Vauva ja äiti kotona ja esikoinen hoitoon - miksi ihmeessä?

[päivähoitoihmetys]

Olen hämmästyen huomannut kuinka moni laittaa esikoisen päiväkotiin vaikka on kotona vauvan kanssa, jopa niin että esikoinen aloittaa tarhassa ihan samoihin aikoihin kuin vauva syntyy. Ainakin täällä Espoossa tuntuu tosi moni tekevän niin. Musta tuntuisi tosi hullulta laittaa meidän tyttö hoitoon jos olisin kerran itse kotona.

Te jotka olette tehneet tai aiotte tehdä niin, mitä syitä teillä on? Olisi mielenkiintoista kuulla. Yhteiskunnan kannaltahan ei ole järkevää, että tällaiset lapset täyttävät päiväkoteja, mutta ei kai siinä lastenkaan kannalta ole juuri mitään järkeä. Tarkoitan siis sellaisia perheitä, jossa esikoinenkin on pieni, vaikka kaksi tai alle. Eskarilaiset on asia erikseen, mutta miksi laittaa parivuotias hoitoon edes pariksi päiväksi viikossa jos on kotona? Sosiaalisia kokemuksia hän saa kyllä ihan tarpeeksi puistoissakin ja joillain alueilla (ei tietty kaikilla) toimii kerhoja ja puistotätejä, jos sen lapsen hetkeksi haluaa sellaiseen.

 

[********]

Ai tää aihe taas... Meillä esikko 3v oli osa-aikahoidossa muutaman kerran viikossa lyhyen päivän, koska
a) olin välillä ihan sekopäinen, itkuinen hermoraunio valvomisesta.
b) tein töitä äitiysloman loppuvaiheessa kun vauva nukkui päiväunia.
c) hoidossa, lapsen käytöksessä, kiintymyssuhteessa, kotioloissa tms ei ole ollut ikinä ongelmia ja lapsi on tasapainoinen. Hoitoon lähteminen ei ollut ikinä vastenmielistä, päinvastoin.
d) luotamme tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan ja sen henkilökuntaan.
e) osa-aikahoidosta huolimatta olimme lapsen kanssa TOSI paljon (yli 90%) ja tykkäämme viettää aikaa hänen kanssaan.

 

[Liinuzhka]

Mulla on esikoinen, joka täyttää neljä, päivähoidossa, mutta oli jo toki siellä ennen vauvan syntymää (1½v.). Siltä pystyy jo kysymään pitääkö se sinne menemisestä ja hän pitää. En siis ota pois, kun ei se sitä halua. Syksyllä rytmi muuttuu osa-aikaiseksi, katson että oon saanu nyt tarpeeksi levätä, vauva 4 kk. Mutta jos ei olisi ollut aikaisemmin siellä, en veisi. Ehkä osa-aikaiseksi sitten, vaikea sanoa. Lapset on yksilöitä ja meillä esikoinen vaati ihan selkeät sävelet ja rytmit, muuten siitä tuli sekopää. Alkuun äiti on itsekin ihan sekaisin synnytyksestä, joten on hyvä että äiti saa levätä ja HYVÄLLÄ OMATUNNOLLA, jaksava äiti on parempi kuin pelkkä suorittaja - ihan oikeesti. Tää aihe alkaa vituttaa. Kaikki ei JAKSA.

 

[vierasguest]

Mä oon ihmetellyt myös samaa että kun uusi vauva tulee taloon niin vanhempi lapsi pistetään hoitoon ja vedotaan siihen ja tähän syyhyn. Pitäis se nyt tajuta että kaikki vauvat ei nuku heti täysiä öitä vaan saattavat jopa, hui kauhistus, heräillä yöllä syömään ja koliikkiakin saattaa olla. Se vaan pitää ottaa huomioon kun alkaa vauvoja puuhaamaan että kaikki menekään aina helposti.

Nykyajan mammoja taitaa kiinnostaa vaan suloiset pikkuvauvat ja isommista ei niin perusteta. En tajua miks pitää tehdä useempi lapsi jos niitä ei sitten itse jakseta hoitaa. Kummallista menoa....

 

[wetg]

On näitä varmaan aika paljon meidänkin päiväkodissa. Meille tuli tänä vuonna mahdolliseksi pitää kaksi maksutonta päivähoitokuukautta. Ihmettelen, millaisessa perheessä tuollainen on mahdollista: lähinnä kai jos vanhempi on opettaja tai jos lapsi on hoidossa vaikka toinen (tai molemmat) vanhemmat on kotona.Tiedän monta opea, jotka pitävät lapsensa hoidossa vielä kesäkuun, kun se on maksullinen ja on kiva saada omaa aikaa.

Mutta: niin kauan kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa, tilanne tulee olemaan tällainen.

 

[-Omppupuu]

Monet tutkimustulokset puhuvat kotihoidon puolesta. Kannattaa huomata se, että lapsi tottuu siihen ympäristöön, jossa häntä kasvatetaan olipa se sitten millainen hyvänsä. Esimerkiksi yli-isoissa päiväkotiryhmissä lapsesta tulee kyllä sosiaalinen (= joutuu olemaan sitä, jotta pärjää), mutta se hinta voi olla aika kova. Riehumista, huutamista (tutkitut desibelimäärät ylittävät jatkuvasti sellaiset arvot, että kuulo on vaarassa huonontua pysyvästi) jne. Kotikasvatuksella lapsi oppii usein kiireettömämpään menoon, kun taas päiväkodissa meno on paljon rajumpaa. Juuri siksi esikoisen voi ollakin vaikea tottua taas kotona oloon ja äiti saattaa liian nopeasti turhautua siihen, että lapsi viihtyisi kotona, vaan hän herkästi tyrkkää lapsen takaisin hoitoon.

Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Pidin lastani päivähoidossa 2-3 viikkoa kuopuksen synnyttyä, koska päiväkodista sanottiin, että heillä oli siihen hyvä mahdollisuus. Sen jälkeen otin esikoisen takaisin kotihoitoon. Kyllä siinä meni jonkun aikaa, että esikoinen malttoi rauhoittua ja keksiä itse leikkejä. Ehdin esikoisen kanssa tuona kotonaoloaikana kokemaan kaikenlaista niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni parasta oli kiireettömyys ja kellottomuus, joten pystyimme tekemään asioita ilman hirmuista aikatauluttamista.

Alussa oli raskasta, kun esikoinen ei nukkunut enää päiväunia ja kuopuksella ei vielä ollut rytmiä. Toisaalta olin motivoinunut saamaan kuopukselle rytmin, joten aika helposti hänen unirytmin sai kohdalleen. Kuopus tottui myös siihen, että esikoisen leikeistä lähtee meteliä. Leikkikavereita esikoiselle tuli päiväkodista (tulivat meille illalla ja viikonloppuisin) ja välillä kävimme päiväkodin pihalla leikkimässä, kun vanhat tarhakaveritkin olivat pihalla. Teimme myös metsäretkiä, piknik-retkiä, kävimme uimarannalla ja kuopuksen opittua istumaan pyöräilimme paljon. Vaikka lähtemisessä oli oma viitsimisensä, niin olen näin jälkikäteen tosi iloinen siitä, että jaksoin nähdä kaiken sen vaivan.

Lapsilla on läheiset suhteet, vaikka heillä onkin ikäeroa. Pienempää ikäeroa en olisi halunnut, koska en välttämättä olisi jaksanut. Tukiverkkoja ei ole kuin yksi eläkeläismummo, joka hänkään ei jaksa kuin pari tuntia kerrallaan kaitsea lapsia.

 

[********]

.Tiedän monta opea, jotka pitävät lapsensa hoidossa vielä kesäkuun, kun se on maksullinen ja on kiva saada omaa aikaa.

.

Tämä on taas toinen aihe. Äitiyslomalla kun toipuu synnytyksestä ja valvoo vauvan kanssa, tilanne on eri kuin "normaalina" aikana kun vaikka kesälomailee. Meillä esikolla oli osa-aikahoitopaikka äitiyslomani ajan (jossa kävi alle 10pvää kuussa äitiyslomani loppuvaiheessa), mutta noin yleisesti vietetään lasten kanssa kaikki aika mikä liikenee. Molemmilla on silloin tällöin vapaa-päiviä, jolloin jompikumpi on lasten kanssa kotona. Yleensäkin hoitopäivät pidetään lyhyinä niin, että olemme tyyliin 3/4 lasten valveillaoloajasta heidän kanssaan. Kesällä he ovat lomalla yli 2kk, kaiken kaikkiaan heillä on lomaa melkein 3kk vuodessa.

Eli ei pidä rinnastaa niitä, jotka synnytyksestä toipuessaan tai valvoessaan öitä vauvan kanssa (tai tehdessään töitä ä-lomalla), käyttävät osa-aikahoitoa ja niitä, jotka laittavat lapset hoitoon itse lomalla ollessaan koska haluavat "omaa aikaa". Se on taas oma aiheensa se.

 

[ei nyt taas]

tämä aihe on ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana varmaan useita kertoja palstalla. Ja joka ikinen kerta aloittaja on täydellinen kotiäiti joka kiillottaa omaa kruunuaan ja "ihmettelee" (lue: arvostelee, sättii, kritisoi) niitä itseään "huonompia" äitejä jotka lapsensa vievät hoitoon.

Ihmettely on aivan tekopyä sana sille asialle, että haluaa arvostella toisten valintoja ja korottaa itsensä jalustalle.

Itse en liiku missään äitikerhoissa tai mammapiireissä koska en kestä tätä äitien itsensä ylentämistä muita alentamalla. Tämä äitiyden suorittaminen ja täydellisen äitiyden vaaliminen on nykyaikana jo saanut sairaalloiset mittasuhteet, oma elämä pitää kokonaan unohtaa äitiyden myötä ja tehdä joka ikinen asia täydellisesti. Siinä sitten ura, koulutus, parisuhde ja harrastukset unohtuvat, mutta ei se mitään, kun tärkeintä on vain olla kulmakunnan paras äiti!!

T: paha uraäiti, joka käy työssä, vie lapsen hoitoon, ajattelee myös itseään ja jaksamistaan eikä näe itseään pelkästään äitinä. Ja mikä kauheinta - en suostu kertakaikkiaan syyllistymään tästä tai kuuntelemaan muiden "ihmettelyjä" asian tiimoilta.

Tämä ei nyt ollut siis suoraan tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle vaan ylipäätään kaikille niille jotka vähän väliä täällä ihmettelevät miten joku äiti voi tehdä jotain erilailla kuin täydellinen äiti itse tekee...

 

[blöp]

Eräs tuttu lastentarhanopettaja sanoo, että he aina ihmettelevät näitä tapauksia, jotka tuodaan päiväkotiin vaikka äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa. Ainakin päivähoitoammattilaisia itseään tällainen toiminta ärsyttää. He kuulemma ihmettelevät, eivätkö vanhemmat halua olla lastensa kanssa.

 

[*********]

Alussa oli raskasta, kun esikoinen ei nukkunut enää päiväunia ja kuopuksella ei vielä ollut rytmiä. Toisaalta olin motivoinunut saamaan kuopukselle rytmin, joten aika helposti hänen unirytmin sai kohdalleen. Kuopus tottui myös siihen, että esikoisen leikeistä lähtee meteliä. Leikkikavereita esikoiselle tuli päiväkodista (tulivat meille illalla ja viikonloppuisin) ja välillä kävimme päiväkodin pihalla leikkimässä, kun vanhat tarhakaveritkin olivat pihalla. Teimme myös metsäretkiä, piknik-retkiä, kävimme uimarannalla ja kuopuksen opittua istumaan pyöräilimme paljon. Vaikka lähtemisessä oli oma viitsimisensä, niin olen näin jälkikäteen tosi iloinen siitä, että jaksoin nähdä kaiken sen vaivan.

Lapsilla on läheiset suhteet, vaikka heillä onkin ikäeroa. Pienempää ikäeroa en olisi halunnut, koska en välttämättä olisi jaksanut. Tukiverkkoja ei ole kuin yksi eläkeläismummo, joka hänkään ei jaksa kuin pari tuntia kerrallaan kaitsea lapsia.

Tämä on taas tätä juttua, että jos lapsi on 10% ajasta osa-aikahoidossa, niin hänen kanssa ei tehdä metsäretkiä, käydä piknikeillä, uimarannoilla, eikä koko perheen kesken tehdä lähinnä mitään. Ei nähdä ollenkaan vaivaa. Tai että sisaruksista ei tule läheisiä, koska toinen on (toisen olleessa vauva joka ei hirveästi sisaruksen seurasta vielä piittaa) vajaa 10% ajastaan pois kotoa. Tai ettei lapsi oppisi leikkimään kotona rauhallisesti, tai ettei voisi elää kiirettömästi jos lapsi käy osa-aikahoidossa. Voevoe.

Kyllä mäkin tein äitiyslomalla kaikenlaista kivaa ja elin sitä ihan tavallista arkea kahden pienen kanssa tyyliin 90% ajasta - vaikka esikko kävikin joskus hoidossa. Miten jotkut luulevat, että jos lapsi on hoidossa tai osa-aikahoidossa, niin se ei ole ollenkaan kotona eikä hänen kanssaan olla ja tehdä juttuja? Mikään ei ole kivempaa ja ihanampaa kuin touhuta lasten kanssa. Onko se käsittämätön yhtälö, että lapsi on pikkuriikkisen murto-osan ajastaan leikkimässä kaveriensa kanssa hoidossa JA vanhemmat ovat kunnollisia, rakastavia ja ovat tosi paljon lasten kanssa, panostavat heihin ja heidän kasvattamiseensa?

 

[piupauuu]

tämä aihe on ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana varmaan useita kertoja palstalla. Ja joka ikinen kerta aloittaja on täydellinen kotiäiti joka kiillottaa omaa kruunuaan ja "ihmettelee" (lue: arvostelee, sättii, kritisoi) niitä itseään "huonompia" äitejä jotka lapsensa vievät hoitoon.

Ihmettely on aivan tekopyä sana sille asialle, että haluaa arvostella toisten valintoja ja korottaa itsensä jalustalle.

Itse en liiku missään äitikerhoissa tai mammapiireissä koska en kestä tätä äitien itsensä ylentämistä muita alentamalla. Tämä äitiyden suorittaminen ja täydellisen äitiyden vaaliminen on nykyaikana jo saanut sairaalloiset mittasuhteet, oma elämä pitää kokonaan unohtaa äitiyden myötä ja tehdä joka ikinen asia täydellisesti. Siinä sitten ura, koulutus, parisuhde ja harrastukset unohtuvat, mutta ei se mitään, kun tärkeintä on vain olla kulmakunnan paras äiti!!

T: paha uraäiti, joka käy työssä, vie lapsen hoitoon, ajattelee myös itseään ja jaksamistaan eikä näe itseään pelkästään äitinä. Ja mikä kauheinta - en suostu kertakaikkiaan syyllistymään tästä tai kuuntelemaan muiden "ihmettelyjä" asian tiimoilta.

Tämä ei nyt ollut siis suoraan tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle vaan ylipäätään kaikille niille jotka vähän väliä täällä ihmettelevät miten joku äiti voi tehdä jotain erilailla kuin täydellinen äiti itse tekee...

No hei ihan suoraan sanottuna, eikö sellainen oikeasti olekin parempi äiti, joka ei halua eroon lapsestaan vaan hoitaa tämän kotona, vaikka olisikin itse väsynyt vauvankin hoitamisesta?
Mun mielestä tällainen äiti ON parempi äiti. Sori vaan.

 

[osdufyh]

3-vuotias lapseni on jatkamassa päivähoidossa osa-aikaisena ainakin muutaman kuukauden kun pikkusisarus syntyy. Ennen lapsia olin sitä mieltä että en hoitoon toista veisi mutta... Nykyään mua huvittaa tää keskustelu, mikä kumma siinä on että tämä aihe herättää niin kiivaita mielipiteitä. Voisin yleistää että mun mielestä ihmiset jotka on asioista kun asioista "liian tiukasti" jotain mieltä, on pelottavia. Niistä ne isommat konfliktitkin syntyy kun ei yhtään osata eläytyä siihen mikä toisten ihmisten tilanne on.
Lisäksi kiinnostaa mitä perusteita ihmisillä on mielipiteelle että isompaa lasta ei hoitoon pitäisi laittaa? Onko se verovarojen tuhlausta, lapsen heitteillejättöä vai mitä...?

Niin kauan kun lasta koskevissa asioissa oikeasti ajatellaan lapsen parasta ja välitetään aidosti niin asiat ovat niinkuin kuuluukin. Siihen en halua ottaa kantaa miten kukin esim. oman jaksamisensa hoitaa, ihmisiä kun on monenlaisia. Mutta päivähoidon ammattilaisena olen nähnyt mihin tilanne jossa vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole pystyneet hoitamaan lapsen asioita parhaalla mahdollisella tavalla, voi johtaa... Ja seurauksia paikkaillaan pitkään! Toimivan ja rakastavan perheen kyllä tunnistaa lapsesta, oli vanhempia sitten yksi tai kaksi, kotona tai työmatkoilla ympäri maailman, lapsi hoidossa tai kotona!

Btw, meidän tapauksessa syy hoitoon viemiselle on krooninen sairauteni joka pysyy yleensä lääkkeillä kurissa eikä mitenkään näy päällepäin. Akuutti tilanne voi stressin seurauksena laueta ja viedä fyysisesti todella huonoon kuntoon, mikä ei lasten kannalta olisi kovin suotavaa... (Joidenkin mielipiteiden mukaan minun ei tietenkään olisi pitänyt lähteä lapsentekoon näillä "epäpuhtailla" geeneillä koska asiat saattavat mutkistua Tälläisiä mietteitä täältä ja iloista kesää ja tippa suvaitsevaisuutta kaikille tasapuolisesti!

 

[espoolaiset]

Meillä esikoiselle 2,5v haettiin päiväkotipaikkaa kun vauvalla laskettuaika. Siellä tuo "ei rakastettu riesa" nyt leikkii kolmena päivänää viikossa 6h kerrallaan. Nukkuukin siitä ajasta lähes puolet, eli aika tyhjästä maksetaan. Joka päivä silti käydään asukaspuistossa ja käyty ennen tarhan alkamistakin ja meissä varmaasti vikaa kun ei siellä olla tutustuttu kehenkään kolmen vuoden aikana. Moikataan kyllä ja jutellaan aikuisten kanssa mutta lapset leikkivät omia leikkejään. En tiedä kuin kavereideni lasten nimet, ja ovat sen verran pieniä että ei niistä ole leikkikaveriksi meidän lapselle. Päivähoitopaikka ei mielestäni ole yhtään sen kummempi vaihtoehto kuin se että lapsi olisi vaikka mummin luona pari kertaa viikossa. Meillä ei mummeja ole, ja kovasti on tykännyt lapsi tuolla käydä. Saa leikkiä samanikäisten kanssa, askarrella ja laulaa ym. Kotona ollessaankin joskus sanonut haluavansa päiväkotiin leikkkimään (tylsä äiti ei antanut laittaa videoita päälle ja oli imettämässä vauvaa). Kerhoa kokeiltiin (tarjolla alle 3v kerran viikossa 2h) ja se oli ihan kamalaa. Lapsi itki ja äiti turhautui. Juuri kun lapsen sai sinne vietyä ja kerkesi kotiin imettämään piti samantien lähteä takaisin sitä pois jo hakemaan. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Kehotädit eivät todellakaan muistaneet juuri muuta kuin lapsen nimen, ei toivoakaan että olisi esim.käynnissä olleen pottaharjoittelun ottaneet huomioon ja kakat housussa sitten lapsi siellä ihmetteli. Hyviä puolia päiväkodissa on meidän mielestä monia.
esim. monipuolinen ruoka (kotona syödään tietysti siis vain pitsaa ja nakkeja..), säännöllinen rytmi-kotona kun joskus käy niin että vauva itkee/kakkaa/syö silloin kun pitäisi ulos jo olla menossa-ja kotiin tullessa vauva saattaa ollakkin heti nälkäinen-kakata-syödä uudelleen jne. ja silloin isompi odottaa nälkäisenä lounastaan ja katsoo vaihteeksi videota. Päiväkodissa (jossa yht. 12 lasta) esikoinen ei jää kokoajan kakkoseksi tarpeidensa kanssa, kotona joudun sanomaan tosi usein että kohta..äiti vain ensin hoitaa vauvan.
Tuona aikana kun esikko hoidossa teen kotitöitä, käyn ruokakaupassa joskun shoppailen muuten vaan, käyn kahvilla kavereiden kanssa, käyn kävelyllä, leikitän vauvaa, kylvetän vauvan jne. eli hyvin arkista elämää ripauksella luksusta silloin kun vauva nukkuu ja maltan vain istua alas ja keittää kahvit. Kuuntelen hiljaisuutta-ihanaa-kukaan ei halua hetkeen yhtään mitään!

Ja kun aamulla herätään kuudelta ja illalla mennään n.klo 21 nukkumaan, niin noina tarhapäivinäkin jää vanhempien kanssa olemiseen aikaa semmoinen 9 tuntia. Meille tämä systeemi sopii hyvin ja huonoa omatuntoa en asiasta ole tuntenut, jos jotain tää meidän tapa ottaa päähän se sitten sen ongelma.

 

[Oulussa]

osa tarhoista suljetaan kesäksi (2kk) ja ymmärrän kyllä syyn kun katsoin kevätjuhlassa tarhalaisten vanhempia. Yllättävän isolla osalla oli mukana vauva ja vaikken näillä asioilla yleensä päätä vaivaa, nyt tuli hämmästeltyä miehellekin asiaa. Meidän tarha suljetaan ja kuljetamme nyt kahta pientä lastamme väliaikaisessa tarhassa 2vk, kunnes he aloittavat 7vk:n mittaisen loman. Näin pitkä loma saatiin järjestettyä pakon edestä pitämällä osittain lomat eri aikaan.
Itse näen suurimmaksi syyksi päiväkotien sulkemiseksi nimenomaan sen, että päivähoitoa käyttää paljon perheet, joissa äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi tarhassa ehkä osa-aikaisesti tai muuten enemmän vapaa päiviä viettäen, jolloin tällä rahahoukuttimella saadaan heidät pitämään pidempi kesäloma.

Itsellä on kaksi lasta, 2v ja 4v, heillä ikäeroa 1v10kk. Kuopus on sairas, joka tiedettiin jo odotusaikana, mutta siltikään en harkinnutkaan esikoisen tarhassa olon jatkamista ( meni tarhaan tasan 1 vuotiaana ja lopetti siis äitiyslomaani 1v9kk iässä) ja hyvin pärjättiin, vaikka elettiinkin sairaalaelämää, nenämahaletku ruokintaa, lääkitystä tms. kaikkea mitä tavislapsen äiti ei osaa kuvitellakaan.
Lapset menivät tarhaan kun kuopus oli 1v4kk ja mielestäni esikoinen ei ollut mitenkään "vierottunut" päiväkotielämästä, vaan aloitus sujui molempien kannalta oikein mukavasti. Lapset ovat läheisiä keskenään ja kaikenpuolin tasapainoisia.

Itse olin jonkinverran väsynyt äitiysloman aikana, mutta suurin väsymys tuli vasta kun palasin töihin ja kuopus valvotti edelleen suhteellisen paljon + on muutenkin suuritöisempi kun terve lapsi. Silti en ole katunut mitään ja elämä tuntuu menevän kokoajan helpompaan suuntaan ja nautin tästäkin elämänvaiheesta kovasti.
Jos esikoisen olisimme tarhaan jättäneet, katuisin sitä, koska näin jälkeenpäin ajateltuna asiat kuitenkin järjestyivät aina ja tosin pahin väsymysvaihe tuli vasta jälkeenpäin.
Luotan suomalaiseen päivähoitojärjestelmään, koska siis itsekin lapseni sinne olen suhteellisen aikaisin vienyt, mutta kotia se ei siltikään voita pienten kohdalla, vaan aina kun mahdollista lapset ovat nytkin kotona ( jos siis olen itse sairas, tai toinen lapsista on sairas, niin toinenkin on kotona) enkä tietysti voisi kuvitellakaan että jos olen lomalla tms. että lapset olisivat tarhassa sillä aikaa.

 

[äet]

Minä olin synnytyksen jälkeen huonossa kunnossa, jokin mystinen infektio ja kilpirauhasen tasapainottomuutta. Olin tosi uupunut ja huonovointinen mutten halunnut silti viedä esikoista hoitoon vaikka sitä tarjottiin, sillä meillä mummola lähellä ja sain tarvittaessa apua. Jos minulla ei olisi mitään apuverkostoa niin olisi ollut pakko laittaa hoitoon. Eli mielestäni tämäkin tapauskohtaista, toisilla esim.mummot apuna, toisilla ei ketään.

 

[mammax2]

Miksi isomman lapsen on parempi olla kotona? Jos nyt tilanne se että äiti synnytyksen jäljiltä kovasti kipeä ja isän lomat ohi. Äiti makaa sängyssä imettäen vauvaa ja isompi/isommat lapset riehuvat itsekseen ympäri asuntoa. Jos äidin voimat eivät riitä normaalin rytmin ylläpitämiseen eli arki muuttuu rytmittömäksi kaaokseksi. Eikö silloin ole parempi lasten kannalta että saavat ulkoilun ja ruuat ja mielekästä ohjattuakin tekemistä vaikka sitten sieltä päiväkodista. Jos asutaan maalla missä isot omat pihat voi väsynytkin äiti jaksaa pukea lapset ulos. Kaupungissa äidin pakko lähteä mukaan ja sinne puistoon voi olla pitkäkin matka. (Kaikissa taloissa ei kunnollisia omia leikkipaikkojakaan)

En ihan ymmärrä että mitä eroa sillä on kuormittavuuden näkökulmasta, on lapsen vanhemmat sitten töissä tai kotona niin molemmathan maksavat siitä päivähoitopaikasta yhtälailla. Erona vaan se että perhe jossa molemmat vanhemmat töissä rahaa todennäköisesti enemmän kuin perheessä jossa toinen kotona äitiyspäivärahalla/kotihoidontuella. Enemmänhän se isomman lapsen hoitoon laittaminen rasittaa taloutta siinä perheessä jossa vain toinen vanhempi nostaa palkkaa. Miksi tuntuu siltä että tässäkin on kyse osaksi kateudesta. Useampikin haluaisi ehkä saada isomman/isommat lapsen edes hetkeksi hoitoon mutta taloudellisesti se ei ole järkevää tai mahdollista. Helpompi sitten syyllistää niitä jotka tämän ratkaisun ovat tehneet, kuin myöntää että kyllä itsellekkin kelpaisi.

 

[*********]

Eräs tuttu lastentarhanopettaja sanoo, että he aina ihmettelevät näitä tapauksia, jotka tuodaan päiväkotiin vaikka äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa. Ainakin päivähoitoammattilaisia itseään tällainen toiminta ärsyttää. He kuulemma ihmettelevät, eivätkö vanhemmat halua olla lastensa kanssa.

Tästä herää kysymys, että miten paljon lapsen kanssa "pitää" olla, että osoittaa sen että haluaa olla hänen kanssaan, rakastaa häntä ja pitää hänestä hyvää huolta? Jos se yli 90% lapsen valveillaoloajasta ei riitä (jonka osa-aikahoitolapset ovat kotona) niin kuinka paljon sitten on tarpeeksi?

Ihan sama mitä henkilökunta ajattelee ellei ajattelukyky riitä tuon pidemmälle. Ammattitaitoinen hoitaja tekee työnsä niin hyvin kuin osaa ja pystyy ja jättää perheiden tilanteiden ja taustojen ihmettelyn, koska ei niistä juuri mitään tiedä.

 

[Laskutaidoton?]

Siis hetkinen, miten tuo yli 90% hereilläoloajasta on laskettu, jonka siis osa-aikaiset hoitolapset viettävät kotona? Jos oletetaan, että osa-aikahoito on esim. 3 päivänä viikossa 6 tuntia, se tekee viikossa 18 tuntia. Jos tämä on alle 10% hereilläoloajasta, niin tällöin lapsen hereilläoloaika viikossa täytyy olla vähintään 180 tuntia. 180 jaettuna 7:llä on 25,7 eli viikon jokaisena päivänä lapsi on siis hereillä 25,7 tuntia?? Vai olisko joku heittänyt tuon prosenttimäärän ihan hatustaan, ja sitten jokainen muu kirjoittaja lainaa sitä miettimättä yhtään itse... Tietty jos oletetaan, että lapsi nukkuu esim. 2 tunnin päikkärit hoidossa ollessaan, tulee hoitoajaksi vain 12h viikossa ja täten päivittäiseksi hereilläoloajaksi 17,1 h. Tällöinkin lapsi nukkuisi vuorokaudessa vain 6,9h ja jos siitä 2 tuntia on päiväunia, niin jää jäljelle vain 4,9h yöunet, mikä on lapselle varmasti liian lyhyt (ei oikein riitä aikuisellekaan).

 

[Vielä yksi näkökulma]

Monet asiat onkin täällä jo tulleet esille, mutta vielä yksi "puoltava" sana niiden äitien puolesta, jotka itse pitävät isommat sisarukset päivähoidossa osa-aikaisena ja ovat itse vauvan kanssa kotona.

Itse olen viettänyt ensimmäisen vuoden ihan sumussa vauvan valvomisien ja sairauksien kanssa, joten voin sanoa, että näitä ei kannata vähätellä tyyliin "vauvathan valvovat". Normaalit vauvat heräävät yöllä syömään, saattavat jaksoissa valvotta ym. Mutta tämä on ihan eri asia kuin Valvottavat vauvat. Tällöin valvominen jatkuu kuukaudesta toiseen käytännössä joka yö, pahimmillaan vuoden/vuosia. Itselläni ensimmäiset 4 kk sujui hyvin valvomisineen kaikkineen, 8 kk kohdalla alkoi loppua voimat ja vuoden kohdalla tuli jo romahdus.

Toinen syy pitää esikoinen päiväkodissa on esikoisen hidas sopeutuminen muutokseen. Esimerkiski jos vauva syntyy alkutalvesta, niin esikoisen on helpompi jatkaa tutussa ryhmässä, kuin yrittää luoda uusia suhteita kerhoissa ja puistoissa (jossa suhteet ovat jo muodostuneet). Väliin tulee kesä ja syksyllä olisi taas muutama kuukausi jossakin kerhossa, kunnes taas paluu päiväkotiin koittaisi äidin töihinpaluun myötä (äitiyslomahan on vain n. 10 kk). Voisi joutuakin toiseen päiväkotiin (takuupaikaa ei tunneta kaikissa päiväkodeissa), tai tutussakin päiväkodissa ryhmä olisi muuttunut ja kaverisuhteet jo muodostuneet. Eli veikkaan, että lapselle itselleen olisi paljon parempi pysyä koko ajan päiväkodissa, tosin siis osa-aikaisena.

Eli yhteenvetona sanoisin, että jokainen tavallaan. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Tekee niin tai näin, toiset lapset saavat paremman lapsuuden, toiset huonomman. Ja en usko että ne erot syntyvät siitä, viedäänkö esikoinen päiväkotiin kun äiti on vauvan kanssa kotona vai ei. Eiköhän ne aidot syyt parempaan tai huonompaan lapsuuten ole ihan muualla. Ja huomautksena vielä, mikä minusta on parempi lapsuus, voi jostakin muusta olla huonompi! ;-)

 

[mie vaanxx]

Itse en liiku missään äitikerhoissa tai mammapiireissä koska en kestä tätä äitien itsensä ylentämistä muita alentamalla. Tämä äitiyden suorittaminen ja täydellisen äitiyden vaaliminen on nykyaikana jo saanut sairaalloiset mittasuhteet, oma elämä pitää kokonaan unohtaa äitiyden myötä ja tehdä joka ikinen asia täydellisesti. Siinä sitten ura, koulutus, parisuhde ja harrastukset unohtuvat, mutta ei se mitään, kun tärkeintä on vain olla kulmakunnan paras äiti!.

Minusta asia on täysin päinvastoin, äitien oma elämä ja harrastukset ja "olenparempiäitikunkäyntöissä"-tekosyyt ovat saaneet sairaalloiset mittasuhteet. Ura, koulutus, harrastukset jopa parisuhde joutavat vähemmälle huomiolle niiksi ohikiitäviksi hetkiksi jolloin lapsi on pieni.

 

[Syitä piisaa]

Vaikka kuinka monta syytä luettelisi, aina on niitä paukapäitä, jotka eivät tajua eivätkä edes halua ymmärtää toisen perheen tilannetta. Vajaa kolmevuotiaani käy päivähoidossa kesäkauden ulkopuolella noin 12 tuntia viikossa (siis 2 pvää viikossa). Itse en etsi mitään arjen luksusta tai kahvinjuontirauhaa hoitamalla vauvaa kotona esikoisen ollessa hoidossa, vaan syyni ovat kyllä pitemmälle ajateltuja:
- Samalla paikkakunnalla ei ole sukulaisen sukulaista, jolta apua saisi tarvittaessa. Työssäkäyvät mummot asuvat kaukana toisilla paikkakunnilla. Aamusta iltaan paiskiva yrittäjämummo ei tule apuun edes lomillaan ("Niin millä lomilla?" kysyisi hän).
- Ystävillämme ei ole samanikäisiä lapsia ja heistä jokaikinen käy -onnekseen- töissä.
- Emme kuulu kirkkoon eli seurakunnan kerhoihin ei ole mitään asiaa. Perhekerhoihin tai avoimiin päiväkoteihin en mene sitä lässytystä kuuntelemaan, sieltä en vertaisseuraa löydä itselleni, saati lapselleni. Enkä kyllä olekaan itse seuran tarpeessa.
- Vuorotöissä käyvä mies tarvitsee unta myös päivällä, jolloin on parasta olla hiljaista. Käskepä vajaa kolmevuotias leikkimään tuntitolkulla pelkkiä hiljaisia sisäleikkejä vaikkapa sadepäivänä. (Ai niin, te muuthan laitatte tietenkin videot ja dvd:t pyörimään...)
- Lasinsirpaleisessa leikkipuistossa ei näy ikätovereista vilaustakaan (hahah, puhumattakaan mistään jonkun mainostamista puistotädeistä). Viikon aikana puistossa on ollut... hetkinen, laskeskellaanpas... kolme penkkejä potkiskelevaa teiniä, yksi koirankusettaja, kaksi läpikulkevaa pyöräilijää ja kaksi paksua naislenkkeilijää. Naapurustossamme asuu vain aikuisia ja teini-ikäisiä lapsia.
- Hoitopaikan irtisanominen äitiysloman ajaksi olisi hullun hommaa, sillä ei ole mitään takeita siitä, että lapsi pääsisi töihin palatessani uudelleen samaan, lähimpään, hyväksihavaittuun päiväkotiin, jossa hän on viihtynyt ja jossa hänellä on lapsiseuraa. Kun palaan muutaman kuukauden kuluttua töihin, lapsen on helppo jatkaa tutussa paikassa, vaikka viikottainen hoitoaika sitten lisääntyykin.
- Vuosittain lapseni, joka on sovitellun hoitoajan piirissä (eli ei ole joka arkipäivä hoidossa koskaan eikä koskaan aamusta iltaan hoidossa vanhempien työvuorojen mainion sovittelumahdollisuuden takia), pitää päivähoidosta täydet lomat ja vielä extrapitkän kesäloman, yli 2kk isän ja äidin hoidellessa. Että se siitä rakastavan ja huolehtivan perheen puutteesta... Töissä käymme siksi,että olisi tarjota perheellemme vähintään nykyinen elintaso: omakotitalo, turvalliset kulkupelit, tarpeelliset pelit ja vehkeet ynnä muut, vaikkapa ne arjen luksukset, eikä tarvitse missään kaupungin vuokraluukussa (juu, kyllä siellä voi joku ihan varmasti onnellinen olla, en sitä kiellä, mutta minua ja perhettäni varten se ei ole) kitua ja katkeroitua.
- Ja vielä, maksan ihan korkeimman taksan mukaiset hoitomaksut, jotta ei pääse loisimisesta syyttämään.

 

[tättärää ärsyttäää!!!!]

Minä vein näistä syistä:
1) Tein gradun loppuun, kun vauva nukkui. Isompi lapsi oli hoidossa. Äippäloman jälkeen pääsin suoraan töihin, kun olin valmistunut!
2) Naapurissa ei asu ollenkaan lapsia, kyllä 4-vuotias jo kaipaa muutakin seuraa kuin äidin ja vauvan.
3) Haluttiin pitää kiinni hyvästä päivähoitopaikasta päiväkodissa, ei siis haluttu antaa sitä pois, koska vaarana olis, että äippäloman jälkeen joutuu massiiviseen laitokseen, jossa on 200 lasta. Tässä päikkärissä oli alle 50 lasta ja tykkäsin sen miljööstä.
4) Ihan vittuillessani halusin laittaa kaikki sukulaiset, naapurit, päiväkodin väen ja yhteiskunnan immeiset ihmettelleen, että eikö tuo laiskumus nyt jaksa kahta lasta hoitaa, vaan vie toisen hoitoon. Onko se perkele masentunut vai hullu vai mitä...

Me kaikki voimme vallan mainiosti, niin vauva, minä kuin leikki-ikäinenkin. Ja tosiaan gradu tuli väännettyä pikkuisen päiväunien aikana. Ei hyvä gradu, mutta eihän se elämä aina niin ideaalia ole....

 

[tättärää jatkaa]

Eli meidän leikki-ikäinen oli hoidossa ma-to klo 9-13. Varmaan se on nyt traumatisoitunut...

 

[ap vastaa kotiäitiydestä]

Tulipa tästä taas kiinnostavaa keskustelua kotiäitiydestä. En ole mikään täydellinen kotiäiti ja ajattele jonkun äitikruunun kiillottamisen takia. Olen akateemisesti koulutettu ja tehnyt koko äitiys- ja hoitovapaan ajan osa-aikatöitä (kun tytsy nukkunut päiväunia parvekkeella). Menen töihin, kun lapsi on parivuotias ja pidän kyllä useimpia päiväkoteja aivan turvallisina ja mielekkäinä paikkana lapsille, jopa alle 3-vuotiaille. Kysymykseni koski siis vain tilannetta, jossa toinen vanhempi joka tapauksessa on kotona vauvan kanssa ja esikoinen pieni, usein niin pieni ettei ole edes vielä tarhaan ehtinyt. Mutta näyttipå syitä löytyvän näihiinkin hoitoonvientitilanteisiin.

 

[Kysyn sinulta]

Ketjun aloittaja, kerrohan vielä, löytyykö sinulta nyt aitoa ymmärrystä niille äideille, jotka yhteiskunnan järjestämää hoitoa käyttävät hyväkseen, vaikka ovatkin vauvan kanssa kotona? Vai vieläkö edelleen hämmästelet tai vähättelet kuulemiasi syitä?