A
arsyyntynyt
Vieras
Mua ottaa nyt niin paljon pannuun että purin just lusikan rikki kiukuspäissäni!
Meillä on pian 4kk vauva, ihana ja todella helppo tapaus, oikea onnen täyttymys. Imetän ja pian aloitan soseet. Vauvan syntymän jälkeen ekat 6 viikkoa jouduimme viettämään pääasiassa sisätiloissa, kunnes ulkoiluun vaaditut 3 kg tulivat täyteen. Käydään vauvan kanssa päivittäin jossakin: asioita hoitamassa, kaupassa, ihan vaan ulkoilemassa, kyläilemässä... Silloin mennään kun vauvalle sopii (tietysti sovitut menot on hoidettava sovittuna ajankohtana) ja vauvantahtisesti eletään. Mukana vaunut ja/tai liina, joissa muksu on tottunut nukkumaan päiväunensa.
Nyt sain kuulla että ''jatkuva ympäriinsä heilumiseni ei tee lapselle hyvää kun ei elämässä ole mitään rytmiä''! Nämä sanat sanonut tuttava eräälle toiselle. Kuulemma pienen lapsen kanssa pitäisi olla pääasiassa kotona, jotta tottuu nukkumaan omassa sängyssään ja pääsee päivärytmiin. Muuten tulee myöhemmin ongelmia. Ihanko totta jonkun mielestä vauvan kanssa pitäis vaan istua kotona ja kellon mukaan antaa ruokaa ja laittaa sänkyyn? Meidän vauva nukahtaa ja herää yöuniltaan samoihin aikoihin joka päivä, mutta päiväunissa tai ruokailussa ei ole vielä tiettyä rytmiä. Rintaa saa koska haluaa, olenhan jatkuvasti vauvan kanssa, ja päiväunet voi nukkua kun väsyttää, joko omissa vaunuissaan tai äitiä lähellä liinassa. Miten nuo ruokailut ja nukkumiset muuttuvat, jos ne tehdään oman katon alla, kuin jossain muualla? En mä sitä muksua minnekään baariin ole raahannut mukanani, vaan sukulaisille, ystäville, kaupungille yms.
Me nyt ollaan tuon tutun mielestä muutenkin vähän huonoja vanhempia, oli raskaudestani kuullessaan sanonut toiselle tutullemme että ''ei taida xxx tietää kuinka paljon lapsessa on hommaa''. Onhan siinä, varsinkin jos hänen tapaansa tekee kaikki asiat niin vaikeaksi. Kai tuo lapsi jotenkin oirehtisi jos ei voisi hyvin?
Meillä on pian 4kk vauva, ihana ja todella helppo tapaus, oikea onnen täyttymys. Imetän ja pian aloitan soseet. Vauvan syntymän jälkeen ekat 6 viikkoa jouduimme viettämään pääasiassa sisätiloissa, kunnes ulkoiluun vaaditut 3 kg tulivat täyteen. Käydään vauvan kanssa päivittäin jossakin: asioita hoitamassa, kaupassa, ihan vaan ulkoilemassa, kyläilemässä... Silloin mennään kun vauvalle sopii (tietysti sovitut menot on hoidettava sovittuna ajankohtana) ja vauvantahtisesti eletään. Mukana vaunut ja/tai liina, joissa muksu on tottunut nukkumaan päiväunensa.
Nyt sain kuulla että ''jatkuva ympäriinsä heilumiseni ei tee lapselle hyvää kun ei elämässä ole mitään rytmiä''! Nämä sanat sanonut tuttava eräälle toiselle. Kuulemma pienen lapsen kanssa pitäisi olla pääasiassa kotona, jotta tottuu nukkumaan omassa sängyssään ja pääsee päivärytmiin. Muuten tulee myöhemmin ongelmia. Ihanko totta jonkun mielestä vauvan kanssa pitäis vaan istua kotona ja kellon mukaan antaa ruokaa ja laittaa sänkyyn? Meidän vauva nukahtaa ja herää yöuniltaan samoihin aikoihin joka päivä, mutta päiväunissa tai ruokailussa ei ole vielä tiettyä rytmiä. Rintaa saa koska haluaa, olenhan jatkuvasti vauvan kanssa, ja päiväunet voi nukkua kun väsyttää, joko omissa vaunuissaan tai äitiä lähellä liinassa. Miten nuo ruokailut ja nukkumiset muuttuvat, jos ne tehdään oman katon alla, kuin jossain muualla? En mä sitä muksua minnekään baariin ole raahannut mukanani, vaan sukulaisille, ystäville, kaupungille yms.
Me nyt ollaan tuon tutun mielestä muutenkin vähän huonoja vanhempia, oli raskaudestani kuullessaan sanonut toiselle tutullemme että ''ei taida xxx tietää kuinka paljon lapsessa on hommaa''. Onhan siinä, varsinkin jos hänen tapaansa tekee kaikki asiat niin vaikeaksi. Kai tuo lapsi jotenkin oirehtisi jos ei voisi hyvin?