiksu mies, mutta sinulla on ollut vähän eri lähtökohdat kuin minulla. Et ole joutunut kamppailemaan vuosikausia ihan sen perusasian kanssa, kun toinen ei halua sinua yhtään, mutta silti rakastaa. Vaimosi on sanojesi mukaan saanut orkkuja jo heti alussa ja ollut varmaankin seksuaalisesti melko aktiivinen. Siinä on hieno lähtökohta alkaa "jalostamaan" juttua eteenpäin ja pyydystellä niitä perhosia, mutta mitäs teet silloin kun niitä perhosia ei ole, ei edes perhosen toukkia ja tätä jatkuu vuosia, vaikka omasta mielestäsi teet kaiken mahdollisen asian eteen ja olet kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Toinen vakuuttaa koko ajan että rakastaa sinua valtavasti, mutta ei vain halua seksiä (koska ei tunne itseään eroottiseksi eikä ole löytänyt omaa seksuaalisuuttaan). Käyt terapeuteilla kyselemässä mitä voidaan tehdä (itse olen käynyt 4 kertaa eri terapeutilla, vaimo ollut mukana kahdella) saatte neuvoja ja niitä kokeillaan, mutta EI, mikään ei auta. Ainoa asia joka on vähän auttanut oli nämä vaihdevuosi oireet. Jos sitä asiaa selittää "teknisesti" niin ihmisen seksuaalinen haluukkushan on paljon kiinni testostereenin suhteellisestä määrästä nähden estrogeeniin ja vaihdesuosissahan estrogeenin määrä laskee jolloin testoreenin määrä suhteessa nousee. Tästä johtuu myös se että vanhemmiten naisilla alkaa kasvaa karvaa, viikset yms. ) Tästä voisimme päätellää että mitä karvaisempi nainen sitä aktiivisempi seksissä . Kokeilin eilen illalla kun hän melko kiihottunut hellästi sormella sisältä löytää niitä pisteitä samalla kun suukottelin hänen pimppiään, tuloksena oli pieni nytkähdys ja kommentti "ota sormi pois se ei tunnu hyvältä". Rakastelimme hellästi siten että hän oli päällä ja pystyi näin ohjaamaan miten haluaa. Ilmeestä päätellen hän nauttikin ja sanoi jopa että "tuntuupas hyvältä", tuloksena oli silti vain pari nytkähdystä ja siinä se. Olin silti TOSI onnellinen hetkestämme, koska ei se hänen orgasminsa ole minulle mikään maailmanlopun kysymys. Minulla on siinä vaan se peruskysymys eli se hänen itsensä hyväksyminen ja eroottisuutensa tunnistaminen, koska olen edelleen sitä mieltä että ne nytkähdykset johtuvat siitä että hän ei "anna mennä" eikä heittäydy tunteen vietäväksi vaan koittaa koko ajan pitää yllä jotain kontrollia.

 

[Rakastunut aviomies]

Harrastuksista, kyllä harrastamme. Hän on aina käynyt jumpalla pari kertaa viikossa ja nyt hän käy sen lisäksi 1-2 kertaa viikossa salilla. Itse olen harrastanut aina kaiken näköistä. Nykyään käyn salilla 4 krt/viikko. Yhteisenä harrastuksena meillä on moottoripyöräily, ajelemme sillä pitkin suomea.

Harvi naiselle....emme todellakaan ole aina yhdessä, joudun työnikin puolesta olemaan silloin tällöin muutaman päivän reissussa. Lisäksi käymme ystäviemme kanssa reissussa (siis yön pois kotoa), kumpikin pari kolme kertaa vuodessa.

Niin...ja se välilihan ylitys on meillä täysin out, itse haluaisin vähän kokeilla edes sormella hyväilyä, mutta siihen on tullut jyrkkä ei ja sitä kunnioitan.

 

[toisin nyt]

Edelleen saan vain jos itse "otan" sen orgasmin, eikä mies "anna" sitä.
Eli mies alle ja vaimo päälle.

Anna hänen käyttää sinua vain välineenä ja itse etsiä kuinka hyväillä Sinulla Itseään!
Itse kokeilemalla hän löytää kohdat joissa tuntuu hyvältä.

Suuseksissä en pysty rentoutumaan täysin enkä osaa opastaakkaan... Päällä mies tuntuu lähinnä hakevan omaa orkkuaan ja laukeaa ennen minua. Minä taas tähtään hänen päällään VAIN omaan orkkuun ja hän saa siinä samalla

Eikä pidä kuvitella että opettelu olisi helppoa! Alkuun tuntuu saavan ja jää kesken. Niin voi käydä myöhemminkin...

 

[Rikastunut avomies]

Keskusteluketju alkoi siis lauseesta että "Kertokaapa naiset mitä voisin tehdä asian hyväksi, kun vaimoni ei saa millään orgasmia."

Paljon on tullut keskustelun edetessä hyviä neuvoja naisten lisäksi myös miehiltäkin, ja miellyttävä on ollut monien tekstejä tässä ketjussa lukea.

Sitä jäin miettimään, että onko lukijoiden joukossa sellaisia naisia, joilla olisi joskus ollut sellainen vaihe, etteivät ole saaneet orgasmia ollenkaan?

Jatkuuko tilanne edelleenkin? Vai mitä tapahtui? Tiedän nimittäin (harmi vaan että itselläni vaan toisen käden tietoja), että on olemassa naisia, jotka eivät ole koskaan orgasmia kokeneet, eivätkä ilmeisesti koskaan tule kokemaan. Sitten on tapauksia, jossa jo lähes 3-kymppinen nainen on kokenut elämänsä ensimmäisen orgasmin. Sitten on vielä sellainenkin tapaus, jossa eräs nainen ei saa orgasmia millään, ei itse itekemällä eikä kenenkään kanssa. Paitsi yhden kanssa kuitenkin. Ja tämä yksi sattuu olemaan omalla tahollaan naimisissa oleva mies. Joskus aina uhrautuu, mutta vaimonsa ei tiedä asiasta mitään. Ovat vielä samalla työpaikallakin, ja tietysti pelkäävät pirusti, että milloin jäävät kiinni.

Summa summarum:
Niin - onko siis lukijoiden joukossa ketään, jolle ei olisi tullut elämänsä alkuvaiheessa lainkaan, mutta joka sitten on jollain lailla tai jonkun kanssa sen oppinut saamaan? Mitä tarkalleen ottaen tapahtui, ja olisiko näistä tapahtumakuvauksista tämän keskusteluketjun aloittajalle mitään apua?

 

[Rikastunut avomies]

En sitten jostain syystä nähnyt yläpuolellani olevaa kirjoitusta. Onko samantapaisia tarinoita vielä lisää - vielä kirjoittamatta?

 

[Xy1]

Vaimoni on toki saanut orkkuja jo alusta lähtien, mutta on myös ollut hyvin hidas syttymään ja vielä vaikeampi saada kiihoitus pysymään orkkuun asti. Alkuaikoina ennen aikana ennen suuseksiä tuli häneltä monet porut, kun kuivui kesken sormetuksen. Jos hän ei olisi saanut orkkuja parilla ensikerralla, (luojan kiitos maltoin silloinkin kypsyttää pitkään) niin olisin jopa voinut luovuttaa. Väittipä tuo silloin olevan jotenkin kylmä. Minä tietysti päätin todistaa hänelle toisin. Aika työn jouduinkin tekemään orkkujen eteen, kunnes vuoden seurustelun jälkeen puoliväkisin aloin häntä nuolemaan ensimmäisen nainnin ja orkun jälkeen. Hänpä jäi tuosta nuolemisesta samantein koukkuun. 69 ei oikein istunut, mutta myöhemmin se jalostui lähinnä vuoroin annetuksi suuseksiksi. Nuoleminen esileikkinä helpotti osaani todella paljon. Itselläni on isohko kalu, joten esileikkiin on aina joutunut panostamaan paljon, ja hänen virittämiseen vastaanottavaiseksi on aina vaatinut aikaa. Vuosikausia viritin hänet suuseksillä orkun rajoille ja sadat orkut saatiin naimalla samaan aikaan tai erikseen . Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana suurempi osa hänen orkuistaan on tullut suuseksillä. Kärsivällinen ja onnistunut esileikki, suuseksi, sormetus yms. on kuitenkin ollut aina se ainut tai hänen orkkuihin. Edellyttäen tietysti, että hän on ollut juuri sillon riittävän halukas. Omalta kohdaltani olen aina yrittänyt varmistaa, että hän on saanut niin paljon orkkuja, ettei ole halunnut olla enää ilmankaan. Uskoisin alkuvuosien kärsivällisyyteni vaikuttaneen suuresti siihen, että koko pitkän parisuhteemme aikana olemme saaneet nauttia orkkujentäyteisestä seksielämästä. Hänestä en tiedä, mutta hän sai jo alkuvuosina niin järisyttäviä orkkuja, että jäin niistä ikuisesti riippuvaiseksi.

Ap:n kannattaisi vähän rikkoa rajoja. Silloin kun meillä ole sellainen vaihe, että sormetus oli pannassa, niin viritin vaimoni suuseksillä h-hetkeen ja orkku saatiin tai oltiin saamatta naimalla. Yleensä vaimo päällä. Yleensä tuo onnistui. Toinen hyvä konsti oli dildolla hyväily yhdistettynä suuseksiin. Silloinkin sai joskus aiheutettua megaorkun, kun orkun tullessa painoi peukalolla isohkoa dildoa pilluun ja keskisormen pyllyyn. Kyllähän vaimo siitä älähti, muttei mahtanut megaorkun tullessa enää mitään. Eipä siitäkään pyyhkeitä tullut. Miehen pitää vähän rikkoa rajoja ja tehdä kiellettyjäkin asioita seksin suhteen. Lievää pakottamista voisi välillä harrastaa, varsinkin silloin ,kun toisen on vaikea sitä vastustaa. Täytyy ottaa tilaisuudesta vaarin. Enkä usko, että naiset siitä pahemmin suuttuu, jos lopputuloksena on suurenpi nautinto. Ap:lle sanoisin vielä, että kannattaa kerätä marjoja. Jostain syystä näyttää siltä, että mitä enemmän kerää marjoja, sitä tyytyväisempi vaimo ja sitä halukkaampi, joten myös hyvää seksiä. Ihmeellinen korrelaatio, mutta toimii. Tämän yhtälön olen tajunnut vasta viime vuosina. Jos minulta kysytään, niin on pitkälti miehestä kiinni, saako nainen orkkuja vai ei. Pitää saada nainen henkisesti siihen tilaan ja pitää osata myös teknisesti saattaa työ loppuun, jotta orkut mahdollistuvat. Voi olla, että jotkut naiset saavat luonnostaan, mutta omani ei ainakaan. Jotkut naiset saavat ilmeisesti alkuaikoina, mutta sitten loppu riippuu miehen toimista ja arvostuksista. Naisen tärkein elin on aivot.

 

[Elämä on!]

Xy1:
"Uskoisin alkuvuosien kärsivällisyyteni vaikuttaneen suuresti siihen, että koko pitkän parisuhteemme aikana olemme saaneet nauttia orkkujentäyteisestä seksielämästä. Hänestä en tiedä, mutta hän sai jo alkuvuosina niin järisyttäviä orkkuja, että jäin niistä ikuisesti riippuvaiseksi."

Tässä kohdin olen osittain samaa, osittain eri mieltä. Eli yksi pointti sellainen, että ensivaikutelma on ihan jumalattoman tärkeä asia. Jos ekoilla kerroilla onnistuu hyvin, se jää jonnekin alitajuntaan, ja aina ehkä tahtomattaankin kuvittelee että saman kanssa onnistuu aina hyvin. Ja sama toisin päin. Jos aivan ensimmäiset kerrat menevät täydellisesti penkinalle, homma loppuu siihen, eli jompikumpi tai kumpikaan ei enää jaksa uskoa, että homma siitä paranisi.

Se mistä olen vähän eri mieltä, on se, että hyvästä ensivaikutelmasta tai hyvästä alkuonnistumisesta huolimatta - voiko nuo muistot nyt ihan vuosikymmeniä kantaa kuitenkaan?

Siis ennemminkin uskon, että nimim. "Xy1":n omat tiedot ja taidot, ainakin kirjoituksistaan päätellen, on sitä luokkaa, että hän selvästikin on asiasta kiinnostunut, ja on halunnut kehittää itse itseään, ja siinä onnistunutkin. Plus että tuntee kumppaninsa läpikotaisin, ja osaa ja uskaltaa aina ylittää hiukan rajojakin sopivalla hetkellä, ja sopivalla tavalla.

Tällainen mielestäni pitää kumppanin tyytyväisenä ja lisää haluavana, enemmän kuin se miten on sattunut onnistumaan ihan ekoilla kerroilla. Ne ihan ekat kerrat toki edellytyksenä sille, että jatkoa on ylipäätään voinut seurata.

Monella parilla sudenkuoppana kuitenkin se, että vuosien/vuosikymmenten aikana seksi urautuu, arkipäiväistyy, tylsistyy ja lopulta harvenee ja loppuu kokonaan. Jolloin alkaa aika pian parisuhde olemaan ehkä sekin pahasti karilla.

Seksikumppanien määrällä saattaa silläkin olla jotain vaikutusta. Eipä nuo ensimmäiset kerrat ainakaan itselläni ole kenenkään kanssa olleet mitään huippusuorituksia. Eli pidemmissä suhteissa vasta on voitu tyydyttää toinen toisemme paljon paremmin. Mutta suurehkosta määrästä kuitenkin se hyöty, että silloin sitä vastoin voi helpommin peilata toisen yksilöllisiä ominaisuuksia. Jolloin niitä oppii kunnioittamaan, ja niitä osaa hyödyntää. Eli kaikki naiset ja varmaan kaikki miehetkin ovat erilaisia, ainakin hiukan. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta jutusta. Jokaisella omat haaveet ja mieltymykset. Ja joillakin (naisilla) vaan orgasmin saaminen vaikeaa, mahdotonta tai jopa merkityksetöntäkin. Eli ne naiset jotka koskaan eivät saa, eivät yksin eikä kenenkään miehen kanssa, niin ne vaan ei sitten saa. Ja silti haluavat harrastaa seksiä, ja nauttivat siitä. Miehen ei tällaisten naisten kanssa omasta mielestäni pitäisi lainkaan väkipakolla yrittää orgasmeja tehdä, se tulee jos on tullakseen, ja jos ei koskaan tule, sitten ei tule. Jos puoliväkisin yrittää suorittaa jotain, seurauksena voi olla stressitekijöiden ilmaantuminen seksileikkeihin, jolloin asioista ei ainakaan tule mitään. Saattaa loppupeleissä nainen lakata kokonaan haluamasta.

 

[Trez E.]

Jotenkin näkisin että Xy1:sen ja alkuperäisen vaimoilla on jo lähtökohdatkin erilaiset. Toisella hommaan on apuja jo itseltä ja halua hommiin, toisella ei ole halua eikä varsinaista kiinnostusta haluun. Toista voi nuolla ja sormettaa ja hinkata vaikka maailman tappiin, mutta jos kiinnostusta ei ole, niin sitä ei ole. Jos ei ole jäänyt kiinni orkkuihin niin ei todellakaan tiedä mistä jää paitsi. Hyvän parisuhteen edellytys on tietää toisen nappulat, toisen rajat, toisen mieltymykset ja pelot.

Xy1:en ehdottama rajojen rikkominen on yksi vaihtoehto. Mutta kaikessa on mutta. "Lievää pakottamista voisi välillä harrastaa, varsinkin silloin, kun toisen on vaikea sitä vastustaa." (Xy1) Tämä on totta - mutta raja on tunnistettava. Nainen joka on jo lähtökohtaisesti varautunut voi vetää pakin päälle ja ovet takalukkoon jos rajat ylitetään väärässä tilanteessa. Suuremmasta nautinnosta ei voi suuttua, mutta kaikkilla se ei toimi niin. Tie rajojen ylittämiseen alkaa kartan keskeltä. Reitti reunalle on pitkä ja mutkainen, mutta kun pääsee lähelle reunaa, voi alkaa valmistautua hyppäämään tuntemattomaan. Elämä on! kirjoittaa: "Plus että tuntee kumppaninsa läpikotaisin, ja osaa ja uskaltaa aina ylittää hiukan rajojakin sopivalla hetkellä, ja sopivalla tavalla. " Mutta se tarvitsee vastaanottavan naisen. Mistään ei tule mitään jos nainen ei vastaanota.

"Pitää saada nainen henkisesti siihen tilaan ja pitää osata myös teknisesti saattaa työ loppuun, jotta orkut mahdollistuvat." (Xy1) Henkisyys on naisella a ja o. Voin hyvin kuvitella että n. 99% naisista kykenee täysin suvereenisti miettimään pyykkikoria rakastelun aikana. Ja silloinhan se iso O jonottaa menolippua periferiaan. Paras olisi kun sänkyyn ei tuotaisi yhtäkään ajatusta. Mielikuvaharjoitteet voi auttaa. Kun mies alkaa tyydyttää naista esim. suuseksillä, nainen alkaa miettiä jotain muotoa. Vaikkapa palloa. Keskittyy siihen ja yrittää blokkaa kaikki muut ajatukset pois. Sen jälkeen kun pallo on päässä, alkaa keskittyä vain ja ainoastaan tunteeseen. Fiilistelee siinä miltä tunne tuntuu. Mitä on nautinto, miltä se tuntuu, missä se väreilee. Mutta mielen pitäminen tyhjänä on vaikeaa -mutta se myös kannattaa. Mitä vähemmän ajatuksia, sitä enemmän antautuu.

Minun tieni oman eroottisuuteni löytämiseen oli yhtä helvettiä. Minulla on niin järkyttävä mieshistoria että olin TÄYSIN varma etten halua antaa MITÄÄN enää kellekään miehelle. Kunnes rakastuin.

Ratkaiseva kysymys on kohdallani ollut aina:
Jos minä en pidä itsestäni, miten voin vastaanottaa rakkautta? Jos minä tunnen itseni kauniiksi, saan mieheni hulluksi kiihkosta flirttailemalla, tekemällä alotteita. Jos mieheni tulee hulluksi (hyvällä tavalla) vuokseni, se saa minut haluamaan sitäkin enemmän. Päädytään pisteeseen missä kilvoitellaan. Ja siihen pisteeseen kannattaa pyrkiä. Lukeudun siihen osaan ihmisä jotka nauttii seksistä ilmankin orgasmia - mutta se johtuu siitä että haluan miestäni niin vietävän pajon. Rakastan häntä niin paljon. Mutta olen oppinut haluamaan vasta kun opin rakastamaan itseäni.

Jo seksielämää aloitellessa totesin olevani sitä "vaikeaa" tyyppi orgasmin suhteen. Sain ihan randomilla. En kyllä perehtynytkään asiaan sen koommin. Sitten tapasin liudan miehiä jotka pyrkivät vain omaan hekumaansa, ja tekivät sen sekä fyysisellä että henkisellä tasolla niin itsekkäästi ja loukkaavasti että sain lähes pysyvän lommon panssariini. Ja panssari siitä tulikin. Kaikki yrityksen kehua minua kauniiksi sai silmissäni paranoidisen sävyn. Viittasin kintaalla varmasti kymmenille kilteille miehille ja aloin janota hyväksikäyttäjiä (enkä tarkoita perveressissä mielessä). Annoin viedä itseäni kuin pässiä narussa. Minut tampattiin maanrakoon, koko naiseuteni nollattiin. Se nolottaa, hävettää, vituttaa, oksettaa - ja ihan lopulta, kasvatti minut siihen, ettei kukaan mies voinut murtaa minua. Olin kylmä ja häikäilemätön. Se taas aiheutti miehissä kiihkoa ja herätti mm. varattujen miehien huomiota. Olin siis toisaalta täysin miesvastainen, mutta janosin ongelmia, ihmistä joka lyö päätäni seinään (kuvainnollisesti, EI kirjaimellisesti).

Sitten tapasin mieheni. Hurmaava, jotenkin hölmö otus josta en osannut sanoa pidänkö vaiko enkö. Kiltin, huomaavaisen kuoren alta paljastui sitäkin suurempi sydän, älykäs, eteenpäin pyrkivä, itsenäinen mies. Aloin saada arvostusta alueilla joita en tiennyt itsessäni olevankaan. Kesti yli viisi vuotta(!) ennenkuin aloin luottaa siihen että mies ei petä, ei jätä, ei omaa jotain mustaa motiivia suhteeni.

Seksielämä oli upeaa! Alussahan se on aina sellaista kanintahtia. Mutta hormooniehkäisy kuivatti minut kasaan. Siitä alkoi toinen alamäki. Tuli liian pitkä tauko seksielämässä. Aloin nuivaantua samaa ajatusmaailmaan kuin entisessä miesvihassani. Jotain eloa sängyssä oli ollut koska esikoisemme syntyi. Synnytyksen jälkeen paikat oli entistä ehommat ja olin orgasmiherkkä. Toisen lapsen jälkeen O on todella hakusessa. Synnytykset on menneet hyvin eikä alaosasossa ole ollut kummankaan kohdalla haavan haavaa. (Tämä vastaukseksi kysymykseen voiko olla aikakausia kun orgasmi on kadoksissa - voi, syystä jos toisesta.)

Ja tässä on vaarallinen suvantokohta. Heittäydynkö sille puolelle jossa ajattelen että se on miehen homma saada minut hekuman toiselle puolen ja syytän häntä O:n katoamisesta -vai alanko työstämään omaa ajatusmaailmaani? Pysyn jälkimmäisessä. En koe että miehessäni olisi vikaa. Hän tekee kyllä kaikkensa. Rakastuneen aviomiehen naisen pitää löytää nautinto itsessään, tiedostaa pitääkö seksistä vai ei, nauttiiko rakastelusta vai ei, nauttiiko itsestään vai ei.

Yritän löytää sen kirjan nimen mitä haen takaa ja laitan heti tänne kun saan sen käsiini. Eräs vaihdevuosissa oleva nainen sanoi että se muutti hänen ajatusmaailmaansa radikaalisti. Hän oppi ymmärtämään itseään enemmän, hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Se miten purin koodin on minulla vielä hieman hakusessa Mutta kun saan sen artikuloitua, kirjoitan sen ISOILLA kirjaimilla koko maailmalle. Sillä se on suoranainen löytö!
Voin vannoa, minä EN halunnut seksiä vuosikausiin, en pitänyt sitä m-i-n-ä-ä-n, annoin vähän kuin säälistä, pihtasin, käytin seksiä välineenä, en edes mastruboinut koska silläkään ei ollut merkitystä. Vihasin niitä jotka sanoivat että seksi on suhteen perusta. VIHASIN. Olin katkera ja vihainen koko maailmanrakenteelle siitä että kaikki pyörii seksin ympräillä. Vihasin kauniita naisia. Vihasin pariskuntia joiden seksielmä toimi. Tunsin suurinta sielujen sympatiaa niitä kohtaan jotka ei välittänyt seksistä. Hengenheimolaistuin naisten kanssa jotka olivat samanlaisia pihtikinttuja kuin minä. En nähnyt miestäni seksuaalisena. Ajattelin sitä pyykkikoria aina. AINA. Seksi oli mielestäni jotenkin likaista, sellaista mistä ei saa puhua ääneen. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Jotkut kakkulat on tipahtanut naamalle (tai pois), sillä: Haluan. Isolla H:llla Ja nimenomaan miestäni. Ja omaan nautintoani. Janoan sitä tunnetta kun olen mieheni kanssa. Janoan seksuaalsiuutta ja flirttiä.

Tällainen ilmiö oli kun biologinen kelloni tikitti täysillä. Puhdas lisääntymistarkoitus siis. Luonto ajoi minut ällistyttävään hurmioon - joka loppui sillä sekunnilla kun tikkuun ilmestyi kaksi viivaa. Mutta nyt ei ole kyse tästäkään. Minä en halua raskaaksi.

Joten. Ainakin minun kohdallani tällainen täysi U-käännös oli mahdollinen. Joku peruspyskologiani rakennuspalikoiden heilahdus on tapahtunut. Pääpaino on sillä että kun palikat alkoi värähdellä, sen sijaan että olisin heittänyt lisää laastia linnoituksen vahvistamiseksi - aloinkin itse heiluttaa pinoa. Kaatamaan sitä jopa vähän väkisin. Mutta muutos tuli minusta.

 

[Elämä on!]

Täällähän alkaa tässä keskustelupolussa olemaan enemmän asiaa kuin missään seksuaaliterapeutin vastaanotolla. Eipä, en ole itse ikinä sellaisessa paikassa käynyt, tämä vain oma oletus.

Trez E:llä oli aika upeasti kerrottu elävä esimerkki omasta elämästä. Hatunnostoni sille! Eli ihan samaa mieltä olen asioista itsekin, ja olisin voinut jo tuolla ylempänäkin kirjoitella paljon suht samaa asiaa, mutta eipä sitä ikinä muista eikä osaa ihan kaikkea sanoiksi pukea. Mutta varmasti apua tämänkin tarinan ajatuksella lukemisesta aika monelle.

Eipä taida Trez E. olla aivan ainut nainen Suomessa, jota miehet ovat kohdelleen niin että naisesta on kehittynyt suoranainen miesten vihaaja.

Trez. E:
"Minulla on niin järkyttävä mieshistoria että olin TÄYSIN varma etten halua antaa MITÄÄN enää kellekään miehelle. Kunnes rakastuin."

Tässä onkin pirun paljon asiaa ihan parissa lauseessa. Eli huonot kokemukset pahimmillaan voi aiheuttaa sen, ettei nainen päästä ketään miestä enää viittä metriä lähemmäs itseään. Trezin pelasti kai se, että hän lopulta rakastui. Mutta moni nainen voi olla niinkin henkisesti lukkiutunut, ettei enää edes rakastu. Mitäs siinä sitten enää voi tehdä? En tiedä.

Nimittäin - nyt palaan tässä kohdassa takaisin tuonne otsikkooni: Jos ei yläpäissä jostain syystä synkkaa, ei sitten hommat toimi makuuhuoneessakaan. Tai toimii ehkä jotenkuten. Mutta naisen pää on kuitenkin monimutkainen laitos, enkä ole sen toimintaa ehkä itsekään koskaan täysin ymmärtänyt. Sen olen kylläkin havainnut, että jos on jokin mikä tahansa pienikin häiritsevä tekijä (jota nainen ei välttämättä itsekään tiedosta), niin seksi on silloin samanlaista suht tavallista, kuin vaikkapa baari-illan jälkeen enempi-vähempi satunnaisen kumppanin kanssa. Eipä noista jutuista paljon jää lastenlapsille kerrottavaa. Siis jos vertaa niihin huippuhyviin hekuman hetkiin, joita voi kokea parisuhteessa silloin, kun takana on jo useampia vuosia ja kaikki menee edelleenkin tod. hyvin. Avioliitto siis taitaa olla vähän niin kuin viinikin. Joko se paranee vuosi vuodelta, tai sitten siitä tulee hyvinkin nopeasti etikkaa.

Jos pyritään todella hyvään seksiin, niin kaikki alkaa kai sitten siitä, että löytyy molemminpuolinen suuri rakkaus, plus että sen lisäksi keskinäiset kemiat toimii ja leikit sujuu. Miten tällaiseen "yhteensattumaan" sitten voi päästä? Ehkä siten, että kokeilee riittävän suurta joukkoa, ehkä siellä joukossa joku tod. sopiva. Tai sitten ei ole. Eli asiat on viime kädessä ihan vaan tuuristakin kiinni. Itseltäni ainakin kului aika kauan ja useita vaihtoehtoja tuli käytyä läpi, ennen kuin löytyi se sellainen, jonka kanssa seksi tuntui jo heti alussa todella paljon paremmalta, kuin kenenkään aikaisemman kanssa.

Se oli vähän niin kuin tanssiin lähtö. Siinäkin jo aivan alkumetreillä kyllä huomaa, että vastapuolella joko homma käy, tai sitten ei käy. Ja jos ei käy, ei välttämättä minusta heti pidä syytellä jompaa kumpaa tanssijoista, ei heissä välttämättä yksilötasolla mitään vikaa ole. Joskus vaan tanssikaan ei kaikkien kanssa täydellisesti suju, yksilöllisistä taidoista huolimatta.

Nyt laitankin loppuun suuren filosofisen kysymyksen.

Jos parisuhteessa asiat kehkeytyy jostain syystä siihen suuntaan, että esim. seksi ei enää suju, tai ei ole koskaan sujunut, niin mitä pitää tehdä? Oletusarvo ainakin omasta mielestäni on se, että jonkun toisen kanssa se saattaisi hyvinkin sujua.

Eli pitääkö erota, jos puoliso muuten kuitenkin on kaikinpuolin miellyttävä ja OK ihminen? Vai pitääkö käydä salaa vieraissa, ja pitää huolta siitä, että kiinni ei jää. Vai pitääkö vaan itse kärvisetellä ja tyytyä siihen mitä saa, jos saa enää mitään? Joissakin parisuhteissa kun seksi on kuulemma kokonaankin loppunut.

Yksi elämä täällä kai vain eletään. Kai se on jokaisen oma asia, haluaako sen elää vai ei. Ja että mihin tyytyy. Eroaminenkin kun on aika itsekästä. Jos omat asiat saisikin sillä tavoin parempaan kuntoon, samalla voi loukata suunnattomasti lähipiirissään useita muita.

Itse olen aikoinaan, yli 10v sitten eronnut - ja kyllä kannatti. Onnellisempaa miestä ei tällä hetkellä helposti löydy.

 

[Trez E.]

Johan posottaa kuin pikajuna, tämä keskustelu. Toivottavasti pääsemme asiassa kuin asiassa itse ytimeen ja löydämme jotain oivaltavaa itse kullekin keskustelun kävijälle. Ja lopulta vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Tietenkään ei ole olemassa vastausta joka tyydyttäisi naisen kuin naisen, tai miehen kuin miehen, ei opusta jolla oivaltaa kaikki kuin valon sytyttäisi - mutta jotain sinne päin. Lause sieltä, ohje täältä, ote tuolta -ja summasta poimia se helmi jonka viedä parisuhteeseen.

Okei. Tässä alkaa piirtyä karikkoiset vedet kaukoputken linssiin kun puhutaan mm. pettämisestä. Mutta että salarakas? En tiedä. Itse lukeudun niihin ihmisiin (helvetti että toistan itseäni jonka mielestä rehellisyys on kaiken ydin. JOS kumpikin tietää että toinen hakee tyydytyksensä muualta ja se on ok, niin se on ok. JOS toinen käy salaa vieraissa ja saa kicksit siitä -ja suhde toimii... onko se ok? Oikeasti? Koska eikö kahden ihmisen liitto rakennu nimenomaan siitä että toinen voi tyydyttää toisen tasolla kuin tasolla? Miksi seurustella/mennä naimisiin/olla yhdessä jos suhteen täytyy rakentua toisen suhteen varaan pysyäkseen kunnossa?

Kysymyksen voi asetella toisinkin. Mitä jos on aivan tukka-takana-rakastunut mieheen ja mies on sinuun. Toinen haluaa avioon joskus, toinen ei koskaan. Mitä tehdä? Kumpi tulee vastaan? Mikä on puolitie? Entä jos toinen haluaa s/m seksiä, ja toinen ei? Entä jos toinen haluaa roolileikkejä ja toinen ei? Oli kysymys mikä tahansa, kumpi on se joka tulee vastaan? Toisenhan on joka tapauksessa liikuttava. Miten vastata toisen tarpeisiin luopumatta omista haluistaan tai taipumatta toisen tahdon alla?

Mielestäni hyvässä parisuhteessa luovitaan. Toista täytyy kunnioittaa ja toisen pyyntöjä täytyy pystyä kuuntelemaan. Ennen olin sitä mieltä että MIEHEN olisi pitänyt tulla minun suuntaani, ryhtyä lähes seksittömäksi jos haluaa olla kanssani. Mies olisi luultavasti tyytynyt siihen mitä saa, mutta tajusin lopulta että minunkin on kyettävä myönnytyksiin. Tosin, ellen olisi oivaltanut jotain itsestäni, en olisi kyennyt vuosi vuoden jälkeen vain olemaan jonain tunteettomana panopuuna jonka alapää on olemassa ainoastaan sitä varten että mies saisi kassit tyhjäksi. Ei sellainen ole reilua miehelle! Niinkuin naisella on oikeus olla seksitön, on miehellä oikeus haluta sitä! Suhteen täytyy olla sellaisilla kannattimilla että on luontevaa kiletäytyäkin vällillä.

Karrikoiden, loppujen lopuksi miehen ja naisen tarvitsee "vain" olla samaa mieltä siitä haluavatko ylipäätään olla yhdessä ja mitä seksi heille merkitsee parisuhteessa. Mitä ylipäätään mikäkin asia merkitsee parisuhteessa. Ei seksiä voi nostaa yksinään jakkaralle. Jakkaroita on monia.

Toisaalta. Täällä voi antaa teknisiä ja henkisiä neuvoja miten saattaa nainen orgasmiin - mutta tosi-asia on että naisessa se ratkaisu piilee. On se sitten mikä tahansa. Hyvä tai huono ratkaisu. Se on siellä naisessa.

Mielestäni perusasioiden pitää olla kunnossa. Ihan sellaisen perus silmät sumussa, hampaat pesemättä, aamuseksin täytyy toimia. Sellaisen missä ei ole mitään muuta "ylimääräistä" kikkailua, ei pyyntöjä, ei vaatimuksia, ei tasoja, ei mitään muuta kuin mies, nainen ja yhteinen nautinto. Siitä pääseminen sille tasolle että nainen vaikeroi hurmiossa ja mies yhtälailla -on yhteisen työn takana. Mutta jos toinen ei tee tämän eteen mitään töitä...? Mitäs sitten?

Tunnen pariskunnan jossa nainen ei halua ja mies haluaa. Nainen haluaa että he hoitaisivat henkisen puolen ja hellyyden kuntoon ilman seksiä, miehen mielestä juuri panemalla asiat ratkeaa. Että kun kerran pääsee makuun, niin hommat on hoidossa. Tässä sen näkee: nainen ratkaisee asiaa perusasioiden kautta "Voimme rakastella kun olemme puhuneet", mies näkee käytännön kautta "kun on hyvää seksiä, ei tarvitse enää edes puhua". Mikä pahinta, kumpikin on oikeassa. Mutta kummankin täytyy myös tajuta että kumpiKIN on oikeassa. Metsään mennään aina kun toinen alkaa väittää että on "naisen syy että seksi ei toimi, kyllä minä panisin jos se antaisi". Takana on aina jotain muuta kuin pelkkä antamisen ja ottamisen laki.

Eikö parien pidä vastata toistensa tarpeisiin edes jollain tasolla? Ei tietenkään AINA voi olla täydellistä ja laskosvaiheet on (kai) kaikilla, milloin mistäkin johtuen. Mutta jos, niinkuin tässä tapauksessa, nainen on seksitön - pitäisikö hänellä on seksitön mies? VAI pitääkö naisen tulla puoleen väliin vastaan miestä?

Mielestäni kyllä. Jos pari haluaa oikeasti olla yhdessä. Nainen ei voi alkaa orgasmikoneeksi, haluamaan enemmän tai esim. alkaa pitämään suihinottamisesta jos ei yksinkertaisesti pidä siitä MUTTA voi yrittää. Voi tehdä töitä sen eteen että parisuhde tyydyttää kumpaakin.

Minä en menisi vierasiin jos seksi loppuisi. Minä taistelisin loppuun saakka. Ja toivon että mieheni tekee niin myös. Jos on joku asia mikä pitää salata tai siitä ei voi puhua (siis vakava asia, toki omia salaisuuksia saa ja pitääkin olla) -ei pidä myöskään olla yhdessä. Toista ei saa rääkätä.

Mikä on tekstini ydin? Keskitie. Ymmärrys. Kuuntelu. Rehellisyys... mitään ei voi pakottaa... en tiedä enää itsekään

 

[Trez E.]

Mutta jos, niinkuin tässä tapauksessa, nainen on seksitön - pitäisikö hänellä on seksitön mies? VAI pitääkö naisen tulla puoleen väliin vastaan miestä?

Tarkoitan tällä esimerkkiäni tuntemastani pariskunnasta -ja yleisesti pariskuntia joissa seksittömyyttä. Anteeksi epäselvä kielenkäyttöni :/

 

[Xy1]

"Synnytyksen jälkeen paikat oli entistä ehommat ja olin orgasmiherkkä. Toisen lapsen jälkeen O on todella hakusessa."

Vaimolla oli ihan sama juttu, useita synnytyksiä takana ja joka helvatun kerta sai opetella uudet kujeet. Kuten aiemmin jo kerron, välillä sai sormettaa välillä se oli pannassa. Joidenkin lasten väleissä ainut tae vaimon orkkuihin oli hyvä esileikki nainti. Toisinaan taas orkujen tae oli suuseksi pelkästään. Yhden raskauden aikana kävi kuumana kuin hellankoukku ja silloinkin sai jatkuvia järistyksiä, kun työnsi sormen anukseen. Muuten sitä ennen ja sen jälkeen tuokin on ollut pannassa, paitsi joskus kun olen ollut hieman tuhma. Kärsivällisyydellä ja mielikuvituksella noistakin ongelmista on selvinnyt. Koho parisuhdeseksin onnistumisen kannalta on kuitenkin oleellista, että molemmat haluaa ja varsinkin, että mies petaa ilmapiiriä sellaiseksi, että nainen haluaa seksiä. Tämäkin vaatii nöyrää mieltä ja naisen mielipiteiden ja tunteiden kunnioitusta. Toisinsanoen miestenkin pitää ansaita naisen haluaminen. Näin se vaan on, vaikkei miehet sitä haluasi tunnustaakaan.

 

[Xy1]

Tarkennettaan vielä tuota naisen halun ansaitsemista. Olen aika sata varma, että miehen pitää ansaita naisen arvostus, jotta nainen haluaisi seksiä. Tämä arvostus pitää myös pystyä säilyttämään tekemisillään tai tekemättäjättämisillään. Miehisyyden säilyttäminen ja määrätietoisuus eivät varmaankaan ole huonoja hyveitä miehellä.

 

[marisa*]

Jos minulta kysytään, niin on pitkälti miehestä kiinni, saako nainen orkkuja vai ei.

Eipä mene näin, puhu vaan oman muijas puolesta. Minä saan aina kun on tarpeeksi kiihoittava mies..ei tartte mitää kikkailuja tai pillun nuolemista...se tulee kuin tauti
Jopa paljon ennen miestä...

 

[Xy1]

Jos minulta kysytään, niin on pitkälti miehestä kiinni, saako nainen orkkuja vai ei.

Eipä mene näin, puhu vaan oman muijas puolesta. Minä saan aina kun on tarpeeksi kiihoittava mies..ei tartte mitää kikkailuja tai pillun nuolemista...se tulee kuin tauti
Jopa paljon ennen miestä...

Olepa 20v parisuhteessa ja sano sitten saatko aina.

 

[masisa*]

Jos minulta kysytään, niin on pitkälti miehestä kiinni, saako nainen orkkuja vai ei.

Eipä mene näin, puhu vaan oman muijas puolesta. Minä saan aina kun on tarpeeksi kiihoittava mies..ei tartte mitää kikkailuja tai pillun nuolemista...se tulee kuin tauti
Jopa paljon ennen miestä...

Olepa 20v parisuhteessa ja sano sitten saatko aina.

2008 tulee 40v täyteen