Vauvakuume itsellä, mies ei koe olevansa vielä valmis

["kuumeinen"]

Olen 24-vuotias ja avomieheni on minua 8 vuotta vanhempi. Minua on alkanut suunnattomasti vaivaamaan kova vauvakuume, josta kerroin avomiehelleni ja ehdotin varovasti, olisiko mahdollisuuksia vauvaan jo? Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja minulla on koulu vielä kesken. Valmistun koulusta jouluna 2012. Tiedän, että kannattaisi odottaa koulun loppumiseen, mutta kuume on kova. Mieheni ei tunne olevansa omien sanojensa mukaan vielä itsekkään aikuinen, vaikka täyttää kohta jo 32 vuotta. Hän ei kuulema todellakaan ole valmis ottamaan vastuuta vielä pienestä vauvasta. En ole painostanut häntä asiasta enempää, mutta koen epätoivoa ja pelkään, ettei hän ole ikinä valmis. Ei kai kukaan ole? Kai täytyy vain tyytyä odottelemaan rauhassa, josko hän heltyisi viimeistään kun olen kouluni käynyt..

 

["xXx"]

Mä kuumeilin itsekseni jotain 1,5v ennenkuin mies oli valmis ajatukselle. Ja meillä oli siinä vaiheessa jo työpaikat ja oma asunto sekä talous kohtuullisella tolalla, säästöjä jne. Mies halusi olla järkevä ja pelkäsikin etukäteen taloudellista pärjäämistä. Vinkkinä, älä painosta, sä olet vielä nuori ja kyllä te ehditte. Miehillä voi vaan kestää ajatuksiensa kanssa. Ettekä te nyt niin kauaa ole vielä yhdessäkään olleet, että nauttikaa nyt toisistanne ensin

 

["kuumeinen"]

kiitos järkevistä sanoistasi! Meilläkin tosiaan lainaa ja taloudellinen tilanne ei ole niin hyvä. Itsekkin joudun ravaamaan töissä, sekä koulussa että rahat riittää. Miehellä vakituinen työpaikka. Hyvä puolensa on kahdestaankin olemisessa, saa nimenomaan nauttia toisesta Juu ja miehet tunnetusti on hieman hitaammin syttyvää sorttia tällasissa isoissa asioissa. No ajatus on esitetty ja jätetty kytemään. En aio asialla todellakaan painostaa yhtään enempää nyt kun hän on oman kantansa esittänyt. En todellakaan haluaisi, että itseänikään painostettaisiin tällaisessa asiassa. Vähän epäilen itsekkin tuota, että mies tahtoo kaiken olevan ns. hyvällä pohjalla, vakiintuneet tulos ja työpaikat molemmilla jne. Se on kyllä järkevintä toistaiseksi. Olen vain niin malttamaton luonne ja kun kaveripiirissäkin on alkanut näitä vauvauutisia tulemaan kiihtyvää tahtia! heh..

 

["..."]

Muistan kyllä tuon kuumeiluajan todella hyvin. Meilläkään mies ei aluksi kokenut olevansa valmis isäksi. En painostanut, enkä ottanut asiaa puheeksi pitkään aikaan. Taisi mennä yli vuosi, ja kerran sitten ohimennen mainitsin uudelleen kasvavasta vauvakuumeesta, johon mies totesi, että jätetään vaan ehkäisy pois! Olin ihan ällikällä lyöty, olin kuvitellut, että vielä pari vuotta saan yksikseni kuumeilla. Kypsyminen voi siis käydä nopeastikin, kunhan toista ei vain painosta.

Miehet tosiaan tarvitsee vähän enemmän aikaa, ja varmasti sunkin miestä ehkä huolettaa taloudelliset asiat. Meillä esikoinen syntyi kesken mun opiskelujen, ja voin sanoa, ettei ensimmäinen vuosi ollut taloudellisesti mitenkään helppo. Sen jälkeen sekä mies että minä olemme saaneet töitä, ja nyt jään kohta uudelleen äitiyslomalle. Paljon mukavampaa on nyt, kun äitiyspäivärahat ovat isommat ja tietää, ettei koko vanhemapainvapaa ole minimituloilla kituuttamista.

 

["vieras"]

Naisille vauvakuume on tunteiden asia, miehet usein ajattelevat vähemmän sydämmellä ja enemmän siltä käytännön kannalta. Eli ensin koulu loppuun ja rahatilanne hieman paremmaksi, eiköhän se mieskin innostu kun käytännön asiat paremmalla mallilla.
Kuumeilusta ylipääsemiseen en osaa auttaa, olisko sun tutuilla mahdollisimman villiä ja energistä lasta hoitotarpeessa?

 

["eee"]

Meillä meni toisin päin. Yhdessä oltu reilu 6 vuotta. Noin nelisen vuotta kuuntelin vihjailuja siitä että vauva olisi tervetullut mutta en vaan kokenut sen ajan olevan vielä.
Valmis vauvan tulemiseen en koe vieläkään olevani mutta vuoden alussa tuli jostain se tunne että vauvan haluaisin. Onneksi tärppäsi heti ja olen nyt raskaana.
Talous nyt on mitä on. Meikäläinen hoitoalalla ja mies opiskelee nykyisin. Mutta vakaa usko on siihen että pärjätään.

 

["kuumeinen"]

Lähipiirissä on tosiaan näitä vauvauutisia tullut jo ihan mukava määrä, eli eiköhän sitä "siedätyshoitoa" ala löytymään kun tarvitsee ja elokuussa syntyvän ystäväni lapsen kummiksikin olen pääsemässä, joten varmasti hoitoehdokkaita löytyy.. heh! Hiljaa hyvä tulee.. eikös sellainen sanontakin ole olemassa?

 

[harakanvarvas]

Meillä vähän sama tilanne, tosin nyt mieskin on vihdoin alkanut kuumeilemaan :heart:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2001339-mies-sanoi-aamulla-toihin-lahtiessaan/#post24229350