Veljen poika kiusaa ja tönii poikaamme, mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Neuvoton"

Vieras
Veljenpoikani on 3.5-vuotias ja oma poikani 3-vuotias. Muita lapsia ei kummassakaan perheessä oli, joskin minä olen raskaana nyt. Molemmat pojat ovat muuten kehittyneet suunnilleen samaa tahtia, toki vanhempi on juuri sen puolisen vuotta kaikessa edellä. Hän on isompi, fyysisempi jne.

Tänä kesänä kun olemme olleet yhdessä vanhempiemme mökillä, on tämä isompi poika aina käyttäytynyt samalla tavalla. Tulee tönimään heti kun silmä välttää, joskus muutenkin. Saattaa myös lyödä ja heittää tavaroita. Joskus sanoo kaikessa vastaan poikani sanomisia, kuten "Älä sinä sano noin" tai "Sinä et saa ottaa sitä".

Hänen vanhemmat uhkailee kyllä häntä, mutta eivät koskaan toteuta uhkauksia. He saattavat sanoa, että "jos sinä vielä olet ilkeä, niin et saa tulla mukaan venereissulle." Poikkeuksetta hän sitten lopulta saa.

No viimeksi kun oltiin yhdessä siellä, lähdimme menemään. Veljeni on tuossa suhteessa ihan "matkustaja" joten en voi keskustella hänen kanssaan mistään. Veljen vaimo taas ei ota kritiikkiä vastaan. Tarhassa hänen muksu oli kai pistetty useesti jäähylle ja tämä veljen vaimo oli suhtautunut siihen todella negatiivisesti.

Yksi vaihtoehto on se, että emme ole samaan aikaan mökillä, mutta onko se sitten hyvä vaihtoehto? Ja toiseksi, mitä teidän mielestämme pitäisi tehdä? Ja miten te käsittelisitte väkivaltaista poikaa jos se olis omanne?
 
Meillä väkivaltaisuudesta joutuu ensinnäkin pyytämään anteeksi ja toiseksi jäähylle. Järjestys vaihtelee vähän tilanteen mukaan.
Sinun tilanteessasi kun laps ei ole omasi sanoisin lapselle että ei me voida leikkiä sun kanssa kun et osaa käyttäytyä ja lähtisin oman lapseni kanssa pois tekemään jotain kivaa. Sillä tavalla se hyvinkäyttäytyvä lapsi saa huomiota, sen sijaan että se huonosti käyttäytyvä saa kaikem huomion. Ja yleensä tuo johtaa siihen että sen huonosti käyttäytyvän äiti edes tulee selittelemään/pyytämään anteeksi.
Tärkeintä on silti että osoitat omalle lapsellesi että pystyt puolustamaan häntä, eikä niin että lapsesi kokee että on tuon kiusantekijän armoilla etkä sinä välitä.
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
No jos ei lapsen vanhemmista ole komentamaan niin itse ainakin sitten itse kieltäisin,komentaisin ja huolehtisin että uhkaukset toteutetaan. Jos on sanottu vaikka että jos ei lopeta ei pääse venereissulle,niin sinne lähtiessä muistuttaisin vanhempia siitä et "poikahan ei tule mukaan kun on käyttäytynyt niin huonosti" jne.

Toinen,ehkä ihan hyvä vaihtoehto on että ette mökkeile samaan aikaan. Vanhemmille voit sanoa ettei kiinnosta käyttää ihania kesäpäiviä sen pojan kasvattamiseen ja oman suojelemiseen väkivaltaiselta serkulta,mieluummin teette jotain kivaa.
 
Ongelma on se, että jos teemme noin, että lähdemme pois tekemään jotain muuta kivaa, niin sitten on mummo,veli ja veljen vaimo paapomassa tuota lasta. Joten sitten hän saa kolmen aikuisen jakamattoman huomion.

Minä en voi ojentaa tuota lasta, koska valitetaan "kun kaikki on koko ajan niin negatiivista". Mummoni asenteesta kertonee tämä: Kun kerran lähdimme pois mökiltä tuon serkun käytöksen takia ja sitten soitin äidilleni ja sanoin että emme nyt tule muutamaan päivään, niin hän sanoi:" No ehkä se on parempi, koska poikasi ei pärjää serkkunsa kanssa."
 
[QUOTE="vieras";26460417]No jos ei lapsen vanhemmista ole komentamaan niin itse ainakin sitten itse kieltäisin,komentaisin ja huolehtisin että uhkaukset toteutetaan. Jos on sanottu vaikka että jos ei lopeta ei pääse venereissulle,niin sinne lähtiessä muistuttaisin vanhempia siitä et "poikahan ei tule mukaan kun on käyttäytynyt niin huonosti" jne.

Toinen,ehkä ihan hyvä vaihtoehto on että ette mökkeile samaan aikaan. Vanhemmille voit sanoa ettei kiinnosta käyttää ihania kesäpäiviä sen pojan kasvattamiseen ja oman suojelemiseen väkivaltaiselta serkulta,mieluummin teette jotain kivaa.[/QUOTE]

Niin, jos sanoisimme tuon venereissun ollessa ajankohtainen, niin toimintaamme pidettäisiin järkyttävänä ja paheksuttavana.

Eli siksi valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto on pakko toteuttaa. Tosi kurjaa sinällään tälle veljenpojalle koska hänellä ei ole kesällä juuri muuta seuraa. Meidän pojalla kyllä on, eikä kenekään muun lapsen kanssa ole tapahtunut mitään vastaavaa.
 
oi voi. Kuulostit kyllä niin huvittavalta; "jos teemme noin niin sitten tämä toinen poika nauttii 3 aikuisen paapomisesta" hoihheijaa. Ja ongelma oli tässä kenellä?
 
komentaisin veljen poikaa ihan samalla tavalla kuin omaani jos ei vanhemmat komenna. ihan sama jos menee herne nenään. ehkä oppii komentamaan omaa poikaansa siinä sivussa.
 
oi voi. Kuulostit kyllä niin huvittavalta; "jos teemme noin niin sitten tämä toinen poika nauttii 3 aikuisen paapomisesta" hoihheijaa. Ja ongelma oli tässä kenellä?

Tarkoitan, että hän saa tönimisestä ja kiusaamisesta palkkioksi sen, että koko paikka ja kaikki lelut sekä aikuisten huomio on taas vain yksinomaan hänen. En oikein ymmärtänyt pointtiasi. Oletko siis sitä mieltä, että tuo veljenpoika ja häneen kohdistuva kasvatus olisi ok?
 
komentaisin veljen poikaa ihan samalla tavalla kuin omaani jos ei vanhemmat komenna. ihan sama jos menee herne nenään. ehkä oppii komentamaan omaa poikaansa siinä sivussa.

Tottakai mä teen niin, pakkohan mun on. Yleensä sillon pääsee poru. Ja kyllä sitä oma äiti ja mummu kanssa toruu. "Nyt ollaan niin että kaikilla on kivaa", sanoo mummu ja sitten kaikilla on kivaa 10 sekuntia.
 
pistät se pennun pyytämään anteeksi ja nurkkaan seisomaan. Ja katsot että se pysyy siellä sen tietyn ajan. Jos tulee kesken kaiken pois ni eikun takaisin nurkkaan ja aika alkaa alusta. Ei se opi jos ei koskaan mitään seuraamuksia tule huonosta käytöksestä.
 
[QUOTE="Neuvoton";26460287]Hänen vanhemmat uhkailee kyllä häntä, mutta eivät koskaan toteuta uhkauksia. He saattavat sanoa, että "jos sinä vielä olet ilkeä, niin et saa tulla mukaan venereissulle." Poikkeuksetta hän sitten lopulta saa.[/QUOTE]


Just tollanen tyhjä uhkailu ei johda minnekkään. Tätä kuulee koko ajan. Jos uhataan ettei esim. pääse mukaan johonkin, niin sitten se ei pääse mukaan. Kyllä se kerran parin jälkeen oppii.
 
meillä on vähän sama tilanne,paitsi muutamaa vuotta vanhemmat lapset kyseessä.ja vuosien saatossa ollaan miehen kans tultu siihen tulokseen, mitä vähemmän ollaan tekemisissä sen parempi.ei juuri edes kyläillä toisillamme,koska en halua lastani koko ajan satutettavan ja kiusattavan,enkä myöskään jaksa olla koko ajan komentamassa jonkun toisen lasta.
 
Usein 3v on ikä, jolloin aletaan kiinnostua leikkikavereista tosissaan ja opetellaan yhteisleikkejä ja käyttäytymistä. Yleensä se vaatii aikuisen opastusta. Teillä vaan on molemmilla ensimmäiset ja ainoat lapset, joten ette ole vielä tottuneet :) Mä kiellän, laitan jäähylle ja teen leikkitaukoja niin omille kuin naapurinkin lapsille. Eikä tuon ikäisiä kannata leimata huonoiksi kavereiksi vielä. Kunhan oppivat, leikit alkaa taas sujua mukavammin. Vaatii vaan johdonmukaisia aikuisia.
 
Mä en kyllä ymmärrä mistä tuollainen töniminen ja ilkeys tulee lapsille. Tai siis joillekin lapsille. Tai siis tajuan kyllä että se on on ihan luonnollista lapsille, mutta kaikki lapset ei käy tuollaista väkivalta tai kiusaamis -vaihetta läpi ollenkaan. Onko joillakin vaan se kiusaamis-geeni.
 
Mä en kyllä ymmärrä mistä tuollainen töniminen ja ilkeys tulee lapsille. Tai siis joillekin lapsille. Tai siis tajuan kyllä että se on on ihan luonnollista lapsille, mutta kaikki lapset ei käy tuollaista väkivalta tai kiusaamis -vaihetta läpi ollenkaan. Onko joillakin vaan se kiusaamis-geeni.

Meille hoitopaikka kertoi sen olevan normaali vaihe lapsella ja yleensä siitä selviää puhumalla ja kieltämällä. Ei tuota meillä ainakaan kuukausia kestänyt, mutta molemmilla lapsilla se on ollut. Toisaalta mä pidän jopa hyvänä, että tuosta pääsee/joutuu puhumaan 3v lapselle, ettei kiusaaminen tai kiusatuksi joutuminen tule ekaa kertaa eteen koulussa. Ainakin esikoinen osasi suhtautua kiusaamiseen aika fiksusti koulussa siihen törmätessään ja jotenkin pohjalta kuulsi ne 3v opit.
 

Yhteistyössä