Vauvat vaihtui sairaalassa! :(

[siellä synnyttänyt]

Synnytykseni kesti pitkään enkä ollut nukkunut kahteen vuorokauteen mutta en siltikään kokenut olevani synnytyksen jälkeen yhtään väsynyt. Hämmentyneenä sitten katselin kun jotkut olivat totaalisen väsyneitä ja heidän vauvansa kansliassa. Synnytykset ja niiden jälkeinen olotila voivat olla hyvinkin erilaisia. Vaikka vauvat ovat yleensä vierihoidossa niin tuolla sairaalassa tarjoudutaan hyvin herkästi ottamaan kansliaan jos äitiä väsyttää. Monet vauvat ovatkin siellä öisin.

Ennen synnytystä olin lukenut täältä noita juttuja miten siellä henkilökunta määrää ja joillekin äideille jäänyt kammo, omat kokemukseni olivat täysin päinvastaisia! Minua ei määräilty ja kaikki olivat ihania ja ymmärtäväisiä, mielipiteeni otettiin aina huomioon enkä tavannut vain muutamia vaan pitemmän sairaalassaoloajan aikana kymmeniä kätilöitä ja hoitajia. Mitään negatiivista en voi heistä sanoa ja uskon että todellakin tekevät parhaansa.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";28146766]Mä luulen, että kyse on siitä, että ihmiset käyttävät silmiään ja näkösysteemeitään eri tavalla. Kun muistelen omaa esikoistani, niin en varmasti olisi erottanut, mikä vauva on omani, jos rivistä olisi pitänyt valita. Muutenkin näen ja huomaan asioita laiskasti. Jos vaikka mies on käynyt parturissa, niin voi olla, että se jää minulta kokonaan huomaamatta.[/QUOTE]

No juu, vaikuttaa varmasti sekin. Mä muistan helposti tuntemattomienkin kasvot hyvin tarkasti, joten olen varmaan vain jotenkin tarkkamuistinen ja kiinnitän asiaan huomiota siinä missä joku muu johonkin toiseen asiaan.

 

[Aamuäree]

-nen. Okei, riittävän lähelle, otan tän!

 

[ry9yy]

No juu, vaikuttaa varmasti sekin. Mä muistan helposti tuntemattomienkin kasvot hyvin tarkasti, joten olen varmaan vain jotenkin tarkkamuistinen ja kiinnitän asiaan huomiota siinä missä joku muu johonkin toiseen asiaan.

Tuo ei liity varsinaisesti siihen onko tarkka- vai huonomuistinen. Liittyy siihen että ihmiset muistavat eri asioita parhaiten eli joku muistaa kasvot, toinen ei mutta muistaa kaikki nimet. On myös olemassa sellainen kuin kasvosokeus eli ei erota kasvoja toisista.

 

[siellä synnyttänyt]

Vauvamme oli useamman päivän vastasyntyneiden teho-osastolla eikä siellä laitettu ranneketta, sain rannekkeen vasta kun vauva tuli vierihoitoon luokseni enkä enää sitten enää laittanut sitä ranneketta hänelle. Ranneke meillä on mutta vauvan kädessä se ei ole koskaan ollut. Omastani en kuitenkaan olisi missään tapauksessa voinut erehtyä, ei ole kahta samannäköistä. Tosin jos on aivan samankokoiset vauvat joilla vaikka samanlaiset hiukset niin ehkei vieras ihminen erota mutta jotenkin luulisi että äiti tunnistaisi jos on saanut nähdä vauvaansa edes jonkin aikaa synnytyksen jälkeen.

 

[fortunate]

Tuo ei liity varsinaisesti siihen onko tarkka- vai huonomuistinen. Liittyy siihen että ihmiset muistavat eri asioita parhaiten eli joku muistaa kasvot, toinen ei mutta muistaa kaikki nimet. On myös olemassa sellainen kuin kasvosokeus eli ei erota kasvoja toisista.

Siis joo, tarkoitinkin että tarkka kasvomuisti. Hassusti kirjoitin, hajamielinen mä monissa muissa asioissa olen. Kasvot vaan on aina kiinnostaneet, piirränkin lähinnä kasvoja.

 

["vieras"]

Minä en muista vähänkään vieraiden ihmisten kasvoja, mutta tuon oman vauvan kyllä jotenkin oppi tuntemaan. Tosin olin aika hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen, vaikka vuorokauden valvoinkin, mutta synnytys kesti vain 9 tuntia supistusten alkamisesta, sairaalassa ehdin olemaan 6 tuntia. Ja sen itkun tunnisti myös. Eka yön vauva oli kansliassa, että sain nukkua ja kerran heräsin siihen kun tyttö siellä itki. Tai kaikella todennäköisyydellä oli kyllä minun tyttö. Huonekaverin kanssa ei ainakaan vaihtunut kun oli vähän tummempi vauva kyseessä Rannekkeesta tuli kyllä tarkisteltua muuten vaan, että on molemmilla sama numero, nimeä meilläpäin ei ole siinä, pelkästään joku numero vaan. Ja kyllähän tuo oma on, sen verran paljon samoja piirteitä on.

 

[Wc Ankka]

-nen. Okei, riittävän lähelle, otan tän!

Niin, siitäkin huolimatta että epäilyttää.
Mutta onhan se kiva olla uhri joka sankarillisesti nyt avaa päättäjien silmät.

Tärkeintä kuitenkin lienee se että oikeat lapset löysivät oikeille vanhemmille. Vai onko se sittenkin se, että hoitohenkilökunta syyllistyi valtavaan virheeseen jättäessään vauvan rannekkeen tarkistamatta, kun ei äiti itsekään sitä kunnolla viitsinyt tehdä?
Niin kauan kuin on ihmisiä töissä, on inhimillisen virheen mahdollisuuskin olemassa henkilöstön määrästä riippumatta. Kamala kokemus tosin varmasti, en sitä yhtään epäile, mutta voisi omasta osuudestaan ottaa sitten vastuunkin.

 

[ingalina]

[QUOTE="vieras";28145625]ja vielä toi että hiusten väri vaihtunut. entäs sen vaihtuneen lapsen vanhemmat? eikö nekään muka huomanneet mitään? kenellä se oikea vauva sitten on ollut?[/QUOTE]

Äidin ihmetellessä asiaa kätilöt olivat selittäneet, että vauvan tukan väri ja ulkonäkö voivat muuttua nopeasti...

 

["vieras"]

Kuka ei muka huomaa, että oman lapsen hiuksienvärikin on muuttunut ?! Ihan oma moka, jos ei tajua edes siitä rannekkeesta tarkistaa jos epäilyttää, että kaikki ei ole kunnossa.. Voi pyhä yksinkertaisuus!

 

[yksi äiti]

Kyllä voi olla hyvin mahdollista ettei tunnista minkä näköisen vauvan on synnyttänyt. Itsellä oli pitkä ja vaikea synnytys, vauva tuli otsatarjonnassa ja repesin niin pahasti että menetin verta tosi paljon. Hb oli alle 90 enkä päässyt synnytyssalin sängystä ylös, silmissä pimeni kun yritinkin ja melkein kaaduin siihen lattialle pyörryksiin. Minut vietiin rullatuolilla osastolle nukkumaan ja vauva oli sen eka yön hoitajien luona. En siis yksinkertaisesti olisi pystynyt hoitamaan vauvaa kun olin hädin tuskin tajuissani. Vauva tuotiin heti aamulla kyllä vierihoitoon, olin jo paremmassa kunnossa. Enkä kyllä muistanut miltä vauvani näyttää kun olin edellisenä päivänä puolitajuissani synnyttänyt.
Synnytin Jyväskylässä ja onneksi tarkistin vauvani rannekkeen... Kohta sinne pitäisi taas mennä synnyttämään. Pitääpä muistaa tarkistaa taas ranneke, jos vauva joutuu hoitajien luokse tai pahimmassa tapauksessa vaikka teholle.

 

[hööööh]

[QUOTE="vieras";28146537]Niin, ajatella, me ihmiset olemme erilaisia ja synnytykset ovat erilaisia. Ruotsissa 50-luvulla noita sattui usemapiakin. Mutta jos et ymmärrä, niin sitten et. Monilla muuten ne äidinvaistotkin syntyvät vasta myöhemmin, ei heti synnytyksen jälkeen.[/QUOTE]

Mä olen syntynyt Ruotsissa ja joskus miettinyt että olenkohan vaihtunut sairaalassa kun olen niin erilainen kuin vanhempani ja sisarukseni. Näinköhän siinä sit tosiaan onkin käynyt. En tosin ole 50-luvulla syntynyt.

 

["vieras"]

Minä en edes ollut tööt mutta siltikään en olisi erottanut oman vauvani ääntä toisesta samoin ääntelevästä vauvasta. Kun tuota aikansa katseli niin piirteet alkoivat tulla tutuiksi, jos kaikki osaston vauvat olisi laitettu riviin niin lähinnä olisin tunnistanut omani siitä että olivat isoja, vaaleita ja lähes vailla tukkaa (poikkeuksena esikoinen jonka olisi tunnistanut down-piirteistä). Jos olisi toinen hyvin samannäköinen vauva tuotu viereen tilanteessa jossa olisin nähnyt pientä vain hetken leikkaussalissa niin en varmaan olisi tunnistanut.

Ensimmäiset hetket vauvojen kanssa ovat olleet vaikuttavia. Siltikään en ole yhdessäkään vauvassa tunnistanut itseäni tai miestäni. Oikeastaan siihen olisi voinut antaa minkä tahansa ihonväriltään ja rodultaan passaavan vauvan niin se olisi ollut "meidän".

Varmaan äidinvaistot hukassa, mutta vaikka olen kaikkiin rakastunut heti niin tutustuttu noihin on vasta ajan myötä.

En minäkään tunnistanut omien vauvojeni itkua toisten vauvojen itkusta. Minut oli sektioitu, kaksosvauvat olivat yhdessä läpinäkyvässä kaukalossa sänkyni vieressä. Sängystä näin sen lähemmän vauvan, ja toisen lapsen nähdäkseni mun piti punnertaa kylkiasennossa ylös istumaan. Huoneessa oli kolme äitiä ja neljä vauvaa, eli sitä itkua kyllä välillä riitti. Ihan vastasyntyneen itku on vielä aika vaimeaa joten en voinut olla varma kun joku vauva itki että onko se oma toinen vauvani (se jota en makuulta heti näe) vai jonkun toisen vauva.

Tosin toinen vauvoista näytti heti vastasyntyneenä ihan kääpiökokoiselta anopiltani, joten tiesin kyllä että samaa sukua ollaan.

 

["pöpi"]

Eihän se nimien yhteneväisyys ole pelkkä -nen välttämättä, mutta kun toinen perhe ei tahdo julkisuuteen niin ei nimeäkään voi sanoa, vertaa Kakkonen/Kukkonen. Voi olla hyvinkin samanlainen nimi ja pöhnässä lukee väärin.

 

[BlackDahlia]

[QUOTE="vieras";28146301]No jos on niin TÖÖT väsynyt synnytyksen jälkeen, ettei muka tunnista omaa vauvaansa, niin kuinka kykenee sitten edes hoitamaan sitä vauvaa?
Kyllähän äidillä on HETI side omaan lapseen, vaikka olisi pumpattu kuinka täyteen kipulääkkeitä tms.[/QUOTE]

esikoista odottaessa sain pahan raskausmyrkytyksen, hätäsektioon ja teholle.
miule olisi voitu tuoda näytille kenen tahansa lapsi, olin niin sekaisin. vielä normaaliosastolle päästyäkin olin ihan pihalla, vauva oli suurimman osan ajasta vauvalassa koska minun piti nukkua niin paljon kuin pystyin. mies hoiti tytön ekat pesut tms ja olisi ehkä huomannut, jos syliin olisi lykätty väärä pienokainen mutta itstäni en mene takuuseen! niin ja mitään ranneketta tytöllä ei kyllä ollut vain se kortti vaunun päädyssä. nuoremman tytön kohdalla riittikin sitten ihmettelemistä, että mikä sen kädessä oikein on?

 

["vieras"]

Jyväskylässä on ollut rannekkeet jo ainakin vuodesta -06.
On kyllä merkillinen tapaus ja haiskahtaa kieltämättä vähän julkisuuden hakuisuudelta... Miten ihmeessä ei tosiaan ranneketta sairaalassa tarkemmin katsonut jos vaihtoa epäili??!! Syyttää nyt hoitohenkilökuntaa!?
Eiköhän jokainen ole loppupeleissä omasta lapsestaan vastuussa ja pikkaisen olisin kyllä huolestunut itsestäni jos mulle noin olisi käynyt.
Ihan kamalaa!! Ei tunnista omaa lastaan ja sen lisäksi ei edes vaivaudu rannekkeesta asiaa tarkistamaan vasta kuin kotona. Kerrassaan kummallista!

 

[.,.]

Eihän ne vauvat mitään olleet vaihtuneet. Eikös niillä molemmilla ollut ihan oikeat nimet ranteissa? Virhe oli vain se, ettei niitä rannekkeita kukaan lukenut, ei edes äidit....

 

[Että mitä idiootteja!]

Tää on kyllä yks hyeenoiden haaskapaikka, kilpailu siitä kuka pääsee loukkaamaan pahiten!

Kuuntelin tänään äidin haastattelut ja luin ne monesta lehdestä. En ymmärrä tätä vanhempien syyttämistä! Siis joo, toki olisi voinu tarkistaa rannekkeen mutta onhan nyt vauvojen vaihtuminen oikeasti aika absurdia ja epätodennäköistä, jos äidille sanotaan että "ulkonäkö/hiusten väri voi muuttua nopeasti" niin eiköhän se kuitenkin vienyt sen pahimman epäilyn sillä hetkellä. Sit se iski uudestaan kotona kun oli katsonut esikoisen vauvakuvia.

Mulla oli helppo synnytys ekasta, mutta vauva joutu teholle. Ehdin hänen kanssaan olla ehkä tunnin. Sit meni ehkä 6-7h että
Näin hänet ja vauva oli aivan eri näköinen mitä ekoissa kuvissa! Siinä muutamassa tunnissa on tapahtunut tosi paljon.

 

[Ja niin]

En minäkään ole lapsen ranneketta kaivellut esiin sairaalassa, ainakin täällä ne oli vaatteiden (paidan) alla enkä minä sitä riisunu kuin kotiin lähtiessä...

 

["vieras"]

Tuon uutisen jälkeen luin fb-päivityksistä täällä olleen ennenkin "läheltä piti -tilanteita" :O

 

["mei"]

[QUOTE="vieras";28146478]Ei todellakaan ollut helppo synnytys, 3vrk oltiin mekin valvottu, ja synnytys oli suoraan helvetistä. Silti en kuuna päivänä erehtyisi OMASTA lapsestani, kyllähän se ensimmäinen katseiden kohtaaminenkin on pelkkää magiaa, vaikka rankka synnytys takana. Ja vauvat ovat kaikki niin erilaisia, erilainen ääni, tuntuvat erilaiselta sylissä (toinen jämäkämpi kuin toinen jne)
Anteeksi nyt, mutta en voi ymmärtää että äiti on niin pihalla , ettei tunnista omaa vauvaansa. Sehän sotii jo kaikkia niitä äidinvaistoja vastaan, joita meillä luonnolliseesti on, ja vaikka olisi valvottu viikko putkeen, silti äiti kykenee ja jaksaa hoitaan lastaan. En siis ymmärrä miten synnytyslaitoksella olisi niin TÖÖT, etteikö tunnistaisi omaa lastaan.[/QUOTE]

olen samaa mieltä. Tosin jokaisen meidän kroppa toimii eri tavalla,ja osa on herkempiä univelallekin.

Mulla oli kauhea synnytys,vaikka olin synnyttänyt ´helposti´aiemmin. Olin pahassa flunssassa,ilman ääntä.En pystynyt syömään ja verensokerit olivat alhaalla (rd).
Valvoin useita vuorokausia kotona ja odottelin että supistusten väli lyhenee.Väli oli 15 minuuttia.
Lopulta kun vauva oli maailmassa,en voinut tehdä muuta kuin tuijottaa <3

Ihme kyllä,en saanut nukuttua kunnolla useampaan yöhön,vaikka univelkaa oli todella paljon. Ihailin vaan vauvaani