P
"Pulla"
Vieras
Olimme anopilla jouluaattoa viettämässä ja en tiedä odotinko liikaa anopin suhtautuvan lapseemme (1v 5 kk) ystävällisesti ja vähän kärsivällisemmin. Mutta minulle jäi kyläilystä todella kurja olo. Pakko avautua johonkin mutta ensikerralla kun siellä käymme lapsi on vanhempi ja osaa ehkä käyttäytyä paremmin anopin luona.
Menimme niin, että söimme jouluruuan heti. Anoppi oli kattanut pöydän nätisti mutta aivan täyteen: Kaksi pöytäliinaa, paljon kynttilöitä, jouluasetelma, lapsellemmekin korken lasin, haarukan ja veitsen (tosin pienemmät kuin aikuisille mutta vaihdoin ne lusikkaan mulkoilusta huolimatta). Meillä ei kotona ole koskaan pöytäliinaa käytössä eli jo se kiinnosti lasta kamalasti, samoin nenän edessä olevat kynttilät ja servetit mitkä oli viikattu lautasten viereen. Näistä saatiin jo melkein sota aikaiseksi kun lapsi olisi halunnut koskea kaikkea muutakin kuin lusikkaansa ja anopin mielestä mitään ei voinut ottaa pöydästä pois koska ne kuuluvat joulupöytään. Lapseltamme aina välillä putosi lattialle jotain pientä, mutta mielestäni söi todella siististi eikä yhtään pelleillyt mitä välillä kotona harrastaa. Anoppi vain huokaili ja tuhisi ja oli samantien poimimassa lattialta jokaisen murusen.
Lahjoja avatessa lasta olisi kiiinnostanut katsoa aikuistenkin lahjoja. Anoppi kulki lapsen perässä ja räpätti ettei toisten lahjoihin kosketa vaikka muut olisivat niitä mielellään näyttäneet.
Sitten oli vuorossa lautapelit
Juu, tottakai jouluna pitää pelata aliasta. Kun tuli puhe pelaamisesta sanoin lapselle, että mennään katsomaan noita sinun uusia kirjoja ja leluja. Anoppi oli sitä mieltä, että tottakai minäkin pelaan ja kyllä lapsi siinä sivussa menee. Ajattelin, että kai se sitten onnistuu. Mutta pelaaminen oli sitä, että anoppi käski kokoajan lapsen olla hiljempaa ja tuli äkäisenä hakemaan minua jos menin lapsen kanssa katsomaan jotain muuta viereiseen huoneeseen toisten selitysvuorolla. Lapsen olisi siis pitänyt osata istua hiljaa vieressä ja katsoa kun aikuiset pelaavat.
Koko illan anoppi kävi repimässä lapsen kädestä tavaroita kun mihinkään ei olisi saanut koskea. Juu katsoin kyllä ettei lapsi ota mitään rikki menevää mutta annoin hänen ensin ottaa esim. Pehmoleluja joissa ei ollut irtoavia osia sohvalta, selata sohvapöydän alla olevia mainoksia. Mutta anopin mielestä mihinkään ei olisi saanut koskea ettei tule sotkua.
Ei ollut mielestäni mukava perhejoulu ja itselle jäi sellainen fiilis, että olenko täysin epäonnistunut lapsen kasvatuksessa. Mutta en todellakaan ole oletanut, että alle 1,5 v lapsen tulisi osata olla koskematta mihinkään ja istuisi hiljaa kuuntelemassa aikuisten juttuja. Lapsen syntymän jälkeen anoppi on kutsunut aina minut tai poikansa vuorotellen kylään ja muistanut kohteliaasti mainita, että toinenhan voi sillä aikaa toimia lapsenvahtina. Tänään taas mietin, että olenko minä täysin välinpitämätön lapsen käytöksen suhteen vai onko anopilta unohtunut kokonaan miten tuon ikäiset lapset käyttäytyvät.
Menimme niin, että söimme jouluruuan heti. Anoppi oli kattanut pöydän nätisti mutta aivan täyteen: Kaksi pöytäliinaa, paljon kynttilöitä, jouluasetelma, lapsellemmekin korken lasin, haarukan ja veitsen (tosin pienemmät kuin aikuisille mutta vaihdoin ne lusikkaan mulkoilusta huolimatta). Meillä ei kotona ole koskaan pöytäliinaa käytössä eli jo se kiinnosti lasta kamalasti, samoin nenän edessä olevat kynttilät ja servetit mitkä oli viikattu lautasten viereen. Näistä saatiin jo melkein sota aikaiseksi kun lapsi olisi halunnut koskea kaikkea muutakin kuin lusikkaansa ja anopin mielestä mitään ei voinut ottaa pöydästä pois koska ne kuuluvat joulupöytään. Lapseltamme aina välillä putosi lattialle jotain pientä, mutta mielestäni söi todella siististi eikä yhtään pelleillyt mitä välillä kotona harrastaa. Anoppi vain huokaili ja tuhisi ja oli samantien poimimassa lattialta jokaisen murusen.
Lahjoja avatessa lasta olisi kiiinnostanut katsoa aikuistenkin lahjoja. Anoppi kulki lapsen perässä ja räpätti ettei toisten lahjoihin kosketa vaikka muut olisivat niitä mielellään näyttäneet.
Sitten oli vuorossa lautapelit
Juu, tottakai jouluna pitää pelata aliasta. Kun tuli puhe pelaamisesta sanoin lapselle, että mennään katsomaan noita sinun uusia kirjoja ja leluja. Anoppi oli sitä mieltä, että tottakai minäkin pelaan ja kyllä lapsi siinä sivussa menee. Ajattelin, että kai se sitten onnistuu. Mutta pelaaminen oli sitä, että anoppi käski kokoajan lapsen olla hiljempaa ja tuli äkäisenä hakemaan minua jos menin lapsen kanssa katsomaan jotain muuta viereiseen huoneeseen toisten selitysvuorolla. Lapsen olisi siis pitänyt osata istua hiljaa vieressä ja katsoa kun aikuiset pelaavat. Koko illan anoppi kävi repimässä lapsen kädestä tavaroita kun mihinkään ei olisi saanut koskea. Juu katsoin kyllä ettei lapsi ota mitään rikki menevää mutta annoin hänen ensin ottaa esim. Pehmoleluja joissa ei ollut irtoavia osia sohvalta, selata sohvapöydän alla olevia mainoksia. Mutta anopin mielestä mihinkään ei olisi saanut koskea ettei tule sotkua.
Ei ollut mielestäni mukava perhejoulu ja itselle jäi sellainen fiilis, että olenko täysin epäonnistunut lapsen kasvatuksessa. Mutta en todellakaan ole oletanut, että alle 1,5 v lapsen tulisi osata olla koskematta mihinkään ja istuisi hiljaa kuuntelemassa aikuisten juttuja. Lapsen syntymän jälkeen anoppi on kutsunut aina minut tai poikansa vuorotellen kylään ja muistanut kohteliaasti mainita, että toinenhan voi sillä aikaa toimia lapsenvahtina. Tänään taas mietin, että olenko minä täysin välinpitämätön lapsen käytöksen suhteen vai onko anopilta unohtunut kokonaan miten tuon ikäiset lapset käyttäytyvät.
On saanut kotona ihan kaikessa rauhassa napsia hedelmien, vihannesten yms. palat sormin kun eiväthän ne lusikassa kovin hyvin pysy.
