Laitetaanpa vielä oma lusikka soppaan.
Vaikka isänne yrittä vain hyvää hyvyyttään muistaa lapsenlapsiaan, niin minusta hän teki karhunpalveluksen teidän suvulle, kun tällä tavalla perinnön jakoi. Minun omassa ja miehen suvussa perintöjä on jaettu seuraavasti: Jokaiselle ensisijaiselle rintaperilliselle eli lapselle (kun kaikki lapset elossa) saman suuruinen osuus. Tällöin kukin perhekunta on saanut saman riippumatta perhekunnan suuruudesta. Jos joku lapsista kuollut, niin yhtä suuri osuus jaettavaksi kuolleen lasten kesken. Kaikkein yksinkertaisin ja tasapuolisin malli, johon ei tarvita testamenttia.
Joillakin perhekunta on voinut olla yksi ihminen, joillakin pariskunta ja syntymätön lapsi, joillakin viisihenkinen perhe. Parissa tapauksessa ensisijainen rintaperillinen on suoraan siirtänyt perinnön omien lastensa nimiin. Se on ollut hänen ratkaisunsa eikä ole kuulunet kenellekään muulle. Jokainen on voinut halutessaan tehdä samoin. Koskaan ei ole tullut välirikkoja, kun näin on toimittu.
Mutta perinnön saa jakaa juurikin niin kuin ap:n tapauksessa. Ap:lla ei ole velvollisuutta hyvitellä siskoaan mitenkään. Mutta ymmärrän täysin tuon siskon kokemuksen sukuhaarojen erilaisesta kohtelusta. Jos tilanne nyt rauhoittuukin, niin se on valmis räjähtämään uudelleen silloin kun kaksi vanhinta lastenlasta saavuttavat täysi-ikäisyyden ja saavat käyttöönsä valtavat rahasummat, kun taas muilla ei ole mitään.
Minä arvioisin tilannetta mahdollisen elossa olevan äidin kanssa ja pohtisin, voitaisiinko siskon lapselle perustaa tili äidin toimesta. Jos äiti ei ole elossa, niin tekisin sopimuksen siskon kanssa tilin perustamisesta siskon lapselle ja rahan tallettamisesta pikku hiljaa vuosien saatossa lapsen tilille, siten, että lahjavero jäisi mahdollisimman pieneksi. Ja siis laittaisin omasta pussistani. Syy: uskon, että isoisä olisi halunnut kohdella kaikkia lapsenlapsia samoin. Jos siskolle lapsia tulee lisää, olkoon tämä tili yhteinen kaikkien tulevien lasten kanssa. Ei kai sitä sentilleen samoihin summiin tarvitse päästä. Mutta tällainen ratkaisu tosiaan vaatii sen, että kykenee asettumaan ap:n siskon asemaan ja kyllähän se vaatii epäitsekkyyttä aimo annoksen. Ainakin toivon, että kykenisin itse tällaiseen ratkaisuun. Kokisiko joku tässä tulleensa väärin kohdelluksi?