Varattu mies isänä

[Mama to be]

Mitäs mieltä olette? Enkä siis kaipaa moraalisaarnaa jo tapahtuneista asioista, elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Olen 34-vuotias kivan uran omaava nainen. Avioliitossa koitin raskautua nelisen vuotta, sittemmin erosimme muista syistä. Olen haudanut kaikki vauvahaaveet jo aikoja sittenja käynyt asiaa läpi.

Työn kautta jouduin samaan projektiin miehen kanssa, joka alkoi heti iskemään minua. En ole mikään eilisen teeren poika, enkä vietävissä. Mutta halut ne on minullakin, ja koska olen pari vuotta selibaatissa viettänyt, annoin halujen viedä. Mies naimisissa, pari lasta. Mies selitteli, että ero tulossa, vaimo ei ymmärrä, ei mitään yhteistä blaa blaa. En hetkeäkään uskonut moista soopaa, tiesin miehellä olevan vain viidenkympin villitys. En missään vaiheessa haaveillut suhteesta. Suoraan sanottuna nautin vain seksistä, suhde kesti 2 kuukautta. Halveksuin jopa miestä pettämisestä. Jätin miehen kuukausi sitten. Nyt huomasin olevani raskaana. Mietinnän jälkeen pidän lapsen. Minulla on 3 veljeä, joista lapsi tulee saamaan miehen roolimallin. Tiedän yksinhuoltajan vastuun.

Periaatteessa miehellä on oikeus tietää isyydestä (elatusmaksuja en kaipaa), onko minulla velvollisuus kertoa asiasta? Isällä on myös oikeus osallistua lapsen elämään halutessaan. En haluaisi rikkoa kenekään avioliittoa. Ja niille, jotka sanovat että olisin miettinyt sitä silloin kun sekstasin varatun miehen kanssa: Mies kehuskeli saavansa aina naisia kun haluaa, eli täysi sika. Nautin vain seksitä, en kaivannut suhdetta.

P.S. Käytimme kondomia, mutta pari kertaa se luiskaahti pois, koska mies oli huono käyttämään sitä. Onneksi tauteja en saanut, testattu on.

 

[Taustailija]

Olisit miettiny vähän aikasemmin. Turha nyt valittaa. taas isätön lapsi tähän maailmaan mut ihan oikein sulle.

 

[Siiriz]

Minusta isällä on oikeus tietää lapsestaan, samoin lapsella on oikeus isään. Eli kertoisin ja antaisin miehen päättää, millaisen roolin hän haluaa lapsen elämässä. Älä vie lapselta isää, jos hän haluaa olla mukana lapsen elämässä. Enot eivät voi korvata isää. Jossain vaiheessa lapsella/nuorella on tarve tuntea juurensa, sen mistä hän on tullut, mikä hän on ja mikä hänestä tulee. Mielestäni siittäjällä on suuri osa jokaisen elämässä. Jos mies ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, niin se on hänen ratkaisunsa.

 

[misuli79]

Taisi tuo "taustailija" lukea vähän huonosti. Mielestäni et valittanut raskautta mitenkään. Itse en osaa neuvoa asiassa, mutta tsemppiä! Päätös kertoa/vai ei on vaikea, mutta uskoisin että miettimällä jonkin aikaa selvität kyllä itsellesi mikä on parasta.

 

[Mama to be]

Olen todella onnellinen raskaudesta. Exäni kanssa käytiin hetki lapsettomuushoidossakin mutta sitten tuli ero. Oli kamalaa tajuta etten ikinä saa lasta. Olen elänyt vain työlle viime vuodet, ja nyt olen niin onnellinen että kyyneleet tulee silmiin nytkin.

En olisi isätöntä lasta halunnut, mutta elämä ei anna kaikkea.

Tiedän ettei enot korvaa isää. Mutta auttaa paljon kun on miehisiä roolimalleja sitten muissa ihmisissä. Itseltäni isä kuoli kun olin pieni, ja omasta vaaristani tuli todella tärkeä roolimalli. Jopa paljon läheisempi kuin äidístäni. Minusta olisi tullut ihan erilainen ihminen ilman vaaria.

Mietin yöt tätä isä-asiaa. Toisaalta eihän minulla ole kiire tehdä päätöstä. Tässä on kuukausia synnytykseenkin. Ja keskenmenokin on vielä mahdollinen. Luulen että kerron isälle, mutta kaipaisin ehdotuksia siihen miten asian esitän. Enää emme ole samassa työssä, mutta samassa kaupungissa kuitenkin. Ja onhan lapsella oikeus tietää puolisisaruksistaan. Välillä tunnen olevani kamalin ihminen maan päällä.

Ja tällainen pikku-asia. Mies on julkisuuden henkilö. Itse en julkisuutta missään nimessä kaipaa. Ellei olisi julkisuuden henkilö, kertominen olisi ehkä helpompaa.

 

[kata..]

Onnea odotukseen!!
Musta on hienoa että päätä yksin pitää lapsen ja onnea siihen.
Älä kanna syyllisyyttä,mies on itse tehnyt päätöksensä.Ja se tuleeko teidän lapsi ees vaimon tietoon on miehen päätettävissä.

Musta kerrot miehelle mutta ehkä kannattaa miettiä vielä tovi.Mutta viimeistää puolivälissä että miehelläkin on aikaa sulatella ajatusta ja miettiä haluaako olla osallinen.

Musta hyvä ettet odota mitään,mutta elatusmaksut otat tietenkin ja laitat ne vaikka lapsen tilille.

Nyt onnea odotukseesi ja iloa tulevasta pienestä ihanasta tuhisevasta kääröstä!!MOnet naiset kasvattavat lapsensa yksin vaikka elävätkin liitossa.
Isä päättää jos ottaa osaa lapsensa elämään ja missä määrin.Sekä se että luultavasti löydät miehen itsellesi ja lapsesi saa hänestä roolimallin.

Onnea teidän elämäänne!!

 

[Mama to be]

Kiitos Kata, tuli hyvä mieli!

 

[Tohippi*]

Tsemppiä! Ja oikein iloista odotusta vaikka vaikeassa tilanteessa oletkin.
Itse teet ratkaisusi, mutta muista että jossainveiheessa lapsi kuitenkin haluaa tietää kuk aon hänen isänsä. Joten jos hän jossain vaiheessa tahtoo tämän tavata, ja itsenäisesti etsii hänet, niin voi olla aika inhottvaa niin lapselle kuin isällekkin jos tämä ei ole tiennyt asiasta.
Mieshän itse päättää osallistuuko lapsen elämään, mutta ainakin on silloin tietoinen asiasta, ja siitä mitä tulevaisuudessa saattaa tulla tapahtumaan.

siihen miten kerrot asian, on varmasti vaikea antaa neuvoja, toivottavasti löydät ratkaisun joka on paras sinulle ja lapsellesi.

Onnea matkaan!!

 

[Miekin...]

Onnea kovasti!

Minusta lapsella on oikeus isäänsä ja isällä oikeus tietää lapsesta mutta sinä sen päätät. Teet niinkuin parhaaksi näet. Sinähän sen parhaiten tiedät tuleeko isän mukana teidän elämään ongelmia vai ei. Varmasti olisi ihanaa jos mies suhtautuisi lapseen kuten muihinkin lapsiinsa rakastavasti ja olisi valmis olsallistumaan teidän elämään. ja ihan varmasti olisi sinulle kiva jos hän olisi tukena synnytyksessä. Mutta toki synnytykseen voi ottaa mukaan kaverin tai muun doulan.

Tsemppiä sinulle vaan ja ihan varmasti sinua ja lastasi odottaa valtavan rikas ja mahtava tulevaisuus oli lapsen isä mukana tai ei.

 

[hupsista]

Ihan fiksu valinta pitää lapsi. Pärjäät kyllä! Sinuna kertoisin lapsen isälle ja hän päättäköön sitten mitä tekee. Minusta lapsesi pärjää kyllä ilman niitä puolisisaruksiakin. Omalla tyttärelläni on kaksi sisarusta isän puolelta ja hän tietää vain toisesta niistä. Tai itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan niin lapset on silloin täysiä sisaruksia jos on sama isä ja eri äidit, mutta vain puolikkaita jos sama äiti mutta eri isät. Kysyin joskus aikanaan sossusta tätä.

Äläkä sitten välitä noista moraalisaarnaajista, niitä riittää aina. Olet itse tehnyt päätöksesi se ei kuulu muille=) Nauti odotuksesta ja kerro kuulumisia välillä.

 

[justiinsa]

[moderoitu]

 

[Lapsen näkökulma]

Olen itse elänyt elämäni ilman biologista isääni. Minulle on jo pienenä kerrottu kuka isäni on ja kerrottu rehellisesti, syyllistämättä, kaikki mitä olen isästäni kysellyt. Minusta se on ollut hyvä juttu, ei lapsikaan aivoton ole. Teini-ikäisenä tuli hirmuinen "pakko" saada tavata biologinen ja kummitätini auttoikin minua etsimään tiedot ja kirjoittamaan kirjeen.
Tapasin isäni 15-vuotiaana omasta halustani ja vain kerran. Onneksi minulle oltiin oltu rehellisiä alusta asti, pettymyskään ei ollut niin suuren suuri kun ylimaallisia odotuksia ei ollut. Teininä tunteet on tietysti vähän toisella tavalla pinnalla ja itkuakin tapaamisen jälkeen väännettiin...
Seuraavan kerran tapasin biologisen isäni sattumalta 28-vuotiaana ja tämän sattuman jälkeen yritimme luoda jonkinlaista suhdetta, mutta tuloksetta. Pettynyt toki olin, kun ei vieläkään suhteen luominen onnistunut, mutta olin vähän niin arvellut käyvänkin.
Biologisella isälläni tulee aina olemaan jonkinlainen sija elämässäni, mutta isänä pidän kasvatti isääni. Tunnesiteen luominen biologiseen tuntuu vähän oudolle, loppujen lopuksi hänhän on ihan ventovieras minulle.

Minun kokemuksieni perusteella on hyvä kertoa sekä isälle että lapselle rehellisesti asiasta. Lapsi tulee kysymään isästään ja mahdollisesti myös ottamaan häneen yhteyttä. On näiden kahden välinen asia sitten syntyykö sidettä vai ei.

Miehelle sinun kannattaa kertoa silloin kun se sinulle on parasta ja kun katsot olevasi siihen valmis. Älä ainakaan odota miehen kannalta sopivaa aikaa - semmoista tuskin tuleekaan. Tee kertomisesta itsellesi mahdollisimman mieluinen, paikkaa, aikaa, tapaa yms. myöden. Kannattaa varautua myös siihen inhoittavaan vastaanottoon ja ilkeäänkin kommenttiin. Epämieluisa yllätys kun saattaa tehdä meistä ihmisistä ilkeitä...

Tulet varmasti pärjäämään ja saat kasvatettua yksinkin hienon lapsen!

Minä täällä pähkäilen kuinka kerron biologiselle vaarille vaariksi tulosta... vai kerronko? Siinäpä taas pulmaa kerrakseen...
Näin ne asiat sitten kertaantuvat sukupolvien myötä ;-)

 

[Ja mitähän]

se sulle kuuluu?? Onko se sulta jotenkin pois vai oletko muuten vain pahansuopa ja katkera ihminen? Vai mikä sun ongelma on?? Ite et taida saada miestä ollenkaan....
Jokainen harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja se ei muille kuulu.

 

[justiinsa]

Mä vaan satun olemaan yks petetty osapuoli. Musta on pöyristyttävää, että siihen seksiin suostutaan, vaikka tiedetään toisen olevan varattu ja vieläpä perheellinen.

 

[yksi nainen]

Vapaa on vapaa sekstaamaan kenen kanssa haluaa, varattu voi tehdä sen vain oman puolisonsa kanssa. Eli pettäjä on se varattu ei se toinen nainen. On vain niin helppoa syyttää jotain toista.

Ap. Minä kertoisin asiasta vasta sitten kun asialle ei enää voisi tehdä mitään ettei tulisi mitään abortti painostuksia.

 

[minustapa]

on pöyristyttävää että se toinen naine on aina se syypää. Ihan kuin pettävä mies olisi tahdoton idiootti jonka voi noin vain "viedä". Uskoisin että suurimmalla osalla pettävistä (miehistä) on hyvä syy pettämiseen ja se löytyy usein kotoa. Katsopa, justiinsa, sinäkin peiliin niin taitaa se "syyllinen" löytyä sieltä. Etkö osannut pitää miestäsi tyytyväisenä?

 

[Ei se nyt ihan..]

.. noinkaan mene kuten "minustapa" sanoo...
Siinä ollaan kyllä samaa mieltä, että se suhteessa elävä on aina vastuussa ja syyllinen.

Pettäjiä on niin monenlaisia. Ei se syy aina sieltä peilistä löydy...
Tunnen miehen joka ei vain osaa olla suhteessa pettämättä, olkoon suhteessa ihan kenen kanssa tahansa. Hän on sanonutkin, ettei tyttöystävissä/vaimossa mitään vikaa ole tai etteivät he ymmärtäisi häntä. Asia vain on niin, että pettämään on päästävä. Ko tyyppi kyllä puhuu kakkosnaisilleen vaikka mitä pehmeitä, niin kauan kuin se nainen jaksaa kiinnostaa... Sitten alkaa kakkosnaisenkin "pettäminen" ja pikkuhiljaa vaihto seuraavaan.
Olen ollut juhlissa jossa on parhaimmillaan ollut tyypin exiä, ex kakkosia ja sen hetkinen tyttöystävä ja kakkonen... Erikoinen fiilis juhlissa.

Itse olen tullut petetyksi ja olen syyllistänyt sen miehen, en sitä toista naista. Itse olen myös ollut kakkosena (en pitkässä suhteessa) ja ajatellut, että omapahan on asiansa. Lässytyksiä eroista yms. en ole jaksanut juuri kuunnella.
Olen aina ajatellut, että pettäjä on pettäjä oli suhde kotona millainen hyvänsä. Jos ei halua pettää, voi asiat hoitaa tavalla tai toisella ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä.
Itse en ole ikinä pettänyt, enkä siihen ole ajatellut ryhtyäkkään. Jos ei asiat suhteessa selviä, niin sitten erotaan ja etsitään uusi kumppani tai käytellään saatavilla olevia miehiä kertakäyttöhyödykkeinä...

 

[siksi sanoinkin]

että "uskoisin että suurimmalla osalla" en suinkaan kaikilla. Moralisointi täällä lienee turhaa, ei siitä ole kenellekään mitään hyötyä.

 

[Mama to be]

Kiitos taas kommenteista!

Niin. En ole ikinä kokenut itseäni "toisen naisen" rooliin sopivaksi. Siksi lopetinkin suhteen, kun mies alkoi lässyttämään miten kotona häntä ei ymmärretä jne. En tarvinnut lupauksia vaimon jättämisistä, koska en moista valehtelevaa possua olisi kotiini ottanut. Arvostan miehissä selkärankaa ja rehellisyyttä. Näitä tulevan lapseni isä ei omaa. Isällä on karismaa vaikka muille jakaa, ja hän on kaverina varmasti huippu tyyppi. Ehkä jopa isänä. Itselle suhde oli kuitenkin pelkkää seksin- ja läheisyydenkaipuuta, ja sitä säälittävää, että sain olla pienen hetken prinsessana.

Luulen, että kerron miehelle,mutta vasta kun lapsi on syntynyt tai kun olen vasta viimeisilläni. Miehethän ymmärtävät kaiken konkreettisen paremmin kuin irrationaalisen. Eli iso maha tai vauva saa varmasti enemmän tajuntaan, kuin pelkkä alkio. Ja tämän teen pelkästään lapsen takia. Tiedän, miten vähintään murrosiässä tuee tarve etsiä juuria ellei niistä tiedä. Ja voihan heille kehittyä jopa suhde, jossa kumpikin arvostaa toista. Haluan antaa sille edes Mahdollisuuden, vaikka se pieni onkin.

Otan kuitenkin edelleen vinkkejä vastaan, miten ja milloin asian esitän.

Kiitos kaikesta positiivisesta, se merkkkaa paljon!

 

[Yopapu66]

Hei ...

sain 5.10 ihan rinsessan , jonka isä on kuvaamasi kaltainen. Tosin ei julkkis, vaan muutenvaan narsisti ja idiootti. Lyhyen seurustelun jälkeen raskauduin, oli ja on hyvin selvää ettei miehestä ole mulle puolisoksi. Yritin tarjotella isyyttä, kerroin raskaudesta heti helmikuussa - ja mies ei omaa selkärankaa eikä halua olla isä. Miehen ympätillä on kaikenmoista muutakin sotkua - vaikka alkuvuodesta hän oli vapaa ei oo biologisia lapsia, ikää 36.
Mä siis kerroin isälle - maanittelin, motivoin asiallisesti, painostikin jne isäksi - ei auttanut. Tuo empatia ja ajattelu lapsen oikeudets isään iski mulla uudestaan heinäkuun lopulla , jolloin asiaan jonkun tolkun mieheltä sain - alkuperäinen reaktio oli väistelyä, vetkutusta ja se tavallinen 'jos se nyt on minun' loanheitto.
Anyway - halusin selvittää onko vauvalle isovanhempia - menin miehen ohin ja kerroin ennen syntymää heille, samoin miehen veljen perheelle. Siis en pakottanut, kerroin asian ja tajosin mahdollisuutta olla isovanhempi. Mun kohdalla - tai vauvan - se ilmeisesti kannatti - bioukki ja biomummo kävivät laitoksella vauva katsomassa, ja serkuilleen vauva on eka ja ehkä ainoa bioserkku, vastaanotto veljen vaimolta on ollut huikean reilu ja lämmin.
Em selvityksen tein senkin takia, että tiedän virallistutanko isyyden.Isältä kun ei ole rahaa - ei eden minimielaria (konkurssaillut heeba) , eikä rakkautta tarjolla. Mutta tuon muun muun perheyhteyden , sekä sen takia ettei vauvan tarvitse asiaa koskaan penkoa virallistutan isyyden.

Jos haluat voin kertoa tarkemminkin kiemuroista - tiedät varmaan Tuike toiminnasta, jossa tuetaan yksin lapsen tekeviä ? Ja jossa moni muu on pohtinut nää samat, tosin ratkaisu on AINA henkilökohtainen ..

tsemi'.
t papu & pikku mussukka , 3 viiikkoa

 

[anskuli79]

Onnea odotukseen

ja älä välitä kaikista kommenteista...

vauva on ihana asia oli isä kuka hyvänsä ja millainen hyvänsä... sinä todellakin itse päätät kerrotko vai jätätkö kertomatta isälle tulokkaasta, mutta kannattaa muistaa sekin seikka et jos törmäätte jatkossakin vielä niin mies ei voi olla huomaamatta ja saattaa osata arvata kenelle se on...

mutta onnellista odotusta ja nauti raskaudesta ja vauvasta sitten kun se on sylissä

 

[Aleksina82]

Paljon onnea raskaudestasi !

Itse olen raskaana mutta bioisä ei kuvioissa halua olla mukana millään tavoin koska raskaus ei hänen elämän suunnitelmiin sovi. Kyseessä ei ollut kuitenkaan varattu mies. eli raskaus ei ollu suunniteltu mutta minulle hyvin tervetullut.KErroin välittömästi asiasta hänelle vaikka olin aika varma mitä hän olisi mieltä asiasta. Halusin kuitenkin että hän on tietoinen että maailmalla on pieni tyttö/poika joka on hänen .

Olen nyt avosuhteessa ja mieheni on aivan täysillä raskaudessa mukana ja ei jaksa odottaa että pikku nyytti tupsahtaisi syliimme.Adoptiosta olemme puhuneet vakavasti ja päätyneet siihen vaihtoehtoon.

Ilman muuta selvää on se että lapselle tulemme kertomaan totuuden että nykyinen avomieheni ei ole bioisä.Mielestäni minulle ei ole oikeutta evätä lapseni mahdollisuutta tulevaisuudessa ottaa selvää biologisesta isästään.Eli sitten vanhemmiten JOS lapsi haluaa ottaa selvää asioista se valinta hänellä on.Minusta jokaiselle ihmiselle tulee se aika kun haluaa ottaa selvää mistä on lähtöisin jne .

Mutta nämä tietysti ovat henkilökohtaisia päätöksiä ja varmasti teet sen päätöksen joka sinun mielestäsi on paras lapselle.

Minusta kommentointi siihen kuinka lapsen isä on perheellinen jne. ei ole tarpeellista.Olette kumpikin olleet aikuisia siinä vaiheessa kun lasta on tehty ja jokaisen miehen pitää ottaa se mahdollisuus huomioon että aina kun harrastaa seksiä isäksi tulemisen mahdollisuus on, kuin myös naisen.

Ja minun mielestäni täällä ei kukaan ole oikeutettu tuomitsemaan toista.Jokainen meistä on virheensä tehnyt. Äiti teresaa ei meistä kenestäkään saa tekemälläkään.

Ei muuta kuin oikein onnellista odotusta sinulle ja varmasti teet oikeat päätökset jotka ovat oikeat lapselle kuten myös sinulle !

p.s. olisi kiva kuulla miten asiat etenevät sinulla tulevaisuudessa joten ihmeessä tule kertomaan miten menee

 

[Naitu nainen]

Mä vaan satun olemaan yks petetty osapuoli. Musta on pöyristyttävää, että siihen seksiin suostutaan, vaikka tiedetään toisen olevan varattu ja vieläpä perheellinen.

Pakko heittää kommenttia tästä.... Olen pahoillani sinun tilanteestasi ja ymmärrän katkeruutesi, mutta mutta.... muistakaas nyt naiset se että mies on se joka pettää, voisi pitää housunsa jalassa ja mielensä vaimossaan, pistäkääs syyttelyt sinne päin! Itsekkin olen naimisissa, enkä kuitenkaan hyväksy että sektaillaan varatun kanssa, mutta , kyllä miehelläkin on ne aivot (ainakin osalla...) joilla kyetään ymmärtämään mikä on oikein ja väärin.

Ap;lle, enoista saa ihan hyvän miehen mallin! (nimim.Enojen likka ) Ja olen myös samaa mieltä kuin joku tuossa edellä, että kannattaa kertoa sille ukolle lapsesta, päättäköön itse mitä haluaa kertoa ja kenelle. Lapselle kerrot isästään. Ja elatusmaksut lapselle säästöön Hyvin sinä tulet pärjäämään, vahva nainen näytät olevan! Onneksi olkoon tulevasta vauvasta!

Ps. Kysyppäs jotain Kummi-Enoksi

 

[Pöyristyttävää!]

Ja mitenköhän eräät ketjun naiset suhtautuisivat itse siihen toiseen naiseen joka raskautuisi heidän miehensä kanssa... ai niin, mutta eihän se vika ole siinä toisessa naisessa vaan miehessä.
Ei kannata lausua tuollaisia kommentteja ajattelematta, että voi joutua itse samanlaiseen tilanteeseen!
Läheltä ystäväni samankaltaista tilannetta seuranneena, minulta ei heru pätkääkään ymmärrystä pettäville aviopuolisoille tai niille toisille naisille jotka varattuja iskevät, säälittäviä heikkoja ja ainoastaan omaa itseään ajattelevia idiootteja he ovat!!!

 

[vaimoke]

Mieheni ei tiedä isäänsä. Kun hän on asiaa äidiltään kysynyt, on äiti aina vaan vastannut ettei asia kuulu pojalle tai ettei asiasta keskustella.

Vielä aikuisenakin asia painaa miehen mieltä ja nousee aina silloin tällöin pintaan. Erityisesti tämä on vaikuttanut mieheni suhteeseen lapseen ja sen hankintaan. Mies haluaa olla "hyvä isä" ja haluaa varmistaa, ettei lapsesta tule isätöntä, niinkuin hänestä aikanaan.

Halusin kertoa tämän siksi, ettet tee omalle lapsellesi samaa. Huono ja ei yhteyttä pitävä isä on parempi kuin ei isää ollenkaan.