A
ap
Vieras
Tunnustan tämän nyt täällä harmaana, jotta saan asian pois mielestäni. Näin yöaikaan ei ole turhan montaa lukijaakaan, niin ei tarvitse hävetä kun ruikuttaa näin turhasta..
Eli muutama vuosi sitten menin naimisiin, pyysin ystävääni toiseksi kaasokseni ja lapseni kummikin hän on. Oletin siis meidän olevan läheisiä ja tärkeitä toisillemme.
No tämä ystäväni järjesti sitten omat häänsä tänä kesänä. Ilmoitti asiasta minulle jo 1,5 vuotta sitten. Odottelin siinä sitten kutsua kaasoksi. Kuukaudet kuluivat ja tätä kutsua ei koskaan tullut. Olin loukkaantunut, mutta en maininnut asiasta.
No häitä sitten juhlittiin tosiaan muutama viikko sitten. Olipa kiva siellä huomata, että meidät oli isketty lapsiemme kanssa siihen viimeiseen pöytään, vieressä ihmisiä, joita ei edes tuntenut. Saimme ensinnäkin odotella ihan tuhottoman kauan ruokaa (normaalia isoissa häissä, tiedän), tosi kivaa puuhaa nälkäisten lasten kanssa. No kun vihdoin pääsimme ottamaan ruokaa, ei siitä ollut kuin rippeet jäljellä.
Ei paljoa nälkä lähtenyt emmekä edes saaneet maistaa kaikkea heidän kyllä herkullisen kuuloisesta menustaan.
Vähän jäi paska fiilis koko häistä, vaikka ilta hauska olikin. Ehkä eniten siksi, että sai todeta ettei merkkaakaan ystävälleen yhtä paljon kuin tämä itselle.
Vituttaa suhtautua asiaan näin, mutta vaikea siitä on ylikään päästä. Pakko kuitenkin yrittää, onhan hän kuitenkin lapseni kummi. (Varmaankaan en siihenkään tehtävään ikinä pääse hänen mahdollisille lapsilleen.)
Eli muutama vuosi sitten menin naimisiin, pyysin ystävääni toiseksi kaasokseni ja lapseni kummikin hän on. Oletin siis meidän olevan läheisiä ja tärkeitä toisillemme.
No tämä ystäväni järjesti sitten omat häänsä tänä kesänä. Ilmoitti asiasta minulle jo 1,5 vuotta sitten. Odottelin siinä sitten kutsua kaasoksi. Kuukaudet kuluivat ja tätä kutsua ei koskaan tullut. Olin loukkaantunut, mutta en maininnut asiasta.
No häitä sitten juhlittiin tosiaan muutama viikko sitten. Olipa kiva siellä huomata, että meidät oli isketty lapsiemme kanssa siihen viimeiseen pöytään, vieressä ihmisiä, joita ei edes tuntenut. Saimme ensinnäkin odotella ihan tuhottoman kauan ruokaa (normaalia isoissa häissä, tiedän), tosi kivaa puuhaa nälkäisten lasten kanssa. No kun vihdoin pääsimme ottamaan ruokaa, ei siitä ollut kuin rippeet jäljellä.
Vähän jäi paska fiilis koko häistä, vaikka ilta hauska olikin. Ehkä eniten siksi, että sai todeta ettei merkkaakaan ystävälleen yhtä paljon kuin tämä itselle.