Valdoxan, uusi masennuslääke!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Toivo elää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja keipit@dnainternet.net:
Alkuperäinen kirjoittaja tytty:
Mä käytän ja olen valmis maksaan tuon, toimii mulla loistavasti. Terveyteen löytyy aina rahaa, varsinkin näin mahtavaan lääkeeseen!

Olen iäkkäämpi henkilö ja sairastanut masennusta vuosia. Siihen liittyy vaimokkeeni rintasyöpäkuolema -95 syliini.
Olen saanut käyttää melkein kaikki myynissä olevat lääkkeet, mutta ne eivät anna toivottavaa vastetta.
Oletko todennut haittavaikutuksia ( lieviä, vaikeita )?

Kerro kuulumisesi, koska eräs psykiatrian dosentti suositteli minulle uutena lääkkeenä.

Reppana 48

Siis joo kerrompa lisää. Nyt olen käyttänyt Valdoxania liki 3kk ja edelleen todella tyytyväinen olen.

Eihän kaikki päivät helppoja tietenkään edelleenkään ole. Mutta niitä plussa päiviä on todella paljon (mun oma metodi seurata vointiani, laitan illalla plussan kalenteriin jos päivä oli hyvä, 0 jos oli jotain sieltä päin ja - jos meni perseeleen). Sivuvaikutuksia en enää huomaa lainkaan.

Varoitan kuitenkin että alku oli mulla todella paha. Söin tätä ennen Cipralexia 20mg/pvä vai olikohan se nyt peräti isompikin annos. Iltaisin söin Tenoxia kun se oli ainoa kun vähän ees sai nukkumaan. Cipralex ajettiin ensin alas, 5mg vähentäen joka kolmas päivä. Ja sitten aloitin VAldoxanin, 25mg/pvä. Tuo aika oli elämäni pahimpia. Olin todella, todella ärtynyt jopa hieman agressiivinen. Yliherkkä kaikella. Itsetuhoiset ajatukset jylläs, oli niin paha olla vaan sisällä. Tuo saattoi kuitenkin olla enemmän vierrotusoire cipralexistä, en tiedä. Päänsärkyäkin oli. Mutta paras asia valdoxanissa oli se nukuttaminen. Lääkehän otetaan illalla ja sain heti alusta lähtien nukuttua "luonnollista" unta, eli aamulla ei ollut pöhnäinen olo enkä nähnyt enää painajaisia. Siksi jaksoin jatkaa vaikka tuntui tosi pahalta päivisin.

Annoskoko nostetiin hoitotasolle 50mg (psykiatrini mukaan 25mg riittää ylläpitoon, mut 50mg tarvitaan hoitoon...) ja tilanne alkoi tasaantua todella nopeasti. Ei kaikki masennusoireet todellakaan ole hävinneet, mutta jaksan arkea paljon,paljon paremmin. Toisina päivinä tuntuu kuin olisin taas löytänyt uudelleen kadonneeksi luulleen minäni =) Se antaa voimia jaksaa. Tuo päivärytmin tasaantuminen on ollut avuksi suunnattomasti, juurikin kun saa laadukkaat yöunet. Kahvin kanssa tuo ei mulla oikein sovi, jotenkin tulen levottomaks. Lääkäri sanoikin että on hyvin mahdollista että tuo vahvistaa kofeiinin vaikutusta.

Mulle tää on ihmelääke. Cipralexin lisäksi on tullut testattua efexor, seroquel (jossain kohtaa "luultiin" masennuksen olevan maanis-depressiivistä, vaan eipä tää sitä ole), miratzapin...mitähän muita? En ees muista. Rauhoittavat oli pitkään tukena, nyt ne homehtuu tuolla lääkekaapissa. Pois en uskalla vielä heittää, mut en kyl ole tarvinnukaan.

Anteeksi etten ole huomannut kirjoittaa aiemmin kokemuksia. Mä ymmärrä että läheisen menetys voi ajaa pahaankin masennukseen. Mulla taustalla vanhempien riitojen värittämä lapsuus johon kuului henkistäväkivaltaa ja alkoholismiakin jossain määrin. Sitten koin varsin vaikeat raskaudet, kummastakin lapsi syntyi keskosena. Ja toisen synnytyksessä meinasi omakin henki vielä lähteä. Kaiken tuon jälkeen lapsuuden patoumat aukes, äitiys ja vaikea vauva-ajan alku herättivät sellaisen mörön että talttuttamista on ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytty:
Alkuperäinen kirjoittaja keipit@dnainternet.net:
Alkuperäinen kirjoittaja tytty:
Mä käytän ja olen valmis maksaan tuon, toimii mulla loistavasti. Terveyteen löytyy aina rahaa, varsinkin näin mahtavaan lääkeeseen!

Olen iäkkäämpi henkilö ja sairastanut masennusta vuosia. Siihen liittyy vaimokkeeni rintasyöpäkuolema -95 syliini.
Olen saanut käyttää melkein kaikki myynissä olevat lääkkeet, mutta ne eivät anna toivottavaa vastetta.
Oletko todennut haittavaikutuksia ( lieviä, vaikeita )?

Kerro kuulumisesi, koska eräs psykiatrian dosentti suositteli minulle uutena lääkkeenä.

Reppana 48

Siis joo kerrompa lisää. Nyt olen käyttänyt Valdoxania liki 3kk ja edelleen todella tyytyväinen olen.

Eihän kaikki päivät helppoja tietenkään edelleenkään ole. Mutta niitä plussa päiviä on todella paljon (mun oma metodi seurata vointiani, laitan illalla plussan kalenteriin jos päivä oli hyvä, 0 jos oli jotain sieltä päin ja - jos meni perseeleen). Sivuvaikutuksia en enää huomaa lainkaan.

Varoitan kuitenkin että alku oli mulla todella paha. Söin tätä ennen Cipralexia 20mg/pvä vai olikohan se nyt peräti isompikin annos. Iltaisin söin Tenoxia kun se oli ainoa kun vähän ees sai nukkumaan. Cipralex ajettiin ensin alas, 5mg vähentäen joka kolmas päivä. Ja sitten aloitin VAldoxanin, 25mg/pvä. Tuo aika oli elämäni pahimpia. Olin todella, todella ärtynyt jopa hieman agressiivinen. Yliherkkä kaikella. Itsetuhoiset ajatukset jylläs, oli niin paha olla vaan sisällä. Tuo saattoi kuitenkin olla enemmän vierrotusoire cipralexistä, en tiedä. Päänsärkyäkin oli. Mutta paras asia valdoxanissa oli se nukuttaminen. Lääkehän otetaan illalla ja sain heti alusta lähtien nukuttua "luonnollista" unta, eli aamulla ei ollut pöhnäinen olo enkä nähnyt enää painajaisia. Siksi jaksoin jatkaa vaikka tuntui tosi pahalta päivisin.

Annoskoko nostetiin hoitotasolle 50mg (psykiatrini mukaan 25mg riittää ylläpitoon, mut 50mg tarvitaan hoitoon...) ja tilanne alkoi tasaantua todella nopeasti. Ei kaikki masennusoireet todellakaan ole hävinneet, mutta jaksan arkea paljon,paljon paremmin. Toisina päivinä tuntuu kuin olisin taas löytänyt uudelleen kadonneeksi luulleen minäni =) Se antaa voimia jaksaa. Tuo päivärytmin tasaantuminen on ollut avuksi suunnattomasti, juurikin kun saa laadukkaat yöunet. Kahvin kanssa tuo ei mulla oikein sovi, jotenkin tulen levottomaks. Lääkäri sanoikin että on hyvin mahdollista että tuo vahvistaa kofeiinin vaikutusta.

Mulle tää on ihmelääke. Cipralexin lisäksi on tullut testattua efexor, seroquel (jossain kohtaa "luultiin" masennuksen olevan maanis-depressiivistä, vaan eipä tää sitä ole), miratzapin...mitähän muita? En ees muista. Rauhoittavat oli pitkään tukena, nyt ne homehtuu tuolla lääkekaapissa. Pois en uskalla vielä heittää, mut en kyl ole tarvinnukaan.

Anteeksi etten ole huomannut kirjoittaa aiemmin kokemuksia. Mä ymmärrä että läheisen menetys voi ajaa pahaankin masennukseen. Mulla taustalla vanhempien riitojen värittämä lapsuus johon kuului henkistäväkivaltaa ja alkoholismiakin jossain määrin. Sitten koin varsin vaikeat raskaudet, kummastakin lapsi syntyi keskosena. Ja toisen synnytyksessä meinasi omakin henki vielä lähteä. Kaiken tuon jälkeen lapsuuden patoumat aukes, äitiys ja vaikea vauva-ajan alku herättivät sellaisen mörön että talttuttamista on ollut.




Kiitos kun kerroit valdoxan kokemuksistasi:) Ihana kuulla että voit nyt hyvin, kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kesän odotusta!
 
Valdoxan nosti minut parissa viikossa työkykyiseksi ja pirteäksi, kun olin siihen asti vuodepotilas. Ajattelin että tässäpä ihmelääke.

Mutta: Sivuvaikutuksena oli ensin migreeni (joka hellitti parin viikon päästä) ja hillitön ÄRTYMYS JA KIUKKU joka ei hellittänyt :( :(

Olin jatkuvasti täynnä ärtymystä, kiukkuinen, jopa täynnä vihaa, mikä on täysin luonteeni vastaista. Ensin ajattelin että tämä menee ohi vaikka olikin aivan hirveää, mutta tilanne ei hellittänyt.

Jatkuva ärtyisyyteni johti siihen, että aloin lopulta aukomaan päätäni miehelleni, sillä mikään hänen tekemisensä ei ollut mielestäni oikein, hän näytti ärsyttävältä ja oli hidas kuin etana, seksielämämme loppui kokonaan kun minua ärsytti koko touhu, aloin nalkuttamaan mitä en ollut tehnyt aikaisemmin ja rupesin myös rähjäämään lapsille, kun kiukuttelivat.

Lopputuloksena parin kuukauden jälkeen meillä on vakava aviokriisi (minä en siedä edes nähdä miestäni) ja suututin puolison teini-ikäisen lapsen niin pahasti ettemme ole enää puheväleissä.

Neljä päivää sitten lopetin Valdoxanin. Tänään tunnen itseni taas ei-ärtyisäksi, mutta väsymys palasi samantien, samoin lyijyjäsenet. Heräsin juuri, oli pakko ottaa ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päiväunet.

Eli ihmelääke on mutta en voi käyttää sitä jos haluan olla jossakin muussa tunnetilassa kuin huikean ärtynyt tai raivoissani :( Nyt yritän selvitä ilman mitään, harmi vaan että sain työpaikan kun olin työkykyinen ja nyt näyttää siltä että suistun takaisin työkyvyttömyyteen.
 
Jotenkin vasta nyt hoksasin, että nimimerkki Tytty oli ollut ärtyinen mutta ei ilmeisesti ole enää.

Tytty, kauanko ärtymys kesti ja pääsitkö siitä eroon? Kerroin edellä että lääke on ajanut perheeni aviokriisiin, mutta tuo on ollut minulle ainoa toimiva lääke moneen vuoteen (Efexor tehosi hetken, mutta ei sitten myöhemmin enää).

Tuli toiveikkuus josko sittenkin yrittäisi vielä kestää tätä raivoa, JOS se menee ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kroonikko:
Valdoxan nosti minut parissa viikossa työkykyiseksi ja pirteäksi, kun olin siihen asti vuodepotilas. Ajattelin että tässäpä ihmelääke.

Mutta: Sivuvaikutuksena oli ensin migreeni (joka hellitti parin viikon päästä) ja hillitön ÄRTYMYS JA KIUKKU joka ei hellittänyt :( :(

Olin jatkuvasti täynnä ärtymystä, kiukkuinen, jopa täynnä vihaa, mikä on täysin luonteeni vastaista. Ensin ajattelin että tämä menee ohi vaikka olikin aivan hirveää, mutta tilanne ei hellittänyt.

Jatkuva ärtyisyyteni johti siihen, että aloin lopulta aukomaan päätäni miehelleni, sillä mikään hänen tekemisensä ei ollut mielestäni oikein, hän näytti ärsyttävältä ja oli hidas kuin etana, seksielämämme loppui kokonaan kun minua ärsytti koko touhu, aloin nalkuttamaan mitä en ollut tehnyt aikaisemmin ja rupesin myös rähjäämään lapsille, kun kiukuttelivat.

Lopputuloksena parin kuukauden jälkeen meillä on vakava aviokriisi (minä en siedä edes nähdä miestäni) ja suututin puolison teini-ikäisen lapsen niin pahasti ettemme ole enää puheväleissä.

Neljä päivää sitten lopetin Valdoxanin. Tänään tunnen itseni taas ei-ärtyisäksi, mutta väsymys palasi samantien, samoin lyijyjäsenet. Heräsin juuri, oli pakko ottaa ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päiväunet.

Eli ihmelääke on mutta en voi käyttää sitä jos haluan olla jossakin muussa tunnetilassa kuin huikean ärtynyt tai raivoissani :( Nyt yritän selvitä ilman mitään, harmi vaan että sain työpaikan kun olin työkykyinen ja nyt näyttää siltä että suistun takaisin työkyvyttömyyteen.








Heissan!!!!
Siis mulle kävi AIVAN SAMOIN cipralexin kanssa!!!! Olin lähes raivohullu ja miehessä aloin näkemään vain ärsyttäviä piirteitä! Nalkutin koko ajan, kihisin kiukusta ja seksielämä loppui kokonaan!Lapset sai kuulla kunniansa ja pahinta ärtyisyyttä yritin purkaa lenkkeilyllä..mutta ei auttanut :(

Minua kiinnostaisi kokeilla valdoxania..Kun nuo muut lääkkeet eiole oikein sopineet....
 
kuukausi takana ja lisää hain. Olisiko maksanut noin 64 egee, muistelen. Siis luukauden lääkkeet 28 kpl. Mutta se paras näissä lääkkeissä, ei mitään sivuvaikutuksia ole tullut!! Mutta en kyllä ole juuri muutakaan itsessäni huomannut, ehkä itkuisuus on hieman kadonnut. Mutta voin suositella kaikille jotka pelkää sivuvaikutuksia:)
 
Olen käyttnyt valdoxania nyt 2kk ja päänsärky on ollut alusta asti kroonista. Lisäksi tulivat migreenit 2krt viikossa auroineen. Menen huomenna maksakokeisiin, koska minulla tuo maksa tuntuu reagoivan herkästi kaikkeen. Hyvä juttu on ollut tuo nukahtamisen helppous. Ennen lääkitystä saatoin valvoa yöt läpeensä, myös tenoxin avulla. Minulla diagnoosina traumaperäinen paniikkihäiriö / synnytyksen jälkeinen masennus. Olen huolehtija-panikoijatyyppi ja nyt valvon välillä öisin pelätessäni että mitä tämä lääke tekee minun terveydelleni. Minulla ei ole kokemuksia muista masennuslääkkeistä enkä osaa oikein sanoa kuinka valdo on vaikuttanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nallukka:
Alkuperäinen kirjoittaja kroonikko:
Valdoxan nosti minut parissa viikossa työkykyiseksi ja pirteäksi, kun olin siihen asti vuodepotilas. Ajattelin että tässäpä ihmelääke.

Mutta: Sivuvaikutuksena oli ensin migreeni (joka hellitti parin viikon päästä) ja hillitön ÄRTYMYS JA KIUKKU joka ei hellittänyt :( :(

Olin jatkuvasti täynnä ärtymystä, kiukkuinen, jopa täynnä vihaa, mikä on täysin luonteeni vastaista. Ensin ajattelin että tämä menee ohi vaikka olikin aivan hirveää, mutta tilanne ei hellittänyt.

Jatkuva ärtyisyyteni johti siihen, että aloin lopulta aukomaan päätäni miehelleni, sillä mikään hänen tekemisensä ei ollut mielestäni oikein, hän näytti ärsyttävältä ja oli hidas kuin etana, seksielämämme loppui kokonaan kun minua ärsytti koko touhu, aloin nalkuttamaan mitä en ollut tehnyt aikaisemmin ja rupesin myös rähjäämään lapsille, kun kiukuttelivat.

Lopputuloksena parin kuukauden jälkeen meillä on vakava aviokriisi (minä en siedä edes nähdä miestäni) ja suututin puolison teini-ikäisen lapsen niin pahasti ettemme ole enää puheväleissä.

Neljä päivää sitten lopetin Valdoxanin. Tänään tunnen itseni taas ei-ärtyisäksi, mutta väsymys palasi samantien, samoin lyijyjäsenet. Heräsin juuri, oli pakko ottaa ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päiväunet.

Eli ihmelääke on mutta en voi käyttää sitä jos haluan olla jossakin muussa tunnetilassa kuin huikean ärtynyt tai raivoissani :( Nyt yritän selvitä ilman mitään, harmi vaan että sain työpaikan kun olin työkykyinen ja nyt näyttää siltä että suistun takaisin työkyvyttömyyteen.








Heissan!!!!
Siis mulle kävi AIVAN SAMOIN cipralexin kanssa!!!! Olin lähes raivohullu ja miehessä aloin näkemään vain ärsyttäviä piirteitä! Nalkutin koko ajan, kihisin kiukusta ja seksielämä loppui kokonaan!Lapset sai kuulla kunniansa ja pahinta ärtyisyyttä yritin purkaa lenkkeilyllä..mutta ei auttanut :(

Minua kiinnostaisi kokeilla valdoxania..Kun nuo muut lääkkeet eiole oikein sopineet....

Meillä mies aloitti valdoxanin muutama kuukausi sitten. Pelkkä valdoxan aiheutti valtavaa ja hillitsemätöntä agressiota, joka johti perheväkivaltaan. Nyt valdoxan on puolet pienempänä annoksena ja cymbalta tukena. Agressiot ovat vähentyneet, mutta eivät täysin poistuneet. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja kroonikko:
Jotenkin vasta nyt hoksasin, että nimimerkki Tytty oli ollut ärtyinen mutta ei ilmeisesti ole enää.

Tytty, kauanko ärtymys kesti ja pääsitkö siitä eroon? Kerroin edellä että lääke on ajanut perheeni aviokriisiin, mutta tuo on ollut minulle ainoa toimiva lääke moneen vuoteen (Efexor tehosi hetken, mutta ei sitten myöhemmin enää).

Tuli toiveikkuus josko sittenkin yrittäisi vielä kestää tätä raivoa, JOS se menee ohi.

Pitäs varmaan useammin lukea tätä palstaa kun jää vastaamatta...

Siis tuo ärtyisyys. Se periaateessa hävis siinä kuukauden kahden aikana. Tosin mulla nostettiin tossa kohtaa se annoskokokin sinne 50mg joten sekin kai hieman vaikutti.

Mutta sellaisen jutun olen itsestäni huomannut että kahvin "vaikutus" elimmistöön on vahvistunut. Oon ollut sellanen normi kahvin litpittäjä, 2-3kuppia päivässä. Nyt yksikin kuppi joskus tuntuu liialta. Tiedättehän tunteen kun kahvia jo juonnut liikaa? On ihan vapinainen ja sellanen "hermoheikko" olo? Se on vahvistunut ihan järjettömästi ja siksi oon joutunut tuosta kahvista osittain luopuun. Aamukahvin vielä kestän. Liekkö yksilöllistä vaiko ihan sivuoire. Tiedä häntä.

Nyt taistelen uuden vaiheen kanssa. Eli koen että mun päänuppi on alkanut parantua masennusoireista ja "tulevaisuus näyttää valoisalta". Ongelma vaan on se että olen edelleen tavallaan fyysisesti toipilas. Eli en vaan jaksa ryhtyä mihinkään/se on vaan vaikeaa...en osaa selittää paremmin. Kun saa revittyä itseni liikeelle kaikki sujuu taas niin kuin ennen ja koen nauttivani asioista. Mutta tuo voimattomuus vie välillä voiton ja tuottaa suurta ahdistusta, mieli halajais jo, mut kroppa ei kykene. Psykiatrini sanoi tuon olevan hyvin normaali parantumisprosessin kulku. Mieli tulee ensin ja kroppa vasta myöhemmin perässä. Eli kai sit pitäs vaan jaksaa edelleen sinnitellä...vaika noina pahoin päivinä joudunkin turvaamaan rauhoittaviin.

Kroonikko puhuit tuosta aviokriisistä...Onko miehesi ollut mukana kun olet käynnyt hoitavalla lääkärilläsi? Josko hän osaisi hahmottaa hieman tuota sun mielentilaa paremmin? Mä nostan hattua oikeasti noille meidän masennusta sairastavien rinnalla eläjille. Ei ole helppo nakki sekään. Kun tätä ei todellakaan voi aina järjellä käsittää, edes itse. Saati että osais toiselle tuntojaan selvittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Meillä mies aloitti valdoxanin muutama kuukausi sitten. Pelkkä valdoxan aiheutti valtavaa ja hillitsemätöntä agressiota, joka johti perheväkivaltaan. Nyt valdoxan on puolet pienempänä annoksena ja cymbalta tukena. Agressiot ovat vähentyneet, mutta eivät täysin poistuneet. :(

Hei, olen todella pahoillani puolestasi. Itse olen ollut kotiväkivallassa se vastaanottava puoli ja nyt kun ärtyisyyteni iski pintaan Valdoxanin myötä se sitten jälkireaktiona (jo kun olin lopettanut lääkkeen) nosti miehessäni uudelleen pintaan väkivaltaisuuden. Hän on ikään kuin katkera kiukkuisuudestani keväällä, vaikka tietää sen johtuneen lääkkeestä.

No, hyvää jos huonoakin. Mieheni on tappavan vaarallinen humalassa ja pari kertaa hakannut pahasti minut, hengenlähtö ollut lähellä. Nyt valdoxanin ärtyisyys tuhosi avioliittoni ja itse asiassa se onkin hyvä asia...
Silloin kun viimeksi kirjoitin, olin vielä surullinen asiasta, mutta nyt, kun taas olen kuunnellut tappouhkauksia niin on tosi kiva muuttaa pois oman lukon taakse :)

Ehkäpä aloitan valdoxanin uudelleen myöhemmin ja katson, josko olo kohenee sen parin kuukauden sisällä.
 
Hei!
Minun olisi tarkoitus hakea Valdoxania tänään. Hinta hirvittää mutta jos oikeesti toimii niin kiva juttu. Mulla on ollut aikaisemmin vakava masennus. Nyt olen ihan työkuntoinen ja normaali, mutta paha unettomuus jäänyt. SÖin Opamoxia kaksi vuotta ja oli hyvä lääke. Opamoxia aloin syömään, koska tarvitsin unilääkkeen, mutta olin raskaana ja sitten imetin, joten oli ainoa lääke. Mutta 2 v.n jälkeen teho heikentynyt ja annos kasvanut. Enkä haluakaan sitä käyttää enää. Remeron oli hyvä unettomuuteen, mutta lihotti--->hirveet ruokahalut.
Osallistuin keväällä unitutkimukseen. Uusi unilääke tulossa markkinoille kahden vuoden päästä. Se on erittäin lupaava ja ootan sitä innolla. Harmikseni sain lumelääkettä, joten lopetin osallistumisen.
Mutta uutta unilääkettä odotellessa haen apteekista lääkettä ja kirjoittelen tänne kuinka toimii. Pelkään tuota ärtyisyyttä ja kiukkua.... oon jo valmiiksi välillä kiukkuinen ja hermoilen, johtunee pitkälle unenpuutteesta, n. 4 h keskimäärin yössä ja sillä pitäisi jaksaa hoitaa kolmea pientä lasta kolmivuorotyön ohessa.
Mutta kirjoitelkaa kuulumisianne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Uusi kokeilija:
Hei!
Minun olisi tarkoitus hakea Valdoxania tänään. Hinta hirvittää mutta jos oikeesti toimii niin kiva juttu. Mulla on ollut aikaisemmin vakava masennus. Nyt olen ihan työkuntoinen ja normaali, mutta paha unettomuus jäänyt. SÖin Opamoxia kaksi vuotta ja oli hyvä lääke. Opamoxia aloin syömään, koska tarvitsin unilääkkeen, mutta olin raskaana ja sitten imetin, joten oli ainoa lääke. Mutta 2 v.n jälkeen teho heikentynyt ja annos kasvanut. Enkä haluakaan sitä käyttää enää. Remeron oli hyvä unettomuuteen, mutta lihotti--->hirveet ruokahalut.
Osallistuin keväällä unitutkimukseen. Uusi unilääke tulossa markkinoille kahden vuoden päästä. Se on erittäin lupaava ja ootan sitä innolla. Harmikseni sain lumelääkettä, joten lopetin osallistumisen.
Mutta uutta unilääkettä odotellessa haen apteekista lääkettä ja kirjoittelen tänne kuinka toimii. Pelkään tuota ärtyisyyttä ja kiukkua.... oon jo valmiiksi välillä kiukkuinen ja hermoilen, johtunee pitkälle unenpuutteesta, n. 4 h keskimäärin yössä ja sillä pitäisi jaksaa hoitaa kolmea pientä lasta kolmivuorotyön ohessa.
Mutta kirjoitelkaa kuulumisianne!






Toivotaan että saat avun unettomuuteesi valdoxanista :) Tulehan sit mahd. pian kertomaan miten on mennyt :)

 
taitaa olla aika yleistä tämä masennus..siitä kun ei puhuta niin helposti niin tulee välillä tunne että on ypöyksin tämän onnettoman sairautensa kanssa...kotiäitiys ja masennus on semmonen yhtälö josta ei paljon kirjoiteta,tai ei ole minun silmiini osunut..voimia ja tsemiä kaikille teille ja meille : )
 

Yhteistyössä