Meillä on vauva kohta 5kk ja koira, pian 8-vuotias narttu. Sopivat ainakin vielä hyvin yhteen, vaikka pelättiin mitä koira mahtaa meinata kun on ollut perheen "vauva". Siitä asti kun tultiin laitokselta suhtautunut vauvaan hellän varovasti, etsii aina missä vauva on ( vaunut, pinnis yms ). Hieman tietty kaipaa huomiota itseensä kun vauvalle leperrellään, mutta on kyllä hienosti kestänyt vähemmälle jäämisen. Ulkoilutus meillä helppoa, ovi auki ja pihalle, lenkilläkin yleensä vapaana ( asutaan keskellä ei mitään ), mutta osaa kulkea hihnassa vaunujen rinnalla ihan hyvin.
Muutoksiakin on tapahtunut, entinen innokas lenkkeilijä EI enää lähde lenkille ilman vauvaa, seisoo vaan tiellä, katsoo kotiin ja ei liiku
Vauva mukaan, tai ei mennä taitaa olla sanoma.
Ja minua vahtii kuin haukka, ei niinkään miestä joka saa koiran mielestä käydä töissä mutta mulla ei oo asiaa lähteä ilman koiraa ja vauvaa. Kotiäiti isolla Koolla !
Joten saattaa olla että harrastaminen koiran kanssa vähenee vauvan myötä, meillä kyllä vaikuttaa koiruuden ikäkin, alkaa olla eläkeikä kun tulevaisuudessa ehtisi lähteä harrastamaan. Mutta koira vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, pääsee kuitenkin päivittäin lenkkeilemään, uimaan ja juoksemaan vapaana ja illalla saa käpertyä sohvalle koisimaan.
En tiedä vastaskos tää kysymykseen, mutta uskoisin että on koira / vauva kohtaista miten homma alkaa toimimaan. Meillä onneksi hyvin.
