Tässä ihan tälläisiä käytännön asioita lapsen ja koirien yhdistämisestä.
Meillä oli vauvan tullessa 2 koiraa.Lapsi on nyt vähän yli vuoden. Ennen vauvaa harrastimme paljon koiriemme kanssa ja vietimme lähes kaiken vapaa-ajan niiden kanssa touhuten. Koiramme vaativat myös paljon liikuntaa. Kyllä harrastamiset ja touhuamiset jäi vauvan tulon myötä joksikin aikaa kokonaan, hyvä kun pikku lenkille ehti ja jaksoi kerran päivässä ja kädet olivat muutenkin täynnä pienen vauvan kanssa. Johtuen osittain varmasti myös siitä, että olin pari kuukautta melko kipeänä sektiosta. En varmasti olisi selvinnyt yksin päivisin, jos meillä ei olisi ollut omaa aidattua pihaa, minne koirat päästää esim. aamupisulle.
Muistan hyvin, että vasta kun vauva oli noin 4 kk, aloimme taas touhuamaan enemmän koiriemme kanssa (pidempiä lenkkejä,pihalla oloa niiden kanssa, leikkimistä, otimme mukaan paikkoihin/kylään jne.), varsinaiset koiraharrastukset kuitenkin jäivät, osittain johtuen myös koiriemme iästä. Joskus huomaan vieläkin syyllistäväni itseäni, kun koirat "jäävät vähemmälle", vaikkakin ihan tyytyväisiltä vaikuttavat, niin siitä huolimatta!
Vauvaan koirat ovat suhtautuneet hyvin ja vaaratilanteita ei ole niiden osalta ollut, lukuunottamatta tuota mistä joku kirjoittikin, että koirat "jyräävät" tai "tönivät" pienen kumoon mennessään puolivahingossa, tuota varsinkin piti vahdata, kun vauva oli pieni (jättää lapsi aina esim. sitteriin ei keskelle lattiaa). Pieni hankaluus on myös koirien ruokakupit ja vesikuppi, joita lapsen mielestä on kiva kaataa, kolistella ja heitellä. Samoin likaiset vaipat kiinnostavat koiria ja mahdollisuuden tullen levittävät ne. Lapsen ruokia on myös kiva varastaa, kun käännän selkäni. Ja tottakai lasta joutuu komentamaan ja opastamaan, miten koiria saa paijata jne.
Olen itse kasvanut perheessä, jossa ei ollut lemmikkejä ja jo pienestä pitäen olen niitä koko lapsuuden kaivannut, joten katson myös, että eläimet rikastuttavat lapsen elämää: mm. antavat vastuudentuntoa, ovat seurana ja niitä saa hoitaa ja halailla. Kaikista pienistä ärsyttävistä asioista huolimatta olen iloinen, että meillä on koirat ilostuttamassa pienen elämää ja tietenkin meidän aikuistenkin elämää

.