väsynyt ja kyllästynyt tähän ihmeen odottamiseen suhteessa ja kodissa

[elli---]

olen nyt 3 vuotta odottanut ja antanut uusia mahdollisuuksia, ei jaksaisi, en ees ymmärrä miten olen niin ihmisenä muuttunut että oon kuin "tallottu". mies on kaikinpuolin ulospäin ok ja ihana ja kaikkee mutta.. minun lapselleni ihan erilainen kuin 2 omalle biolog. minkä tavallaan ymmärtäisinkin jos kyse ois siitä et oltas alettu oleen ja ois ollut jo isompi laps, mutta kun laps oli 2v kun alettiin ja hän oli tosi tosi tosi ihana ja NORMAALI tälle,touhaili,jutteli,tykkäs. sitten yhtäkkiä pam, kaikki muuttuu ja lapsesta ei enää löytynytkään MITÄÄN positiivista =(. vain kaikki negatiivinen. ei kestänytkään alkavaa uhmaa.. tätä tahimista ollut nyt 6vuotta. lisänä minusta mustasukkaisuus ja epäilyt jotka on käsittämättömiä. en saisi käydä missään.olin 4v kotona. nyt kun olen työelämässä (yrittäjä ja opiskelu,silti olen lastenkanssa paljon ja hoidan kotia jne) ja jopa välillä käynyt jossain kun häntä ei kiiinnosta, kuitenkin ystäviäni kiinnostaa minunkin seura ja välillä on ihanaa saada parantaa maailmaa jne. enmä tiä. silti en saa aikaiseks erotaaan... kerran jo tein sisäisesti sen päätöksen ja olin valmis siihen, sitten kun toinen itki mahdollisuutta, en pystynytkään... toivoisin jotain muuta kuin haukkumis kommentteja...=(

 

[ok]

Jätä se sika, ansaitset parempaa

 

[elli---]

sitten mietin miten lapset, miten selviän taloudellisesti ja miten inhottavaks mies alkaa jne...! voi luoja oon näitä miettinyt niin hemmetin kauan..!!! etenkinlapsia. mikä heille on parasta, jättääkö tää arvet esikoiseen kun kohtelu on erilaista jne. ja kun olen erosta puhunut, mies on aina hetkellisesti muuttunut ja "yrittänyt" tehdä jotain lapsenkanssa. mutta siinä välillä on jo selvä muuri. jokin klikkaa ja se ei siitä muutu... perheneuvolassa käyty muttei apua...

 

[---]

En mä voisi antaa lapseni kärsiä aikuisen miehen tyhmyydestä. Lapsella pitää olla turvallinen koti ja luotettavat rakastavat aikuiset. Yksi rakastava on parempi kuin 2 joista toinen huono..

Tiedän kyllä että eroaminenkaan ei ole helppoa. Kyllä se sitten sujuu kun tarpeeksi kyllästyt mieheen. Toivottavasti lapselle ei ole sitten myöhäistä.

 

["jees"]

Menkää terapiaan, ainakin sen lapsi-isä suhteen tiimoilta jollei muuten. Perheneuvolaan yhteyttä heti huomenna.

 

[elli---]

tuota mä nimenomaan mietin että onko sitten myöhäistä. jotenkin aina vaan odottaa että kaikki muuttuu. taidan olla niin tyhmä. eikä haluaisi kellekään pahaa oloa. tosin nyt on itelläkin ollut jo niin paha olo että on jo tullut fyysisiäkin oireita (rytmihäiriöt yms). entiä kun jostain tulis se voima ja varmuus..

 

[elli---]

käyty,kaikin, mies yksin,mä ja lapsi jne. ei apua.eikä mies "usko" terapiaan.

 

["vieras"]

Oletko puhunut tosta lapseen suhtautumisesta miehelle? Täytyy sanoa, että mä en olis päivääkään miehen kanssa, joka suhtautuisi minun lapseeni tuolla tavalla. Eikä mun mielestä edes pitäis olla "minun lapsia", "sinun lapsia" ja "meidän lapsia" erikseen, vaan lapsia

 

[elli----]

tiätkö,mä tiän tasan miten neuvoisin jotain muuta täs tilantees olijaa..mutta kun oletkin siinä ite, se ei ookkaa nii yksinkertaista.... olen puhunut paljon ja kaiken, puhuin näistä muutaman vuoden, nyt oon ollut hiljempaa. viimeksi kun puhuin erosta loppuvuodesta,tosissani, luulin saaneeni hänet tajuamaan, ja hän oli jopa melki 6kk ihan ok!!! mutta nyttaas pikkuhiljaa mennään siihen samaan jamaan.... =( ja meillä oli alusta alkaen ihan kaikki puhuttiin ennenkuin tuli yhteisiä lapsia, oli samat sävelet, kuitenkinkaikki muuttuikin. tiän, etten ois alkanut oleen ihmisenkanssa joka kohteleee lastani kaltoin. lapset on mulle tärkeintä maailmassa. tässä kun ollaan 5henkinen perhe, ei kaikki ookkaa niin yksinkertaista...

 

["piupau"]

sit ku sulla oikeesti läikkyy yli , todennäköisesti siitä syystä miten sun muksua kohdellaan niin silloin et mieti mitä huonoa on tulossa vaan että mikään ei voi olla enää pahempaa vaan parempaa. ootko miettiny millasen kuvan annat lapselle? mun isä puli vihas mua ja huuti aina millon mistäkin ja syytti itkin 6 vuotiaasta tonne 13 vuoteen (sit muutin biologiselle isälle) ja voin sanoo et sekään ei ollu niin paha ku mulle huudettiin tai tms paskaa mitä se milloinkin keksi kiusaa KUN SE ETTEI MUN ÄITI PUOLUSTANU MUA vaan hiljaa hyväksy sen ja yrittihyssytellä et älä välitä yms ettei voi erota kun ei selviä laskuista..... elikkä mun lapsuus pilattu ja ikuiset traumat vs taloudellinen tilanne hmmm TERVEISIN SUN VANHIMMAN LAPSEN KAIMA, sama kohtalo .....

 

["vieras"]

Minäkin olen odotellut useamman vuoden jo että mies muuttuisi... eikä se voi muuttua kun ei itse ymmärrä edes että muuttua pitäisi. Olen viimeinkin lähdössä...

 

[elli---]

Kiitti kommentistasi. Mä kyllä aina kuitenkin puolustan mun lastani. hänellä on omat uhmat ja varhaismurkut ja koettelee, mutta meis on miehenkaa se ero et mä ymmärrän pysyä (ainakin yleensä) aikuisena... ja aina joka pvä sanon ja näytän rakkauteni vaik miten paljon joutuis tappelemaan lapsenkansssa. meillä on eniten tää tällä hetkellä paha että toiset saaa selvästi eri huomion. se särkee sydämeni. yritän hoitaa käytännön asioita kuntoon.. tää ei oo yksinkertainen kuvio. välillä kuitenkin, mies on ihan ok lapsenkans, pelailee yms.

 

[Spede]

[QUOTE="vieras";24283948]Minäkin olen odotellut useamman vuoden jo että mies muuttuisi... eikä se voi muuttua kun ei itse ymmärrä edes että muuttua pitäisi. Olen viimeinkin lähdössä...[/QUOTE]

Jaa että pitäisi miehen muuttua? Oletko sanonut asiasta vai oletatko miehen olevan ajatustenlukija? Jos jälkimmäinen, niin olet tyypillinen, idiootti nainen!

Ps. Kannattaisko sanoa jos joku asia ei miellytä?

 

["tiu"]

Aina se sanominen ei hyödytä-

 

[elli---]

up..

 

[---]

eikä haluaisi kellekään pahaa oloa. tosin nyt on itelläkin ollut jo niin paha olo että on jo tullut fyysisiäkin oireita (rytmihäiriöt yms).

Ilmeisesti et halua pahaa oloa miehelle. Itsestäsi ja lapsesta et näköjään huoli...

 

[elli---]

mutta miten kestaa se toisen paha olo? entä jos lapset kärsii siitä että mies todnäk tulee olemaan vaikea ja ilkeä mua kohtaan??

 

["fakta"]

Turhaa jossittelua. - Jos se rupee hankalaksi..-Jos en selviä taloudellisesti. Tiedät itsekkin että keksit vaan tekosyitä. Mutta jos vaan ruikutat, etkä tee tilanteelle mitään niin itseäsi saat syyttää loppupeleissä

 

[elli---]

no KUN se rupee hankalaksi, tiedän sen, on sen jo joskus sanonut kun olen erosta puhunut... mutta totta tuokin on että turhaa jossittelua tiedän, en vaan ole viä saanut sitä tarvittavaa voimaa, pelottaa niin koko touhu. sitten jo epäilen itseänikin että entä jos kuvittelen/suurentelen tms.

 

[ite kokenut]

tod näk lapsesta kasvaa ongelmanuori. pian pyörii jossain isompien poikien jengeissä kun kaipaa hyväksyntää kun tuntee ettei sitä kotona mieheltäs saa. joko joutuu huonoihin porukoihin tai sitten sulkeutuu yksinäisyyteen, masentuu, ties mitä.

 

[elli---]

jossain vaiheessa, riitoja oli kauheasti, mutta se loppui siihen kun tää laps itki että kun riitelette.. päätin että nyt riitti. kuitenkin, hän sanoi että pelkää että erotaan, koska ero olis kamalaa.. sanoin, ettei se aina välttämätttä ole kamalaa, vaan päinvastoin, voisi olla kaksi paikkaa,jossa hyväntuulista väkeä.

 

[immel]

vaikea tilanne,vähän samaa täällä... sitten sitä miettii että ehkä se tästä,kun on niitä hyviä vaiheitakin välis,tosin liian harvoin.

 

[elli---]

niimpä =(