kun mie olen luonteeltani sellanen "sävelletään sitämukaan"- tyyppi..eli en osaa ressata ja pähkkäillä asioita etukäteen.. kun taas mun mies on just sellanen että sillä pitää aina olla pitkäntähtäimen suunitelmat valmiina. nytkin on tilanne sellanen, että mun äiti aiko tarjota lapsille "hemmottelu päivän" ens sunnuntaina (sisältäen pitsalla ja elokuvissa käynnin.. ). ja meillä oli miehen kans alustavasti puhetta, että haettas huomenna, eli lauantaina pitsat.. mutta nyt kun tuo mun äiti ilmotti tästä hemmottelu sunnuntaista, ni mies sit heti alko pähkäileen, että mitäs me tehdään sit sen lauantain kans?!
mie olen sillä mielin, että "no saapa nähä, miltä se lauantaina tuntuu, tehdäänkö oikee ruoka, vai kuinka..sen näkee sit lauantaina.." ja mies taaskin on nyt ihan paineessa, että "mitä me syödään lauantaina?! käydäänkö me sit sunnuntaina kahestaan ravintolassa syömässä kun lapset on mummollaan?! vai mitä me syödään sunnuntaina?!"
mie en vaan jaksa/osaa/viitsi murehtia ja miettiä tuollasia!! tietenkin jos asia olis joku sellanen oikeen tosi tärkee, elämän ja kuoleman kysymys, ni toki miekin sit miettisin ja murehtisin, mutta kun mies tekee tällasen elämää suuremman kysymyksen jo pelkästä parista ruuasta, ni voitte varmaan kuvitella, millanen se on tärkeämmissä asioissa!!
mie olen sillä mielin, että "no saapa nähä, miltä se lauantaina tuntuu, tehdäänkö oikee ruoka, vai kuinka..sen näkee sit lauantaina.." ja mies taaskin on nyt ihan paineessa, että "mitä me syödään lauantaina?! käydäänkö me sit sunnuntaina kahestaan ravintolassa syömässä kun lapset on mummollaan?! vai mitä me syödään sunnuntaina?!"
mie en vaan jaksa/osaa/viitsi murehtia ja miettiä tuollasia!! tietenkin jos asia olis joku sellanen oikeen tosi tärkee, elämän ja kuoleman kysymys, ni toki miekin sit miettisin ja murehtisin, mutta kun mies tekee tällasen elämää suuremman kysymyksen jo pelkästä parista ruuasta, ni voitte varmaan kuvitella, millanen se on tärkeämmissä asioissa!!
