Väsynyt vaimo

[ccouple]

Vaimo oli vaavin kanssa kahdestaan talossa kun tulipalo alkoi ja pelastui viime hetkellä siitä. Muut lapset eivät onneksi sattuneet olemaan kotona.

 

[ccouple]

Ihanan empaattista, kiitoksia tuesta! Poltetaan sinunkin kaikki omaisuutesi ja katsotaan sitten vieläkö vitsi irtoaa yhtä jouhevasti. Jos nyt yleensä edes omistat mitään...

 

[Noh]

Et sitten tuolla alussa maininnut että vaimollasi on ollut rankka elämä takana. Eihän tuollainen historia voi olla vaikuttamatta ihmisen psyykkeeseen. Laiskuus on aika pientä sen rinnalla että hän on vielä tänä päivänä edes jotenkin järjissään ja pystyy elämään suht normaalia elämää. Moni muu ei tuollaisten koitosten jälkeen enää jaksaisi edes elää. Että vähän suhteellisuudentajua, myötätuntoa ja ymmärrystä peliin. Jostain laiskuudesta nipottaminen on aika turhaa. Vaimosi on rohkea ja vahva ihminen.

 

[ruikutus]

No mitä vit*ua valitat, kun jokainen meistä ristinsä itse valitsee. Olisit ottanut jonkun hörhellyspitsipimatsun, jota olisit voinut ohjailla mielesi mukaan ja elänyt yhdessä helpon elämän. Ja jos Suomi on paska maa, niin muuttakaa muualle...

Anteeksi vaan, mutta mua ärsyttää tuollainen ruikutus ja sitten vielä kitistään, kun mitään ei ole tehtävissä kun kukaan ei ymmärrä jne jne. Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisikään ymmärtää, jos ette itsekään ymmärrä mikä mättää?

Ja et varmasti ole ainoa tässä murheellisten tarinoiden maassa, jonka elämään mahtuu mitä uskomattomampia juttuja. Kyllä niitä kuule on muitakin... Ei ehkä samanlaisia kokemuksia, mutta osalla voi olla vieläkin hullumpia...

Ja kaikkihan sen tietää, ettei suomalaisista psykologeista ole mitään hyötyä kenellekään... Ne vaan määrää lääkkeitä ja raapii päätään...

Enivei, ainoa mitä itselläni tuli mieleen sellaista, mistä voisi teille olla apua, on että etsitte jostain kansainvälisiltä keskustelufoorumeilta samankaltaisten tarinoiden eläneitä ihmisiä. Ette varmasti kuitenkaan ole ainoita maailmassa, joita elämä on tuolla tavalla rasismin ja sodan kautta potkinut...

 

[Ei ymmärrä]

Minäkään en ymmärrä miksi kirjoitit alussa vaimosi väsymyksestä ja miten se ei tee mitään ja itse hoidat kaikki asiat ja kyselit muilta neuvoa missä vika. Mitä oikein halusit. Miksi piti keskustella näistä verhoasioista ja muusta älyttömästä ja sen jälkeen suuttuneena kertoa vähän totuuksia teidän perhettä kohdanneista vastoinkäymisistä, on puukotusta ja raiskausta ja vielä isolla porukakka, niin ja sotatilaa ja ruumiita. Ja sinua todella huolestuttaa se miten laiska vaimosi on. Ja suorastaan suututtaa sen väsymys. Koska siitähän kaikki alkoi, sehän se oli koko jutun alku.
Oletkohan itsekkään ihan viisas.

 

[ccouple]

Viisasko? Riippuu mitä viisaudella ymmärretään. CV:n perusteella yksi Suomen viisaimmista.

Mitäkö haen? Ajatuksia, jotka voisivat auttaa suhtautumaan asioihin...

Eikä tarkoitus ole pitää logiikan oppituntia (sellaisiakin olen pitänyt ja järjestyy tarvittaessa). Sen kun kommentoin tajunnanvirralla, ei muuta.

Minulta pääsee itseltäänkin unohtumaan nuo rankat taustajutut aktiivisen unohtamispyrkimyksen takia. Ehkä on kyse vain niistä.

 

[mies]

Ei voi olla totta. Jotkut masentuu, kun ukko ei vie koiraa asioilleen. Ja täällä ihmetellään miksi vaimo on masentunut, kun just paloi talo. Millaisia koneita ihmisten kuvitellaan olevan? Miksi masentuneen pitäisi olla muiden vaatimusten mukainen? Olisokohan hieman ymmärtämystä otettava mukaan, vai onko kaikki Duracell-pupuja?

 

[Zen]

Jos vaimosi on kaiken tuon kokenut, josta kerroit, kuinka paljon vielä hänen pitäisi jaksaa?

Ehkä se talon palaminen 'katkaisi kamelin selän', vaikka sanotkin, että se ei edes kuulu kärkipäähän elämänne vastoinkäymisissä.
Kodin tuhoutuminen on suuri asia, älä oleta, että vaimosi kestää myös sen sillä perusteella että hän jo kokenut kaikenlaista kamalaa. Ei ne kamaluudet katoa, vaan ne kasautuvat.

Onko kaikki aikaisemmat tapahtumat 'unohdettu' ja odotettu hänen jatkavan elämäänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Varmasti niin, sillä Suomi on sellainen lintukoto, että ihmisiltä on kadonnut jo empatian kyky, koska asiat ovat niin hyvin. On noussut vallalle itsekkyys ja valheellinen usko omaan vahvuuteen koska todellisia ongelmia ei ole nähty. Kaikkien muiden ihmisten ongelmia pidetään itseaiheutettuna.

Jos tällainen yltäkylläisyydessä elävä ihminen kohtaa ihmisen, joka on tuossa kaikessa ollut, hän ei osaa suhtautua koska ei edes halua ajatella niitä kauheuksia mitä on tapahtunut.

Et usko psykologeihin ja varmasti joku terveyskeskuspsykologi ei pystykään auttamaan. Mutta yritä hyvä mies etsiä joku, joka pystyy. Vaimosi tarvitsee apua.

 

[MIe]

Masennus ja muut psyykkiset oireet puhkeavat usein vasta kun henkilö kokee olevansa niin turvassa että voi asioita käsitellä. Kriisin, esimerkiksi sotatilan keskelllä, ei vain kertakaikkiaan ole mahdollisuutta masentua jos mielii selvitä hengissä. Kertomasi perusteella tuossa onkin terapian aihetta loppuiäksi.

 

[Elisa]

Anteeksi vain, mutta koko juttusi kuulostaa vedätykseltä!

Ensin kirjoitat jotain ihan tavallista (vaimo väsynyt), ja kun sitten saat tavanomaisia vastauksia (masennus), alat vähitellen heittää pökköä pesään kuin vihaisena siitä, että täällä ei mitään tiedetä eikä ymmärretä. Se on vedätystä.

Olisit jättänyt kertomatta nuo sotatilakokemukset, jos haluat kerran kysyä neuvoa vain nykyiseen tilanteeseen, jolla ei mielestäsi ole mitään tekemistä entisten asioiden kanssa.

Ja jos luulet, ettei kauheita kokemuksia löydy täältä meidän suomalaisten ellien joukosta, olet totaalisen väärässä.

Kirjoitit muuten aloitusviestissäsi, että tuskin voisit kuvitella naista, joka elämässään pääsisi vähemmällä. Jos kirjoituksesi on ylipäänsä totta, eikö olisi vaimosi jo syytäkin päästä vähemmällä? Jo naimisiin mennessäsi olisi pitänyt tietää, että moiset traumaattiset kokemukset aiheuttavat ongelmia.

Ja muka terapeutit ja psykiatrit eivät pystyisi käsittelemän moisia kauheuksia? Hei haloo! Kenenkähän omatekoisen psykologin luona olettekaan käyneet jos olette yleensä käyneetkään? Suomesta löytyy kyllä erittäin huippuja ammattilaisia, meillä on korkea koulutustaso. Ei meillä missään pussilassa eletä.

Vaimosi ei yksinkertaisesti ole enää aivan nuori, vauvan saaminen ja sen hoitaminen tuntuu raskaalta ja vaativalta ja koko elämää leimaa turhautuminen. Jostain syystä vaimosi ei olekaan tyytyväinen. Hän kohdistaa valittamisensa sinuun, koska ei muutakaan ole, ja ehkä naamasikin jo tympii. Mistä tätä tietää.

Muuten tuosta verhojutusta (joka nyt oli aivan turha juonne tässä) tuli mieleen se, kuinka oma äitini vasta vanhemmalla iällä kertoi meille lapsille, miksi hänestä ei koskaan tullut sitä nk. keittiössä hääräävää äitiä. Siksi, koska heti avioliiton alusta asti isämme oli ottanut siellä vallan. Meillä isä teki kaiken ruuan lähes aina. Hän ei päästänyt äitiä edes opettelemaan, joten mitäs sitä sitten turhia, lopulta ei enää kiinnostanutkaan. Kun äiti sitten joskus jotain laittoi, siitä isä aina löysi jotain vikaa. Äidin tehtäväksi jäi vain keittiön siivoaminen kaiken sen sotkemisen jälkeen, joten enpä ihmettele, miksi meilläkin joskus tiuskittiin. Isän kuoltua äidistä kehkeytyi oikein mainio ruuanlaittaja, mutta eipä meitä lapsiakaan silloin enää kotona ollut kuin minä. Niihin aikoihin vielä ajateltiin perinteisesti ja ihmeteltiin naista, joka ei laita ruokaa, joten äidillä oli siinä vielä sekin alemmuudentunne kestettävänä. Kun isän mielestä äiti ei osaa.

Voihan tietysti olla, että teillä on kulttuurierojakin välillänne. Esim. jotkut venäläiset naiset on helevetin laiskoja, ei viitsis mitään muuta tehdä kuin vetää tupakkia ja laukata ostoksilla toisten venakoitten kanssa. Ovat sitä mieltä, että ovat saaneet länsimaisen miehen ja koko taivaankaaren siinä samalla.

Valitettavasti sua on vaikea neuvoa kenenkään, kun heti seuraavaksi vedät hihasta jonkun uuden ""valtin"", josta muut ei ole olleet tietoisiakaan.

 

[Rita]

Ei naisen, eikä miehenkään elämän KUULU olla tuollaista. Useilla se vain on. Ja ainoat, jotka asialle voivat tehdä jotakin, ovat ihmiset itse.
Mun hermot ei kestä turhaa valittamista ja ainaista väsymystä ympärillä ja onneksi olenkin löytänyt energisen ja reippaa miehen, jonka kanssa ei todellakaan tule minkäänlaista sanomista kotihommista yms.

Kun asioista tekemällä tehdään ongelmia, niin niistä tulee ongelmia! Rasittavaa. Enkä osaa auttaa alkuperäistä, mutta rasittaa hänen puolestaan.

 

[Julia]

Missäköhän sunlaisia miehiä löytyy? Meillä samalla tavalla, mutta päinvastoin: minä olen mielestäni reipas, poikaystävä aina väsynyt ja laiska. Aika ankeeta, kun itse haluais tehdä kaikenlaista ja saada elämässä aikaan asioita. Nyt kaikki ""normaalitkin"" asiat ovat liikaa... :-(

 

[Ria]

Joo, mistäköhän tosiaan kaltaisiasi miehiä löytyy jotta osaan pysyä mahdollisimman kaukana!! Yrität täällä kerätä säälipisteitä ja kehuja kun teet mieheksi NIIN paljon kotitöita ja kehtaat valittaa että vaimo jolla on tuollainen menneisyys ja palanut talo on saamaton!!? Ja mielestäsi vaimosi pääsee helpolla?? Jos ihmisellä on tuollainen menneisyys taakkanaan hänen elämänsä ei enään koskaan voi olla helppoa. En pysyty edes hämärästi kuvittelemaan niitä mielikuvia ja unia jotka puskevat vaimosi alitajuntaan menneisyydestä. Vähemmästäkin lamaantuu ja hyvä on jos järjissään pysyy.