U
"Uppis"
Vieras
Olin viikonloppuna ystäviä tapaamassa lähikaupungissa, jonne matkaa kotikunnastani vajaa 60km. Mun vanhemmilla on kaupungissa sijoitusasunto, jossa juuri nyt ei ole vuokralaisia, joten sovittiin, että yövyn sitten siellä.
Lauantaina mentiin sitten kavereiden kanssa baariin ja siinä kahden jälkeen mua alkoi väsyttää ja päätin lähteä nukkumaan. Keskustasta on ehkä kilometri sinne asunnolle, joten päätin kävellä.
Suurinpiirtein puolessa välissä matkaa mut otti kiinni mies. Mies oli mua vähän vanhempi, siististi pukeutunut ja asiallinen. Hän sanoi, että näki miten mua lähdettiin auton kanssa seuraamaan ja halusi tulla sanomaan siitä mulle. Pian meidän ohi ajoi joku auto ja mies sanoi, että se oli se auto, joka seurasi.
Mä tietenkin vähän hätäännyin ja ajattelin, että onneksi mies huomasi. Mies kysyi sitten haluanko, että kävelee mun kanssa vähän matkaa. Minä suostuin. Mies oli siis koko ajan ihan mukava.
Kun päästiin kerrostalon pihaan, kiitin miestä ja sanoin hyvää yötä. Sitten käännyin pois ja mies tarras mua olkapäästä ja käännyin katsomaan. Mies katsoi mua todella inhottavalla katseella suoraan silmiin ja iski silmää.
En tiedä mikä tuli, mutta vaistoni heräsivät heti. Kaikki ei ole kunnossa. Mua ei kukaan varmaan ikinä edes seurannut, vaan mies keksi sen seurausjutun päästäkseen juttelemaan.
Yritin perääntyä ja mies käveli mun perässä ja sanoi jotakin äläs nyt kiirehdin ja mä autoin sua ja mä haluaisin pienen korvauksen.
Mulla oli avaimet kädessä ja juoksin täysiä ovelle ja ehdin päästä sisään. Mies olisi ehkä halutessaan voinut saadakin mut kiinni. Rappukäytävässä en katsonut taakseni vaan harpoin portaita ylös vain asunnolle.
Mies tiesi asunnon, koska olin meidän kävellessä sanonut, että mulla jäikin näköjään valot päälle.
Kävin suihkussa ja söin vähän ja noin 20-30min päästä katsoin ulos ja MIES OLI SIELÄ IKKUNAN ALLA!
Tilanne oli pelottava ja mies uhkaava jollain tapaa. Se kusetti mua ihan varmasti.
No se äijä ei edes tiedä, että mä en asu siinä asunnossa. Mulla ei enää mitään vaaraa ole. Mies varmaan luulee mun asuvan kaupungissa jne. Ei se voi mun jäljille ikinä päästä. Mua vaan pelotti tilanne ja mä yleensä pääsen paremmin yli niin, että vatvon asioita.
Oliko mulla oikeasti syytä pelätä?
Lauantaina mentiin sitten kavereiden kanssa baariin ja siinä kahden jälkeen mua alkoi väsyttää ja päätin lähteä nukkumaan. Keskustasta on ehkä kilometri sinne asunnolle, joten päätin kävellä.
Suurinpiirtein puolessa välissä matkaa mut otti kiinni mies. Mies oli mua vähän vanhempi, siististi pukeutunut ja asiallinen. Hän sanoi, että näki miten mua lähdettiin auton kanssa seuraamaan ja halusi tulla sanomaan siitä mulle. Pian meidän ohi ajoi joku auto ja mies sanoi, että se oli se auto, joka seurasi.
Mä tietenkin vähän hätäännyin ja ajattelin, että onneksi mies huomasi. Mies kysyi sitten haluanko, että kävelee mun kanssa vähän matkaa. Minä suostuin. Mies oli siis koko ajan ihan mukava.
Kun päästiin kerrostalon pihaan, kiitin miestä ja sanoin hyvää yötä. Sitten käännyin pois ja mies tarras mua olkapäästä ja käännyin katsomaan. Mies katsoi mua todella inhottavalla katseella suoraan silmiin ja iski silmää.
En tiedä mikä tuli, mutta vaistoni heräsivät heti. Kaikki ei ole kunnossa. Mua ei kukaan varmaan ikinä edes seurannut, vaan mies keksi sen seurausjutun päästäkseen juttelemaan.
Yritin perääntyä ja mies käveli mun perässä ja sanoi jotakin äläs nyt kiirehdin ja mä autoin sua ja mä haluaisin pienen korvauksen.
Mulla oli avaimet kädessä ja juoksin täysiä ovelle ja ehdin päästä sisään. Mies olisi ehkä halutessaan voinut saadakin mut kiinni. Rappukäytävässä en katsonut taakseni vaan harpoin portaita ylös vain asunnolle.
Mies tiesi asunnon, koska olin meidän kävellessä sanonut, että mulla jäikin näköjään valot päälle.
Kävin suihkussa ja söin vähän ja noin 20-30min päästä katsoin ulos ja MIES OLI SIELÄ IKKUNAN ALLA!
Tilanne oli pelottava ja mies uhkaava jollain tapaa. Se kusetti mua ihan varmasti.
No se äijä ei edes tiedä, että mä en asu siinä asunnossa. Mulla ei enää mitään vaaraa ole. Mies varmaan luulee mun asuvan kaupungissa jne. Ei se voi mun jäljille ikinä päästä. Mua vaan pelotti tilanne ja mä yleensä pääsen paremmin yli niin, että vatvon asioita.
Oliko mulla oikeasti syytä pelätä?
olit mennä vanhanaikaiseen.
