Vauva=oma elämä päättyy?

[Mrs Bean]

meidän neiti ei yksinkertaisesti viihdy kotona kohta 4 kk. haluaa nähdä ihmisiä ja elämää... viihtyy tosi hyvin kun reissataan ja "heilutaan siellä ja täällä". joku vauva varmaan tarvii vaan niitä rutiineja pysyäkseen elossa. TYYLIIN.

Miten ei 4kk ikäinen viihdy kotona?.. Voi tulla todella aktiivinen ja vaativa taapero jos jo tossa iässä vaatii jatkuvaa menemistä. Kyllä mun mielestä kaikki lapset tarvii rutiineja, ja sepä se onkin että se on kauas kantoinen ajatus ja näkemys. Se rytmien tarve ei näykkään heti vauva aikana vaan vasta taapero iässä näkyy se että onko ollut pienestä asti rytmi vai ei.

 

[jeps]

No en mä teräslusikkaa, tuollaisen paksun muovilusikan (ja kitalakeen tuli naarmu AUTS.)

Kiitos mielipiteistä, niistä omistanikin poikkeavista. Ei me siis aamusta iltaan joka puolella viipoteta, mutta jotenkin tuntuu raastavan tuota tuttavaamme kun ihan helposti voidaan ex tempore lähteä seuraavana päivänä vauvan kanssa vaikka 200km päähän siskoani katsomaan, tai kun elokuussa mennään Kreetalle vauvan kanssa viikoksi yms. Tuttavallemme on iso show valmistautua lähtemään lapsensa kanssa jonnekin muualle kuin neuvolaan tai lähikauppaansa... Mutta jokainen taplaa tyylillään, me nyt mennään näin niin kauan kuin vauvalle sopii

Sanoisin, että ihmisä on niin erilaisia. Ehkä ystäväsi on tavallaan kateellinen sinulle jolla kaikki on helpompaa.
Mulla on kanssa ystävä jolle lähtemiset vauva aikana oli kauhean vaikeita. Siinä vaiheessa kun me oltiin jo käyty he vasta suunnittelivat lähtöä...ja usein eivät lähteneet ollenkaan.
Nyt kun lapset isompia olen minäkin kotona, koska lapset 3 ja 8v. tarvitsevat aikaa kotona ja oleskelua ilman kiireitä, varsinkin koulu ja hoitopäivän jälkeen. Vauvan kanssa on helpompi liikkua ja silloin oli itsekin kotona niin siihen oli energiaa ja aikaa. Nyt tämä samainen ystävättäreni jolle silloin kaikki oli vaikeaa liehuu ympäriinsä lastensa kanssa hoitopäivien jälkeen ja se on kyllä aika levotonta. Lapset kotiutuvat usein vasta iltapalalle kotiin...

 

[jeps]

meidän neiti ei yksinkertaisesti viihdy kotona kohta 4 kk. haluaa nähdä ihmisiä ja elämää... viihtyy tosi hyvin kun reissataan ja "heilutaan siellä ja täällä". joku vauva varmaan tarvii vaan niitä rutiineja pysyäkseen elossa. TYYLIIN.

Miten ei 4kk ikäinen viihdy kotona?.. Voi tulla todella aktiivinen ja vaativa taapero jos jo tossa iässä vaatii jatkuvaa menemistä. Kyllä mun mielestä kaikki lapset tarvii rutiineja, ja sepä se onkin että se on kauas kantoinen ajatus ja näkemys. Se rytmien tarve ei näykkään heti vauva aikana vaan vasta taapero iässä näkyy se että onko ollut pienestä asti rytmi vai ei.

Joo ehkä kuitenkaan noin pieni ei voi olla viihtymättä kotona.

 

[Vieras]

meidän neiti ei yksinkertaisesti viihdy kotona kohta 4 kk. haluaa nähdä ihmisiä ja elämää... viihtyy tosi hyvin kun reissataan ja "heilutaan siellä ja täällä". joku vauva varmaan tarvii vaan niitä rutiineja pysyäkseen elossa. TYYLIIN.

Miten ei 4kk ikäinen viihdy kotona?.. Voi tulla todella aktiivinen ja vaativa taapero jos jo tossa iässä vaatii jatkuvaa menemistä. Kyllä mun mielestä kaikki lapset tarvii rutiineja, ja sepä se onkin että se on kauas kantoinen ajatus ja näkemys. Se rytmien tarve ei näykkään heti vauva aikana vaan vasta taapero iässä näkyy se että onko ollut pienestä asti rytmi vai ei.

Joo ehkä kuitenkaan noin pieni ei voi olla viihtymättä kotona.

Tämä mullakin pomppas. Jos 4 kk ikäinen ei viihdy kotona, niin sitten voi jo mun mielestä huolestua. Jos näin oikeesti on, niin taitaa tulla ongelmia myöhemmin.

 

[vieras]

ap: mene ja kulje, ei se lapsi siitä rikki mene, jos on rakastavat vanhemmat ja turvattu olo muuten. Noin pienen kanssahan on vielä helppoa kulkea, varsinkin kun on imetyksessä. Ja onhan sekin tavallaan rutiinia, että tietyt asiat tehdään kotona ja sitten on paljon ulkoilua ja menemistä. Minäkin tein niin pikkuvauva-aikana. Aamupäivän rutiinit kotona, sitten lapsi vaunuihin tai liinaan ja ulos. Unien jälkeen taas iltapäivästä kotona, ja iltatoimet ja nukkumaan. Ei se meneminen aina ole mitään ihmeellistä hummaamista, vaan vaikkapa kävelylenkki kahvilaan, pientä shoppailua tms. ja senkin voi aina tehdä vauvantahtisesti.

Ja teille, jotka kauhistelette vauvan viihtymättömyyttä: jokaisella ihmisellä on erilainen temperamentti. Toiset ovat rauhallisia paikallaanköllöttelijöitä jo vauvana, toiset eivät pysy paikoillaan edes synnytyssalissa kapaloituina (arvatkaa vain, kumpi meidän esikoinen oli). "Viihtymättömyys" voi olla aika voimakas sana, mutta toiset lapset nauttivat siitä, että ympärillä on virikkeitä: ihimisiä, puita, valoja sopivassa määrin. Toki kaikki lapset tarvitsevat myös sitä tasaista virikkeettömyyttäkin.

 

[Madicken04]

Äh, veikaisin kanssa että kaverisi on kateellinen siitä että teille liikkuminen on helppoa eikä vauva rajoita elämäänne samalla lailla kuin heillä. Meillä kanssa ollaan liikuskeltu vauvojen kanssa paljon, silloinhan se oli vielä niin helppoakin varsinkin pienen ollessa täysimetyksellä. Uskon että pääasia vauvalle on se omien vanhempien läsnäolo ja turvalliset rutiinit. Ja eihän se liikkuminen nyt sitä tarkoita ettei kotona oltaisi yhtään. Itselleni se vaan oli jo vapauttava tunne kun tiesin että voisin koska hyvänsä pakata vauvan mikaan ja lähteä jonnekin, en ollut vankina neljän seinän sisällä. Silloin viihtyi kotonakin.

 

[nuusa]

Jokainen lapsi on erilainen, toiset tarvitsevat vilinää ja touhua ympärillensä ja toiset taas ei. Meidän tyttö on vähän päälle 6 kk. Kyläillään ja liikutaan kaupungilla muutaman kerran viikossa mutta pidetään myös kotipäiviä. Meidän typykästä ainakin huomaa jos ollaan päivän aikana oltu liikaa menossa. Illat ovat silloin yleensä itkuisia ja viihtyy oikeastaan vain sylissä. Syöminen ja nukkumaan asettuminenkin on hankalampaa. Menot ajoitetaan yleensä puolillepäivin/iltapäivään koska meillä lapsi ihan selkeästi vaatii ja tarvitsee illan rauhoittumiselle. Mutta kuten jo sanoin että jokainen lapsi on erilainen ja eiköhän oma äiti tunnista parhaiten lapsensa tarpeet ja sen milloin on aika hiljentää tahtia. Joten ap menkää ja liikkukaa jos/kun molemmat siitä nautitte

 

[unikuu108]

me oltin varsinaisia kyläluutia pojan ollessa vauva. vauvan saa nukkumaan minne vaan ja milloin vaan.tissit oli aina mukana ja pystyi jäämään katsomaan kavereille leffaakin ihan spontaanisti ja vaikka yöksikin. hyväpäinen, rytmitajuinen ja mukava poika on kasvanut meidän kyläluuta-elämäntavalla. vauvalle on tärkeintä se että se saa ruokaa, huolta ja turvaa. ei se kelaa nukkuuko vieraassa sängyssä, omassa sängyssä vaiko viltillä lattialla.
meidän poika ei koskaan nukkunut vaunuissa ei se siitä kärsinyt.

pyh,tollasille neuvoille.

 

[Emilyn]

Tottakai lapsen kanssa saa liikkua kodin ulkopuolella ja mainitsit että menette lapsentahtisesti, se on hyvä - tahti voi muuttua iän myötä. Meillä kyllä kiirehditään iltaisin iltatoimille, mutta se ei ole minusta kiinni vaan nimenomaan sitä lapsentahtisuutta koska neiti 8kk iltaunet alkaa klo 18-19 aikoihin. Jotkut äimistelevät sitä, mutta itse ihmettelen enemmän sitä että mitä kummallista siinä on, saman verran se lapsi nukkuu yöllä klo 18-6 kuin että nukkuisi klo 20-8. Eikä se meitä itseämme haittaa ettei iltaisin voida missään viilettää koko perhe, mieluummin kyläilläänkin ajoissa kuin iltamyöhään. 4kk ikäisillä harvemmin on tarkkoja kellonaikoja syömisen kanssa, kyllä minä vielä tuon 8kk ikäisenkin syötän aina päiväunien välissä ja näin ollen kellonajat syömisen suhteen joskus vaihtelevat joitain tunteja. Perusrytmi kuitenkin on sama, mitä päivän aikana tapahtuu. Herätään, syödään, touhutaan, nukutaan, herätään, syödään jne.

Jotkut ihmiset ovat ottaneet itselleen sellaisen asenteen, ettei lapsen kanssa voi minnekään liikkua. Joillekin on ylivoimaista jo pelkästään se vauvan pakkaaminen auton kyytiin.