Vauva ja äiti kotona ja esikoinen hoitoon - miksi ihmeessä?

[isossa perheessä]

Älkääkö nyt vetäkö omia johtopäätöksiä tosta mun viimeisestä lauseesta. Joku varmaan palaa halusta nyt sitten kirjoittaa että onko "perheen hyvinvointi" kyseessä kun lapset nakataan hoitoon. Mutta se isonkin perheen arki on erilaista kuin pienten perheitten.

 

[lastenkin kanta nyt huomioon]

Siis tarha ja päiväkoti/pphoitohan ovat osa normaalia elämää? Vai onko niin ettei täällä ole kukaan ollut lapsena hoidossa? Minä ainakin muistan oman tarha-ajan ihanana. Sitä en muista oliko äiti kotona silloin vai töissä, mutta ihanat muistot on tarhan leikkikavereista. Eikä mitään traumoja oo jäänyt! Kelle on?
Se on osa meidän kehitystä. Oli äiti kotona tai ei. Mielummin minäkin olisin tarhassa ollut kuin kotona äidin ja huutavan pikkuveljen kanssa kun äiti ei olisi kuitenkaan minun kanssa jaksanut leikkiä koko aikaa... Te nyt ette ajattele yhtään lasten kannalta tätä asiaa. Haluatte vaan pönkittää omaa itsetuntoa tulemalla kertomaan tänne kuinka on ollut vaikeita aikoja ja kuinka on selvitty. Mistä te tiedätte onko lapset niistä selvinneet ja miten ne kotiasiat vaikuttaa heihin...?

 

[poipoipoi]

Jos lasta ajatellaan, niin olennaista on se 20 vuotta kun lapsi asuu kotona ja seuraa kodin touhuja. Millaiset kotiolot ovat, mitkä ovat vanhempien kyvyt ja halut kasvattaa, millainen henki kotona on, millaisen mallin vanhemmat antavat lapsilleen jne. Virikehoito (missä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia) pari krt viikossa äidin ä-loman ajan lapsen elämässä on yksi hyttysen pee valtameressä.

Tärkeintä on se, mitä kotona tapahtuu 20 vuoden aikana kun lapsi asuu kotona, ja millaiset eväät sieltä saa elämää varten.

 

[yhden äiti]

Jos kyse on todella äidin jaksamisesta ja perheen hyvinvoinnista, on ihana asia, että yhteiskunta auttaa ja tarjoaa hoitoapaikan. Lasten hyväksihän se apu silloin menee. Olen vain erittäin usein kuullut sen muitten äitien suusta, miten ihanaa on, kun esikoinen on hoidossa. On niin kiva vaan hengailla kaupungilla ja kahviloissa vauvan kanssa...voi paljon paremmin seurustella ystävien kanssa, shoppailla ja ties mitä, kun se isompi ja liikkuvaisempi on poissa jaloista. Pistää mietteliääksi, keitä varten ne hoitopaikat ovat ja tarvitseeko niitä tarjota ihan kaikille.

 

[ajattelutapa voi muuttua]

huh, olipas tullut erikoisia näkökantoja tänne. Itse en ole siis mitenkään päiväkotivastainen, esikoinen aloitti tarhan meillä tasan 1v ja uudestaan sitten ollessaan 3v ja kuopus 1v5kk ja päiväkotielämä jatkuu varmasti kouluikään saakka, jos vain molemmat meistä vanhemmista saa töissä olla.
Pointti onkin se, että jos jompikumpi meistä jäisi kotiin jostain syystä, en näe mitään syytä, miksi lapset jatkaisivat tarhassa, elleivät olisi ihan eskari -iän lähellä.
Se on totta, että tärkeintä on mitä tapahtuu koko n. 18v aikana, minkä lapset kotona saa pitää, mutta jos ensimmäiset vuodet on äidillä ollut nyt vähän raskaampaa ja pienemmällä unella, ei kai se poissulje sitä hyvää arkea muuten?
Itse osaan arvostaa tätä helpompaa arkea nyt, kun takana on raskaampaa aikaa ja jonka raskaudesta ei ole ollut tarkoitus kilpailla kenekään kanssa, miksi ihmeessä haluaisin tehdä niin. Tuntuu vaan, ettei monellakaan ole yhtään tietoa, miten vaikeaa vauva-aika voi oikeasti olla. Esikoisen hoitoonlaitto ei olisi mielestäni ratkaissut yhtään näitä ongelmia, pikemminkin tuonut lisähuolta kun olisi vielä huolehtinut hänen hyvinvoinnistaan. Hieno juttu, jos toiset voi sanoa rehellisesti, että heidän 1v10kk ikäinen tahtoo tarhaan ja haluaa viettää siellä koko päivän, mutta oman lapsen kohdalla en voi mennä niin sanomaan.

Ja kyllä rehellisesti minusta on omituista, että pienen vauvan vanhempi on yksinhuoltaja, paitsi siinä tapauksessa että on jäänyt leskeksi, mikä on tietysti erittäin raskasta ja surullista. Kyllä meidänkin avioliitto on varmasti parempiakin päiviä nähnyt mitä kumpikaan vauva-aika on tuonut mukanaan, mutta kai aikuiset ihmiset sen verran pitkällä tähtäimellä osaavat valita lapselleen toisen vanhemman, että häntä nyt hieman pidempään voivat katsella kuin vauvan ensimmäiseen parkaisuun asti. Tässäkin lienet kyse vain siitä, laittaako oman vai lapsen edun ensimmäiseksi. Sitä parempaa rakkautta tai sinkkuelämää ehtii varmasti hakea sittenkin, kun lapset ovat hieman isompia. Toki voi käydä niin, että puoliso lähtee vain, mutta siinäkin peräänkuuluttaisin vähän ennakkoharkintaa jo puolison valinnassa. Meidän perheesssä laitettiin aikuisten asiat hetkeksi vähän syrjemmälle ja keskityttiin vain selviämään tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla, lasten etuja ajatellen. Sitten kun tilanne pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan, aloimme ihan suunnitelmallisesti "lähentymään" ja keskittymään hieman enemmän siihen aikuisten ja puolisoiden väliseen elämään.

Itse koen edelleenkin, että suurimmalta osin näiden ratkaisujen ansioista meillä on edelleenkin erityisen tasapainoiset ja onnelliset lapset..ja vanhemmatkin..koko perhe

 

[ahaaa, no nyt avautui]

Okei, varsinkin tämä viimeinen ajattelutapa voi muuttua -nimimerkin kirjoitus avasi aika paljon sun jyrkkää suhtautumista tähän asiaan. Näytät olevan melkoisen mustavalkoinen ihminen muutenkin. Viittaan nyt tuohon yksihuoltajakommenttiisi. Sinulla ei näköjään ole minkäänlaista kykyä, eikä varsinkaan halua ymmärtää muita ihmisiä ja sitä, että elämä ei aina mene minkään oppikirjan mukaan. Vaikka kuinka asioita suunnittelisi, niin silti hommat voi mennä pieleen. Pidä mielipiteesi, olen kuitenkin tyytyväinen, että omasta ystäväpiiristä ei löydy noin jyrkkää ja mustavalkoista ihmistä.

 

[no jo on nähty]

Toivottavasti nimimerkki Ajattelutapa voi muuttua- et lauo tollaisia asioista omille ystävillesi. Minusta melkein kaikki tämän ketjun viestit ja niiden kirjoittavat ovat oikeilla jäljillä asioiden suhteen, paitsi sinä. Eihän tuollaista vanhoillista tekstiä kukaan jaksa lukea saati ymmärtää. Hienoa kuitenkin jos tulet toimeen itsesi kanssa.

 

[monenlaista arkea]

Mielenkiintoistahan se on lukea täysin vastakkaisia mielipiteitä.

Itse taas olen hieman päiväkotivastainen ja hoitovapaalla on tarkoitus olla niin kauan kuin rahat riittävät.
Ymmärrän paremmin sen, että joku laittaa vanhemmat lapset hoitoon vaikean vauva-ajan takia, kuin sen että 1-vuotias menee hoitoon töiden takia. Toki joidenkin on aivan pakko mennä töihin taloudellisen tilanteen takia, mutta uskoisin että monet voisivat olla pitempään kotona jos tinkisivät elintasosta radikaalisti. Ja tässäkin toki auttaa se "ajattelutapa voi muuttua" -nimimerkin peräänkuuluttama ennakkoharkinta. Eli esim. asunto- ja autolainojen suhteen...
Mutta vaikka tätä mieltä olenkin, niin ei tulisi mieleenikään alkaa syyttelemään toisia ratkaisuistaan. Kyllä jokainen parhaiten oman perhetilanteensa tietää ja muiden ei kannata niistä olettamuksia tehdä. Ja jokainen varmasti yrittää toimia perheensä kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

 

[Kyllä saa laiskuutta paheksua!]

Naapurinkin pikkuvauva näkyy tuossa pihalla nukkuvan kahteen kertaan ihan kunnolliset päiväunet eikä sieltä muutenkaan mitään huutoa ole kuulunut, kesäilä kun ikkunat auki olivat yötä päivää. Ja vielä isäkin näkyy olevan paljon kotona ja tekee kaikki puutarhahommat jne.

Mutta parivuotias esikoinen vietiin joka aamu hoitoon ja illansuussa haettiin.

 

[ajatuksia soppaan]

Lapsettomana paheksuin heitä jotka lähtivät heti vanhempainvapaan jälkeen töihin. En enää, menin osittaisella hoitovapaalla töihin kun lapseni oli 1v. Paheksuin myös heitä jotka veivät lapsensa hoitoon kun olivat vauvan kanssa kotona. En enää, lapseni käy 2 krt/viikossa 5h hoidossa ja olen vastasyntyneen kanssa kotona.

Tämä ON luksusta, ja olemme erittäin onnekkaita että saamme nauttia näistä palveluista pilkkahintaan. Päiväkotipaikkamme on varmaankin yksi Suomen huippuja, lapsia on alle 9 päivässä (paikkoja on jopa täyttämättä) ja henkilökuntana 3 lastenhoitoon koulutettua ihmistä + opiskelija+ siivooja/keittäjä.

Paheksun silti edelleen heitä jotka vievät lapsensa hoitoon joka päivä ja ovat itse kotona. Ehkä joskus ymmärrän heitäkin, joskin vaikea uskoa että niin käy.

Ja kommenttina "pullamössö"-termiin. Minusta on pullamössöä jos ei tajua hakea apua ja helpotusta arkeen, vaan pitää sinnitellä hampaat irvessä päivästä toiseen. Se ei voi olla hyväksi kellekään! Ja missä on sellainen sääntökirja jossa sanotaan että vanhempien (lue: äidin!) pitää yksin hoitaa lapset? Mihin ihmeeseen hävisi yhteisöllisyys tästä maasta? Tottakai haluan pitää lapset lähelläni ja rakastaa heitä ja tuntea heidän rakkautensa. Mutta ei se tarkoita että sitä pitää toteuttaa 24h! Uskon että ihmisillä, eteenkin naisilla, on synnynnäinen vaisto ja vietti huolehtia lapsistaan, jopa pakonomaisesti. Siten luonto on osaltaan turvannut jälkeläisten eloonjäännin. Tästä kumpuaa mm. JOKAISELLA äidillä jatkuvasti läsnäoleva syyllisyyden varjo.

 

[ddffdfdf]

Kiitos! Allekirjoitan joka sanan.

Lapsettomana paheksuin heitä jotka lähtivät heti vanhempainvapaan jälkeen töihin. En enää, menin osittaisella hoitovapaalla töihin kun lapseni oli 1v. Paheksuin myös heitä jotka veivät lapsensa hoitoon kun olivat vauvan kanssa kotona. En enää, lapseni käy 2 krt/viikossa 5h hoidossa ja olen vastasyntyneen kanssa kotona.

Tämä ON luksusta, ja olemme erittäin onnekkaita että saamme nauttia näistä palveluista pilkkahintaan. Päiväkotipaikkamme on varmaankin yksi Suomen huippuja, lapsia on alle 9 päivässä (paikkoja on jopa täyttämättä) ja henkilökuntana 3 lastenhoitoon koulutettua ihmistä + opiskelija+ siivooja/keittäjä.

Paheksun silti edelleen heitä jotka vievät lapsensa hoitoon joka päivä ja ovat itse kotona. Ehkä joskus ymmärrän heitäkin, joskin vaikea uskoa että niin käy.

Ja kommenttina "pullamössö"-termiin. Minusta on pullamössöä jos ei tajua hakea apua ja helpotusta arkeen, vaan pitää sinnitellä hampaat irvessä päivästä toiseen. Se ei voi olla hyväksi kellekään! Ja missä on sellainen sääntökirja jossa sanotaan että vanhempien (lue: äidin!) pitää yksin hoitaa lapset? Mihin ihmeeseen hävisi yhteisöllisyys tästä maasta? Tottakai haluan pitää lapset lähelläni ja rakastaa heitä ja tuntea heidän rakkautensa. Mutta ei se tarkoita että sitä pitää toteuttaa 24h! Uskon että ihmisillä, eteenkin naisilla, on synnynnäinen vaisto ja vietti huolehtia lapsistaan, jopa pakonomaisesti. Siten luonto on osaltaan turvannut jälkeläisten eloonjäännin. Tästä kumpuaa mm. JOKAISELLA äidillä jatkuvasti läsnäoleva syyllisyyden varjo.

 

[nettomaksaja]

Tämä ON luksusta, ja olemme erittäin onnekkaita että saamme nauttia näistä palveluista pilkkahintaan. Päiväkotipaikkamme on varmaankin yksi Suomen huippuja, lapsia on alle 9 päivässä (paikkoja on jopa täyttämättä) ja henkilökuntana 3 lastenhoitoon koulutettua ihmistä + opiskelija+ siivooja/keittäjä.

en varjo.

Joku sen teidän luksuksenne maksaa, mutta niinhän se on, että yhteiskunta kannattelee monen moista porukkaa, enimmäkseeen heitä, jotka apua tarvitsevat, mutta aina joukkoon mahtuu myös ihan pelkkiä siivellä eläjiä.

 

[ajatuksia soppaan]

Maksaisimme kyllä enemmänkin hoidosta, mutta systeemi ei sitä vaadi.

 

[dfdfgdf]

No, niitä siivellä eläjiä on montaa sorttia!

Mekin maksamme hoidosta korkeimman maksuluokan mukaan, joka ei tietenkään kata kuin osan todellisista kustannuksista. Mutta voi, voi. Samalla logiikalla mä voisin kiukutella siitä, että joudun osallistumaan verovaroista esim. alkoholistien ja ylilihavuuden aiheuttamiin terveydenhuollon kustannuksiin, jotka eivät ihan pikku pennosia ole nekään, mutta vaivat ovat ainakin itseaiheutettuja. Itse en edes julkisia terveydenhuollon palveluita käytä (pl. neuvola). Mutta systeemi on systeemi.

Tämä ON luksusta, ja olemme erittäin onnekkaita että saamme nauttia näistä palveluista pilkkahintaan. Päiväkotipaikkamme on varmaankin yksi Suomen huippuja, lapsia on alle 9 päivässä (paikkoja on jopa täyttämättä) ja henkilökuntana 3 lastenhoitoon koulutettua ihmistä + opiskelija+ siivooja/keittäjä.

en varjo.

Joku sen teidän luksuksenne maksaa, mutta niinhän se on, että yhteiskunta kannattelee monen moista porukkaa, enimmäkseeen heitä, jotka apua tarvitsevat, mutta aina joukkoon mahtuu myös ihan pelkkiä siivellä eläjiä.

 

[on tää kummaaa]

Minusta äiti joka hoitaa lapsensa kotona ei ole mikään superäiti, vaan ihan tavallinen äiti. En vain tiedä miksi nimittää äitiä joka ei edes halua hoitaa lapsiaan kotona jos siihen äitiysloman myötä on mahdollisuus. Pullamössö?

Varmasti haluaa, mutta jostain syystä on päädytty hoito ratkaisuun koska ei ole mahdollista väliaikaisesti hoitaa itse. Johan tuolla aiemmin on kerrottu noita syitä että miksi. Vähän avarakatseisuutta pliis.

Ja TAAS tätä samaa: "koska ei ole mahdollista väliaikaisesti hoitaa itse". Mutta kun niin monella nimenomaan OLISI mahdollisuus hoitaa itse, ja silti laittavat esikoisen tarhaan!! Plaah...
Joku totesi tuossa aikaisemmin, että mikä se sitten on äidin tehtävä kotona ellei hoitaa omia lapsiaan? Jos on vielä hoitovapaalla. Ja olen myös samaa mieltä siitä, että lapsen vieminen tarhaan on vain ja ainoastaan kotona olevan vanhemman mukavuuden takia. En usko, että kukaan lapsi oikeasti mielummin menee tarhaan kuin on kotona äidin ja sisaruksen kanssa.

Voisiko joku lastentarhanopettaja tulla valaisemaan tänne päiväkodin arkea, ja kertoa mitä ne paljon puhutut "virikkeet" todella ovat? Veikkaanpa, että päiväkodissa arki on jokapäiväistä taistelua jotta selvitään edes perusaskareista kuten syömisistä, pukemisista ja pottailuista jne. En usko että siinä mölyssä ja metelissä ne "virikkeet" niin kauhean hienoja on. Päiväkotipäivä on lapselle ihan oikea työpäivä.

 

[vuorotyö äiti]

Minulla on vain yksi lapsi. Olemme maksaneet kuukauden täysistä hoitopäivistä. Olen vuorotyössä ja joskus minulla alkaa työt vasta yhdeltä päivällä. Isä silti vie lapsen hoitoon aamulla itse mennessään töihin koska hän pääsee neljältä töistä. En ole nähnyt järkeä siinä että lapsi olisi aamun minun kanssani, veisin hänet yhdeksi hoitoon jossa on päiväuniaika silloin. Lapsi ei varmasti rauhoitu nukkumaan muiden kanssa jos viedään kesken päivän sinne. sen verran innoissaan hän on joka kerta ja tämä on todettu jopa kolmesti. Ja että isä hakisi hänet puoli viideltä... Itkun ja raivarin kanssa on lapsi lähtenyt hoidosta koska ei ole saanut leikkiä muiden kanssa koko päivää vaan saa olla vain pari tuntia hoidossa. Joten jos menen vuoroon yhdeltätoista niin silloin lapsi on aamun kotona ja vien hänet mennessäni hoitoon. Silloin ehtii syödä siellä ja rauhoittuu unillekkin.
En tiedä sitten miten olisi jos tulisi vielä yksi lapsi. Mutta luulempa että esikko kävisi hoidossa sovittuina päivinä silloin tällöin.
Mieluusti hoitaisin kotona molempia. Mutta kaksi vuotiaskin lapsi tarvitsee päivän rutiineja ja ohjelmaa joita ei aina voi noudattaa kun vauva tulee taloon. Silloin mennään vauvan tarpeiden mukaan.
Ja ilmeisesti tänne on käynyt kirjoittamassa äitejä jotka eivät vaan voi käsittää sitä että tilanteita on monia. Paasataan vaan sitä kuinka äidin tulee jaksaa hoitaa kaikki lapset 24/7 jotka hänestä sikiää. Isän roolia ei ole kuvattu ollenkaan. Äidin pitää jaksaa, äidin tulee huolehtia, äidin pitää pitää täytyy täytyy...
Esim, yrittäjä perheissä hommaa riittää äitiyslomalla olevalle äidillekkin. Puhumattakaan isästä. Pitäisikö lasta vaan vängällä pitää kotona, jos vanhemmmilla ei JOKA IKINEN päivä riitä tarmo talouden, yrityksen ja perheen pyörittämiseen?
Ja totta on se, että omaa mukavuuttahan kaikki ajattelee. Ja käytännöllisyyttä. Jokaisessa perheessä on omat ongelmat. Ja pitäisikö äidin luopua täysin omasta elämästään, omasta mukavuuden halustaan? Ja sekö maialman nyt kaataa jos lapsi on hoidossa jos jompu kumpi vanhempi on kotona... Tätä en jaksa ymmärtää. Lapset ovat vuosia kotona, joillakin loppu elämänsä ajan. Kyllä heidän kanssa ehtii olla, leikkiä yllinkyllin. Pikkuvauva arjesta kun nyt täällä puhutaan j a vanhempainlomasta, niin kuinka pieni aika se on lapsen elämässä? Tuleeko hän muistamaan sitä? Tuskin. Minusta jokaisessa perheessä tulisi tehdä niinkuin kaikkien kannalta on helpointa ja parasta. Kuten aimenni joku kirjoitti... Yksi pisara elämän valtameressä.

 

[Sacha]

Ihmeellistä kyyläämistä tämäkin taas, kuinka te ihmiset jaksatte vatvoa muiden tekemisiä ja paheksua, paheksua, paheksua.. Mitä se teitä ylipäätään liikuttaa, miten asiat muissa perheissä hoidetaan? Tämä siis pahimmille arvostelijoille. Herrajumala jos mä saisin tietää että joku sairas muija kyttäis ikkunastaan kauan meillä nukutaan päiväunia ja kuka hoitaa puutarhahommat. Ihmisillä yleensä on syynsä toimia valitsemallaan tavalla ja siinä ei pitäisi ulkopuolisilla olla mitään nokan louskuttamista, jotain rajaa tohon kohtuuttomaan tuomitsemiseenkin. Musta jotenkin tuntuu, että nää hyökkäykset kuvastaa sitä että nämä arvostelijat on jääneet jotenkin tunnustusta vaille. Kotiäitiys on rankka pesti, se tiedetään, mutta ihan turha siitä on mitään mitalia odottaa. Tai ei sellaista ainakaan saa muita panettelemalla tai haukkumalla. Ja lisättäköön vielä että mulle henkilökohtaisesti on aivan sama missä ja miten kukin lapsiaan hoitaa. Itse olen kotona, toistaiseksi.

 

[digligi]

Ennen ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että vanhemman/vanhimman lapsen olisi voinut laittaa hoitoon,edes silloin tällöin. Melko varma olen, että sata vuotta sitten äidit olisivat mielellään ottaneet hieman rennommin...nostan heille suuren suurta hattua! Itse tiedän, että olen parempi äiti, kun saan kolme päivää viikossa olla vauvan kanssa kahden, kun kohta kolmevuotiaani, todella villi ja touhua tarvitseva poika, leikkii kavereidensa kanssa perhepäivähoitajalla. Enkä kanna huonoa omaatuntoa siitä.

Komppaan. Ei ne äidit aikoinaan edes osanneet haaveilla siitä, että välillä joku muu hoitaisi heidän lapsiaan. voisinpa lyödä vaikka vetoa, että moni olisi sitä kaivannut...

Mutta hei, lopetetaan toistemme syyllistäminen! Miehet eivät ikinä laskeutuisi näin alhaiselle tasolle...

 

[nettomaksaja]

Ennen ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että vanhemman/vanhimman lapsen olisi voinut laittaa hoitoon,edes silloin tällöin. Melko varma olen, että sata vuotta sitten äidit olisivat mielellään ottaneet hieman rennommin...nostan heille suuren suurta hattua! Itse tiedän, että olen parempi äiti, kun saan kolme päivää viikossa olla vauvan kanssa kahden, kun kohta kolmevuotiaani, todella villi ja touhua tarvitseva poika, leikkii kavereidensa kanssa perhepäivähoitajalla. Enkä kanna huonoa omaatuntoa siitä.

Komppaan. Ei ne äidit aikoinaan edes osanneet haaveilla siitä, että välillä joku muu hoitaisi heidän lapsiaan. voisinpa lyödä vaikka vetoa, että moni olisi sitä kaivannut...

Kaikenlaisia perheitä, sukuja ja yhteisöjä on ollut enenkin. Ylhäiset naiset ovat käyttäneet jopa imettäjiä lapsiensa ruokkijoina. Isovanhemmat, piiat, rengit....on sitä työtä teetetty ennenkin muilla. Minä en hyväksy sitä, että yhteiskunna varoja käytetään periaatteessa turhaan. Jos perhe tarvitsee selviytyäkseen päivähoitopaikkaa esikoiselle, auttaminen on ainoa vaihtoehto, kuten alkoholistien ja narkomaanienkin auttaminen. Yhteiskunnan tulee tukea vähäosaisia. Pelkästään mukavuudenhalusta päivähoitoa käyttävien maksuja minä en haluaisi kustantaa.

 

[nettomaksaja]

kirjoitin "vähäosaisia" tarkoitin "apua tarvitsevia". Tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa masennuksesta kärsiviä, jaksamisen kanssa taistelevia, sairaan lapsen vanhempia ym. joille perheen hyvinvoinnin kannalta on lastenhoitoapu välttämätön.

 

[tiinaliisa]

Kaikenlaisia perheitä, sukuja ja yhteisöjä on ollut enenkin. Ylhäiset naiset ovat käyttäneet jopa imettäjiä lapsiensa ruokkijoina. Isovanhemmat, piiat, rengit....on sitä työtä teetetty ennenkin muilla. Minä en hyväksy sitä, että yhteiskunna varoja käytetään periaatteessa turhaan. Jos perhe tarvitsee selviytyäkseen päivähoitopaikkaa esikoiselle, auttaminen on ainoa vaihtoehto, kuten alkoholistien ja narkomaanienkin auttaminen. Yhteiskunnan tulee tukea vähäosaisia. Pelkästään mukavuudenhalusta päivähoitoa käyttävien maksuja minä en haluaisi kustantaa.

Vähän OT mutta kuitenkin: Aina puhutaan siitä, että miten vanhalla ajalla mummot, piiat jne. ovat hoitaneet lapset. Mietin vaan, että kuinka suuri osa naisista on tosiaan ollut siinä taloudellisessa asemassa, että on ollut varaa pitää palvelijoita, varmaan melko pieni prosentti. Aika lailla enemmän on ollut niitä tavallisia mökin akkoja. Ja tuskin ihan joka huusholliin on niitä mummojakaan riittänyt, kun perheet olivat suuria ja yhdellä mummolla saattoi olla vaikkapa 10 lasta, niin miten hän niissä kaikissa perheissä on voinut olla samanaikaisesti lapsenlapsia hoitamassa? Isommat lapset tietysti katsoivat pienempien perään, mutta kyllä senkin varmaan on aikamoista touhua ollut , jos esim 3-vuotias on hoitanut 2-vuotiasta ja 1-vuotiasta sillä aikaa kun äiti on ollut vaikkapa lypsyllä. Silloin myös aika harvalle oli mahdollista olla kotiäitinä siinä mielessä, että ei olisi tarvinnut töitä tehdä, vaan olisi voinut keskittyä lapsiin.

 

[Elina1]

Mieluusti hoitaisin kotona molempia. Mutta kaksi vuotiaskin lapsi tarvitsee päivän rutiineja ja ohjelmaa joita ei aina voi noudattaa kun vauva tulee taloon. Silloin mennään vauvan tarpeiden mukaan.

Lapset ovat vuosia kotona, joillakin loppu elämänsä ajan. Kyllä heidän kanssa ehtii olla, leikkiä yllinkyllin. Pikkuvauva arjesta kun nyt täällä puhutaan j a vanhempainlomasta, niin kuinka pieni aika se on lapsen elämässä? Tuleeko hän muistamaan sitä? Tuskin. Minusta jokaisessa perheessä tulisi tehdä niinkuin kaikkien kannalta on helpointa ja parasta. Kuten aimenni joku kirjoitti... Yksi pisara elämän valtameressä.

Meillä mentiin kyllä vauvankin kanssa aika paljon esikoisen rutiinien mukaan. Aamupäiväulkoilujen aikaan vauva nukkui päiväunet vaunuissa. Kerhoissa tms. käytiin esikoisen rutiinien mukaan, siellä se vauva kulki mukana ihan tyytyväisenä, söi kun oli nälkä ja nukkui kun nukutti. Luulen, että useimmissa perheissä näin tehdään. Tottakai vauvan tarpeet pitää tyydyttää, mutta se onnistuu vaikka vauva olisi mukana perheen normaalissa elämänmenossa. Ei ole pakko linnoittautua kotiin.

Vaikka pieni lapsi ei muistakaan yleensä ensimmäisten elinvuosiensa tapahtumia, on varhaislapsuuden kokemuksilla tärkeä merkiitys koko loppuelämän kannalta, perusturvallisuuden kehittymisessä jne. Kukin tekee toki niinkuin itse kokee tärkeäksi ja parhaaksi.

 

[vuorotyö äiti]

Mieluusti hoitaisin kotona molempia. Mutta kaksi vuotiaskin lapsi tarvitsee päivän rutiineja ja ohjelmaa joita ei aina voi noudattaa kun vauva tulee taloon. Silloin mennään vauvan tarpeiden mukaan.

Lapset ovat vuosia kotona, joillakin loppu elämänsä ajan. Kyllä heidän kanssa ehtii olla, leikkiä yllinkyllin. Pikkuvauva arjesta kun nyt täällä puhutaan j a vanhempainlomasta, niin kuinka pieni aika se on lapsen elämässä? Tuleeko hän muistamaan sitä? Tuskin. Minusta jokaisessa perheessä tulisi tehdä niinkuin kaikkien kannalta on helpointa ja parasta. Kuten aimenni joku kirjoitti... Yksi pisara elämän valtameressä.

Meillä mentiin kyllä vauvankin kanssa aika paljon esikoisen rutiinien mukaan. Aamupäiväulkoilujen aikaan vauva nukkui päiväunet vaunuissa. Kerhoissa tms. käytiin esikoisen rutiinien mukaan, siellä se vauva kulki mukana ihan tyytyväisenä, söi kun oli nälkä ja nukkui kun nukutti. Luulen, että useimmissa perheissä näin tehdään. Tottakai vauvan tarpeet pitää tyydyttää, mutta se onnistuu vaikka vauva olisi mukana perheen normaalissa elämänmenossa. Ei ole pakko linnoittautua kotiin.

Vaikka pieni lapsi ei muistakaan yleensä ensimmäisten elinvuosiensa tapahtumia, on varhaislapsuuden kokemuksilla tärkeä merkiitys koko loppuelämän kannalta, perusturvallisuuden kehittymisessä jne. Kukin tekee toki niinkuin itse kokee tärkeäksi ja parhaaksi.

yritin kirjoittaa tekstini mahdollisimman ystävällismielisesti ja spontaanisti mutta pitipä siitä sitten jonkun ottaa hernettä Sanoinko että linnottaudutaan kotiin? En.
Ja sekö lapsen perusturvallissuutta keikuttaa jos hän on ollut pienenä joskus päiväkodissa? Krhhmm. Ja edelleen olen samaa mieltä, jokainen tavallaan.

 

[nettomaksaja]

Kaikenlaisia perheitä, sukuja ja yhteisöjä on ollut enenkin. Ylhäiset naiset ovat käyttäneet jopa imettäjiä lapsiensa ruokkijoina. Isovanhemmat, piiat, rengit....on sitä työtä teetetty ennenkin muilla. Minä en hyväksy sitä, että yhteiskunna varoja käytetään periaatteessa turhaan. Jos perhe tarvitsee selviytyäkseen päivähoitopaikkaa esikoiselle, auttaminen on ainoa vaihtoehto, kuten alkoholistien ja narkomaanienkin auttaminen. Yhteiskunnan tulee tukea vähäosaisia. Pelkästään mukavuudenhalusta päivähoitoa käyttävien maksuja minä en haluaisi kustantaa.

Vähän OT mutta kuitenkin: Aina puhutaan siitä, että miten vanhalla ajalla mummot, piiat jne. ovat hoitaneet lapset. Mietin vaan, että kuinka suuri osa naisista on tosiaan ollut siinä taloudellisessa asemassa, että on ollut varaa pitää palvelijoita, varmaan melko pieni prosentti. .

En tiedä mitä tarkoittaa OT, mutta asian vierestä tämä menee ainakin: Kirjoitin, että kaikenlaisia on ollut ennenkin. En tosiaan väittänyt, että ennen olisi lapset hoitanut pääsääntöisesti piiat ja mummot. Minun mielestäni lastenhoito kuuluu vanhemmille ja jos he eivät siihen syystä tai toisesta kykene, yhteiskunta auttaa eri palveluin.

 

[haloota]

Kun täällä puhutaan "vanhoista ajoista", niin aina puhutaan kliseisesti "lypsylle menemisestä" ja mummoista joilla oli 10 lasta... Kuulkaas, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta ollut vielä myöhemminkään! kuten esimerkiksi minun omassa lapsuudessani 80-luvulla.