Väsymysvalitusta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mahza

Aktiivinen jäsen
19.03.2006
5 120
0
36
Mä oon jotenkin rikkipoikkikatki... Mies lähti tiistaina viikoks turkkiin. Mä vielä vielä vannotin et mua ei haittaa, eikä se silloin haitannutkaan. Nyt kuitenkin mä oon niin väsyny, et tekis mieli vaan itkee.
Mä en ymmärrä miks mä koskaan ikinä milloinkaan olen halunnut lapsia ja luullut jaksavani ne hoitaa kunnialla. Tekis mieli pakata laukku ja lähtee livohkaan samalla oven avasulla ku mies tulee kotiin. :ashamed: Se ei kuitenkaan ole mahdollista (niinku ei mikään muukaan...) Mihin mä muka menisin, mitä mä tekisin ja millä rahalla? miehellä ei tällä hetkellä ole hajuakaan kuinka tiukoilla täällä vedetään, en oo viittiny sille kertoo ku ei se sieltä turkista mitään voi asialle, enkä mä haluu et sen loma menee pilalle. On se kitenkin lomansa ansainnu.
Kiitos, jos joku luki. Mä en jaksa...
 
eiköhän tuollaisi tunteita koe välillä kaikki(melkein ainakin),minä ainakin tiedän tunteen,aina välillä koenkin,vaikka pikkuinen kovin rakas onkin.
montako lasta sinulla on? hei,sulla tulee se mies kotia,minulla ei ole miestä ollut koko 3v aikana,lujille välillä ottaa,mutta kyllä tästä selviää

 
Tiiätkö, mulla on aivan samanlaiset fiilikset. Tänään mietin ihan samaa asiaa, että kun jos yhtään itseäni olen tuntenut niin vielä menin hankkimaan lapsia. Hermot on aivan riekaleina, toinen muksu on huutanut väsymystä KOKO PÄIVÄN ja muita murheita on vaikka muille jakaa, velat painaa päälle, töitä on pakko löytää kohta jostain tai koti menee alta. Tuli jo tänään mieleen että menisköhän paremmin jos katselis tätä meininkiä jostain muualta. Toivottavasti huomenna on jo paremmat fiilikset.
 
Mulla on kolme lasta, vanhin 3½ vuotta, keskimmäinen 2vee ja nuorin 8kk.
Mies lähti reissuun, koska kaverit pyys, ja musta se oli hyvä idea (mies ihan varmasti kaipas lomaa).
Valitettavasti mulla ei ole kavereita kenen luokse karata, mä oon semmonen erakko. Enkä mä muutenkaan voi lähtee, on kaikki neuvolat ja vanhempainillat ja työkkärit sun muut...
 

Eipä paljon muuta voi kuin toivotella jaksamista sinulle!
Eiköhän aika moni tuota väsymystä tunne, syystä tai toisesta..
Mullakin on aika väsy ollut, vaikka vain yksi lapsi vasta onkin. Toinen masussa möyrimässä, hirvee nuha päällä, eikä yöllä saa oikeen nukuttua..päivällä tuleekin semmoinen zombi olo ja suututtaa tää flunssa, joka ei tunnu pois lähtevän millään.
Tsemppiä sinulle ja pianhan se miehes takasin jo tulee.
 
isä osaa kyllä värmasti hoitaa neuvola käynnin ja vanhempain illan työkkäriä varmaan voisi siirtää,toisaalta viikonloppuna noista tuskin mitään onkaan! entäs omat sukulaiset?vanhemmat? tai voisiko mies mennä mmmolaan lasten kaa yökylään?

huhhuh on sulla vilinää ja tekemistä! voih.
 
Jos tää oiski sellasta "oikeeta" väsymystä... Mut lapset on ihanii, ei ne kiukuttele tahalleen, mies on ihana, rahaa on (yleensä) sen verran et pärjätään, saan nukuttua, on auto, perhe lähellä... Kaikkee mitä vois toivoa. Ja silti mä oon niin toivottoman väsyny, henkisesti.
Ja oon ihan varma et kun mies tulee kotiin, alan joko kiukuttelee sille tai sit en kerro kuinka paha mun on olla, ja kaikki tää vaan kasautuu ja jatkuu ja pahenee... Mä oon välillä koittanu miehelle (ja kaikille muillekin) kertoo mn väsymyksestä, mutta ei kukaan kuuntele eikä ota tosissaan...
 
Kyl ukko varmaan osais hoitaa neuvolat jne, mutta en oikein luota siihen et kaikki tieto tulis mullekin asti... Ei se osannu edes varata neuvolaan aikaa, vaan tuli multa kyselemään :headwall:
Viikonloppuna meidän ois tarkotus olla kaksin (tai ainaki perjantai) mutta ei oikein innosta... Mä oon niin helvetin kateelinen et se on saanu viikon humputella kavereiden kanssa ja mä oon mätääntyny täällä vesisateessa, yksin. Ei se miehen vika ole, mutta minkä mä tunteilleni mahdan :ashamed:
 
no ei me ainakaan olla neuvolassa mitään elintärkeää tietoa saatu joten etköhän sie selviä vaikkei kaikki tuliskaan perille asti.... ja sittepähän miehes oppii varaukset sun muut kun annat vain hoitaa. turha olla kateellinen jos et meinaa mitään asialle tehdä. kyllä miehes varmaan osaa sen kotirumban pari päivää hoitaa, vai?!? :flower: =)
 
Joo, on tekemistä, ja se on ainoo asia mikä pitää mut järjissään päivästä toiseen, ettei oo aikaa hukkuu murheisiin, eikä iltasin jaksa. Tai jos jaksaa niin sit katon telkkaria kunnes ei silmät pysy auki...
 
Alkuperäinen kirjoittaja VanHelsing:
no ei me ainakaan olla neuvolassa mitään elintärkeää tietoa saatu joten etköhän sie selviä vaikkei kaikki tuliskaan perille asti.... ja sittepähän miehes oppii varaukset sun muut kun annat vain hoitaa. turha olla kateellinen jos et meinaa mitään asialle tehdä. kyllä miehes varmaan osaa sen kotirumban pari päivää hoitaa, vai?!? :flower: =)

No osais. Mut mihin mä tästä lähtisin?
Ja mua kyl oikeesti kiinnostaa mitä siel neuvolassa sanotaan, pojalla on viimeks ollu neuvola 1½v sitten... Mies on semmonen puupää, en mä saanu sen paluulennostakaan tietää ku vasta sit kun se oli jo siellä perillä, ja senkin tiedon sain ku viikon jaksoin kysellä...
 
Vaikuttaa kyllä hieman oudolta että miehesi on lähteny kavereiden kanssa lomalle ja sinä kolmen pienen kanssa kotona.
Kyllä isän kuulu lähteä äidin kanssa ja kaveri-reissut on nuoruusajan juttuja jotka saa jäädä jo taakse.
Sä puolustelet miestäs mutta olet kuitenkin katkera?
Kyllä varmaan olisi oikeutettua sulle ja miehelle järjestää yhteinen hengähdystauko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuota noin:
Vaikuttaa kyllä hieman oudolta että miehesi on lähteny kavereiden kanssa lomalle ja sinä kolmen pienen kanssa kotona.
Kyllä isän kuulu lähteä äidin kanssa ja kaveri-reissut on nuoruusajan juttuja jotka saa jäädä jo taakse.
Sä puolustelet miestäs mutta olet kuitenkin katkera?
Kyllä varmaan olisi oikeutettua sulle ja miehelle järjestää yhteinen hengähdystauko.

ei meillä ainakaan kaikki reissut ole perhereissuja. mulla esim odottaa ihan oma loma valmistumisen jälkeen, mieskin on käynyt alpeilla ihan ilman meitä ja kavereiden kanssa. en mie ainakaan aatellu et lapsen jälkeen matkoja saa tehdä vain perheenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuota noin:
Vaikuttaa kyllä hieman oudolta että miehesi on lähteny kavereiden kanssa lomalle ja sinä kolmen pienen kanssa kotona.
Kyllä isän kuulu lähteä äidin kanssa ja kaveri-reissut on nuoruusajan juttuja jotka saa jäädä jo taakse.
Sä puolustelet miestäs mutta olet kuitenkin katkera?
Kyllä varmaan olisi oikeutettua sulle ja miehelle järjestää yhteinen hengähdystauko.

Jos mies ei ois lähtenyt kavereiden kanssa, niin kumpikaan meistä ei ois päässy. Oisko se ollu hyvä? Mä oon ollu lasten kanssa kotona, tekemättä töitä, ja mies on puurtanu niska limassa elantoa meille. Kyllä se ansaitsee hauskanpitoa. En mä voi olla marttyyri, ja käskee sitä jäämään kotiin vaan siks et mä en pääse.
Mun vuoro tulee kyllä, sit joskus hamassa tulevaisuudeessa. Tän hetken vitutustahan se ei auta, mutta tulevaisuudessa on htki kun ukko jää kotiin ja akka painaa ulkomaille.
Mä oon kateellinen, en katkera. Ja se kateuden tunne haihtuu kyllä pois. Tää on vaan kovinkin stressaava elämänvaihe.
 

Yhteistyössä