vajaa 2v vanhempien välistä omaan sänkyyn... APUA!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pypylleröinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pypylleröinen"

Vieras
Nyt siis tultu siihen tulokseen, että tuo lapsi on PAKKO (joo, haukkukaa vaan, antaa tulla...) siirtää omaan huoneeseen nukkumaan. Pinnasängyssä ei pysy, ja jos/kun nukkuu meidän välissä, kukaan ei nuku. Joko lapsi heräilee siihen, että on liian kuuma, tai me pysytään hereillä, kun poika nukkuu poikittain, ja potkii/lyö meitä, koko ajan. On siis tosi levoton nukkuja. Sen lisäksi heräilee siihen, kun miehellä soi työpuhelin välillä yölläkin (päivystys) ja aamulla, kun miehellä soi herätyskello ja lähtee töihin. Paras uni lapselle siis tulee omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Se on nyt puolivuotta nukkunut meidän välissä (lähti siitä, kun oli kipeänä ja korvien putkitus...), sitä ennen pinnasängyssä meidän makkarissa. 1v paikkeilla nukkui pinniksessä omassa huoneessaan pari kuukautta, mutta sitten tuli tuo sairastelu ja putkitus...
Nukahtaminen on pojalle tosi vaikeeta, pyörii, hyörii, höpöttää, pussailee, jumppaa, syö unileluaan, kasaa peittoa päälleen ja potkii sitä pois... Nukahtamiseen menee 1-2h/ilta, ja nukahtaa useimmiten nukuttajan kainaloon. Jos jättää yksin nukahtamaan, huutaa hysteerisesti. Tai siis huusi silloin, kun on viimeksi koitettu yksin nukahtamista.

Auttakaa mua, tarvitaan nyt kaikki hyvät vinkit.

En kaipaa yhtäkään "jätä sinne sänkyyn ja sano hyvää yötä ja lähde", (koitetaan kyllä tääkin, mutta voin vannoa, että ei pysy sängyssä) tai "lapsen paras paikka on äidin ja isän vieressä" (varmasti, myös sillon, kun kukaan ei nuku?) tai muutakaan siunailua asialle. Juttu vaan kun on nyt niin, että oma sänky ja huone, kiitos.
 
Tsemppiä ja jaksamista tilanteen kanssa, meillä painitaan vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin poika on jo vähän yli 2 vuotias. Meillä lapsi nukkui omassa huoneessa omassa sängyssään siitä kun täytti puoli vuotta vähän vajaa 2 vuotiaaksi jolloin satuimme muuttamaan. Muuton jälkeen ei ole nukkunut omassa uudessa huoneessaan kuin pari ekaa yötä ja nekin tosin monen herätyksen kanssa. Oltiin niin väsyneitä rakentamisesta ja muutosta että otimme tuolloin pojan makuuhuoneeseemme nukkumaan, tosin on kyllä enimmäkseen nukkunut siellä omassa pinnasängyssään.

Meillä on tänään pitkästä aikaa yritystä edistyä asian kanssa, sillä lapsi sai tänään oman uuden "isojen poikien" jatkettavan sängyn joka muutti suoraan pojan huoneeseen. Nyt on siis puoleen vuoteen ensimmäinen yritys jolloin poika nukahti yöunille omaan huoneeseensa nukkumaan, jännityksellä odotellaan kauanko kestää ennen kuin herää ekan kerran...

En osaa antaa mitään sen kummempaa vinkkiä, paitsi sen että pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Itse vielä vahvasti uskon siihen että tilanne joskus helpottaa. Meillä tuo uusi sänky auttoi asiaa ainakin sen verran että poika meni mielellään uuteen sänkyynsä nukkumaan, tosin hieman itkua väänsi kun tajusi että siinä pitäisi ihan jopa nukkuakin eikä äiti ja isä ole koko yötä vierellä. Mutta siis pinnasänky jos oltais siirretty pojan omaan huoneeseen niin ei olisi pysynyt siinä hetkeäkään ja lopputulos olisi ollut monen tunnin itkuraivari, edistystä siis kai tämäkin.
 
jeps tuttua. Pieniä vinkkejä joita voi kokeilla. Osta sinne omaan kämppään uusi kiva sänky(lapsi mukaan kaupoille). Jos sänky siis jo on, niin uusi pussilakana tai uusi uninalle jota saa käyttää vaan omassa sängyssä. Tee sängystä teltta, maja, tytöillä prinsessasänky. Jotenki tämmöset pienet ekstrat omassa sängyssä vaan saattaa toimia.

Joskus toimii että lapsi vaan on tarpeeksi väsynyt illalla. meillä ainakin yhteen aikaan kun oli vaikeaa toimi kun mentiin nukkuun vasta klo 22 tämä ei tietty oo hyvä idea jos herätys klo7 :D

Siihen vain kuitenkin tarvitaan se pieni kipinä, että omassa kämpässä on kivaa ja parempi nukkua. Meillä pitkään tyttö nukkui hyvin omassa sängyssä, sitten ykskaks tuli nukahtamisen kanssa takkua. Lopulta luovutettiin ja sai nukahtaa meidän väliin ja yöllä kannoin omaan sänkyyn. No sitten aloin nukuttaa taas omaan kämppään ja sanoin että saa tulla kainaloon jos tahtoo, en edes yrittänyt väkiste nukuttaa omaan kämppään (lue:istua nököttäisin siellä ja odottaisin tunnin nukahtamista tai lukisin kaikki satukirjat läpeensä) no kas tyttö alkoikin taas nukahtaa ittekseen omaan sänkyyn, kun oli kerran lupa tulla pois jos tahtoo...

teevee sarjoissa kehotetaan vaan viemään uudestaan ja uudestaan takaisin, jutella ei saa, muutakun toivottaa hyvät yöt uudestaan. Tämä ei meillä ainakaan kertakaikkiaan toiminut vaikka noin15 kertaa vein joka ehtoo takasi sänkyynsä, ei se mitenkää parantunu se nukahtaminen, pikemminkin aina tuli lopulta itku....
 
Itse ehkä aloittasin sillä, että juttelisin pojan kanssa muutamana päivänä omasta huoneesta ja sängystä. Meidän kaksivuotiaan kanssa pitää ainakin "neuvotella" monesta asiasta, mikä tarkoittaa siis vaan sitä, että asiaa läpikäydään ennalta. Nukahtaminen omaan huoneeseen tapahtuu meillä niin, että iltarutiinien jälkeen luen sadun ja istun sohvalla vieressä kunnes nukahtaa. Olisiko mahdollista, että sinulla olisi vaikka patja pojan huoneessa ja poika saisi pyytää sinut sinne nukkumaan aluksi jos tuntuu, ettei halua olla yksin omassa huoneessa. Ehkä uudella unilelulla voisi lahjoa tms. Lisäksi miten teillä ulkoillaan iltasella, voisiko siihen ottaa vielä pienen happihyppelyn, että virtaa voisi kuluttaa. Tai toimisiko teillä joku muu paremmin, jos ulkoilu sittenkin vaan virkistää :)
Tsemppiä, musta tuntuu että meidän kaksi vuotiaalla on tuo nukahtaminen vaikeutunut, että liekö joku vaihe mutta olen pyrkinyt tekemään nyt niin, että en reagoi lapsen touhuiluun sen jälkeen kun ollaan rutiinit tehty ja pussattu, paijattu ja laulettu. Sanon sitten vain "hyvää yötä ja että äiti on tässä vieressä"...Eihän se aina toimi, kun toinen painaa karkuun huoneesta mutta ainahan sitä voi yrittää :) Meidän lapsi on siis nukkunut 1,3 vuotiaasta tavallisessa sängyssä ja tykkää nukkua siellä. Oli tosi ylpeä ja on vieläkin tavallisesta sängystään, että jos teillä on vielä pinnis niin, ehkä siitäkin voisi tehdä jonkun numeron, että vaihdetaan sänkyä..
 
Minä sanoisin, että jätätte hänet sinne huoneeseen, menette heti takaisin ja pienin pienin askelin siirrytte pitempään poissaoloon. Tai sitten istutte vieressä ja pienin pienin askelin siirrytte joka päivä kauemmaksi pojan sänkyä, kunnes lopulta istutte siellä huoneen ulkopuolella.

Meillä kävi niin, että reilun vuoden ikäinen poikamme, joka nukkui jo isojen sängyssä, alkoi yhtäkkiä poistua sängystä yöunille mentyä. Aluksi aloimme häntä sitten nukuttaa istumalla vieressä, mutta tähän alkoi ilta illalta kulua vain pitemmän aikaa. Viimeisinä iltoina siellä istuttiin ainakin tunti. Lopulta ei jaksettu, eikä voitukaan, kun perheeseen tuli uusi vauva. Päätettiin kokeilla palauttamistekniikkaa. Ensimmäisenä iltana palautin pojan sänkyyn muistaakseni noin 120 kertaa, aikaa meni 1 tunti ja 40 minuuttia nukahtamiseen. Toisena iltana palautukset väheni puolella, aikaa meni noin 40 minuuttia. Kolmantena iltana poika jäi sinne, eikä ole sen koommin poistunut sängystä enää iltaisin. Aikaa on kulunut vajaan vuoden verran.

Jossakin vaiheessa hän alkoi yöllä tulla meidän huoneeseemme, mutta määrätietoisesti palautettiin poika omaan sänkyyn ja sanottiin, että "Nyt on yö, nyt nukutaan." Parhaimmillaan jäi kerrasta, parina yönä sitten kyllä nukuin pojan huoneen ulkopuolella ja ramppasin poikaa sänkyyn tunnin verran. Mutta nämä yöjuoksemiset loppuivat muutamassa yössä. Juokseminen alkoi silloin yleensä vauvan itkusta, heräsi varmaan siihen ja luuli, että on aamu. Parisen kuukautta sitten poika tahtoi mennä aamulla ennen varsinaista heräämistä sohvalle ja nukahtaa sinne. En tiedä mistä oli kyse, mutta nämäkin juoksut jäivät pois alta viikossa, vaikka niihin ei puututtu. Emme siis itse heränneet, kun poika kömpi sohvalle, yllätimme hänet vain nukkumasta sieltä.

Nykyään pojalla on huoneessaan lamppu, joka syttyy klo 7 aamulla. Silloin on lupa nousta. Välillä toimii tosi hyvin ja poika tulee meidän huoneeseemme vasta sitten, mutta välillä taas ei, tulee jo puoli seiskalta. Silloin palautamme vielä sänkyyn. Yöllä poika herää nykyään hyvin harvoin ja silloinkin on varmaankin painajainen syynä. Käyn rauhoittelemassa ja jatketaan unia. Isänsä ei voi mennä pojan luokse öisin, koska muutoin alkaa konsertti. Hän on täysin isänsä poika.

Toivon, että teillä onnistuu lapsen nukahtaminen omaan sänkyynsä nopeasti. Jaksan uskoa, että jos te vain jaksatte olla kärsivällisiä ja toimia aina samalla tavoin, niin teilläkin nukutaan viikon päästä jo rauhallisempia unia. Ja toden totta tuo vanhempien välissä nukkuminen ei toimi meilläkään lainkaan. Nuorempi, joka on nyt jo 10 kuukauden, pitää välillä hakea viereen nukkumaan. Ilmeisesti ei löydä tuttiaan tahi näkee huonoa unta, jolloin ei enää rauhoitu itsekseen. Onneksi tätäkään ei satu joka yö. Mutta sitten kun sattuu, niin tenava kierii ja pyörii ja kun lopulta nukahtaa, ei sitä uskalla itse vaihtaa edes asentoa, ettei toinen herää. Onhan se ihana kun se siinä vieressä tuhisee, mutta kyllä on mulla paikat jumissa, kun yhdessä asennossa joudun nukkumaan. Poitsu meinaa vänkää samantien kylkeen/selkään kiinni, jos vähänkään yritän liikahtaa kauemmaksi. Taitaa olla meillä edessä samanmoinen taistelu tuossa syyskesällä.

Vaan tsemppiä. Tiedän, ettei se ehkä ole helppoa. Olen kuullut jopa "kauhutarinoita" perheistä, joissa vielä 10-vuotiaskin kömpii yöllä äidin ja isin väliin.
 
Oi, fiksuja vastauksia, rasti seinään! :)
Kiitos kaikille, kiva tietää, että muuallakin taistellaan samoista asioista. Jaksamista teillekin :)

Mä oon miettinyt tota, että jos ottaisin patjan lattialle, ja nukkuisin pojan kanssa vaikka ekayön siellä sen kanssa. Vai onko ihan hölmöä?
Käytiin n.1kk sitten ostamassa tuo sänky, ja juttua alustettiin sillon hirveesti, ja piti heti alottaakin tuo omassa sängyssä nukkuminen. Siitä jäi kuitenkin osa puuttumaan, eli ei ollut vielä nukkumiskelpoinen. Tuo osa saatiin viimeviikolla, ja nyt sänky on ihan käyttökuntonen. Eli se siitä hyvästä pohjustuksesta :/
 
Entäs ihan perinteinen sivuvaunu? Lapsen sänky teidän sängyn viereen ja kunnon palkinto ensimmäisestä yöstä, jonka nukkuu siellä.

Ja päiväunista voisi aloitella ja tehdä aluksi sängystä pehmolelulujen nukkumispaikan, jonne olisi sitten pienen hyvä ja turvallinen itsekin aikanaan nukahtaa.
 
Onhan tuosta jo aikaa, kun asiasta keskusteltiin, mutta olisi kiva kuulla miten aloittajalla on mennyt lapsen siirtämisessä omaan sänkyynsä?

Meillä on menossa kuopuksen (1v 2kk) opettaminen isojen poikien sänkyyn. Ensimmäisenä iltana palautin 82 kertaa, kahdeksantena iltana viimein jäi nukkumaan ilman palautteluja. Mutta lapsi ei yleensä mennyt itkien sänkyyn, vaan hyvillä mielin. Parina iltana kävi niin, että poika itki, kun vein nukkumaan. Jäin sitten viereen silittelemään ja nopeasti hän rauhoittuikin. Poistuin, poika itki, palasin ja silittelin, poistuin, poika itki, palasin ja silittelin. Tätä jatkui muutaman minuutin verran, sitten hän rauhoittui niin että voin poistua oven ulkopuolelle päivystämään, jos vaikka poistuukin sängystä. Nyt toivotaan, että jatkuu tämä, että poika jää kerrasta sänkyyn ja minäkin pääsen unille. Onneksi on lopettanut sen, että vaatii viereen yöksi. Ei enää selkä tahtonut kestää yhdessä asennossa nukkumista :)
 

Yhteistyössä