Väsynyt vaimo

[ccouple]

Oletko väsynyt? Joka päivä valitat olevasi uupunut. Haluton. Huonolla tuulella. Ärsyynnyt pienimmästäkin asiasta. Et oikein saa mitään aikaiseksi.

Minulla on tällainen vaimo. Ja välillä alkaa ottaa päähän turhasta ruikuttaminen. Etenkin siksi, että tuskin voi kuvitella naista, joka elämässään pääsisi vähemmällä. Näin siksi, että allekirjoittanut hanksaa kotihommat ja ja teini-ikäiset lapset auttelevat kiitettävästi. Vaimon kontolle jää hyvin pieni osa kotitöistä. Duunipuolella vaimo on tehnyt puolipäivätöitä, aina välillä. Ei pitäisi mielestäni paljon painaa...

Nyt meille syntyi pieni vauva ja ruikuttaminen vain yltyi. Näin siksi, että imettämistä ei oikein voi siirtää minunkaan vastuulle. Mutta taas: minä ja muut lapset hoidamme lasta kiitettävästi, unohtamatta isoäitiä. Vaavi on oikein kiltti, ei paljon edes itkeskele, kerran yössä tarvitsee vain syöttääkin. Ei minusta kovin vaikeaa (tiedän siitä, että itse hoidan lasta, kun olen kotona, en töissä).

Miten vaimon jaksamattomuuteen pitäisi suhtautua? Ristiriitaa syntyy siitä, että hän haluaa kaiken, mutta ei näytä ymmärtävän, että kaikella on myös hintansa. Esim. vauva toki vaatii jatkuvaa huolehtimista, luulisi sen jo kaksi lasta tehneen äidin tietävän.

Minun kannaltani on ongelma, että en voi juuri missään asiassa laskea vaimon varaan, jos tulee vähänkään hankalaa tai vaikeaa, niin vaimon hermot pettää, esim. kun vaavi oli sairaana ja itkeskeli tavallista enemmän. Vaikka olen naimisissa, niin jää tunne, että minä vastaan yksin kaikesta.

Mielestäni elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on vain pakko jaksaa, jos vaimo ei pysty välillä lasta hoitamaan (menee hermot), niin minä vastaan sitten yksin vauvasta. Mielestäni tällöin on aivan yhdentekevää, olenko muka väsynyt, hommat on vain hoidettava. Vai mitä mieltä olette?

 

[Selvä juttu]

Vaimosi on masentunut. Ihan oikeasti masentunut. Tiedän sen varmasti. Ikävä tilanne mutta siihen on konkreettinen selitys. Vaatii sinulta ymmärrystä ja jaksamista. Yritä jutella vaimosi kanssa. Ehkä hän ei itse tiedosta asiaa ja kärsii itsekkin tilanteesta. Kysele hellävaroen hänen tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Voit saada selville yllättäviä asioita.

 

[Ella]

Olen väsynyt päivittäin. Usein huonolla tuulella. Vaikea saada tekemättömiä tehtäviä valmiiksi.
Meillä ei ole lapsia, avoliitossa asumme, molemmat työssäkäyviä. Tiedän ettei ole normaalia olla väsynyt ja huonotuulinen koko ajan ja mietinkin usein, miten sitä jaksaisi jos olisi tähän vielä lapsia...
Lääkäriin on melko varmasti turha mennä, mutta jostain väsymys johtuu. Olen lukenut paljon ruokavalioista ja mm. hiivatasapainosta elimistössä. Tällaisia tutkivat mm. nutritionistit, tosin ovat kovin kalliita tutkimuksia. Jospa kannattaisi miettiä, että ei varmasti tahallaan ole ärtynyt, esim juuri tämä hiivaepätasapaino on todella yleistä nykyään, ehkä enemmänkin naisilla ja aiheuttaa monia pahojakin oireita, väsymys on ehkä yleisin, päänsärkyineen. Siihen vaikuttaa paljon juuri ruokavalio, sokeria, valkoista jauhoa, etc.
Aion itse aloittaa uuden ruokavalion ja katsoa toimiiko itsediagnosointi omalla kohdalla.
Jaksamista teille perheenä.

 

[M40]

Noin on. Oireet samat kuin meillä.

Lääkitys auttoi hetkeksi.

 

[Tavallista]

Kun olen töissä naistyöpaikalla, tiedän, että tuo on tavallinen laulu. Naiset valittavat aina ja kaikesta. Varsinaista rutinaporukkaa, en uskalla ottaa koskaan riesakseni. Missäpä näkisi aurinkoisen tyytyväisen naisen?

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo tyytymättömyys kaiken kaikkiaan on peräisin.Minä olen kauhuissani. Ja mitä ne puhuvat kahvitunnilla miehistään. Jokainen näppy kullinpäässä luetellaan, mikään ei ole pyhää. Oihh, miehet, kun te tietäisitte.

 

[Äiti]

Kuulepas hyvä mies! Juuri tuollaista on meidän naisten elämä, kuin sinun on nyt! Me vastaamme kaikesta, ihan kaikesta. Mies tekee päivisin töitä, ja illalla hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään. Nainen on kotona lasten kanssa, ja töissä siis 24h/vrk. Pahemmassa tapauksessa nainen on palkkatyössä kahdeksan tuntia, ja lopun ajan vuorokaudesta töissä kotona, kun mies on palkkatyössä kahdeksan tuntia, ja sen jälkeen makaa sohvalla ja ärisee, kun on ollut niin rankka työpäivä.

Vapaapäivinä pitäisi vaan saada levätä, mitään ei viitsitä tehdä. Työssäkäyvällä vaimolla sen sijaan ei ole viikonloppuina vapaata, sillä hänen työnsähän on niin kevyttä... Vaimo tiskaa, siivoaa, pesee pyykkiä jne. ja jopa alle kouluikäiset lapset auttavat, pyyhkivät pölyjä ja huuhtelevat astioita. Ja mies sen kun makaa.

Kun vauva itkee, se tuodaan äidille, koska mies ei jaksa nähdä vaivaa, kun vauvan hoito sujuu äidiltä kumminkin luonnostaan helpommin! Kun vauvalla on kakat vaipassa, lapsi tuodaan äidille. Kun vauvalle on tulossa hampaita, menee mies yöksi nukkumaan vierashuoneeseen. Kun vauvalla on koliikkia, mies istuu illat kavereillaan.

Sä hyvä ap, elät nyt normaalin naisen elämää!

Mies ei tee mitään (sun tapauksessa vaimo), ja silti mies (sun tapauksessa vaimo) kuvittelee oman elämänsä olevan todella raskasta, ja siirtää suurimman osan vastuuta ja työtä vaimolleen (sun tapauksessa vaimos siirtää vastuun ja työt sinulle!).

Olisit valinnut vaimosi paremmin

 

[Lee]

Ccouple, soitappa teidän vauvan neuvolaan heti huomenna ja keskustele hoitajan kanssa. Hän osaa sinua/teitä auttaa enemmän, mitä kukaan tällä palstalla. Vaimollasi vaikuttaa todellakin olevan vakavasti otettava masennus, johon kannattaa pyytää tukea.
Toivon parempaa vointia koko perheelle...ja onnea tuoreelle isukille

 

[Thihiii]

Taas tämä provomimmi pääsi vauhtiin. Missä se käy ladattamassa akkuaan?

 

[Lulu]

Tuo kuullostaa monen naisen tekstiltä, mutta nyt onkin tilanteessa mies.
Voiko olla vaimosi kohdalla mahdollista, että kun pääsee elämässä liian helpolla, niin marinaa tulee pienemmästäkin asiasta? Näin nimittäin usein on.
Siirrä vastuuta ja kotitöitä vaimosi kontolle enmmän, jollei vapaaehtoisesti tätä suostu tekemään, niin pakota...älä tee itsekään ja puhu isoille lapsille, etteivät suostu tekemään äidin osuutta, tuon ikäiset kyllä jo ymmärtävät.

 

[ccouple]

Vaimo on jostain syystä sellainen, että hän saa miesten päät kääntymään. Hänellä on toki omat hyvät puolensa. Sitä paitsi seurusteluvaiheessa ei suhtautuminen arkielämään tule esille. Vaimo haluaa pelkkää ""juhlaa"" ja ""kivaa"", arki ei häntä oikein jaksa kiinnostaa. Ja suhtautuminen arkeen käy esille vasta yhdessä asuttaessa. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että itse olen ristini valinnut.

 

[ccouple]

Mikäli sinulla on tarkoitus vihjata, että keksin itse nämä jutut, olet väärässä. Meikäläisen elämä vain sattuu olemaan hyvin provokatiivista. Osittain varmasti omaakin syytä. Voi johtua myös rohkeista elämänvalinnoista. Mutta eipä sitten tarvitse vanhainkodin kiikkustuolissa pohtia elämätöntä elämää. Malliksi menosta voin heittää seuraavan esimerkin, kesäkuun sunnuntaina oli lapsen ristiäiset, tiistaina omakotitalo paloi kivijalkaa myöten maan tasalle. Mitään ei jäänyt, vain äiti ja parin viikon ikäinen lapsi pelastui nipin napin talosta, kiitos naapurin ripeän toiminnan.

 

[ccouple]

Itse asiassa eilen illalla keskustelin vaimon kanssa asiasta ja hän sanoikin olevansa masentunut. Olemme tällä hetkellä evakossa, poissa kotoa, koska sitä ei enää ole. Vaimoa kuulema masentaa se, että ei koe tätä uutta taloa kodiksi. Ei pääse ostamaan uusia verhoja, eikä sisustamaan taloa kodin näköiseksi, joten moinen olotila masentaa.

 

[Sama vika]

Kuulostaa jossainmäärin tutulta. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Minun avovaimo oli aiemmin töissä 10.00-
17.00 ja illalla aina väsytti. Nyt 08.00-16.00, eli herää
aamulla 05.30 kun on laitettava itsensä ja koira käytettävä
ulkona. Aamulla 3-4 tupakkaa ja samanverran kahvia.
Päivällä syöminenkin on mitä sattuu. Olenkin sanonut
aamumyrkyttämisestä, että syö hyvänen aika jotain ja
jätä tupakka vähemmälle tai lopeta, niin on ihan tonen
olo. Tiedän kun itse joskus poltin. Illalla ei sitten paljon
kiinnosta mikään, jonka kuittaa väsyttämisellä. Toki varmaan
väsyttääkin, mutta että koko illan. Itse olen tottunut tou-
huamaan koko ikäni ja menen välillä töihin 06.00 ja teen
pisimmillään 14 tuntisia työpäiviä. Silti teen askareet, jotka
kuuluvat kaikkien tehdä, vaikka minuakin välillä väsyttää.
Joudun huolehtimaan osittain kolmesta huushollista. Kun
viikonloppuna pitäisi kotona siivota, saattaa puoliso sitten
istua jonkun kanssa kahvia juoden ja juoruten tai kuleksii
koiran kanssa jossain. Kotona pölyä ja karvaa kun tulen
työvuorosta. Tosi hienoa. Meillä kotona aikoinaan tuota
piirrettä sanottiin laiskuudeksi. Meillä oli lauantai aina
siivuospäivä. Kuten sanoin, meitä on moneksi, mutta
tällaista elämä on. Koetetaan kestää ja on niitä hyviäkin hetkiä. Keskustella tietysti voisi, mutta aina ei auta sekään.
Naiset on naisia ja erilaisia kuin miehet. Tsemppiä.

 

[Inhorealisti]

Kas kummaa, keskustelun taso on pysynyt perin asiallisena ja syyllistämättömältä. Pieni piru olkapäälläni käskee kuitenkin kysymään teiltä, Arvon Ellit:

Jos nainen olisi kirjoittanut samanlaisen kirjoituksen, olisiko kukaan ehdottanut syyksi miehen masennusta tai hiivatasapainon oikuttelua? Olisiko kukaan syyttänyt miestä lapselliseksi ja laiskaksi ja jota ilman kodinhoito sujuisi sutjakkaammin?

 

[täh?]

Entäs ne vaimosi kaksi lasta, jotka vaimosi on synnyttänyt?

Jos ne paloi kanssa niin eiks siinä ole jo selvä syy masennukkseen?

 

[Heh]

Käry kävi

 

[ccouple]

Sukupuolistreotypioihin vetoaminen saa aikaiseksi vain stereotyyppistä ajattelua. Toinen parisuhteessa saattaa olla dominoivampi kuin toinen. Ainakin minä tunnen paljon perheitä, joissa todellinen päätösvalta on naisella. Se ei ole kiinni aina sukupuolesta...

Itse olen vaimoa aktiivisempi ja energisempi, joten mielestäni on luonnollista ja oikeinkin, että kannan vastuuta enemmän. Poikkeuksellista tässä on kai se, että kannan vastuun myös kotitöistä, joita tilastojenkin mukaan hoitavat enimmäkseen naiset. Tämä johtuu isältäni saamasta huonosta kasvatuksesta... Hän näet opetti, että miehen pitää osata kaikki kotityötkin, koska muuten on surkea ja onneton luuseri. Olen edelleenkin sitä mieltä, että mies, joka ei osaa itse laittaa ruokaansa ja pestä paskapyykkinsä on onneton nykijä ja AVUTON IHMINEN. Ressukka!!!

Minulle selvisi vasta aika myöhään, että ihmiset ajattelevat, että kodin arkiaskareet ajatellaan kuuluvan naisille. Olin siis hämmästynyt, kun kannoin tekemäni kakun pöytään ja sitten vieraat puolestaan hämmästelevät, kun käy ilmi, että minä olen sen tehnyt. Mitä ihmeellistä siinä muka on?

Tästä syntyykin vakavia ristiriitoja, kaikki pariskunnat, jotka tulevat meille kylään alkavat riitelemään kotitöiden jaosta. Tämä johtaa siihen, että miespuolinen jäsen ei enää halua tulla meille kylään, koska seurauksena on vaimon puolelta ukaasia ""uudesta järjestyksestä"" kotitöiden kanssa.

74-vuotias isäpappani, joka asuu yksin osti juuri itselleen uuden ompelukoneen (ja lahjoitti vanhan minulle), jotta voisi ommella verhoja. Stereotypian mukaan hänen täytyy olla ""akkamainen"" ja jotenkin epänormaali, kun eiväthän miehet moista harrasta. Minulle ja hänelle taas kyseessä on mitätön pieni arkiaskare, ei sen kummempaa.

 

[;)]

Siitä se vaimosi masennus sitten johtuukin. Hänhän sanoi ettei voi suunnitella verhoja kotiin jne. Ja syynä taitaaakin olla se, ettei voi koska sinä teet sen.

 

[ccouple]

Talo paloi maan tasalle kesäkuussa. Asumme evakossa toisessa talossa siihen asti, kun uusi talo valmistuu ensi keväänä. Vaimo ei halua hankkia tähän evakkotaloon mitään uutta käyttöön. Olemme kyllä ostaneet esim. uudet keittiövälineet, mutta kokkaamme vanhoilla (kirpputori-kamaa) ja uudet ovat paketissa. Sisustussuunnittelija (vaimon halu) saa sitten ostella verhot, mutta vasta uuteen taloon. Miksi ostaa verhot ikkunoihin, kun ne eivät ehkä sovi uuteen taloon? Meillä ei ole kotia ennen ensi kevättä, on turha teeskennellä jotain muuta, tätä mieltä olemme molemmat.

Vaimo on ""verhohullu"", vaihtaakin niitä monta kertaa vuodessa normaalioloissa, minä annan hänen tehdä tahtonsa mukaan. Vaimolla on vielä ihan hyvä maku näissä asioissa... Joten minulla ei ole tähän osaa, ei arpaa.

 

[;)]

Miksei isäsi sitten antanut sitä ompelukonetta verhojen ompelua varten miniälleen vaan sinulle?

 

[ccouple]

Talo paloi maan tasalle kesäkuussa. Asumme evakossa toisessa talossa siihen asti, kun uusi talo valmistuu ensi keväänä. Vaimo ei halua hankkia tähän evakkotaloon mitään uutta käyttöön. Olemme kyllä ostaneet esim. uudet keittiövälineet, mutta kokkaamme vanhoilla (kirpputori-kamaa) ja uudet ovat paketissa. Sisustussuunnittelija (vaimon halu) saa sitten ostella verhot, mutta vasta uuteen taloon. Miksi ostaa verhot ikkunoihin, kun ne eivät ehkä sovi uuteen taloon? Meillä ei ole kotia ennen ensi kevättä, on turha teeskennellä jotain muuta, tätä mieltä olemme molemmat.

Vaimo on ""verhohullu"", vaihtaakin niitä monta kertaa vuodessa normaalioloissa, minä annan hänen tehdä tahtonsa mukaan. Vaimolla on vielä ihan hyvä maku näissä asioissa... Joten minulla ei ole tähän osaa, ei arpaa.

 

[ccouple]

Kyllä vanhemmat lahjoittavat tavaraa sille omalle lapselleen, ei hänen siipalleen. Tuo miniä-juttu on sitä paitsi sukupuoli-stereotypiaa...

 

[Voi verho]

Ihanaa lukea näitä juttuja, mies kertoo miten vaimolla on hyvä verhomaku ja nyt kiistellään siitä kenelle jonkun en ymmärtänyt kenen olisi pitänyt antaa jollekkin ompelukone.
Vieläkään ei selvinnyt johtuuko vaimon masennus siitä ettei pääse sisustamaan ja niitä verhoja laittamaan. Vai löytyykö taustalta vielä jotain muuta. No talohan ainakin paloi. Ja mies on neuvoton. Ei ihme ihan oikeesti että vaimoa väsyttää.

 

[Selvittäjä]

Jos ihmiseltä on palanut talo juuri, eikö ole selvää, että se pysäyttää koko elämän kulun. Masennus tuntuu pieneltä tuossa tilanteessa, joku voisi seota. Jos palaa kivijalkaa myöten, ensimmäiseksi yrittäisin selvittää, jäivätkö ihmiset sellaiseen kuntoon, että elämä voi jatkua.
Naapurini talo on myös palanut ja nainen käy terapiassa, ei kykene yhtään mihinkään.
Aikaisemmin sanoit, että vaimo on toimeton. Nyt kerrot, että vaihtaa verhojakin tosi usein. Minä olen ahkera, mutta en minä verhoja vaihda kovin usein. Mutta ei ole talokaan palanut.

Jospa sinulla on stereotypia tuosta, mitä naisen kuuluu tehdä tulipalon sattuessa? Vie hyvä ihminen vaimosi lääkäriin. Hänellä on jopa syy masennukseen ja on mahdollista, että sinä olet toinen syy ja kolmas on se pappa, joka kuskaa ompelukoneita miestenvälisiin kisoihin.
Mitens voivat lapset?

 

[ccouple]

Höpsistä, en minä olen neuvoton! Itse asiassa olen onnistunut hoitamaan (tällä hetkellä ainakin näyttää siltä) asiat ihan mukavasti. Keväällä valmistuu uusi omakotitalo. Ja voin kertoa, että näiden asioiden hoitaminen ei välttämättä ole tuntunut kovin hyvältä, mutta olen sen tehnyt, kun on pakko. Vaimoa en ole näillä asioilla rassannut, tosi kysynyt mielipidettä ja pitänyt ajan tasalla, että missään mennään.

Joo, tuo psykiatrikin tuli kokeiltua. Mutta vaimo ei osaa/ei näytä hyötyvän hirveästi moisesta. Ainakin itse sanoo niin. Itse ajattelen, että ei halua, ei osaa puhua. Sitä paitsi vaimon minua edeltävä elämä ja yhteinenkin elämä on ollut hyvin tapahtumarikasta, sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä. Omakotitalon ja kaiken irtaimiston tuhoutuminen ei pääse edes kärikisijoille vastoinkäymisten joukossa.

Ja miten asioita, vaikka nyt sen psykiatrin kanssa voisi käsitellä, kun traumalista on sellainen, että se on kuin jostain huonosta tv-sarjasta? Sellaisesta, jossa pitää keksiä paljon tapahtumia, jotta saataisiin aikaa edes jotain dialogia. Tälläkin palstalla valitellaan kaikenlaista, mutta vaimon aiempiin kokemuksiin verrattuna vaikuttavat aika kevyeltä tavaralta. Listaanpa malliksi mitä nopeasti tulee mieleen, lisääkin löytyisi, jos vähän kaivelisi tarkemmin.

Vaimo oli naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja asui toisessa maassa. Hänelle on tapahtunut mm. seuraavia asioita:

1. Äiti tappoi isän leipäveitsellä, kun vaimo oli 16-vuotias (istui 10 vuotta linnassa siitä)
2. Naapurit tappoivat koko kylän katsellessa vieressä hänen lastensa isän, siis aviomiehen (muutti sitten pois lasten kanssa sieltä)
3. Ollut lasten kanssa keskellä sotatilaista maata, tarkoittaa siis tuhoa, verta, raiskauksia ja ruumiita (myös lapset nähneet ruumiita)
4. Hänellä todettiin tuberkuloosi ja oli 2 vuotta sairaalassa hoidossa, melkein kuoli siihen
5. Onnistunut löytämään väkivaltaisia miehiä parisuhteeseensa, esim. reidessä on puukonhaavan jälki, perinteisestä hakkaamisesta nyt puhumattakaan
6. Raiskattu ainakin pari kertaa, vähän isommallakin porukalla
7. Ryöstetty aseella uhaten
8. Kiristetty rahaa väkivallalla uhaten, myös lapsia uhkailtiin ja yritettiin saada minut maksamaan rahaa (tapahtui Suomessa!)
9. Tietysti vanhemmat ja koko suku alkoholisteja, pikku hiljaa kaikki näyttävät kuolevan joko viinaan tai sen mukanaan tuomiin onnettomuuksiin

Näin! Listasta voitte päätellä, että meidän perheen kokemusmaailma, etenkin vaimon ja lasten osalta on jotain vallan sellaista, mitä suomalainen ei voi ymmärtää. Ei ole näkemystä, eikä kokemusta elleillä, tylsällä keskiluokalla, jonka suurin ongelma on luokkaa miehen pettäminen (tietysti vaimonkin kaikki miehet ennen minua juoksivat vieraissa lahjoitellen vaimolleni erilaisia sukupuolitauteja).

Itse olen koettanut rakentaa vaimolle ja lapsille turvalliset elinolot, juuri sellaiset, mitä heiltä ennen minua täysin puuttuivat. Sen vuoksi itse koin omakotitalomme tuhoutumisen hyvin raskaaksi, koska mielestäni vaimo lapsineen ei olisi enää moista ansainnut. Säälittää...

Mutta: vaimo ja teini-ikäiset lapset eivät talomme palamisesta juuri järkyttyneet, koska heidän aikaisempaan kokemusmaailmaan nähden se ei ole juuri mitään. Silloin sota-jutun aikaan heidän koko kylänsä poltettiin maan tasalle ja se ei suinkaan ollut kauhein asia, vaan se, mitä sotilaat tekivät siviileille. Vihjeeksi voin kertoa, että sotilaat eivät ainakaan naisia pitäneet nätisti kädestä kiinni ja lausuneet rakkaudentunnustuksia.

Joo, vaimoni on ulkomaalainen, jos ei jo käynyt ilmi. Ongelmalistaan voisi lisätä vielä rasisminkin kaikkine seurauksineen. Esim. rikas isäni ehdotti, että ostaa minulle talon, jos en mene naimisiin vaimoni kanssa. Suurin osa suvusta ei katsonut tarpeelliseksi ilmestyä häihin (jos olisi ollut suomalainen, niin ""muut kiireet"" olisivat epäilemättä kadonneet). Olenkin pannut suhteet poikki suurimpaan osaan suvustani ja entisistä ystävistäni, koska jos ei hyväksy vaimoani, ei hyväksy minua (näin ajattelen).

Vaimo haluaa kaiken tämän unohtaa ja elää rauhassa Suomessa. Mutta moiset tapahtumat eivät tietysti voi olla jättämättä jälkiään.

Hulluinta tässä on se, että kaikki tämä on vielä TOTTA. Ja tällaisista on turha puhua suomalaisille, jopa psykologi menee vaivautuneen näköiseksi, ei kuulu heidän kokemusmaailmaansa, eivät osaa suhtautua.

Kirjoitin tämän ihan vain vittuillessani, itse asiassa minua huvittaa se, että kun puhun totta, niin ihmiset eivät usko. Normaalisti en näistä asioista viitsi puhua, koska suomalaisilla ei todella ole moiseen mitään sanomista.

Mutta eipä ole juuri mitään yhteistä kenenkään suomalaisen kanssa, kun perheen kokemusmaailma on tätä luokkaa. Se kyllä rassaa toisinaan, yksinäistä. Minulla olisi kykyä puhua, mutta ei ole kuuntelijoita.

Mutta minä huolehdin perheestäni, niin kauan kuin hengissä ollaan!