Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja pyhyh:
"Vauva syö kahden tunnin välein, maito ei vissiin riitä"
"Vauva syö 3 kertaa yössä"
"Vauva on aina rinnalla"
"Vauva vali vali vali...."
Jos eivät äidit olisi niin itsekeskeisiä minä-minä-minä, minun aikani, minun uneni, minun rytmini, vaan hetkeksi heittäytyisivät vauva-arkeen täysillä, ei se enää olisi niin mahdottoman raskasta.
Vauva on syntyessään valmis sopeutumaan vaikka mihin, mutta miksi turhaan lähteä väkisin vänkäämään. Kun vauva inahtaa isketään sille tissi suuhun, that's it. Yötä päivää. Vauva kulkee mukana eikä siihen sen kummempia vaadita. Vauva tarvitsee vain sylin ja ruokaa ja välillä kuivan vaipan, kahta ensimmäistä mielin määrin 24/7.
Vauva ei ole taakka, ellei häntä sellaisena halua nähdä.
Ps. ihmislapsi syntyy 3kk "raakana", joten ensimmäiset 3kk häntä on hoivattava ihan kuin keho "hoivaisi" sikiötä.
Aivan - jos vauvan näkee hoidettavana taakkana on hän myös sitä. Jos taas hoitaa vauvaansa "siinä samalla" aivan kuin hoitaisi osaa itsestänsä ei tunnekaan kovaa taakkaa. Itse en ymmärrä miksi tissin esiin vetäminen on niin rankkaa, siinähän kestää se viisi sekuntia kun ottaa rinnan esille ja tarjoaa lapselle. Imettäessä voi lukea lehteä, jutella kaverille, kävellä, kahvitella, syödä, vaikka mitä. Jos elämä on pelkkää imetystä niin imetyksen poisjättämisen sijaan kannattaa keksiä muuta tekemistä. Silloin sitä imetystä ei niinkään huomaa.
Täydelliset äidit- oletteko koskaan miettinyt miksi pohjimmillaan jotkut äidit kokevat lapsen taakaksi?
Minä olen sitä mieltä, että suurin osa äitien uupumisesta johtuu vääristä odotuksista ja siitä, ettei osata elää lapsen kanssa. Ei osata tavata ihmisiä ja tehdä muita asioita siinä lastenhoidon ohella, vaan aina tarvitaan lapsetonta aikaa jotta saisi hommat sujumaan. Minä en itse näe vauvanhoitoa minkäänlaisena työnä tai taakkana aivan kuten en ajattele, että suihkussa käyminen tai omien hampaiden harjaus olisi työtä tai vaativaa.
Jos vauvanhoidon tekee monimutkaiseksi ja stressaavaksi on se myös sitä. Ja tietenkin jos vauva on sairas tai tulee jotain muita erityisiä haasteita siihen sivulle niin elämä on hankalampaa - aivan kuten jos itse sairastelee. Vauvan ja äidin liika erillisyys aiheuttaa uupumista, koska silloin äiti kokee hoitavansa toista. Jos taas ajattelee, että vauva on vielä osa äitiä, ei hoito välttämättä tunnukaan niin raskaalta.
Yksi syy on myös pienten lasten vanhempien (varsinkin äitien) eristäminen yhteiskunnasta. Aikuiset tapaavat toisiaan yhä useammin alkoholin merkeissä, työpaikoilla ei näe lapsia ja osa-aikatyön mahdottomuus tässä maassa ajaa äidit yksinäisyyteen. Siinä missä ennen äidit vauvoineen ja lapsineen olivat yhteiskunnan ydin ja perusta, ovat lapsiperheet nykyään marginaaliryhmä kun yhä useampi 20-30 vuotias on lapseton, on enemmän ihmisiä jotka jäävät kokonaan lapsettomiksi ja enemmän perheitä joihin syntyy paljon lapsia joiden äidit eivät sitten ole yhtä aktiivisesti työelämässä. Elämä pyörii yhä enemmän lapsettomien tahtiin siinä missä elämä ennen perustui siihen, että pariudutaan ja lisäännytään ja eletään muuta elämää siinä sivussa.
Tällasia ajatuksia =) Eli en koe, että vauvan imetys tai vaippojenvaihto äidin uuvuttaisi, vaan seuranpuute, yksinäisyys, elämänmuutos ja kahliutuminen. Osittain se on kiinni äidin oma-aloitteisuudesta, osittain yhteiskunnan rakenteista.
Kaverilla käydessä saattoi vielä pyytää päästä sängylle. Hienoa että sinä olet pystynyt imettämään kävellessä, meillä se ei olisi tullut kuuloonkaan. 
