Vauva omaan huoneeseen 1kk

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei
Mitä mieltä, voiko vauvalle jäädä traumaa jos on laittanut nukkumaan omaan huoneeseen, viereiseen huoneeseen missä vanhemmat nukkuu ovet auki. Vauva hyvin rauhallinen ja herää 1,5 tunnin välein syömään ja äiti herää heti syöttämään.
Se miksi laitettu omaan huoneeseen, illalla saa lukea valot päällä kirjaa omassa sängyssä.
 
..joskus voi kokeilla ihan myös odottamista ja rauhoittelua, ei tarvitse assosioida heräämistä ja nukahtamista syöttämiseen.

Ja voiko nukkua erillään.
Moni varmasti vastaa ajattelematta että ei tietenkään voi! Ja kirjoittavat samalla ulkoa opitut fraasit kätkytkuolemista, kiintymyssuhteista jne.
Ja samaan aikaan sulkevat täysin silmänsä siltä, että itse nukuttavat vauvojaan vuodesta toiseen yksinään, siis ulkona rattaissa. Sinä nyt kuitenkin olet ihan siinä lähellä.....
 
Just joo. Oma napa tärkein ja jonkun hiton kirjan lukemisen takia halutaan laittaa pieni vauva eri huoneeseen. Kirjaa voi lukea sohvallakin. Sängyssä nukutaan.
 
Kuinka paljon on eroa jos vauva nukkuu samassa huoneessa omassa sängyssään siihen että nukkuu muutaman metrin päässä toisessa huoneessa omassa sängyssä? Mielestäni ei paljoakaan.
 
Niii! Älköön kukaan(varsinkaan äiti!) tehkö mitää koko pikkulapsi aikana. Istu pimeässä, hiljaa, mädännytä aivosi, kunhan vaan et tee itse mitään normaalia - niin kuin edes lue kirjaa.
Niin nuohan onkin ainoat vaihtoehdot. Istu pimeässä äläkä tee mitään tai sitten laita vauva eri huoneeseen nukkumaan. Missään nimessä ei voi lukea esim. sohvalla olohuoneessa kun se ainoa lukupaikka on sänky. Se, että ajattelee vauva parasta tarkoittaa totta kai sitä, että äidin pitää istua vain kotona mädäntymässä.

Äly hoi älä jätä. Joillakin on selvästi jokin mädännättänyt aivot.
 
Tuota, ei meillä vauvat ole koskaan häiriintyneet siitä, että olen samassa huoneessa lukenut kirjaa. Joskus jopa ääneenkin parille muksulle. Tuon ikäisethän nukkuu mihin aikaan tahansa. Normaalielämää on vietetty, eikä olla turhia hyssytelty. Sen verran on kielletty, että ei memmä vinguttelemaan mitään kovaäänisiä leluja vauvan viereen.
 
Siis kadehdin sinua, ap! Ikinä, koko vauva-aikana (yhdenkään muksun kanssa) en ollut niin uuttera, että olisin viitsinyt yöimetystä varten nousta sängystä. Ihan vieressäni, samassa sängyssä, vauva nukkui ja sai tissiä heti kun heräsi. (Juu, nykyisin varoitellaan samassa sängyssä nukkumisesta, mutta ei silloin aikoinaan.)
 
Siis kadehdin sinua, ap! Ikinä, koko vauva-aikana (yhdenkään muksun kanssa) en ollut niin uuttera, että olisin viitsinyt yöimetystä varten nousta sängystä. Ihan vieressäni, samassa sängyssä, vauva nukkui ja sai tissiä heti kun heräsi. (Juu, nykyisin varoitellaan samassa sängyssä nukkumisesta, mutta ei silloin aikoinaan.)
Näin meilläkin. Laiska äiti nukkuu perhepedissä ja kääntää vain kylkeä sen verran, että vauva löytää tissille. Miksi pitäisi itseään öisin rasittaa heräilyllä ja tepsutella vauvaa hoitamaan, kun kaiken voi tehdä lähes heräämättä, jopa vaipan vaihdon (vauva ei edes herää, kun märkä vaippa vaihtuu kuivaan) :whistle: Yöllä voi myös vain kädenseljällä todeta vauvan hengittävän ja olevan sopivan lämpöinen.

Ap voisi lukea ääneen. Vauvan kielellinen kehitys saisi hyvän alun ja samalla vauva oppisi nukkumaan myös "metelissä".

1kk on todella pieni ja tiedäthän Ap, että pientä vauvaa ei voi jättää huomiotta öisen itkun tai muun takia, siihen on reagoitava viipymättä. He eivät itke turhasta. Myös sinä opit vauvan elekieltä, erillaisten itkujen, älähdyksien merkityksen sekä muut omituisuudet, joihin joudut reagoimaan tulevaisuudessa.
 
Jos lapsonen nukkuu tyytyväisenä viereisessä huoneessa niin miten siitä voisi lapselle trauma tulla? o_O
Ja mistä sen tietää kuinka tyytyväisenä :confused:
Aamulla herätessään toitottaa hyvät huomenet ja pyytää aamupalaa:barefoot:

Kukin tavallaan, mutta moniko vauva on kertonut yöllisestä hädästä ja turvattomuuden tunteesta? Itku on vain lopputulos jopa tunnin kestäneestä hätääntymisestä.
 
Ja mistä sen tietää kuinka tyytyväisenä :confused:
Aamulla herätessään toitottaa hyvät huomenet ja pyytää aamupalaa:barefoot:

Kukin tavallaan, mutta moniko vauva on kertonut yöllisestä hädästä ja turvattomuuden tunteesta? Itku on vain lopputulos jopa tunnin kestäneestä hätääntymisestä.

En oo vielä ipanaa nähnyt, joka ei itkisi heti kun ahdistaa.
 
En oo vielä ipanaa nähnyt, joka ei itkisi heti kun ahdistaa.
Vauva yöllä ensin herää, ihmettelee, yrittää ähinällä tmv. saada vastakaikua. Kun niihin ei vastata, tulee ahdistus ja itku. Joten onko pakko vauvan käydä läpi liuta erillaisia "temppuja" ja lopulta itkeä, että hänen tarpeisiinsa vastataan? Kyse on kuitenkin 1kk vauvasta, ei 6kk jo tavoille oppineesta.

Tämän voi kyllä omalla vauvalla testata kameralla varustetulla itkuhälyttimellä tai muulla valvontakameralla.
 
Vauva yöllä ensin herää, ihmettelee, yrittää ähinällä tmv. saada vastakaikua. Kun niihin ei vastata, tulee ahdistus ja itku. Joten onko pakko vauvan käydä läpi liuta erillaisia "temppuja" ja lopulta itkeä, että hänen tarpeisiinsa vastataan? Kyse on kuitenkin 1kk vauvasta, ei 6kk jo tavoille oppineesta.

Tämän voi kyllä omalla vauvalla testata kameralla varustetulla itkuhälyttimellä tai muulla valvontakameralla.


Mun lapsoset ovat nukkuneet vieressäni vähintään puolitoistavotiaisiksi joten joo, tiedän, miten ensiksi yrittävät saada huomiota.

Mut mitä hyötyä siitä on, jos vanhempi kuitenkin siinä vierellä teeskentelee nukkuvaa toivoen että ehkä se pian nukahtaa ilman suurempaa huutoa?
 
Näin meilläkin. Laiska äiti nukkuu perhepedissä ja kääntää vain kylkeä sen verran, että vauva löytää tissille. Miksi pitäisi itseään öisin rasittaa heräilyllä ja tepsutella vauvaa hoitamaan, kun kaiken voi tehdä lähes heräämättä, jopa vaipan vaihdon (vauva ei edes herää, kun märkä vaippa vaihtuu kuivaan) :whistle: Yöllä voi myös vain kädenseljällä todeta vauvan hengittävän ja olevan sopivan lämpöinen.

Ap voisi lukea ääneen. Vauvan kielellinen kehitys saisi hyvän alun ja samalla vauva oppisi nukkumaan myös "metelissä".

1kk on todella pieni ja tiedäthän Ap, että pientä vauvaa ei voi jättää huomiotta öisen itkun tai muun takia, siihen on reagoitava viipymättä. He eivät itke turhasta. Myös sinä opit vauvan elekieltä, erillaisten itkujen, älähdyksien merkityksen sekä muut omituisuudet, joihin joudut reagoimaan tulevaisuudessa.

Tässäpä hyvä esimerkki siitä mitä viime vuosikymmen on toitotettu ja totuutena kerrottu.
Ihan hyvä on myös pohtia edellisen sukupolven vauva-aikojen seuraamuksia:
Lapsiperheiden avioerotilasto on suurimmillaan alle 2v lapsen perheessä.
- Miksi??
No, voitte lukea vastaukset tuosta yläpuolelta.
Ihan maalaisjärjellä mietittynä voisi jokainen miettiä, onko esim öisin jokaiseen vauvan äännähdykseen pakko reagoida työntämällä tissi suuhun??
Joo puhutaan lapsen tahtisesta imetyksestä, mutta puhutaan myös sympioosista, ei sympioosi ole toimiva silloin kun kaikki määritellään vain toisen tarpeista. Ja edelleen, ei tarvitse tulkita jokaista yöllistä äännähdystä tissin tarpeeksi. Ihan voi myös rauhoitella muutenkin, ja antaa sit maitoa kun se on oikeesti tarpeen.
Tämä nykyinen neuvolan opettama "lapsen tahtinen imettäminen" ja "heti itkuun reagoiminen", eihän niissä ole mitään järkeä. Mitä siitä oppii?? Kun vauva herää, niin kaikki on hyvin vaan silloin kun saa heti tissin suuhun? Ja sitten kun se sama vauva on muutaman kuukauden päästä neuvolan mielestä tarpeeksi vanha, niin sit aletaan kerrasta poikki uni"koulu", loppuu tissit ja sylit ja äidin rauhottava läsnäolo. Kun ihan samaa olisi voinut noudattaa jo alusta asti, rauhoitella lasta, vastata todellisiin tarpeisiin.
Mitä tällä nykyisellä tulee? Tulee vain hyvin stressaantuneita äitejä, isiä ja vauvoja. Kukaan ei nuku. Eikä tule lisää lapsiakaan, kun väsyneiden hermoheikkojen vanhempien välissä äännähtää maailman tehokkain kondomi.
- Hei kuinka monessa muussa maassa lapset nukkuu a) aina vanhempien välissä? b)ehkä elokuvistakin nähtynä omissa huoneissaan? c) missä sattuu? Välillä ulkona, välillä parvekkeella, välillä sisällä, välillä omassa sängyssä, välillä vanhempien välissä?
Ja sitten tämä yksi jopa neuvoo että älä ny ainakasn lue rauhassa, vaan lue ääneen(??!!!??) Eli unohda oma aika ja rauhottuminen, ja unohda myös että lapsikin tarvitsee hiljaisuutta hermoston rauhalliseen kehittymiseen. Oisko hei vielä parempi vaihtoehto, että laitat vastasyntyneen vauvan telkkarin viereen nukkumaan???? Tai hei, rattaisiin, telkkarin viereen, telkkarista jotain musiikkia, luet itse ääneen kirjaa ja vielä heijjaat rattaita samalla, joooo! Varmasti tulee hyvin kehittynyt lapsi ja seesteinen äiti.

Anteeks vaan.

Hei ap. Kuten jo tässä todettu.
Ei, älä kysy neuvoa - oikeestaan yhtään keneltäkään, teet niin kuin teistä tuntuu hyvältä ja mikä käy teille. Se on sitä äidinvaistoa ja teidän perhe-elämää.
 
Miten ihmeessä ne vauvat pärjää jotka joutuvat viettämään ensimmäiset kuukaudet sairaalassa??? :eek::eek::eek: heistä kaikista tulee täysin traumatisoituneita!
No ei tule niin kuin ihan hyvin meistä jokainen tietää. Ompa joku jopa saattanut kuulla huhu puheita myöhemmin sairaalasta kotiutuneista vauvoista, jotka ovat ensimmäisestä kotiyöstä lähtien nukkuneet hyvin - ihan omissa sängyissään :eek: Miten ihmeessä se on mahdollista??? Ei ole sairaalassa ollut tissiä koko aikaa nenän edessä, eikä myöskään maitopulloa kokoajan lämpiämässä. Ihmeellistä. Vai onko niiden vauvojen tarpeet jätetty huomioimatta ja nyt he vaikenevat tarpeistaan? Jos näin olisi, niin väittäisin, että Suomen tasoisessa maassa olisi sitten tälöäkin hetkellä 100000 kannetta menossa hoitovirheistä - vaan eipä ole.(y)
 
Tässäpä hyvä esimerkki siitä mitä viime vuosikymmen on toitotettu ja totuutena kerrottu.
Ihan hyvä on myös pohtia edellisen sukupolven vauva-aikojen seuraamuksia:
Lapsiperheiden avioerotilasto on suurimmillaan alle 2v lapsen perheessä.
- Miksi??
No, voitte lukea vastaukset tuosta yläpuolelta.
Ihan maalaisjärjellä mietittynä voisi jokainen miettiä, onko esim öisin jokaiseen vauvan äännähdykseen pakko reagoida työntämällä tissi suuhun??
Joo puhutaan lapsen tahtisesta imetyksestä, mutta puhutaan myös sympioosista, ei sympioosi ole toimiva silloin kun kaikki määritellään vain toisen tarpeista. Ja edelleen, ei tarvitse tulkita jokaista yöllistä äännähdystä tissin tarpeeksi. Ihan voi myös rauhoitella muutenkin, ja antaa sit maitoa kun se on oikeesti tarpeen.
Tämä nykyinen neuvolan opettama "lapsen tahtinen imettäminen" ja "heti itkuun reagoiminen", eihän niissä ole mitään järkeä. Mitä siitä oppii?? Kun vauva herää, niin kaikki on hyvin vaan silloin kun saa heti tissin suuhun? Ja sitten kun se sama vauva on muutaman kuukauden päästä neuvolan mielestä tarpeeksi vanha, niin sit aletaan kerrasta poikki uni"koulu", loppuu tissit ja sylit ja äidin rauhottava läsnäolo. Kun ihan samaa olisi voinut noudattaa jo alusta asti, rauhoitella lasta, vastata todellisiin tarpeisiin.
Mitä tällä nykyisellä tulee? Tulee vain hyvin stressaantuneita äitejä, isiä ja vauvoja. Kukaan ei nuku. Eikä tule lisää lapsiakaan, kun väsyneiden hermoheikkojen vanhempien välissä äännähtää maailman tehokkain kondomi.
- Hei kuinka monessa muussa maassa lapset nukkuu a) aina vanhempien välissä? b)ehkä elokuvistakin nähtynä omissa huoneissaan? c) missä sattuu? Välillä ulkona, välillä parvekkeella, välillä sisällä, välillä omassa sängyssä, välillä vanhempien välissä?
Ja sitten tämä yksi jopa neuvoo että älä ny ainakasn lue rauhassa, vaan lue ääneen(??!!!??) Eli unohda oma aika ja rauhottuminen, ja unohda myös että lapsikin tarvitsee hiljaisuutta hermoston rauhalliseen kehittymiseen. Oisko hei vielä parempi vaihtoehto, että laitat vastasyntyneen vauvan telkkarin viereen nukkumaan???? Tai hei, rattaisiin, telkkarin viereen, telkkarista jotain musiikkia, luet itse ääneen kirjaa ja vielä heijjaat rattaita samalla, joooo! Varmasti tulee hyvin kehittynyt lapsi ja seesteinen äiti.

Anteeks vaan.

Hei ap. Kuten jo tässä todettu.
Ei, älä kysy neuvoa - oikeestaan yhtään keneltäkään, teet niin kuin teistä tuntuu hyvältä ja mikä käy teille. Se on sitä äidinvaistoa ja teidän perhe-elämää.
Kyse 1kk ikäisestä vauvasta!

Mutta jokainen pilaa lapsensa kuinka haluaa ja 1kk vauva pärjää vaikka missä ilman äidin läheisyyttä.

Minä en ole stressaantunut, väsynyt tai eronnut. Minulla kaksi tissitakiaista, ei unikoulua tai muita traumoja läheisyydestä. Nyt koulussa hyvin menestyneitä ja mieskin edelleen jakaa arkea osallistuen kaikkeen. Niin, avioliittoa eletty 20 vuotta ja lapset 11 ja 8. Pitäisikö huolestua, kun ei ollut omaa huonetta ja sänkyä heti laitokselta päästyä :eek:


Miten ihmeessä ne vauvat pärjää jotka joutuvat viettämään ensimmäiset kuukaudet sairaalassa??? :eek::eek::eek: heistä kaikista tulee täysin traumatisoituneita!
No ei tule niin kuin ihan hyvin meistä jokainen tietää. Ompa joku jopa saattanut kuulla huhu puheita myöhemmin sairaalasta kotiutuneista vauvoista, jotka ovat ensimmäisestä kotiyöstä lähtien nukkuneet hyvin - ihan omissa sängyissään :eek: Miten ihmeessä se on mahdollista??? Ei ole sairaalassa ollut tissiä koko aikaa nenän edessä, eikä myöskään maitopulloa kokoajan lämpiämässä. Ihmeellistä. Vai onko niiden vauvojen tarpeet jätetty huomioimatta ja nyt he vaikenevat tarpeistaan? Jos näin olisi, niin väittäisin, että Suomen tasoisessa maassa olisi sitten tälöäkin hetkellä 100000 kannetta menossa hoitovirheistä - vaan eipä ole.(y)
Tiedätkö unikoulun periaatteet?
Itkee kunnes huomaa, ettei siihen vastata ja tyytyy yksinäisyyteen.

Hoitovirhettä ei tapahdu, jos tulos miellyttää vanhempia. Hyvin nukkuva lapsi, joka ei turhasta kitaja ja nukkuu hyvin.

Mutta vauva ei välttämättä osaa hakea kontaktia "normaalisti", jos sairaalassa ei ole vastattu katseeseen tai ääntelyyn. Tätä ongelmaa ei tuoda esille, koska syy yhteys sairaalajaksoon vauvana ei voi olla. Ongelmat nousevat pintaan vasta paljon myöhemmin ja silloin etsitään syntipukkia muualta.
 
Kyse 1kk ikäisestä vauvasta!

Mutta jokainen pilaa lapsensa kuinka haluaa ja 1kk vauva pärjää vaikka missä ilman äidin läheisyyttä.

Minä en ole stressaantunut, väsynyt tai eronnut. Minulla kaksi tissitakiaista, ei unikoulua tai muita traumoja läheisyydestä. Nyt koulussa hyvin menestyneitä ja mieskin edelleen jakaa arkea osallistuen kaikkeen. Niin, avioliittoa eletty 20 vuotta ja lapset 11 ja 8. Pitäisikö huolestua, kun ei ollut omaa huonetta ja sänkyä heti laitokselta päästyä :eek:



Tiedätkö unikoulun periaatteet?
Itkee 2kunnes huomaa, ettei siihen vastata ja tyytyy yksinäisyyteen.


Hoitovirhettä ei tapahdu, jos tulos miellyttää vanhempia. Hyvin nukkuva lapsi, joka ei turhasta kitaja ja nukkuu hyvin.

Mutta vauva ei välttämättä osaa hakea kontaktia "normaalisti", jos sairaalassa ei ole vastattu katseeseen tai ääntelyyn. Tätä ongelmaa ei tuoda esille, koska syy yhteys sairaalajaksoon vauvana ei voi olla. Ongelmat nousevat pintaan vasta paljon myöhemmin ja silloin etsitään syntipukkia muualta.

*** Tämä EI OLE unikoulun periaate. Tämä on lapsen laiminlyöntiä.
Eikä näin myöskään hoideta vauvoja sairaalassa. Ei todellakaan, anneta niiden huutaa yksinään sängyssä. Ihan tosissasko oot??
 
*** Tämä EI OLE unikoulun periaate. Tämä on lapsen laiminlyöntiä.
Eikä näin myöskään hoideta vauvoja sairaalassa. Ei todellakaan, anneta niiden huutaa yksinään sängyssä. Ihan tosissasko oot??
Unikoulu sairaalassa on 6kk eteenpäin ja kyllä valitettavasti siinä vauva/lapsi oppii olemaan hiljaa. Itkuun ei reagoida heti ja tarvittaessa vain ollaan lähellä, ei kosketusta tai katsekontaktia tai rauhoittavaa ääntä. Vanhemmat ovat tietysti tyytyväisiä lopputulokseen, mutta kestäisikö äiti nähdä yön tapahtumat sairaalan unikoulusta, tuskin.

Pienemmät vauvat (alle 6kk) ovat sairaalassa syystä tai toisesta. Jos vanhemmat kykenevät olemaan yöt vierellä, hyvä. Mutta valitettavasti vauvoille ei riitä hoitajia yöllä vierelle silittämään ja tuomaan läheisyyttä. On ikävää edes ajatella, miten vauva kokee yksinäisyyden ja hakee turvaa öisin. Kyllä varmasti hoitajat tekee kaikkensa, mutta eivät hekään repeä jokaiselle, kun on kiireinen yö.
 
Unikoulu sairaalassa on 6kk eteenpäin ja kyllä valitettavasti siinä vauva/lapsi oppii olemaan hiljaa. Itkuun ei reagoida heti ja tarvittaessa vain ollaan lähellä, ei kosketusta tai katsekontaktia tai rauhoittavaa ääntä. Vanhemmat ovat tietysti tyytyväisiä lopputulokseen, mutta kestäisikö äiti nähdä yön tapahtumat sairaalan unikoulusta, tuskin.

Pienemmät vauvat (alle 6kk) ovat sairaalassa syystä tai toisesta. Jos vanhemmat kykenevät olemaan yöt vierellä, hyvä. Mutta valitettavasti vauvoille ei riitä hoitajia yöllä vierelle silittämään ja tuomaan läheisyyttä. On ikävää edes ajatella, miten vauva kokee yksinäisyyden ja hakee turvaa öisin. Kyllä varmasti hoitajat tekee kaikkensa, mutta eivät hekään repeä jokaiselle, kun on kiireinen yö.


https://www.hus.fi/sairaanhoito/sai...kot/paivakirurgian-osasto/Sivut/Unikoulu.aspx


Tuossapa sinulle ihan esimerkiksi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ohjeet unikoulusta. Huomaa erityisesti esim kohta: "juttelee lapselle rauhallisesti".

Mutta kuten todettu, olet sitä neuvolasukupolvea, joka on oppinut asiat vähän eri tavalla. Älä silti kiellä toisia tekemästä asioita niin kuin heille tuntuu hyvältä. Jos ap:lle ja hänen vauvalle sopii eri huoneet, niin siihen ei vaikuta yhtään mitään sun vaalimat vuodet perhepedissä.
 
Unikoulu sairaalassa on 6kk eteenpäin ja kyllä valitettavasti siinä vauva/lapsi oppii olemaan hiljaa. Itkuun ei reagoida heti ja tarvittaessa vain ollaan lähellä, ei kosketusta tai katsekontaktia tai rauhoittavaa ääntä. Vanhemmat ovat tietysti tyytyväisiä lopputulokseen, mutta kestäisikö äiti nähdä yön tapahtumat sairaalan unikoulusta, tuskin.

Pienemmät vauvat (alle 6kk) ovat sairaalassa syystä tai toisesta. Jos vanhemmat kykenevät olemaan yöt vierellä, hyvä. Mutta valitettavasti vauvoille ei riitä hoitajia yöllä vierelle silittämään ja tuomaan läheisyyttä. On ikävää edes ajatella, miten vauva kokee yksinäisyyden ja hakee turvaa öisin. Kyllä varmasti hoitajat tekee kaikkensa, mutta eivät hekään repeä jokaiselle, kun on kiireinen yö.

Ja suoraa sanottuna tuo sun viiminen kappale on niin halventavaa paskapuhetta Suomen sairaaloiden pientenlasten hoidon tasosta. Itse en ole ollut kuin 2kuukautta vauvojen osastolla, mutta ei sielä kuule vauvat itke. Ja syli sielä on aina saatavilla.
Ettäs kehtaat
 
Älä silti kiellä toisia tekemästä asioita niin kuin heille tuntuu hyvältä.
Sanoppa muuta!
Jokainen tekee niin kuin parhaakseen kokee. Mutta älä kiellä muita kertomasta kokemuksista samassa huoneessa nukkumisesta ilman ongelmia.


Tämä 5-15min on teoreettinen aika, jolloin reagoidaan vauvan/lapsen itkuun vieraassa ympäristössä, ilman äidin/isän läsnäoloa.

Miten vauva reagoi vieraaseen ääneen? Hämmentyy, hätääntyy, itkee ja vaimenee, koska ei saa tuttua vastakaikua ja kuulla lohduttavaa ääntä.
Tässä mainitaan vain aika, jolloin itkuun reagoidaan puheella, mutta vauva todennäköisesti itkee itsensä väsyksiin hoitajan höpöttäessä vierellä.

Tässä myös huomaan asian, mitä en ymmärrä. Vauva saattaa itkeä pissaista vaippaa, mutta sitä ei ilmeisesti vaihdeta :confused:
Itse vaihdoin vauvalle välittömästi vaipat, kun möyrimisestä huomasi märät vaipat ja unet jatkui ilman kitinöitä :sleep:




https://www.hus.fi/sairaanhoito/sai...kot/paivakirurgian-osasto/Sivut/Unikoulu.aspx
"Hoitaja seuraa ja kirjaa lapsen itkut ja ääntelyt yöllä. Hoitaja näyttäytyy ja juttelee lapselle rauhallisesti jos itku jatkuu 5 – 15 min (ensimmäisenä yönä heti lapsen itkiessä). Hoitaja voi tällöin antaa lapselle mahdollisen tutin, mutta yöpulloa ei anneta. Lasta ei oteta syliin, valoja ei sytytetä eikä vaippaa vaihdeta (ellei kakat vaipassa)."
 
Ja suoraa sanottuna tuo sun viiminen kappale on niin halventavaa paskapuhetta Suomen sairaaloiden pientenlasten hoidon tasosta. Itse en ole ollut kuin 2kuukautta vauvojen osastolla, mutta ei sielä kuule vauvat itke. Ja syli sielä on aina saatavilla.
Ettäs kehtaat
Kyllä kehtaan. 2kk kokemusta, tiedät käsien ja sylien riittävän vauvoille jokaisessa Suomen sairaalassa. Eikä teksti halvenna, hoitajat tekevät kaikkensa ja taidolla. Mutta kuinka hoitajat voivat revetä moneksi, kun syliä kaipaa koko osasto.
Riittämättömyys on ongelma kaksosten tai kolmostenkin äidillä, kädet ei riitä välttämättä. Silloin tehdään parhaansa ja yritetään olla soimaamatta itseään.
 

Yhteistyössä